Hän on täällä, pieni prinsessamme <3.
Sunnuntaina
8.12.2013 (rv 41+1) klo 15:36, toisena adventtisunnuntaina ja Suomen
lippujen liehuessa (tällä kertaa ei niinkään suomalaisen musiikin
päivälle vaan meidän ilolle ja onnellemme tietenkin ;) ), näki
päivänvalon meidän oma rakas tyttäremme. Painoa 3010g ja pituutta 48cm,
pään ympärys 35cm.
Äiti ja isä ovat onnesta soikeina
ja melko täydellisesti pienen pikkusormen ympärille käärittyinä.
Synnytys sujui ongelmitta, kerron siitä myöhemmin tarkemmin.
Avautumisvaihe reilut 15 tuntia ja ponnistusvaihe 21minuuttia,
kokemuksena yllätti lopulta positiivisesti ja palkintohan on mitä
parhain. Sairaalasta pääsimme kotiin eilen, ja täällä on nyt ensimmäinen
vuorokausi opeteltu uutta ja ihanaa arkea.
Tätä pitää
vielä makustella, minä olen äiti. Tuo pieni ihminen on puoliksi minua,
puoliksi miestäni, kuinka kaunis ja täydellinen hän onkaan. Maailman
suurin ihme <3.
Pullis
torstai 12. joulukuuta 2013
lauantai 7. joulukuuta 2013
41+0, kipeitä supistuksia ja limatulppaa
Niin, paino 73,7kg, tasan sama kuin viikko sitten! Ensimmäisen neuvolan jälkeen painonnousua n. 13kg, ihan raskautta edeltävään alimpaan n. 14kg.
Nyt siis viikko yli lasketun ajan, piiiiiiiiiitkiä ja kituuttavia päiviä. Paljon on kuitenkin saatu aikaiseksi, ja tämä raskauteni jatkui lasketun jälkeen yhtä oireettomana kuin ennenkin. Joka päivä on lenkkeilty 4-6km ja touhuttu ahkerasti kotona, ja eilen lenkillä kuvasin miehellekin tilaani näin; "Ei minusta tässä kävellessäkään tunnu, että olisin raskaana, kun ei koske tai kolota mihinkään. Tuntuu siltä, niinkuin olisi syönyt itsensä ähkyyn, kun on välillä vaikea hengittää, kun tuntuu ettei vatsassa ole tilaa". Mutta tosiaan, ei mitään merkkiäkään synnytyksestä eilen klo 18 lenkillä - eikä illalla sen jälkeenkään. Eikä kyllä koko viikkoon ennen tätäkään.
Yöllä mentiin nukkumaan myöhään, ja vielä klo 02 katsoin kelloa. Havahduin klo 04 maissa ensimmäisiin kipeisiin supistuksiin, eikä nukkumisesta sitten mitään enää tullutkaan. Pitää näköjään paikkansa se, mistä puhutaan, että "kyllä sen sitten tietää kun niitä oikeita supistuksia tulee". Veti kivasti ristiselkään ja sen kipeimmän kärjen kohdalla ei tehnyt mieli edes puhua. Niitä jatkui pari tuntia, kellottelin kestoksi n. 30s-1min ja väliksi 2min - 10min. Kuuden maissa otin panadolin ja lähdin aamupalalle miehen kanssa. Sen jälkeen sänkyyn, ja sain jopa nukuttua n. klo 8-10 välin ilman supistuksia. Sen jälkeenkin supistukset ovat olleet satunnaisia ja välit pidempiä, ei ihan niin kipeitäkään, mutta menkkajomotusta ja ihmeellistä juilimista on nivusissa. Lisäksi heräämisen jälkeen bongasin verensekaisen limatulpan vessareissulla. Tai no "tulpan", sitä tuli pikkuhiljaa paperiin lisää ja lisää pyyhkiessä, sellaista kananmunan valkuaista muistuttavaa venyvää limaa, noin ruokalusikallisen verran. Kyllä, ällöttävää!
Lopun alkua siis, pitäkää peukkuja ettei tartte enää päivätolkulla odotella, että päästään tositoimiin! :)
Nyt siis viikko yli lasketun ajan, piiiiiiiiiitkiä ja kituuttavia päiviä. Paljon on kuitenkin saatu aikaiseksi, ja tämä raskauteni jatkui lasketun jälkeen yhtä oireettomana kuin ennenkin. Joka päivä on lenkkeilty 4-6km ja touhuttu ahkerasti kotona, ja eilen lenkillä kuvasin miehellekin tilaani näin; "Ei minusta tässä kävellessäkään tunnu, että olisin raskaana, kun ei koske tai kolota mihinkään. Tuntuu siltä, niinkuin olisi syönyt itsensä ähkyyn, kun on välillä vaikea hengittää, kun tuntuu ettei vatsassa ole tilaa". Mutta tosiaan, ei mitään merkkiäkään synnytyksestä eilen klo 18 lenkillä - eikä illalla sen jälkeenkään. Eikä kyllä koko viikkoon ennen tätäkään.
Yöllä mentiin nukkumaan myöhään, ja vielä klo 02 katsoin kelloa. Havahduin klo 04 maissa ensimmäisiin kipeisiin supistuksiin, eikä nukkumisesta sitten mitään enää tullutkaan. Pitää näköjään paikkansa se, mistä puhutaan, että "kyllä sen sitten tietää kun niitä oikeita supistuksia tulee". Veti kivasti ristiselkään ja sen kipeimmän kärjen kohdalla ei tehnyt mieli edes puhua. Niitä jatkui pari tuntia, kellottelin kestoksi n. 30s-1min ja väliksi 2min - 10min. Kuuden maissa otin panadolin ja lähdin aamupalalle miehen kanssa. Sen jälkeen sänkyyn, ja sain jopa nukuttua n. klo 8-10 välin ilman supistuksia. Sen jälkeenkin supistukset ovat olleet satunnaisia ja välit pidempiä, ei ihan niin kipeitäkään, mutta menkkajomotusta ja ihmeellistä juilimista on nivusissa. Lisäksi heräämisen jälkeen bongasin verensekaisen limatulpan vessareissulla. Tai no "tulpan", sitä tuli pikkuhiljaa paperiin lisää ja lisää pyyhkiessä, sellaista kananmunan valkuaista muistuttavaa venyvää limaa, noin ruokalusikallisen verran. Kyllä, ällöttävää!
Lopun alkua siis, pitäkää peukkuja ettei tartte enää päivätolkulla odotella, että päästään tositoimiin! :)
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
40+3 neuvolassa
Niin sitä sitten mentiin, neuvolaan vielä eilenkin! Siellä oli topakka th vastassa, ja totesi heti ensisanoikseen katsoneensa jo koneelta, ettei olla osastolla. Oletti kuulemma, että oltais oltu. No, masuasukki tahtonee lillua lämpimässä äitin masussa vielä pitkään, kun ei osoita merkkiäkään poistulosta.
Ihan peruskäynti; kaikki kunnossa. Äidin osalta verenpaine 120/74, pissa puhdas, ei turvotuksia. Vauvan osalta sykkeet 130, sf 31/32, liikkeet ++.
Painon osalta tilanne viikossa -400g, kokonaisnousu n. 13-14kg. Ihan inhimillinen siis vielä, mikäli pieni suostuisi tulemaan kohta uloskin!
Ensi maanantaille seuraava nla (41+2) ja silloin varaillaan myös yliaikaiskontrollia, jos ei vaavia ennen sitä näy. Jännää miten nopeasti se oma pääkin kypsyy - pari viikkoa sitten olin vielä valmis odottamaan ja nauttimaan omasta ajasta, nyt tuntuu, ettei jaksais näitä pitkiä päiviä enää yhtään vain odottaa kotona! Vaikka oon yrittäny touhutakin - siivonnut, kokannut, leiponut, ommellut (mm. reunapehmusteet kehtoot viimeinkin..), lenkkeillyt (joka päivä edelleen 4-5km ilman ongelmia), rentoutunut, sukuloinut... niin päivät on auttamatta pitkiä, yksinäisiä ja täynnä odotusta. Ja ne jatkuvat tekstarit ja soitot, jotka alkaa sanalla "joko". No ei vielä(kään)...
