25 viikko lähti käyntiin!

Se ois taas yks viikko takana, ja tänään mennään jo 24+1. Hui kamalaa, viikot vierii, ja minua on alkanut pelottaa etten ehdi nauttia tästä masuasukista tarpeeksi ennen kuin hän on jo maailmassa :) Puhuin neuvolassakin viime viikolla, että jos tämä aika näin juoksee, niin palaan sairaalasta ihanan prinsessanyytin, mutta myös kamalan mahaikävän kanssa!

Täällä on siirrytty raskausviikolta toiselle harjoitussupistusten saattelemana. Eilisillan niitä oli yhtenään, joten lepäilin sitten rauhassa neuloen ja tv-sarjoja katsellen. Tänä aamuna tuntuu jatkuvan, joten jatkan lepäilyä tälle päivälle suunnitellun salitreenin sijaan. Treenata ehtii, masuasukin hyvinvointi on nyt ykkössijalla! Tähän asti olen siis pystynyt käymään salilla n. 3x viikossa, treeniaika on lyhentynyt n. 35-45 minuuttiin / kerta ja osa liikkeistä jäänyt pois, mutta oon silti ihan tuntuvaa treeniä pystynyt tekemään. Sarjoja olen pidentänyt 10-12 -> 15-20 toistoon, koska painot on pudonneet. Mutta lihaksia on tälläkin saatu kipeäksi :)

Rv 24 painonnousu oli eilisen lukeman mukaan huikeat +1,4 kiloa. Tänä aamuna tuosta oli kuitenkin hävinnyt 500g, eli painoin 65,9kg. Muutan sen tuonne painonseurantaan, on vähän inhimillisempi lukema! Viikkonousu siis +900g.

Tässä masukuvaa rv 24+1:

Pallokala rv 24+1

Ja nämä kaikki masukuvathan on aamupalloja, niin laitetaan ihan vertailun vuoksi tähän eilisillalta iltapallo rv 24+0. Neuloin masuasukille nuttua ja kisu oli seurana <3 . Mutta siis, iltaisin maha on I S O. Tällainen:

Iltapallokala 24+1

Ja koska en jaksa nyt kirjoitella kamalasti liirum laarumeita, niin laitellaan kuvia. Viikon oon yrittänyt syödä terveellisesti, tässä esimerkkiä aamupalasta: 

Huomatkaa, itse höyrytetty mustaherukkamehu! Sain kuin sainkin kerättyä pensaista marjat ennen kuin ne meni parempiin suihin. Mehua tuli 7 x 0,75litraa, eli oli siinä jonkinmoinen savotta höyrytellessä.. tuli ihan mummola mieleen kun kotona tuoksui mehustukselle <3.

Hankintoja on vaavin suhteen tehty pikkuhiljaa koko ajan, enkä oo jaksanu niitä tänne kaikkia edes kuvailla. Naamakirjan kirppikselta ostin Mam econ kantoliinan viime viikolla 10 eurolla, lähes käyttämätön! Saa nähdä tuleeko meillä käyttöön vai ei, mutta kun sen noin edukkaasti sai, niin pakko oli ostaa. Pääseepähän kokeilemaan, oisko se meidän juttu, voihan sen sitten myydä eteenpäin jos ei tunnu omalta.

Tänä aamuna pesusta tuli jotain pikkuisen pinkkejä vaatteita, joista nappasin kuvat tuossa touhutessani. Ensimmäiseksi miehen ensimmäiset "omat" hankinnat prinsessalleen: Rock'n roll starts here -body ja kuolalappu sekä Superbaby bodyt ja yökkäri :) Ihan on mun basistimiehen näköisiä kuteita!

