Kaiken kaikkiaan viikko meni hyvin. Olin lomalla, sain paljon aikaan, liikuin aktiivisesti, söin hyvin. Paino alimmillaan joulua edeltävissä lukemissa, eli 59,4kg eilisaamuna. Ei huono. Viikkoon on mahtunut kolme tehokasta salitreeniä (kyllä, on menny perille, takalisto edelleen umpijuntturassa perjantaisesta mavetuksesta!) ja kaksi pidempää hiihtolenkkiä, toinen lähes kaksituntinen. Se oli eilen, kun mies tahtoi lähteä perämetsään lapsuusmuistojensa latuja etsimään. No, niitä ei löydetty, mutta umpimetsässä näytti tältä:
Osasyy mun takaliston jäykkyyteen voi siis löytyä myös tuolla sauvomisesta... varsinkin, kun käyttämäni Peltoset on ehkä vm. -87 myös, niinkuin ne "ladutkin". Sisäisestä jupinasta huolimatta, tais siellä päästä pari kirosanaa ääneenkin, mutta voin väittää, että kunto kasvoi ja sitä sinne lähdettiin hakemaan! Ilma oli mitä ihanin, se ei ehkä tuossa kuvassa ihan oikeuksiinsa pääse :) Ja talvinen metsä sitäkin ihanempi.
Liikunnan lisäksi olen pitänyt miestä hyvänä siivoamalla, pyykkäämällä ja kokkaamalla. Vähän on shoppailtu, vähän rentouduttu, vähän sukuloitu ja vähän harrastettu. Kotia on laitettu kuntoon mm. järjestämällä vaatehuone uuteen uskoon - viisi muovikassillista isoksi jääneitä vaatteita odottaa vientiä hyväntekeväisyyteen, kannan siis korteni kekoon yhteisen hyvänkin eteen tässä samalla! Lisäksi totesin, ettei koskaan kannata ostaa vaatteita mistään alesta siksi, että ne on halpoja. Kasseihin nimittäin päätyi useampi 2e - 5e maksanut ostos, joita on pidetty korkeintaan kerran. Halpuus ei ole hyvä kriteeri hankkia yhtään mitään.
Mutta joku tässä elämässä nyt näistä huolimatta mättää. En oo ihan varma mikä se kokonaisuudessaan on? Siis, tiedän asioita jotka mua ahdistaa - ne on pieniä, mm. kissan ihottuma ja miehen kanssa tietyt ikuisuusasiat. Mutta ei ne ole sellasia, joiden takia oisin koko viikon nukkunut katkonaisesti tai ollut ajoittain tosi kiukkuinen. Ei. EI. Ne on hoidettavissa olevia asioita.
Ja tästä aasinsiltana olen tässä parin päivän sisällä tajunnut, mikä minun pitää vuoden teemaksi nostaa. Kaikilla elämän osa-alueilla. Sen sijaan, että ahdistun asioista, ja vaivaan niillä päivä-/viikko- tai kuukausitolkulla päätäni, teen niille asioille jotain. Soitan eläinlääkärin heti huomisaamuna, alan puhumaan miehen kanssa enemmän. Töissä tietyt asiat on vaivannu niin kauan, että niille on tehtävä jotain myös. Kävin tästä ystävän kanssa pitkän keskustelun facebookissa eilen - ja yhteinen loppupäätelmä oli se, ettei sitä valittamista, ahdistumista ja voivottelua jaksa itse eikä toiset, eikä se ole kuin turhaa energiankulutusta. Asiat hoidetaan, jos ei niitä voi, niin sitten niiden miettiminen lopetetaan. Tätä työstän tänä vuonna!
Lisäksi olen käsittänyt vasta viime viikolla lähettäessäni päättötyön kielen arviointiin äidinkielen opettajalle, että vajaan 2kk päästä minulle aukeaa kamala määrä uusia ovia ihan työn sarallakin. Ja koska tietyin perustein tuonne opintoihin v. 2008 hain, niin minun pitäisi nyt myös hyötyä saamastani opista, ja miettiä vakavissani mitä sillä haluan tehdä. Minulla on vakituinen, ihan hyvä ja monipuolinen työpaikka jossa vaikuttamismahdollisuuteni ovat hyvät ja joka on erityisen joustava. Olenko halukas luopumaan siitä ja etsimään jotain muuta, vai haluanko tehdä nykyisestäni antoisampaa?
Lisäksi opintojen loppuminen avaa ovia vapaa-ajalle. Minulta vapautuu lukuisa määrä tunteja jokaisesta viikosta jollekin uudelle, tunteja, jotka kirjoitin esseitä tai valmistelin seminaariesityksiä. Unohtamatta niitä tunteja, jotka meni vain stressatessa niistä tekemättömistä opinnoista. Mitä haluan tehdä tällä luppoajalla, joka minulle annetaan? En osaa "olla vaan", opettelemisen arvoista varmasti sekin. Mutta minulla on aina ollut elämässä työtä, sivutyötä, opintoa, harrastusta.. jotain joka täyttää kaiken. Nyt tuntuu, että sitä tyhjää jää niin paljon, että siinä olisi tilaa jollekin uudelle. Aloittaisiko joogan pitkän haaveilun jälkeen? Kuntonyrkkeilyn? Krav magan? ... huomaako näistä ideoista, että liikunta on tullut jäädäkseen minun elämääni, heh :D No, ainakin minulla on aikaa treenata, lenkkeillä, laittaa monipuolista ja terveellistä ravintoa ja huolehtia itsestäni enemmän!
Jatketaan työstämistä. Mukavaa vuoden jatkoa itse kullekin, ja hyvää yötä.
Uudet harrastussuunnitelmat kuulostavat ihanilta! Mun ääneni menis joogalle ja seuraavaksi kuntonyrkkeilylle. Krav maga on mun nykyiselle pehmisluonteelle liian julmaa. Vaikka tuskin se on oikeasti sitä mitä tarinat kertovat.
VastaaPoistaTää on ärsyttävän proosallista, mutta suurien linjausten lisäksi kierrolla on ihan liian paljon valtaa mielialoissa. Varsinkin epämääräisten ahdistusten selitykset löytyvät mulla useinmiten siitä, vaikka eihän niiden piikkiin tietenkään kaikkea voi laittaa. Hyvin kävit omien ahdistelujes kimppuun! Tsemppiä tähän viikkoon. :)