Tosiaan, ei mitään tuntemuksia siitä, että pieni tahtoisi ulos. Tänään lenkin viimeisen kilometrin aikana pari sukkapuikkotuntemusta kohdunsuulla, muuten ei mitään. Eikä auta mitkään S:tkään - kaikki on kokeiltu, huonolla menestyksellä, vaikken voi sanoa siitä yhdestä ainakaan kamalasti enää nauttivanikaan ;)
Ehkei hän mahaan jää kuitenkaan - on ne kai kaikki sieltä ulos tulleet ennemmin tai myöhemmin? Tahtoisin vaan niin kovin luonnollisen synnytyksen!
Jään odottamaan,
Pullis
Ihan peruskäynti; kaikki kunnossa. Äidin osalta verenpaine 120/74, pissa puhdas, ei turvotuksia. Vauvan osalta sykkeet 130, sf 31/32, liikkeet ++.
Painon osalta tilanne viikossa -400g, kokonaisnousu n. 13-14kg. Ihan inhimillinen siis vielä, mikäli pieni suostuisi tulemaan kohta uloskin!
Ensi maanantaille seuraava nla (41+2) ja silloin varaillaan myös yliaikaiskontrollia, jos ei vaavia ennen sitä näy. Jännää miten nopeasti se oma pääkin kypsyy - pari viikkoa sitten olin vielä valmis odottamaan ja nauttimaan omasta ajasta, nyt tuntuu, ettei jaksais näitä pitkiä päiviä enää yhtään vain odottaa kotona! Vaikka oon yrittäny touhutakin - siivonnut, kokannut, leiponut, ommellut (mm. reunapehmusteet kehtoot viimeinkin..), lenkkeillyt (joka päivä edelleen 4-5km ilman ongelmia), rentoutunut, sukuloinut... niin päivät on auttamatta pitkiä, yksinäisiä ja täynnä odotusta. Ja ne jatkuvat tekstarit ja soitot, jotka alkaa sanalla "joko". No ei vielä(kään)...
Tosiaan, ei mitään tuntemuksia siitä, että pieni tahtoisi ulos. Tänään lenkin viimeisen kilometrin aikana pari sukkapuikkotuntemusta kohdunsuulla, muuten ei mitään. Eikä auta mitkään S:tkään - kaikki on kokeiltu, huonolla menestyksellä, vaikken voi sanoa siitä yhdestä ainakaan kamalasti enää nauttivanikaan ;)
Ehkei hän mahaan jää kuitenkaan - on ne kai kaikki sieltä ulos tulleet ennemmin tai myöhemmin? Tahtoisin vaan niin kovin luonnollisen synnytyksen!
Jään odottamaan,
Pullis
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Mahakuvat viikosta 32+0 tähän päivään - laskettu aika tuli, ja meni (40+0)
Noniin. Siinä se meni, reilu tunti sitten ohi, kuuluisa laskettu aika. Melko oireetta, muutamia harjoitussupistuksia päivässä, ei juuri kipuja. Pieni on tyytyväinen yksiössään? Viime viikolla oli neuvolassakin kaikki hyvin. Tänään lasketun ajan kunniaksi mm. kävin kävelemässä 4km lenkin ilman mitään vaikeuksia, eli toisaalta olen kai onnellisessa asemassa. Ei tämä raskausaika ainakaan mitenkään raskasta sanan varsinaisessa merkityksessä ole ollut.
Toki on pakko myöntää, että kuluneella viikolla sitä on alkanut odottaa nyyttiä tosissaan ulkoistuvaksikin - ihan vaan, jotta näkisi miltä mahassa näytetään ja miltä se lapsen sylissä pitäminen sitten tuntuu. En tainnut täällä kertoakaan, että toissaviikolla käytiin polilla miehen kanssa käyrillä ja ultrassa, kun en pienen liikkeitä tuntenut päivään? Kaikki oli hyvin, sydänkäyrä erittäin reaktiivinen ja virheetön, pari supistustakin piirtyi. Lääkäri ultrasi, kaikki hyvin, painoarvio pikkuisella 2,9kg. Sen jälkeen jotenkin konkretisoitui, että masussa on ihan valmis pieni ihminen, jolla on isänsä nenä (onneksi, se ainoa asia jonka toivoinkin isältä periytyvän!) ja jonka tahdon ulos mahasta huolehdittavaksi ja rakastettavaksi. Lisäksi tämä raskaus on näin loppumetreillä melkoista huolta tämäkin, kun päivittäin vahtii, onko tuolla mahassa kaikki edelleen hyvin.
Mahakuvia! Niitä oon miettiny monesti, mutta aina jäänyt työstämättä ja laittamatta. Nyt kiinnostuin vihdoin tekemään vertailuja, ja huomasin, etten rv 31+0 jälkeen ole teitä moisillä "ilahduttanut". Tässä tulee siis oikein kavalkaadi, masut yhtä viikkoa lukuunottamatta (37+0 jäi välistä, tai en löytänyt sitä koneelta?). On se naisen keho vaan ihmeellinen, ja ihmeellistä sekin, miten tuo maha näyttää joka viikolla ihan eri malliselta ja olevan eri kohdassakin... mutta tässä siis:
Pieneksi tuota on väitetty, niin ystävien ja sukulaisten kuin neuvolan th:nkin suunnalta. Ja joo, ei se varmaan kamalan iso ole, mutta ihan riittävän iso mun kokoiselle ihmiselle kannettavaksi! Raskausarpia olen toistaiseksi saanut yhden, ihan pienen n. 1-2cm mittaisin suoraan navan alapuolelle. Lisäksi lihomis-laihtumisajaltani olevat vanhat alavatsan arvet, joita on n. 3-4 kpl, ovat kasvaneet kaikki n. 1cm matkan ylöspäin tässä kahden viimeisen viikon aikana, se "uusi osa" näkyy punaisena kärkenä arvissa. Muutoin ei missään näy mitään repeämiä - vielä. Tosin elämisen jälkiä nekin, melko vähällä oon päässyt siihen nähden miten helposti mulle on raskausarpia nuorena /lihoessa tullut. Niitä kun on pohkeissa ja alleissa ja rinnoissa ja pakaroissa ja sisäreisissä ja ja ja... jo valmiiksi. Maha taitaa olla ainut, missä ei ole :D Ja mitäpä sitä ei mahassa kasvavan ihmisen alun vuoksi sietäisi, arvet ois pieni hinta maksaa moisesta ihmeestä <3.
Yksi asia mitä suuresti kuitenkin kaipaan, on se oma kroppa! Huomasin joku päivä nuo alkuraskauden kuvat, joiden rinnalle lisäsin tänään, la 40+0 otetut kuvat.
Ja voi kauhistus mitä mulle onkaan tapahtunut!! Enkä toisaalta edes muistanut, miten hyvässä kunnossa oon ollut joskus. Rehellinen ollakseni, en muistanut KOSKAAN näyttäneeni noin hyvältä omaan silmään, kuin noissa rv 6+1 kuvissa?? Niin se nainen on itselleen sokea - sekä läskeilleen, että hoikkuudelleen. Tuossa siis motivaatiokuvat raskausajan jälkeiseen treenaamiseen, kunhan sinne asti päästään.
Mutta siis, onhan se keho löystynyt, kauttaaltaan. Lihaskuntoa en oo elokuun jälkeen tehnyt pätkääkään, ja sen huomaa. Reidet varsinkin on ihan löllöä, samoin takapuoli, joka jo kuvassakin roikkuu "kivasti". Ei sillä, eipä sitä ollut raskautta ennenkään, ja nuopa ne mun ongelmakohdat onkin...Jännityksellä jään odottamaan, millaisessa kuosissa tää keho on esim. vuodenvaihteessa, kun synnytyksestä toivottavasti on jo aikaa (no, joka tapauksessa on ainakin pari viikkoa) ja näkee vähän, mitä "omasta kehosta" on jäljellä. Odotan kuitenkin innolla edes niitä vaunulenkkejä, ilman tätä vatsaa ja keuhkoihin painavaa vauvaa sen sisällä!