Isi pukee prinsessansa näihin <3

Kirppiksiltä ollaan tehty jotain löytöjä näköjään myöskin, tässä vähän osviittaa. Oikealla Tintun lohikäärme-touhuhaalarit, lähes käyttämättömät, maksoi 5€. Aivan ihanat, enkä malta oottaa että näen meidän pienen nuo päällä! Vasemmalla Myllymuksujen unipussi, josta olen haaveillut mutta jonka ovh on meidän budjetille vähän suuri... hintaa oli kirpparilla päätähuimaavat 3€! Sisältä tummanruskeaa siilikuosia. Lisäksi kuvaan on näköjään päässyt 0,20e arvoinen Cool cat -body ja sukkia viisi paria. Miten niin nää on tyttömäisiä?

Kirppislöytöjä juuri pestyinä

Vihdoin sain pestyä myös tämän äidin minulle aikoinaan neuloman ihanuuden, oikein perintömekko siis. Ihanan pehmoista neulosta, ja edelleen kuin vastaneulottu! Pieni tahra toisessa hihansuussa, jota en saanut pois, mutta ei haitanne. Hassua kuvitella, että oon itse tässä samassa mekossa ihastuttanut vierailijoita yli 30 vuotta sitten!

Äidiltä tyttärelle - tulevan isoäidin v. -81 neulomana!

Pikkuhiljaa alkaa omiakin käsitöitä valmistumaan, niistä pitää tehdä omaa postausta lähiaikoina. Intoa kirjoittamiseenkin tuntuu enemmän taas löytyvän, olisiko teillä jotain toiveita mistä tahtoisitte lukea?

Rauhaisaa sunnuntaita,
Pullis

Saleilua ja mahakuvaa (9+4)

Vappu oli ja meni, niin myös meidän parisuhteemme tusinapäivä. Mieheni on siis kestänyt minua nyt virallisesti yli 12 vuotta! Kiva päivä ja ilta oli, pieniä hormonikiukuttelu illalla kotona laskematta...

Käytiin siis hakemassa uusi automme kaupasta pois, nyt on komia farmari pihassa jolla körötellä <3. Sen jälkeen kävimme vähän hienommin syömässä vähän hienommassa paikassa. Alkuruuaksi söimme antipastolautasen jolla oli grillattuja vihanneksia (artisokkaa, munakoisoa, brokkolia, porkkanaa..) kastikkeineen ja tuoretta leipää. Pääruuaksi pippuripihvit ja jälkkäriksi tätä uskomattoman hyvää suklaakakkua konjakkikermalla:

Kyllä, uskalsin ottaa konjakkikermaa - ei siinä sitä konjakkia ole kuin tippa! Ruokailun jälkeen käytiin konsertissa ja kotona oltiin jo heti klo 22 jälkeen. Ilmakin oli kyllä tosi surkea vapun viettoon :/

Ai niin! Mies lahjoi mua heti aamusta suklaasydämillä, "piilotti" ne mun likaisen läppärin väliin:

Tuosta ukkelistakin on tän raskauden myötä löytynyt ihan uusia romanttisia piirteitä. Meistä kumpikaan ei oo siis mitenkään kamalan hömppäromanttinen, huomioidaan toki toisiamme mutta kynttiläillalliset ja muut ei ehkä oo ihan meidän juttu ollu koskaan.

Niin joo, ja kun aiemmin puhuin rv 10 alkajaisiksi ottamastani masukuvasta, niin tulkoon se tässä. Rinnalle pistin vertailuksi rv 8 alkajaisiksi otetun kuvan. Tuossa näkyy ihan pieni kehitys mun omaan silmään, näkyykö muille? :) Huomatkaa myös tooooooooooodella sotkuinen vaatehuone :D

Sitten tähän päivään. En oo tänne tainnu kamalasti mitään treenipostauksia tehdä, kun ei oo tuo treeni kamalasti kulkenu lähiaikoina. Nyt se on kumminkin alkanu taas luistaa, jostain löytyy ihan erilaista energiaa. Tänään kävin sitten salilla tekemässä yläkropan, eli suurinpiirtein näin: penkkipunnerrus, kulmasoutu, pystypunnerrus (seisten), ylätaljaa rusettikahvalla eteen, vipunostot, hauista ja ojentajaa superina. Aikaa meni lämmittelyineen (n.10min soutua) noin 1h 10min. Ja oli ihanaa kun oli ihan tyhjä vappupäivän sali! Sai pakertaa ihan omassa rauhassa, ja sen kunniaks innostuin sitten kerrankin ottamaan kuviakin ;) Tässä teille nyt kooste mun tän päivän salikropasta, voinpahan sitten raskauden jälkeen katsoa, miten paljon tästä on jäljellä!

