Sängystä nouseminen menee vielä ihan ok, ja tänään kyllä join aamukahvin ja söin omenan ihan hyvällä ruokahalulla. Tosin kahvi haisi & maistui ensimmäistä kertaa ihmeelliselle, sellaiselle pitkään seisoneelle teelle tai jolleen? Ja se oli juuri avatusta paketista! Omenoita kohtaa taas koen jotain ihme mielihalua, normaalisti meillä ei edes ole omenoita, kun ne jää syömättä. Lempparihedelmäni banaani taas tuntuu ällöttävältä jo ajatuksena....
Iltapäivän jumppaa varten kokosin vaatteet ja lähdin autoon, ja autossa se oli pahimmillaan. Jo 200m jälkeen tuntui, että kylmä hiki nousee joka paikkaan, suussa maistuu kamalalle, sylkeä alkaa erittyä, pitää nieleskellä, paineen tunne rintakehässä....yäk! Koitin soittaa miehellekin, mutta eihän hän vastannut, ajattelin että jos puhuminen saisi ajatukset muualle ja olon silleen paremmaksi. No, onneks se helpotti sitten suoralla tiellä ja onneksi olen tänään yksin töissä, niin selvinnen tästä päivästä jotenkin! Tähän toimistotuoliin istuessani olo nimittäin oli uudelleen aika kamala, nyt syötyäni jogurtin se helpotti hetkeksi. Jo eilen itseasiassa huomasin, että oloa helpottaa _jatkuva_ syöminen. Ei siis mikään parin tunnin välein, silloin se etovuus ehtii jo päälle, vaan lähes tunnin välein jotain ois laitettava suuhunsa. On siis lähdettävä kohta hakeamaan iltapäiväksi jotain, vaikka viinirypäleitä ja pähkinöitä tai jotain, jotta saa naposteltavaa.
Jännittää huominen päivä, kun on palaveria klo 8 - 14, eikä mahdollisuuksia syödä eikä muutakaan. Yääääh, pitänee herätä jo kuudelta, että menee pahin kärki sitten ehkä ohitse?
Tän kaiken lisäks tissit on kipeemmät päivä päivältä. Minun tissimieheni ei tykkää tästä yhtään, kun ei tissien kimpussa enää samalla tavalla voi olla, tai alan kiljumaan.
Niin ja tää väsymys. Jotain ihan järkyttävää! Tällanen kuva sattui silmään ja tää jotenkin niiiiin kuvas tätä tilannetta jo nyt, vaikkei mahaa vielä olekaan:
 |
| Kuva: www.flickr.com |
Eilinenkin nimittäin meni sohvalla kissan kanssa ihan kokonaan. Heti kun töistä pääsin, niin sohvalle asetuin, välillä torkuinkin. Söin joskus klo 21 ja siirryin sänkyyn pian sen jälkeen. Siellä uni ei tosin sitten tullutkaan ennen puolta yötä, joten nyt väsyttää vielä enemmän...
Yks mikä tähän liittyy sit myös, niin on huono omatunto. Vaikka tuo mies ihan mieluusti kokkaa ja muuta, niin tuntuu silti pahalta, etten jaksa oikein missään auttaa. Onneksi tämä vaihe ei kestä ikuisesti, ja jos tää väsymys edes vähän hellittäisi niin illat ois kyllä ololtaan muuten ok. Toissailtana käytiin kuitenkin salillakin, ja ihan perusjalkatreenin pystyin vetämään. Paransi itseasiassa oloa se reipas liikkuminen! Sykkeet vaan nousee ihan eri tavalla kuin ennen ja treeni tuntuu muutenkin rankemmalta, vaikka lihaksissa voimaa onkin. Tästä siunatusta tilasta varmasti sekin johtuu.
Jos jollain on hyviä vinkkejä näiden etovien aaltojen kanssa kamppailuun, niin otan niitä mieluusti vastaan! Töissä en tahtoisi tästä asiasta kuitenkaan ainakaan ennen ensimmäistä ultraa joutua kertomaan, ellei ihan pakko ole.
Jään tänne seuraavaa aaltoa odottelemaan, tekee jo tuloaan...
Aurinkoista kevätpäivää muillekin toivotellen!