Joka tapauksessa, se kuuluisa 9kk odotus ois nyt ohi. Vielä voi pari viikkoa mennä, mutta joka tapauksessa meillä on ihan kohta vauva <3. Meistä tulee perhe. Pieni ihme jota olen sydämeni alla kantanut, tulee maailmaan isin ja äidin iloksi ja riemuksi. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Toki on pakko myöntää, että kuluneella viikolla sitä on alkanut odottaa nyyttiä tosissaan ulkoistuvaksikin - ihan vaan, jotta näkisi miltä mahassa näytetään ja miltä se lapsen sylissä pitäminen sitten tuntuu. En tainnut täällä kertoakaan, että toissaviikolla käytiin polilla miehen kanssa käyrillä ja ultrassa, kun en pienen liikkeitä tuntenut päivään? Kaikki oli hyvin, sydänkäyrä erittäin reaktiivinen ja virheetön, pari supistustakin piirtyi. Lääkäri ultrasi, kaikki hyvin, painoarvio pikkuisella 2,9kg. Sen jälkeen jotenkin konkretisoitui, että masussa on ihan valmis pieni ihminen, jolla on isänsä nenä (onneksi, se ainoa asia jonka toivoinkin isältä periytyvän!) ja jonka tahdon ulos mahasta huolehdittavaksi ja rakastettavaksi. Lisäksi tämä raskaus on näin loppumetreillä melkoista huolta tämäkin, kun päivittäin vahtii, onko tuolla mahassa kaikki edelleen hyvin.
 |
| Sairaalalla käyrillä 21.11.2013 - kaikki hyvin masussa, ja äidilläkin jo tässä vaiheessa <3 |
Pieneksi tuota on väitetty, niin ystävien ja sukulaisten kuin neuvolan th:nkin suunnalta. Ja joo, ei se varmaan kamalan iso ole, mutta ihan riittävän iso mun kokoiselle ihmiselle kannettavaksi! Raskausarpia olen toistaiseksi saanut yhden, ihan pienen n. 1-2cm mittaisin suoraan navan alapuolelle. Lisäksi lihomis-laihtumisajaltani olevat vanhat alavatsan arvet, joita on n. 3-4 kpl, ovat kasvaneet kaikki n. 1cm matkan ylöspäin tässä kahden viimeisen viikon aikana, se "uusi osa" näkyy punaisena kärkenä arvissa. Muutoin ei missään näy mitään repeämiä - vielä. Tosin elämisen jälkiä nekin, melko vähällä oon päässyt siihen nähden miten helposti mulle on raskausarpia nuorena /lihoessa tullut. Niitä kun on pohkeissa ja alleissa ja rinnoissa ja pakaroissa ja sisäreisissä ja ja ja... jo valmiiksi. Maha taitaa olla ainut, missä ei ole :D Ja mitäpä sitä ei mahassa kasvavan ihmisen alun vuoksi sietäisi, arvet ois pieni hinta maksaa moisesta ihmeestä <3.
Yksi asia mitä suuresti kuitenkin kaipaan, on se oma kroppa! Huomasin joku päivä nuo alkuraskauden kuvat, joiden rinnalle lisäsin tänään, la 40+0 otetut kuvat.
 |
| Ennen - jälkeen vertailua kehosta raskausaikana |
Mutta siis, onhan se keho löystynyt, kauttaaltaan. Lihaskuntoa en oo elokuun jälkeen tehnyt pätkääkään, ja sen huomaa. Reidet varsinkin on ihan löllöä, samoin takapuoli, joka jo kuvassakin roikkuu "kivasti". Ei sillä, eipä sitä ollut raskautta ennenkään, ja nuopa ne mun ongelmakohdat onkin...Jännityksellä jään odottamaan, millaisessa kuosissa tää keho on esim. vuodenvaihteessa, kun synnytyksestä toivottavasti on jo aikaa (no, joka tapauksessa on ainakin pari viikkoa) ja näkee vähän, mitä "omasta kehosta" on jäljellä. Odotan kuitenkin innolla edes niitä vaunulenkkejä, ilman tätä vatsaa ja keuhkoihin painavaa vauvaa sen sisällä!
Joka tapauksessa, se kuuluisa 9kk odotus ois nyt ohi. Vielä voi pari viikkoa mennä, mutta joka tapauksessa meillä on ihan kohta vauva <3. Meistä tulee perhe. Pieni ihme jota olen sydämeni alla kantanut, tulee maailmaan isin ja äidin iloksi ja riemuksi. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Kylpyhuone- ja saunaremontti kuvina 8-10/2013
Aloitetaan lähtötilanteesta. Kylpuhuoneremonttiin päädyttiin heinäkuussa, kun lattialämmitys sanoi itsensä irti. Tilannehan oli ollut ilmiselvä jo muutamia vuosia - aiempi kph + sauna oli vuodelta 1987 ja remonttia vaille kaikkiaan muutenkin. Olihan se tavallaan onni onnettomuudessa että nyt havahduttiin, ennen vauvaa.
Katsokaa vaikka itse näistä, tässä siis KYLPYHUONE JA SAUNA ENNEN:
PURKAMINEN
Remontti aloitettiin massiivisella purkamisella, ennen uuden rakentamista. Tämä vaihe tehtiin omana työnä, mies touhusi poran ja rautakankien kanssa sukulaistensa voimalla lopulta lähes 2 viikkoa. Tässä tilannetta purkamisen eri vaiheissa:
UUSI KYLPYHUONE JA SAUNA ALKAVAT RAKENTUA
Purkamisen ja putkitöiden jälkeen remontti jatkui uuden rakentamisella, vihdoin. Tässä vaiheessa työ siirtyi urakoitsijalle, aikamme ja motivaatiomme ei olisi riittänyt, ja ensisijaisesti ei osaamisemmekaan. Ikuisuusprojektia tästä ei haluttu, 7 viikkoa tässä meni itse purkaenkin kaikenkaikkiaan remontin laajentuessa matkan varrella.
Ensimmäinen vaihe oli lattioiden valaminen ja seinien tasoittaminen. Tässä vaiheessa asennettiin myös lattialämmityskaapelit ja putkimies kävi vetämässä vesiputket suihkua varten lattian sisään.
Saunan ja kylpyhuoneen lattia valettuna. Lattiakaivot siis saunaan sekä kylpyhuoneeseen, suihkun vesiputket tulevat väliseinän sisään. Vähän jo eristettäkin saunassa :)
Saunan ja suihkun väliseinä valettuna!
Ja koska yllätyksiltä ei vältytä missään remonttissa, niin ei myös tässä. Jossain vaiheessa huomattiin aulan paneloinnissa vanhoja kosteusjälkiä, joten purettiin sitten nekin. Kiinteäksi rakennetun "sohvan" takaa löytyivät vanhat kellariin vieneet portaat, ja ilmeisesti sadevesi oli valunut joskus sieltä kautta kellariin ja kostuttanut paneleita. Aula / pukutila purettiin tämä vuoksi kokonaan ja lastulevytysten takaa löytyikin hometta. Ei paljoa, mutta hometta kuitenkin - joskus olen ollut sen haistavinanikin. Tältä osin remontti on edelleen kesken, kun mietimme, miten työstämme ks. tilan uudelleen mieleiseksemme, mutta tuulettuvaksi tilaksi. Tässä näkymä paneloinnin taakse vanhoihin rappusiin, josta on hiottu ja imuroitu jo homeet pois:
Paneloinnin takaa löytyi myös kummallinen komero! Tuo tuossa oikeassa reunassa, noin neliön kokoinen tila, jossa oli painovoimaisen ilmastoinnin räppänäkin, tosin vähemmän fiksusti eristettynä umpeen. Tässä myös yläkerrasta kellariin tulevat viemäriputket kokonaisuudessaan nyt uusittuina. Raput ylös menevät tikapuiden kohdalta, ovat vain irrotettuina remontin ajaksi.Sekä tämä aulatila + kodinhoitohuone pesuhuoneen vieressä remontoitiin lattioiden osalta samalla: betonilattian päälle ohut pintavalu, johon lattialämmityskaapelointi, ja päälle laatoitus. Lattioita jouduttiin nimittäin putkitöitä varten piikkailemaan osittain auki, ja oli viisasta tehdä lattialämmitykset ja laatoitukset samalla näihinkin tiloihin. Seinät ja muut teemme miehen kanssa omana työnä myöhemmin, kun meillä on aikaa. Tilat ovat siis tällä hetkellä jo käyttökelpoiset ja lattialämmitykset kytkettynä talven varalle, uusi lämminvesivaraaja paikallaan ja pesukone toiminnassa. Kodinhoitohuoneeseen on uutena vedetty viemäröinnit ja putket myös lavuaarille ja wc-istuimelle, ne laitatamme vielä tämän vuoden puolella.