sivuotos

etupällistely

ja pärse!

haba! huomioikaa, että ei, minä en ole likainen tai täplikäs. Eikä myöskään puhelimeni kameran linssi. Vaan salimme peilit!

Loppuun ihan lähikuva hauiksesta. Nää on ENNEN mitään treenejä otettuja, myöhemmin sinne tuli porukkaa enkä enää saanu vertailukuvaa pumpatusta hauiksesta, niinku oli tarkotus! Tuo takaliston kehitys on ollu sellanen keskeinen huomionkohde, mutta on tuossa näköjään vielä työsarkaa, varmaan muutamaks vuodeks :D Mut on noilla jaloilla kyykätty ja maastavedelty kuulkaa palajon!

Töitähän tässä kehossa on ihan vietävästi, mutta ison työn minä oon tuon tiivistämiseksi kyllä sen -22kg läskinkarkoituksen jälkeen tehnyt. Aina sitä ei vaan osaa olla niistä saavutuksistaan kiitollinen, vaan keskittyy liikaa näkemään niitä kohtia, joissa on korjattavaa. On allia, jenkkakahvaa, reisilöllöjä, mahamakkaraa.. mut jumantsuikka, kaikki ne on ihan älyttömän monta kymmentä kertaa pienempiä, kuin +22kg sitten!

Vähän mua pelottaa ja ahdistaakin se, miten paljon mun keho tulee muuttumaan raskauden myötä. Ja se, onko tästä tehdystä työstä oikeasti mitään jäljellä tän 9kk jälkeen. Tuossa Liikunnallisen äidin käsikirjassa, mistä postailin aiemmin, kyllä kovasti kannustettiin uskomaan, että raskaus voi hormoneineen vaikuttaa jopa anabolisesti ja lihakset voi tulla selkeämminkin esiin, ja että hyvä peruskunto harvoin häviää raskauden aikana. Mua ei siis niinkään pelota esim. venyvä vatsanahka, mun vatsanahka on venynyt aiemmin jo aikalailla ja esim. raskausarpia pidän iha normaalina merkkinä synnyttäneen naisen kehossa. Enemmän pelottaa sellanen yleinen plösähtäminen... tää tuntuu nyt kirjoitettuna itsestäkin jotenkin irrationaaliselta! Mutta siis, en tahtois kamalasti mitään rasvaa (tuossa kropassa on ihan riittävästi karistettavaa rasvaa tälläkin hetkellä, rasvaprosentti kuitenkin aika korkea ja bmi vähän yli 23) lisää, ja se nyt on väistämätöntä että sitä raskausaikana kertyy. Ja kun tahtoisin pystyä imettämäänkin, niin ois syytäkin kertyä. Ääh. Ehkä pää tottuu näihin muutoksiin, kun nämä tulee pikkuhiljaa? Mies ainakin koittaa tukea ja kannustaa ja jaksaa toitottaa mulle järkeä näissä asioissa.

Että sellasta... nyt on tosiaan rv 10 jo yli puolenvälin! Ja alle 2 viikkoa nt-ultraan, se jännittää jo nyt ihan vietävästi. Mitenköhän saan sitten lähempänä nukuttua? Hirmuisesti tekisi mieli myös ostaa jotain vauvaan liittyvää tai vauvalle, mutta en uskalla vielä. Missä vaiheessa sitä kehtais ensimmäisiä vauvahankintoja tehdä, tahtoisin niin päästä hipelöimään jotain pikkuruisia vauvanvaatteitakin?

Mukavaa vappupäivän iltaa kaikille, toivottavasti olette nauttineet simaa ja munkkeja kohtuudella!