.... välillä hermoiltiin ja juostiin kaupoissa tutkimassa laattavalikoimia. Tätä kuvaa tuijotettiin moneen kertaan, ennen kuin tähän lopulta pysyvästi päädyttiin.
Kuka huomaa virheen?
ps. kuviolaatoista toiseksi ylimmäinen on väärinpäin! Edes remonttiurakoitsijamme ei ollut huomannut, että laatassa on jatkuva kuvio, onneksi se tiedostettiin yhdessä ennen seinälle latomista.
Materiaali ja tarvikevalinnat olivat ajoittain työläitä muutenkin. Mm. kylpyhuoneen valaistusta jouduttiin miettimään pitkään, koska emme halunneet madaltaa muutoinkin matalaa huonekorkeutta ja halusimme kuitenkin spottivalot. Lopulta löysimme valaisinten erikoisliikkeen kautta vain 1cm upotuksen vaativat led-spotit, jotka eivät siis vaatineet varsinaista koolausta kattoon lainkaan. Kannatti hermoilla (ja maksaa..)!
Seinät laatoitettu, suihku vihdoin paikallaan, pesuhuoneen kattokin jo paneloitu ja led-spottien sähköt vedettynä.
Laatoitusten jälkeen lauteet alkoivat rakentua. Urakoitsija rakensi lauteet paikan päälle täysin käsityönä. Saunan materiaalit ovat seuraavat:
- seinät, katto: tervaleppä
- lauteiden etupaneelit ja jalkaritilät: lämpökäsitelty haapa
-lauteet muutoin: haapa
Käsittelyt: seinässä saunasuoja, lauteissa kauttaaltaan parafiiniöljy.
Kodinhoitohuoneen remonttia en varsinaisesti halunnut kuvata tässä- ja se on edelleen vähän vaiheessa. Lähestulkoon tässä vaiheessa, kuin tässä kuvassakin, jonka nyt kuitenkin näytän... kiuas toki on siirtynyt jo saunaan. Lattiassa laatoitus ja lattialämmitys, perällä uusi lämminvesivaraaja, joka vaihtoi huonetta. Kellariin tehtiin täysin uusi sähkökeskus kellarin sähköjä varten, eli päästiin eroon siitä johtohelvetistä, joka tuli aiemmin yläkerran sähkökeskukselta kellariin. Sen sijainti tuossa khh:n seinällä.
Kodinhoitohuoneen, ja samoin aulan / pukutilan seinät käsittelemme itse ehtiessämme jollain struktuuripinnoitteella, mutta aikataulu on vielä avoin.. tilat ovat käyttökelpoiset jo nyt :)
Lauteet on kaikki rakennettu niin, että ne ovat paloissa irrotettavat ja nostettavissa pois puhdistusta varten. Tässä kuvassa ensimmäinen "pala" paikallaan, nousee siis kiukaan yli pois rungosta.
VALMIS KYLPYHUONE JA SAUNA:
Lopulta alkoi pikkuhiljaa tulla valmista.
Valmista siinä mielessä, että maksut on maksettu ja loput teemme itse. Tässä kuvassa nähtävissä tila aulan / pukuhuoneen suunnalta katsottuna tässä vaiheessa:
Vasemmalla kodinhoitohuoneen ovi, alkuperäinen, maalattu. Listat ovista puuttuu, kuten näkyy. Nurkassa uusi lasiovi, joka vie pesutiloihin. Oikean reunan ovi vie takkahuoneeseen, jonka remontointi on asialistalla ensi vuoden puolella... vanha lämminvesivaraaja oli siellä, ja sen siirron jäljiltä on takkahuoneen paneloinnit osittain aukirevittyinä.
Tässä kylpyhuonetta tänään. Sisustustikkaat K-Raudasta, pesuainekärry Ikeasta. Matto väliaikainen. Laudeliinat vanhoja ja eriparisia, kuten näkyy :)
Laatoitus ladottiin pystyyn, vaikka siitä kättä urakoitsijan kanssa väännettiinkin. Vanhat seinät kun eivät ole ihan suorassa, ja isoja 20x50cm laattaa on vinoon seinään hankala latoa muutoinkin... lisäksi vaakalaatoitus olisi ollut urakoitsijan silmään enemmän. Noh, en antanut periksi, ja olen tyytyväinen. Pystyladonta meni kokonaisella laatalla ja hämää huonetta selvästi korkeammaksi, kun taas vaakalaatoitus oli madaltanut sitä.
Kylpyhuonetta ovelta kuvattuna. Suihkuseinä on kääntyvä, eli sen saa tarvittaessa käännettyä seinää vasten ja pois tieltä. Huonekorkeus on kellarissamme yleisesti n. 190cm, nyt se on täällä n. 200cm, kun sitä nostettiin kantamalla maasta hiekkaa ulos purkuvaiheessa. Lattialaatta on Laattapisteen tilausvalikoimasta, ja olemme valintaan erittäin tyytyväisiä. Se on isona pintana vielä paremman näköinen, kuin kaupassa valintaa tehdessämme!
Lopulta lauteetkin valmistuivat, niitä vähän odotettiin sähkötöiden viivästymisen vuoksi. Tässä lopuksi kuvia valmiista saunasta. Valot ovat siis lauteiden alla molemmissa nurkissa, ei muita valoja. Myös lasioven läpi tulee valoa pesutiloista, ja on ihan riittävää.
Me olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Löylyt on hyvät, tunnelma on luonnossa vielä parempi kuin näissä kuvissa. Valmista on ollut jo jokusen viikon, ja edelleen jokainen suihkussa käynti on elämys, puhumattakaan saunomisesta. On tässä meidän perheelle koti-Spata kerrakseen, ja oli kaiken sen rahan arvoinen.
Talomme isoin remontti on siis valmis, ensimmäisen kerran saunottiin omassa saunassa kun jäin äitiyslomalle 25.10. - eli täysin suunnittellussa aikataulussa.
Miltä näyttää? :)
Pullis
Katsokaa vaikka itse näistä, tässä siis KYLPYHUONE JA SAUNA ENNEN:
 |
| Kph:n kummallinen syvennys, kohdassa josta on muinoin mennyt oviaukko. Mielenkiintoisesti rakennetut putkityöt, "miten saan näihin putkiin eniten mutkia" -teemalla. Hapettuneitakin ne jo oli. Ja linssiludekin työntää vasemmasta alanurkasta.... |
 |
| Lattiakaivo oli vain saunassa, johon vesi valui seinään tehdyn reiän kautta. Saunan ovi kosteudesta pahasti kärsinyt, vanha puuovi. Kellastuneet 80-luvun kaakelit... |
 |
| Saunan lauteet oli uusitu myöhemmin, mutta muuten sauna oli hurjassa kunnossa. Mm. lattia oli vain maalattu, maali oli lohkeillut, pesukoneen poistovesi tuli pintavetona lattiakaivoon... |
 |
| Kiuas (Harvian Jazz) on toimiva ja hyvässä kunnossa. Hakekaa pois, 10€! :D |
 |
| Tummuneita paneeleja lukuunottamatta puuosiltaan sauna olisi vielä kestänyt muutaman vuoden. |
PURKAMINEN
Remontti aloitettiin massiivisella purkamisella, ennen uuden rakentamista. Tämä vaihe tehtiin omana työnä, mies touhusi poran ja rautakankien kanssa sukulaistensa voimalla lopulta lähes 2 viikkoa. Tässä tilannetta purkamisen eri vaiheissa:
 |
| Puuosat poissa! Tässä vaiheessa oli vielä helppoa... |
 |
| Lattian purkaminen oli kovin urakka - kaksi n. 5cm paksuista betonilaattaa, joista ensimmäiseen oli valettu metalliverkkoja ja lämmityskaapeleita... |
 |
| Seinäkaakelit lähti nakutellen seinästä, tais olla jo laasti aika haperoa :) Tätä oviaukkoa aulasta / pukutilasta pesuhuoneeseen purettiin myöhemmin suuremmaksi, tässä vielä n. 70cm leveä vanha kulku, uusi ovi 80cm leveä. |
 |
| Purkujäänteitä pihamaalla - tässä puretusta kiviaineksesta n. puolet. |
 |
| Purkaminen loppuvaiheessa. Maa jo hiekalla, hiekkaakin kannettu pihalle n. 10cm korkeudelta. Putkimies käynyt vetämässä uudet viemäröinnit kaupungin viemäriverkkoon asti. Takaseinässä vielä vanhaa tiilivuorausta, joka revitiin myöhemmin irti villoineen, kaikki seinät siis puhtaalle betonille. |
Purkamisen ja putkitöiden jälkeen remontti jatkui uuden rakentamisella, vihdoin. Tässä vaiheessa työ siirtyi urakoitsijalle, aikamme ja motivaatiomme ei olisi riittänyt, ja ensisijaisesti ei osaamisemmekaan. Ikuisuusprojektia tästä ei haluttu, 7 viikkoa tässä meni itse purkaenkin kaikenkaikkiaan remontin laajentuessa matkan varrella.
Ensimmäinen vaihe oli lattioiden valaminen ja seinien tasoittaminen. Tässä vaiheessa asennettiin myös lattialämmityskaapelit ja putkimies kävi vetämässä vesiputket suihkua varten lattian sisään.
Kuka huomaa virheen?
ps. kuviolaatoista toiseksi ylimmäinen on väärinpäin! Edes remonttiurakoitsijamme ei ollut huomannut, että laatassa on jatkuva kuvio, onneksi se tiedostettiin yhdessä ennen seinälle latomista.
Materiaali ja tarvikevalinnat olivat ajoittain työläitä muutenkin. Mm. kylpyhuoneen valaistusta jouduttiin miettimään pitkään, koska emme halunneet madaltaa muutoinkin matalaa huonekorkeutta ja halusimme kuitenkin spottivalot. Lopulta löysimme valaisinten erikoisliikkeen kautta vain 1cm upotuksen vaativat led-spotit, jotka eivät siis vaatineet varsinaista koolausta kattoon lainkaan. Kannatti hermoilla (ja maksaa..)!
Seinät laatoitettu, suihku vihdoin paikallaan, pesuhuoneen kattokin jo paneloitu ja led-spottien sähköt vedettynä.
Laatoitusten jälkeen lauteet alkoivat rakentua. Urakoitsija rakensi lauteet paikan päälle täysin käsityönä. Saunan materiaalit ovat seuraavat:
- seinät, katto: tervaleppä
- lauteiden etupaneelit ja jalkaritilät: lämpökäsitelty haapa
-lauteet muutoin: haapa
Käsittelyt: seinässä saunasuoja, lauteissa kauttaaltaan parafiiniöljy.
Kodinhoitohuoneen remonttia en varsinaisesti halunnut kuvata tässä- ja se on edelleen vähän vaiheessa. Lähestulkoon tässä vaiheessa, kuin tässä kuvassakin, jonka nyt kuitenkin näytän... kiuas toki on siirtynyt jo saunaan. Lattiassa laatoitus ja lattialämmitys, perällä uusi lämminvesivaraaja, joka vaihtoi huonetta. Kellariin tehtiin täysin uusi sähkökeskus kellarin sähköjä varten, eli päästiin eroon siitä johtohelvetistä, joka tuli aiemmin yläkerran sähkökeskukselta kellariin. Sen sijainti tuossa khh:n seinällä.
Kodinhoitohuoneen, ja samoin aulan / pukutilan seinät käsittelemme itse ehtiessämme jollain struktuuripinnoitteella, mutta aikataulu on vielä avoin.. tilat ovat käyttökelpoiset jo nyt :)
 |
| Kiuas upotettu paikalleen. |
Lauteet on kaikki rakennettu niin, että ne ovat paloissa irrotettavat ja nostettavissa pois puhdistusta varten. Tässä kuvassa ensimmäinen "pala" paikallaan, nousee siis kiukaan yli pois rungosta.
VALMIS KYLPYHUONE JA SAUNA:
Lopulta alkoi pikkuhiljaa tulla valmista.
Valmista siinä mielessä, että maksut on maksettu ja loput teemme itse. Tässä kuvassa nähtävissä tila aulan / pukuhuoneen suunnalta katsottuna tässä vaiheessa:
Vasemmalla kodinhoitohuoneen ovi, alkuperäinen, maalattu. Listat ovista puuttuu, kuten näkyy. Nurkassa uusi lasiovi, joka vie pesutiloihin. Oikean reunan ovi vie takkahuoneeseen, jonka remontointi on asialistalla ensi vuoden puolella... vanha lämminvesivaraaja oli siellä, ja sen siirron jäljiltä on takkahuoneen paneloinnit osittain aukirevittyinä.
Tässä kylpyhuonetta tänään. Sisustustikkaat K-Raudasta, pesuainekärry Ikeasta. Matto väliaikainen. Laudeliinat vanhoja ja eriparisia, kuten näkyy :)
Laatoitus ladottiin pystyyn, vaikka siitä kättä urakoitsijan kanssa väännettiinkin. Vanhat seinät kun eivät ole ihan suorassa, ja isoja 20x50cm laattaa on vinoon seinään hankala latoa muutoinkin... lisäksi vaakalaatoitus olisi ollut urakoitsijan silmään enemmän. Noh, en antanut periksi, ja olen tyytyväinen. Pystyladonta meni kokonaisella laatalla ja hämää huonetta selvästi korkeammaksi, kun taas vaakalaatoitus oli madaltanut sitä.
Kylpyhuonetta ovelta kuvattuna. Suihkuseinä on kääntyvä, eli sen saa tarvittaessa käännettyä seinää vasten ja pois tieltä. Huonekorkeus on kellarissamme yleisesti n. 190cm, nyt se on täällä n. 200cm, kun sitä nostettiin kantamalla maasta hiekkaa ulos purkuvaiheessa. Lattialaatta on Laattapisteen tilausvalikoimasta, ja olemme valintaan erittäin tyytyväisiä. Se on isona pintana vielä paremman näköinen, kuin kaupassa valintaa tehdessämme!
 | |
| Kuviolaattaa käytettiin vain väliseinässä |
Talomme isoin remontti on siis valmis, ensimmäisen kerran saunottiin omassa saunassa kun jäin äitiyslomalle 25.10. - eli täysin suunnittellussa aikataulussa.
Miltä näyttää? :)
Pullis
tiistai 12. marraskuuta 2013
Täysiaikaisen mahan kanssa neuvolassa (37+3)
Niin tosiaan, mahassa ollaan jo täysiaikaisia :) Neuvolan terkkakin aloitti käynnin sanoen, että niin, et on sitten tulevan kuukauden aikana teilläkin vauva!
Neuvolassa peruskäynti, ei mitään erikoista. Kyseli onko kysyttävää, ei ollut. Johonkin siellä reilut 30min kuitenkin uhraantui, höpöttelyihin. Tässä kuitenkin tilastoja (suluissa aiemmat, 36+3):
Paino 73,2kg (72,2kg)
Painonmuutos/vko: +1000g (-233g)
Verenpaine: neuvolassa 127/93, kotona 117/74 (132/94, kotona 118/80)
Hb: 138(141)
Pissa: -- (--)
Sf: 33 (32)
Syke: 128 (130)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: rt (rt)
Pää oli laskeutunut alemmas, mutta liikkui vielä, joten ei mahassa vielä ihan synnytyskanavassa olla. Selkeä ero kuulemma kuitenkin kahden viikon takaiseen tilanteeseen. Viikko sitten lääkärin ottama streptokokki B viljely (gbs seulontakoe) oli negatiivinen, joten ei tarvitse huolehtia siitäkään.
Nyt pitäisi alkaa todenteolla henkisesti asennoitumaan siihen, että se synnytys voi käynnistyä milloin tahansa. En ole jotenkin osannut antaa sille vielä kamalasti ajatuksia, se on tuntunut lähenemisestään huolimatta niin kaukaiselta. Varsinaisia pelkoja synnytykseen ei liity, jotenkin sitä on odottanut enemmänkin mielenkiinnolla. Nyt toki pientä jännitystä alkaa nousta hiljalleen, liittyen lähinnä kipuihin ja kivun lievityksiin. Mutta kai tuosta selviää, onneksi ollaan hyvissä käsissä :)
Toinen pikkuhiljaa mietityttämään alkanut asia on imetys. En ole sitäkään aiemmin miettinyt, mutta nyt monilta kuullut siihen liittyvistä ongelmista. En ole olettanutkaan sen olevan helppoa tai yksinkertaista, mutta tahtoisin kuitenkin kovin onnistua siinä asiassa. Toki korvikevauvakaan ei tarkoita epäonnistumista, jos maitoa ei yksinkertaisesti tule tai vauva saa pelkkiä rintaraivareita, mutta ainakin tähän voisi etukäteen parhaansa mukaan varautua ja ottaa selvää, mitkä asiat imetystä edistää. Vinkkejä?