9+2

Kamala mitä kiirettä pitää, ei ennätä kirjoitella!

Otin viikon 10 alkamisen kunniaksi lauantaina masukuvankin, mistä taitaa vihdoin vähän muutosta jopa näkyäkin. En kuitenkaan ehdi sitä (vieläkään...) tänne siirtää, vaatii muokkausta.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut hurjasti, mutta tässä nyt ihan lyhyt päivitys, jottei pääse unohtumaan:
- oon herkutellu LIIKAA. 450g irtokarkkia, 300g sipsiä, 0,5pakettia jäätelöä, voisilmäpulla... nää meni vain viikonloppuna. Ei oo ihme, et tänä aamuna paino oli edelleen 61kg, mikä on +1,4kg raskauden alkupainoon. Ei se onneks silti vielä kamalasti ole :)
- oon liikkunu tarpeeksi, pitkästä aikaa salitreenikin alkoi kulkea, viikonloppuna käytiin miehen kanssa molempina päivinä. Pitää nyt yrittää, kun pystyy vielä kyykkäämään ja muuta, ei tiiä yhtään missä vaiheessa tuosta saleilusta tulee epämukavaa!
- autokolarin jälkeiset selvitykset on hoidettu loppuun! Tänään saatiin pois päiväjärjestyksestä viimeisetkin, eli uuden auton hankinta lunastetun tilalle ja viimeiset korvausvaatimukset syyllisen vakuutukseen. Huomenna mennään hakemaan uusi automme kotiin <3.
- varasin ajan ensimmäiseen ultraan tänään! Se on maanantaina 13.5.2013 klo 9 aamusta. Minä pystyn aloittamaan työpäivän silloin myöhemmin, eli töissä ei tarvitse välttämättä kertoa. Tosin voi olla, että ks. päivän iltana kerron kokouksessa, mikäli kaikki on hyvin ultrassa. Jännittää jo nyt vietävästi!! :D Harmi vähän, että meni äitienpäivän yli, mutta pitää keksiä jotain muuta tapaa viestiä asiasta perheille... tai ehkä äitienpäivälahjat vaan on tänä vuonna vähän myöhässä ;)
- raskausoireet on vähentyneet, pahoinvointia ei ole enää juuri lainkaan. Väsymys on vietävää, päiväunet olen nukkunut joka päivä. Tissit on edelleen kipeät ja turvoksissa. Tällä viikolla on taas tuntunut jotain kummia alavatsatuntemuksiakin, ei ne ole kipuja, mutta jotain kummaa tuolla "syvällä", en osaa sanoa missä. Kai ne jotain kasvukipuja on? Ainakin neuvolan mukaan niitä alkaa nyt tulla, kun varoitteli jo viime viikolla, ettei pidä sitten säikähtää heti. Niin joo, kilpirauhaslabrassa kävin tänään ja vein ne neuvolan vaatimat pissinäytteet labraan. Pitää huomenna selvittää miten niiden tulosten kanssa....
- olen tämän viikon l.o.m.a.l.l.a. IHANAA! Miehellä ja minulla on huomenna 12-vuotispäivä, hurjaa, että sekin on mua näin kauan jaksanut. Sen kunniaksi syömään ja nauttimaan toisistamme ulos, loppuviikosta kenties reissuunkin. Mikäli autokaupoilta rahat riittää...

Tässä nyt lyhyesti. Palailen niiden kuvien kanssa pikimmiten, en osaa luvata ehdinkö ennen viikonloppua!