Neuvolassa peruskäynti, ei mitään erikoista. Kyseli onko kysyttävää, ei ollut. Johonkin siellä reilut 30min kuitenkin uhraantui, höpöttelyihin. Tässä kuitenkin tilastoja (suluissa aiemmat, 36+3):
Paino 73,2kg (72,2kg)
Painonmuutos/vko: +1000g (-233g)
Verenpaine: neuvolassa 127/93, kotona 117/74 (132/94, kotona 118/80)
Hb: 138(141)
Pissa: -- (--)
Sf: 33 (32)
Syke: 128 (130)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: rt (rt)
Pää oli laskeutunut alemmas, mutta liikkui vielä, joten ei mahassa vielä ihan synnytyskanavassa olla. Selkeä ero kuulemma kuitenkin kahden viikon takaiseen tilanteeseen. Viikko sitten lääkärin ottama streptokokki B viljely (gbs seulontakoe) oli negatiivinen, joten ei tarvitse huolehtia siitäkään.
Nyt pitäisi alkaa todenteolla henkisesti asennoitumaan siihen, että se synnytys voi käynnistyä milloin tahansa. En ole jotenkin osannut antaa sille vielä kamalasti ajatuksia, se on tuntunut lähenemisestään huolimatta niin kaukaiselta. Varsinaisia pelkoja synnytykseen ei liity, jotenkin sitä on odottanut enemmänkin mielenkiinnolla. Nyt toki pientä jännitystä alkaa nousta hiljalleen, liittyen lähinnä kipuihin ja kivun lievityksiin. Mutta kai tuosta selviää, onneksi ollaan hyvissä käsissä :)
Toinen pikkuhiljaa mietityttämään alkanut asia on imetys. En ole sitäkään aiemmin miettinyt, mutta nyt monilta kuullut siihen liittyvistä ongelmista. En ole olettanutkaan sen olevan helppoa tai yksinkertaista, mutta tahtoisin kuitenkin kovin onnistua siinä asiassa. Toki korvikevauvakaan ei tarkoita epäonnistumista, jos maitoa ei yksinkertaisesti tule tai vauva saa pelkkiä rintaraivareita, mutta ainakin tähän voisi etukäteen parhaansa mukaan varautua ja ottaa selvää, mitkä asiat imetystä edistää. Vinkkejä?
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Synnytysvalmennus, 35+4 neuvolakuulumiset ja 36+3 lääkärineuvolan terveiset
Teempä toisen postauksen heti perään, kun ei nukuttanutkaan vielä :D Eli isänpäivän kunniaksi myös viralliset kuulumiset neuvoloista ja valmennuksista rv 35-37.
Kävimme sairaalalla synnytysvalmennuksessa raskausviikolla 36. Olin todella positiivisesti yllättynyt! Ensin pp-esitystä n. tunnin verran kätilön pitämänä synnytykseen saapumisesta, synnytyksen etenemisestä, kivuista ja kivunlievityksestä, käytännöistä sairaalassa, ja mistä ikinä. Kattavasti, konkreettisesti ja hyvin esitettynä. Sen jälkeen kierros synnytysosastolla, kaikkine tarkkailuhuoneineen, ammehuoneineen ja synnytyssaleineen. Mahdollisuus jopa kokeilla ilokaasua halutessaan. En ole missään vaiheessa pelännyt synnytystä, eikä se pelottanut tuon jälkeenkään, mutta alkoihin se jännittää. Se on niin lähellä jo, ja sitä olisi pakko alkaa pohtimaan! Mihin kaikkeen kannattaa synnytyksen suhteen varautua, vai luottaako vain, että henkilökunta ohjaa ja opastaa?
Heti synnytysvalmennusta seuraavana päivänä oli neuvola, 35+4. Tässä tilastoja, suluissa aiemmat (33+5):
Paino: 72,4kg (70,5kg)
Painonmuutos / vko: +1023g (+150g)
Verenpaine: 141/97, kotona 114/74 (128/88)
Hb: 141 (127)
Pissa: - - (- -)
Sf: 31,5cm (31cm)
Syke: 135 (135)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta: rt (rt)
Ja TAAS uusi terveydenhoitaja. Tosin, tämän pitäisi olla se lopullinen, joka tuli omalle alueelle äitiysloman sijaiseksi, ja jatkaa meillä vauvan synnyttyäkin. Ja oli tosi kiva tyttö, höpistiin pitkään ja meillä synkkasi ihan hyvin :) Ei mitään erityisiä aiheita tällä kertaa, tutustuttiin ja juteltiin kuulumisia. Influenssarokotteen otin, kun olivat saapuneet neuvolaan, ei tarvitse erikseen sitten enää sitä muistaa. Tästä eteenpäin neuvolat on viikon välein! Loppukiri ;)
Neuvolalääkäri raskausviikolla 37 (36+3) tilastoja seuraavassa, suluissa edelliset (35+4):
Paino 72,2kg (72,4kg)
Painonmuutos/vko: -233g (+1023g)
Verenpaine: 134/96 (141/97)
Hb: ei otettu (141)
Pissa: -- (--)
Sf: 32 (31,5)
Syke: 130 (135)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: rt (rt)
Kokonaisuudessaan painoa on siis tullut nyt n. 11-12kg. Kuulemma ihan hyvä määrä, vaikka tuo itseä hirvittääkin - se alkaa jo seiskalla! Mutta ehkä ne pystyy sitten karistamaan synnytyksen jälkeen? Lapsivettä lääkärin mukaan normaalimäärä. Vauva ei vaikuttanut käsikopelolla erityisen isolta eikä pieneltä, vaan sopusuhtaiselta, eikä aiheuttanut aihetta erilliseen synnytystapa-arvioon. Otettiin gbs-seula (streptokokki B, täällä otetaan rutiinisti kaikilta), tulokset saan ensi viikolla. Jos on positiivinen, niin pitää huomioida synnyttämään mennessä, että ehtii saada antibioottitipan 4h ennen syntymää.
Kohdunkaulan tilanne oli muuttunut, nyt se oli kauttaaltaan pehmeä ja lyhenemistä oli tapahtunut 3cm-> 2cm. Lääkärin mukaan ensisynnyttäjäksi oikeinkin kypsä tilanne, ja kehotti hoitamaan sen sairaalakassin kuntoon. Ei, en ole saanut vieläkään aikaiseksi pakata sitä.
Mitä sinne sairaalaan kannattaa AINAKIN pakata mukaan?
Näihin mietteisiin, hyvää yötä,
<3 Pullis
Kävimme sairaalalla synnytysvalmennuksessa raskausviikolla 36. Olin todella positiivisesti yllättynyt! Ensin pp-esitystä n. tunnin verran kätilön pitämänä synnytykseen saapumisesta, synnytyksen etenemisestä, kivuista ja kivunlievityksestä, käytännöistä sairaalassa, ja mistä ikinä. Kattavasti, konkreettisesti ja hyvin esitettynä. Sen jälkeen kierros synnytysosastolla, kaikkine tarkkailuhuoneineen, ammehuoneineen ja synnytyssaleineen. Mahdollisuus jopa kokeilla ilokaasua halutessaan. En ole missään vaiheessa pelännyt synnytystä, eikä se pelottanut tuon jälkeenkään, mutta alkoihin se jännittää. Se on niin lähellä jo, ja sitä olisi pakko alkaa pohtimaan! Mihin kaikkeen kannattaa synnytyksen suhteen varautua, vai luottaako vain, että henkilökunta ohjaa ja opastaa?