Hauskaa vappua kaikille :)

Viikon kohokohtia (8+5)

On ollu "ihan pikkasen" väsyttävä viikko, niin ei ole neuvolan jälkeen jaksanut tänne(kään) panostaa. Maanantai oli myös töissä tosi pitkä päivä. Tiistaina jaksoin pitkästä aikaa salillekin illasta, ja tein kyl sellasen tissireenin et oksat pois! Nyt on kaks yötä heräilty, kun kissa kävelee tissien päällä sängyssä ja tekis mieli huutaa kivusta, kun ne on jo raskaudestakin hellänä, ja nyt on sit lihaksetkin kipeet ku mikäki :D Tietääpähän tehneensä. Vaikuttaakohan tää raskaus tohon palautumiseen jotenkin, oli nimittäin takareidetkin viime viikon perjantain sjmv-reeneistä vielä eilenkin kipeenä? Ei ehkä koskaan oo noin pitkään kestäny! Ja joo, tiedän et pitäis venytellä, enkä tee sitä tarpeeksi, mutta ei kestä siltikään.

Eilen kävin sit vähän kävelyllä, oli vihdoin tuolla pururadoilla sulaa, ja vaikka vähän märkää olikin, niin pääsi siellä jo lenkin heittämään. 45min meni, teki hyvää saada raitista ilmaakin pitkästä aikaa! Väsymyksen vuoksi oli eilen tosi paha olokin pitkästä aikaa (raskauspahoinvointia mulla ei oo ehkä viikkoon ollu), niin tuo ulkoilu tuntuu auttavan siihenkin. Juosta en voinut, kun erehdyin laittamaan ei-ihan-parhaat-urheiluliivit, ja kun ekan kilometrin jälkeen tuntui joka askelella et tissit irtoo (ehkä se toissapäivän reenikin vaikutti...), niin päätin kävellä loppumatkan. Mutta hei, siellä on ihan oikeesti kevät pikkuhiljaa, tässä todisteita:

Mitäs muuta tähän viikkoon... ollu ONNEKSI kivempi kuin viime viikko. Maanantaina kävin tosin vanhalle autolle hyvästit heittämässä, lunastuspäätös tuli tiistaina postissa. Se raukka näytti tältä, eikä tässä näy edes koko kyljen vauriot :(

Mä niin tykkäsin tuosta autosta! Jos autoa kohtaan voi olla tunteita, niin tuota kohtaan oli :) Se oli hyvä ja toimiva auto ja paras ajettava ehkä ikinä, mitä oon ajanu. Nyt on sitten nähtävä kamala vaiva ja lähdettävä etsimään uutta.. vaikka joo, se farmari nyt saadaankin. Meillä se oon muuten minä joka ajaa, ja miehen mukaan saan valita sen autonkin taas :) Niin tosiaan, ne poliisikuulustelutkin oli maanantaina, onneksi oli kiva (ja hyvännäköinen ;)!) komisaario, meni rennosti ja helpolla.

Lisäksi tiistainako se oli, se kirjan ja ruusun päivä? No joku päivä kumminkin! Mua odotti ihana yllätys, tykkään kamalasti yllätyksistä, mutta niitä kukaan tekee nykyisin kovin harvoin. Mies on vähän nyt kunnostautunut, mutta kumminkin... nyt vuorossa oli kummi! Ensin postissa odotti tällainen kortti:

Ja sen mukana tuli se Anneli Päivänsaran "Liikunnallisen äidin käsikirja", jonka kanssa vierähtikin yksi iltapäivä. Oli mulla kissa myöskin seuranani:

Tykkäsin! Siis, en oo vielä päässyt juurikaan liikuntaosioon, ruokaosion kahlasin kokonaan tiistaina jo läpi. Ei siellä kamalasti uutta ollut, kun on nuo ravitsemusjutut kiinnostanut jo pitkään ja niitä on tutkinut. Mutta oli siellä uutta noin raskauden näkökulmasta, ja onhan kaikki tähän liittyvä kiinnostavaa. Enemmän kuitenkin odotan tuolta liikunta-osiolta, neuvolassa kun ei osattu oikein mitään siitä sanoa, mm. salitreenin suhteen. Eli itse pitää se tieto jostain kaivaa. Voin kirjotella lisää, kunhan luen pidemmälle :)

Lisäksi olen syönyt, paljon! Tällasia rekkamiehen annoksia:

Painossa se ei onneksi ole vielä näkynyt, paino edelleen tasan +1kg lähtöpainoon. Huomenna se voi olla enemmän, sillä tänään käytiin työporukan kanssa ulkona syömässä. Jälkkäri oli taivaallista, pähkinäsuklaa-brownie mangospassionsorbetilla. Vähän tuo painonnousu ahdistaa ja pelottaa, mutta ehkä pystyn elämään sen kanssa, ja toivoisin kyllä jo sitä söpöä vauvamahaa :) ! Iltaisin on ihan järkyttävän turvoksissa nyt oltu aina, maha on ihan rantapallo. Mutta se on vasta turvotusta, kaipaan sellasta sulosta vauvapömppistä.

Lisäksi työnantaja muisti minua ihan arvokkailla korvakoruilla ja kukilla valmistumisen johdosta. Nyt on tällasia koristamassa olkkarin pöytää:

Töissä oli muutama hankala tilanne myös, tän kivan lisäksi... näin opinnäytetyöni ohjaajaa, joka kyseli olenko hakenut uusia töitä vai mitä tulevaisuudessa meinasin. Siinä sitten mumisin, ja hän vaan vastasi, että "ai ei mitään mistä haluaisit puhua" :D Mihin jotain mumisin, että joo en ainakaan vielä... sitten töissä työkaverille manasin tiettyjä työjuttuja, ja se siihen että "vitsit ootan, että joku päivä lähdet täältä ja nähdään miten nuo reagoi, kun et hoidakaan enää näitä kaikkia asioita". Siihenkin jotain mumisin, että niin, en minä nyt tässä oo ihan heti lähdössä... :D Teki niiiiiiiiiiiin mieli tokassa, että "tiiätkö, ens syksynä lähden"! Mutta hyvä, että pidin mölyt mahassa, en tahdo ennen ekaa ultraa kertoa mitään. Ensi maanantaina se ultrakin pitää tosiaan varata :)

Yks mikä on raskauden myötä tullut myös, on muuten nuo ihan kamalat painajaiset! Viikon sisään ne on vaan pahentunu, pahin oli viime yönä. Siinä mies kuoli, miehen äiti hyppäsi voltilla rappusissa ja menetti tajuntansa... mitä vielä. Mietin unessa että mitä tapahtuu talolle ja miten selviän lapsen kanssa ja voiko mahassa oleva lapsi periä miehen osuutta tästä talosta... kaikkea sitä ihmismieli kelaa! Toivon niin, että ens yönä saisin paremmin nukutuksi, viime yö meni noiden painajaisten kanssa tosi katkonaisesti.

Eli, nyt painun pehkuihin. Jännää, että kohta paukutaan jo kaksi numeroisille raskausviikoille! Ja hei, minulla alkaa huomisen jälkeen viikon loma :)

Raskausuutisen jakamisesta

Tänään on tullut kovasti mietittyä sitä, miten tällaisesta asiasta kertoo. Ei siis niinkään töissä, vaan lähinnä niille lähimmille. Tuntuu omituiselta!

Ollaan sen ikäisiäkin, että olettaisin, että meidän ystäväpiiristä moni ehkä luulee, ettei me edes tehdä lapsia (tai mennä koskaan naimisiin...). Toisaalta, miehen ystävistä kellään ei ole vielä omia lapsia, yksi saa kesällä ja toinen kertoi viime viikolla lasketun ajan olevan marraskuussa... mitä me taas ei millään voitais vielä tehdä, riskit tuntuu vielä niin isoilta! Toki on kivaa, että on sit tuttavapiirissa saman ikäisiä, ja mahdollista valmennuksissakin voi käydä kimpassa :) Miehen ystäville kertominen varmaan on ihan ok, ja menee luonnostaan sitä mukaa kun maha alkaa näkyä ja tapaillaan, ja ystävät huomaa ja kyselee.

Vanhemmille kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen. Jos se on ennen äitienpäivää, niin äitienpäiväkorteissa, jos se on sen jälkeen, niin sitten ihan muuten vain ultrakuvien kera. Sekin on ihan selkeetä ja suunniteltua, ja osaan jo kuvitella mikä ilo ja riemu sieltä suunnalta nousee! Miehen vanhemmat asuu n. 500m päässä, oma isä n. 2km päässä ja äiti n. 4km päässä, eli isovanhempia on pienellä sitten lähellä vähän liikaakin höösäämässä :) Miehen äiti on kasvatuksen ammattilainen ja perhepäivähoitoakin joskus pitänyt, mutta onneksi anoppikokelaana niin hyvä tyyppi, ja minulle lähes ystävän veroinen, että varmasti otan sieltä suunnalta avun mieluusti vastaan.

Mutta sitten on nämä minun ystävät, ja niistä erityisesti nämä lähimmät. Kaksi ihan erilaista ääripäätä, ja kumpikin tämän asian suhteen hankala sellainen.

Toisella kaksi lasta itsellään,  mutta _kaikki_ alkaen raskauteen suhtautumisesta, lasten kasvatuksesta ja vaikkapa parisuhteen hoitamisesta on ihan eri aaltopituudelta mitä minulla - sen lisäksi osaan kuvitella, kuinka kova hän on neuvomaan, ohjeistamaan ja myymään pari vuotiaan lapsensa tarvikkeita, joita en halua, koska makumme niiden suhteen on ihan erilainen :D Enkä nyt (anteeksi vaan) halua hänen neuvojaankaan, koska mielestäni ne ei ehkä ole kovin hyviä. Hän on myös hyvin itsepäinen, eikä yleensä kuuntele muiden mielipiteitä, joten häntä on turha käydä ohjeistamaan missään.

Ja toinen ääripää; lapseton ystäväni, joka on seurustellut pari vuotta ja parisuhde hieman epävakaalla pohjalla edelleen. Haluaa lapsia, mutta alkaa olla siinä panikoimis vaiheessa, kun asiat ei etene ja entäs jos munasolut loppuu kesken. Ei kuitenkaan valmis tekemään asialle vielä mitään, eikä luota miesystäväänsä tarpeeksi. Kokee varmasti alemmuutta ja katkeruutta siitä, että minä olen raskaana, ja se on todennäköisesti jopa ensireaktio, sen sijaan, että olisi puolestani iloinen. Lisäksi varmasti ensimmäinen keskustelumme tämän ilmoituksen jälkeen käsittää myös sen, 1.) pääseekö hän kummiksi 2.) miten meidän ystävyyden käy kun minä olen jatkossa vain lapsen kanssa 3.) saakohan hän koskaan lapsia, miksi ei voitu tehdä niitä samaan aikaa, meneekö koko kesä pilalle kun olen raskaana... jne jne jne. Kyllä, tällä ystävälläni on narsistisia piirteitä, ja olen pyrkinyt olemaan hänen kanssa yhä vähemmän tekemisissä juuri siksi, että hänen luonteensa kanssa toimeen tuleminen vie hyvin paljon energiaa. Mutta hän on omalla tavallaan minulle silti todella tärkeä.

Että selviä sitten näiden kanssa! Onneksi asioilla on tapana järjestyä, ja välillä voi antaa hevosen murehtia, koska sillä on niin iso pää. Ehkä asiat loksahtaa kohdilleen. Voi olla, että tälle jälkimmäiselle kerron heti kun seuraavan kerran nähdään, mutta ensimmäiselle varmasti vasta sitten, kun on pakko.

Mitä muuta raskausviikkoon 7. tällä hetkellä liittyy, niin on ripuli. Siis ihan sellainen "juokse vessaan nyt heti" -tyyppinen. Ja eritejuttuja kaipaaville, valkovuoto :D Pahoinvointi tänään taas parempi, aamu oli vaikea, mutta aamupalan jälkeen on päivä mennyt ihan ok. Rinnat on turvoksissa ja niitä jopa pisteli jossain vaiheessa tänään. Ilmavaivoja on myös. Villit yö unien maailmassa jatkuu, ihan jännittää käydä nukkumaan, kun ei yhtään tiedä miten villiin uneen seuraavana yönä herää...