Heti synnytysvalmennusta seuraavana päivänä oli neuvola, 35+4. Tässä tilastoja, suluissa aiemmat (33+5):
Paino: 72,4kg (70,5kg)
Painonmuutos / vko: +1023g (+150g)
Verenpaine: 141/97, kotona 114/74 (128/88)
Hb: 141 (127)
Pissa: - - (- -)
Sf: 31,5cm (31cm)
Syke: 135 (135)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta: rt (rt)
Ja TAAS uusi terveydenhoitaja. Tosin, tämän pitäisi olla se lopullinen, joka tuli omalle alueelle äitiysloman sijaiseksi, ja jatkaa meillä vauvan synnyttyäkin. Ja oli tosi kiva tyttö, höpistiin pitkään ja meillä synkkasi ihan hyvin :) Ei mitään erityisiä aiheita tällä kertaa, tutustuttiin ja juteltiin kuulumisia. Influenssarokotteen otin, kun olivat saapuneet neuvolaan, ei tarvitse erikseen sitten enää sitä muistaa. Tästä eteenpäin neuvolat on viikon välein! Loppukiri ;)
Neuvolalääkäri raskausviikolla 37 (36+3) tilastoja seuraavassa, suluissa edelliset (35+4):
Paino 72,2kg (72,4kg)
Painonmuutos/vko: -233g (+1023g)
Verenpaine: 134/96 (141/97)
Hb: ei otettu (141)
Pissa: -- (--)
Sf: 32 (31,5)
Syke: 130 (135)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: rt (rt)
Kokonaisuudessaan painoa on siis tullut nyt n. 11-12kg. Kuulemma ihan hyvä määrä, vaikka tuo itseä hirvittääkin - se alkaa jo seiskalla! Mutta ehkä ne pystyy sitten karistamaan synnytyksen jälkeen? Lapsivettä lääkärin mukaan normaalimäärä. Vauva ei vaikuttanut käsikopelolla erityisen isolta eikä pieneltä, vaan sopusuhtaiselta, eikä aiheuttanut aihetta erilliseen synnytystapa-arvioon. Otettiin gbs-seula (streptokokki B, täällä otetaan rutiinisti kaikilta), tulokset saan ensi viikolla. Jos on positiivinen, niin pitää huomioida synnyttämään mennessä, että ehtii saada antibioottitipan 4h ennen syntymää.
Kohdunkaulan tilanne oli muuttunut, nyt se oli kauttaaltaan pehmeä ja lyhenemistä oli tapahtunut 3cm-> 2cm. Lääkärin mukaan ensisynnyttäjäksi oikeinkin kypsä tilanne, ja kehotti hoitamaan sen sairaalakassin kuntoon. Ei, en ole saanut vieläkään aikaiseksi pakata sitä.
Mitä sinne sairaalaan kannattaa AINAKIN pakata mukaan?
Näihin mietteisiin, hyvää yötä,
<3 Pullis
Hyvää isänpäivää!! (37+1)
Hyvää isänpäivää kaikille isille, papoille, ukeille, taatoille, ja ties mille, jo oleville ja tuleville :)
Oman (näinä päivinä täysiaikaisen <3) vauvani isää onnittelin isyyspakkauksella. Olin hakenut postista kotiin-pakettikortin, jonka laitoin eilen postilaatikkoon, joten jo eilisiltana ennen saunaa hän sen sieltä löysi, ja kävi paketin ullakon oven pielestä noutamassa. Sitä riemun määrää oli ilo seurata sivusta, oli kyllä otettua miestä. Valokuvia en ehtinyt paketista kasausvaiheessa ottaa, kun kokosin pitkin kesää sitä ja säilyttelin pitkin sukulaisia. Mutta isyyspakkaus sisälsi ainakin seuraavaa:
- superisä -sukat
- isin kulta -body, koko 62cm
- "meidän lapset ovat kauniita lapsia, ja se nyt on selvä" -jääkaappimagneetin
- "äidillä on tänään vapaapäivä" -tiskirätin
- energiajuomaa, jos vauva (tai äiti) on valvottanut
- vauvan pumpulipuikkoja, tarvittaessa myös oman napanöyhtän poistamiseen
- ylikuumenemissuojan = vauvan kuumemittarin
- lapsekkaita laastareita
- liukuvoidetta, jos äiti ei anna niin itsenäisesti käytettäväksi, mutta saa testata myös äitiin
- äänenvaimentimen, ei toimi äitiin = tutti ja tuttinauha
- kylpyankkoja isän ja tyttären yhteisiin kylpyhetkiin
- Vauva -omistajan opas -kirjan
- sinkkivoidetta punoitukseen (huom. ei nenän)
- lakupiipun = savuttoman varpajaissikari
- varpajaispullo, pieni pullo skottiviskiä
- sisuja, jos muut keinot on käytetty niin sisulla selviää
- lansinohia, levitettäväksi äidin nänneihin
- vauvan puhdistuspyyhkeitä, puhdistaa melkein kaiken
- hikinauhan ja stressipallon
...saattoi olla muutakin, mutta en muista enää kaikkea? Kaikki nämä pakattuna punaiseen muovilaatikkoon, osa tavaroista lapsekkaaseen "first aid kit" laatikkoon, jossa sairaanhoitaja-bambi kuvattuna, ja joka tarkoitettu lapsen tavaroille jatkossakin. Voin lämpimästi suositella isimiehille, täällä ainakin mies niin ylpeänä kertoi vanhemmilleenkin tänään, kun sai isyyspakkauksen :)
Ja muutoin kyselijöille tiedoksi, että täällä on mennyt hyvin. Neuvoloitakin pari kertaa kai takana kertomatta niistä sen enempää? Koetan palata niihin vielä erillisessä postauksessa, samoin kuin mahoihin ja hankintoihin ja ja ja... teeseitse juttuihin. Äitiyslomaa on tosiaan takana vajaa 2 viikkoa, ja kiirettä tuntuu olleen kun ei edes bloggaamaan ole ehtinyt. Olen sosiaaliseerannut vähän liikaakin, eli nähnyt paljon kavereita ja sukulaisia, ensi viikolla pyrin rauhoittamaan jo arkea ja asettumaan kotiinkin enemmän. Toivottavasti se näkyy blogissakin :)
Nyt miehen viereen unille, kaikkine liitoskipuineni. Ne on nimittäin vaivannu aika pahana viimeisen n. viikon ajan, tuntuu tuo alapää hajoavan kahtia ja nivusiin koskee. Liikkuminen on melko vähissä, mutta onneksi kotona ei oo kiire mihinkään.
Alle kolme viikkoa laskettuun aikaan ystävät!
Oman (näinä päivinä täysiaikaisen <3) vauvani isää onnittelin isyyspakkauksella. Olin hakenut postista kotiin-pakettikortin, jonka laitoin eilen postilaatikkoon, joten jo eilisiltana ennen saunaa hän sen sieltä löysi, ja kävi paketin ullakon oven pielestä noutamassa. Sitä riemun määrää oli ilo seurata sivusta, oli kyllä otettua miestä. Valokuvia en ehtinyt paketista kasausvaiheessa ottaa, kun kokosin pitkin kesää sitä ja säilyttelin pitkin sukulaisia. Mutta isyyspakkaus sisälsi ainakin seuraavaa:
- superisä -sukat
- isin kulta -body, koko 62cm
- "meidän lapset ovat kauniita lapsia, ja se nyt on selvä" -jääkaappimagneetin
- "äidillä on tänään vapaapäivä" -tiskirätin
- energiajuomaa, jos vauva (tai äiti) on valvottanut
- vauvan pumpulipuikkoja, tarvittaessa myös oman napanöyhtän poistamiseen
- ylikuumenemissuojan = vauvan kuumemittarin
- lapsekkaita laastareita
- liukuvoidetta, jos äiti ei anna niin itsenäisesti käytettäväksi, mutta saa testata myös äitiin
- äänenvaimentimen, ei toimi äitiin = tutti ja tuttinauha
- kylpyankkoja isän ja tyttären yhteisiin kylpyhetkiin
- Vauva -omistajan opas -kirjan
- sinkkivoidetta punoitukseen (huom. ei nenän)
- lakupiipun = savuttoman varpajaissikari
- varpajaispullo, pieni pullo skottiviskiä
- sisuja, jos muut keinot on käytetty niin sisulla selviää
- lansinohia, levitettäväksi äidin nänneihin
- vauvan puhdistuspyyhkeitä, puhdistaa melkein kaiken
- hikinauhan ja stressipallon
...saattoi olla muutakin, mutta en muista enää kaikkea? Kaikki nämä pakattuna punaiseen muovilaatikkoon, osa tavaroista lapsekkaaseen "first aid kit" laatikkoon, jossa sairaanhoitaja-bambi kuvattuna, ja joka tarkoitettu lapsen tavaroille jatkossakin. Voin lämpimästi suositella isimiehille, täällä ainakin mies niin ylpeänä kertoi vanhemmilleenkin tänään, kun sai isyyspakkauksen :)
Ja muutoin kyselijöille tiedoksi, että täällä on mennyt hyvin. Neuvoloitakin pari kertaa kai takana kertomatta niistä sen enempää? Koetan palata niihin vielä erillisessä postauksessa, samoin kuin mahoihin ja hankintoihin ja ja ja... teeseitse juttuihin. Äitiyslomaa on tosiaan takana vajaa 2 viikkoa, ja kiirettä tuntuu olleen kun ei edes bloggaamaan ole ehtinyt. Olen sosiaaliseerannut vähän liikaakin, eli nähnyt paljon kavereita ja sukulaisia, ensi viikolla pyrin rauhoittamaan jo arkea ja asettumaan kotiinkin enemmän. Toivottavasti se näkyy blogissakin :)
Nyt miehen viereen unille, kaikkine liitoskipuineni. Ne on nimittäin vaivannu aika pahana viimeisen n. viikon ajan, tuntuu tuo alapää hajoavan kahtia ja nivusiin koskee. Liikkuminen on melko vähissä, mutta onneksi kotona ei oo kiire mihinkään.
Alle kolme viikkoa laskettuun aikaan ystävät!
torstai 17. lokakuuta 2013
Neuvolassa (33+5)
Taas kaksi viikkoa viime neuvolasta vierähtänyt, tuntuu, että siellä saa ravata koko ajan! Tässä kuitenkin tämän päiväisiä tilastoja (suluissa viimekertaiset 31+5)
Paino 70,55kg (70,2kg)
Painonmuutos / vko +150 (+250g)
Verenpaine 128/88 (132/89)
Hb 127 (122)
Pissa - - (- -)
Sf 31cm (28cm)
Syke 135 (140)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta: rt
Vihdoin, meidän kuukauden ajan mykkyrällä ollut vauva, jonka päätäkään ole löydetty, oli raivotarjonnassa! Th löysi pään selvästi käsiensä väliin alhaalta, missä hikkakin on aina tuntunut. Peppu oli ylhäällä vasemmalla, jalkoja puski tunnustellessa oikeasta kyljestä läpi, kuten joka ilta sohvallakin. Vilkas masuasukki potki kovasti taas anturia sydänääniäkin kuunnellessa :)
Seuraava kerta taas 2 viikon päästä, 30.10. Sen jälkeen onkin jo rv 36 ja neuvolalääkäri. Tää loppu menee ihan hirmu hirmu nopeaan, ja se päivä kun tuon mörssärin joutuu pusertamaan tuolta uloskin (tai saa pusertaa - tahdon ihan oikeasti synnyttää, vaikka se pelottavaa vähän onkin) lähenee ihan huomaamatta. Hui että! En ole vielä kyllä valmis, eli pysyköön mahassa vielä hyvän tovin.
Äitiyslomaan aikaa 12 työtuntia - huominen, ja 4h ensi viikolla! Jei hei jippii!
Paino 70,55kg (70,2kg)
Painonmuutos / vko +150 (+250g)
Verenpaine 128/88 (132/89)
Hb 127 (122)
Pissa - - (- -)
Sf 31cm (28cm)
Syke 135 (140)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta: rt
Vihdoin, meidän kuukauden ajan mykkyrällä ollut vauva, jonka päätäkään ole löydetty, oli raivotarjonnassa! Th löysi pään selvästi käsiensä väliin alhaalta, missä hikkakin on aina tuntunut. Peppu oli ylhäällä vasemmalla, jalkoja puski tunnustellessa oikeasta kyljestä läpi, kuten joka ilta sohvallakin. Vilkas masuasukki potki kovasti taas anturia sydänääniäkin kuunnellessa :)
Seuraava kerta taas 2 viikon päästä, 30.10. Sen jälkeen onkin jo rv 36 ja neuvolalääkäri. Tää loppu menee ihan hirmu hirmu nopeaan, ja se päivä kun tuon mörssärin joutuu pusertamaan tuolta uloskin (tai saa pusertaa - tahdon ihan oikeasti synnyttää, vaikka se pelottavaa vähän onkin) lähenee ihan huomaamatta. Hui että! En ole vielä kyllä valmis, eli pysyköön mahassa vielä hyvän tovin.
Äitiyslomaan aikaa 12 työtuntia - huominen, ja 4h ensi viikolla! Jei hei jippii!
perjantai 4. lokakuuta 2013
Mahavertailua rv 29-32, ja muutama hankinta
Ne kaikki unohtuneet mahat! En oo saanu aikaiseksi vääntää näitä päättömiksi, mutta tässä ne on: mahakuvat rv 28+0 alkaen, viikon takaiseen 31+0 saakka. Yllätyin itsekin, kun laitoin näitä näin rinnakkain - kuinka erilaiselta, eri malliselta ja eri kokoiselta maha viikoittain näyttääkin. Esim. rv 30+0 maha on pienempi kuin edellinen? Omituista, erikoista, jännää!
Perintökehto kotiutui meille 3 viikkoa sitten tädiltä ja hänen mieheltään. Ollut käytössä viimeksi 80-luvulla! Ihana se on silti <3. Suvussa tehtyä käsityötä siis, en edes tiennyt että suvustamme löytyy moinen.
Omakin sänky on vihdoin valmis, kun Ikean reissulta tarttui mukaan päiväpeitot ja tyynyt sun muut. Paljonhan tuosta makkarista vielä puuttuu, matot on väliaikaiset ja vanhat, seinät kaipaa jotain... mutta alkaa se jo näyttää asutulta ja pehmeän kotoisalta :)
Ja koska vauvan syntymään on enää oikeesti keskimäärin 8 viikkoa, niin tulee niidenkin hankintojen suhteen pikkuhiljaa jo paniikki! Sen vuoksi yhdeltä kauppareissulta tarttui mukaan jo nämäkin:
.jpg)
Ja jotta päästään lämpiminä autoilemaan, niin turvakaukaloiden lämpöpusseja on moni kehunut. Meille kotiutui siihen käyttöön tällainen:
.jpg)
Nuo pinkit vaavisukat + tumput oli vaan pakko saada mukaan, oli niiiiiiiiin ihanat!
Paljon on vielä hankkimatta ja tavaraa odottaa pesemättä vaikka kuinka - vaunut, petivaatteita, vaatteita, leluja... tuntuu, ettei osaa edes ajatella mitä kaikkea tarvitsee. Ja neuvolassakin oli puhe, että tulisi huomioida sekin, että voihan hän etuajassakin syntyä. Alkaa jännittää!
Nyt kumminkin pe-illan herkkujen pariin sohvalle. Yritän palailla pian,
<3 Pullis
Perintökehto kotiutui meille 3 viikkoa sitten tädiltä ja hänen mieheltään. Ollut käytössä viimeksi 80-luvulla! Ihana se on silti <3. Suvussa tehtyä käsityötä siis, en edes tiennyt että suvustamme löytyy moinen.
Omakin sänky on vihdoin valmis, kun Ikean reissulta tarttui mukaan päiväpeitot ja tyynyt sun muut. Paljonhan tuosta makkarista vielä puuttuu, matot on väliaikaiset ja vanhat, seinät kaipaa jotain... mutta alkaa se jo näyttää asutulta ja pehmeän kotoisalta :)
Ja koska vauvan syntymään on enää oikeesti keskimäärin 8 viikkoa, niin tulee niidenkin hankintojen suhteen pikkuhiljaa jo paniikki! Sen vuoksi yhdeltä kauppareissulta tarttui mukaan jo nämäkin:
.jpg)
Ja jotta päästään lämpiminä autoilemaan, niin turvakaukaloiden lämpöpusseja on moni kehunut. Meille kotiutui siihen käyttöön tällainen:
.jpg)
Paljon on vielä hankkimatta ja tavaraa odottaa pesemättä vaikka kuinka - vaunut, petivaatteita, vaatteita, leluja... tuntuu, ettei osaa edes ajatella mitä kaikkea tarvitsee. Ja neuvolassakin oli puhe, että tulisi huomioida sekin, että voihan hän etuajassakin syntyä. Alkaa jännittää!
Nyt kumminkin pe-illan herkkujen pariin sohvalle. Yritän palailla pian,
<3 Pullis
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)