Salilla jalkatreeni tänään, hyvällä fiiliksellä. Oli ruuhkaa, joten tein prässiä (12x 80kg, 2x12x 100kg+ kelkka 45kg), hack-kyykkyä laitteessa (12x 40kg/60kg/70kg), reisikoukistusta istuen (3x15x30kg), pakaroita laitteessa (3x15x70kg / molemmille pakaroille), pohkeet vaakaprässissä 3x15x100kg, vatsoja taljassa 3x18x35kg. Meni vajaa tunti, ja ihmeen hyvin jaksoin!

Lisäksi makkariremontti etenee, laminaatit on ostettu. Seinät on viimeistä maalikerrosta vaille, sitten lattia paikalleen ja listat puuttuu. Pääsen kesäksi kasvattamaan mahaa uuteen makkariin <3.Pitää ottaa etenemisestä tänne kuvia, kunhan ehdin, näin iltaisin siellä on niin pimeää, ettei saa värit ja muut oikeutta.

6+3. Menisipä nää riskiviikot nopeesti, miksi minusta tuntuu että aika matelee?

Heitteleviä mielialoja ja oireiden kirjoa (Rv 6+2)

Mun niin käy sääliksi tuota miestä. Oikeesti, voi raukkaa. Se joutuu oikeesti koville tällasen raskaana olevan naisen kanssa, joka ei tiedä itkeä, nauraa vai huutaa, vai tehdäkö peräti kaikkia yhtä aikaa.

Eilen meinasin itkeä sitä, ettei ollut oireita. Tai no, tissit kipeet joo, mutta aamupahaolo jäi välistä ja olin muutenkin energisempi kuin aikoihin (vaikken mitään aikaan saanutkaan, mutta enpähän nukkunut koko päivää). Lisäksi ärsytti, kun halusin suunnitella remontteja ja muita ja miestä ei kiinnostanut tippaakaan, niin ihme kitinäksihän se meni. Tai sellaseks, tiiätteks. Ei nyt kitinäks, ja me tapellaankin hyvin harvoin, mut minä siinä lähinnä kitisin koko illan ettei sitä mukamas kiinnosta minun kanssa miettiä yhteisiä asioita. Ja sit sillä meni hermot, ja nukkumaan käydessä se alko jo tiuskia takaisin. Ei sillä, niin olisin varmasti alkanut minäkin, välillä en meinaa kestää itse itseäni ja tajuan kyllä, miten tyhmä olen!

Kaikkein hurjimpia hetkiä on ne, kun katson ikkunasta että iso harakka syrjii pienempää harakkaa (tai ainakin mun aivot ajattelee asian niin) ja alan itkeä. Tai kun tv-mainoksessa näytetään jotain vauva-asiaa, niin alan itkeä. Tai ihan vaan istun ja ajattelen jotain ja alan itkeä. Voi itkupotkuraivari!

Tänä aamuna sitten, oli vaihteeksi ihan kamala olo. Sängystä nousin kuuden jälkeen ihan horkassa huonosti nukutun yön jäljiltä (niin, ne painajaiset, ne jatkuu vaan!) ja kun selvisin keittiöön leikkuulaudan ääreen niin leivän näkeminenkin teki pahaa. Väsäsin sitten pari leipää salaatilla ja broilerileikkeleellä ja otin jogurtin, asettuen syömään niitä pöydän ääreen läppärin kanssa (paha tapa, tiedän, mutta ainoa hetki aamustani kun ehdin tutkia kaiken oleellisen somesta). Mies oikeasti nauroi siinä vastapäätä, kun oloni oli niin kamala, että pidin välillä silmät kiinni haukatessani sitä leipää, ja nielaistuani röyhtäilin ja hoin ääneen "hyi hitto". Mutta kun alas oli saatava, jotta olo paranisi. Ja paranihan se lopulta, noin 15min syömisen jälkeen, eikä mitään tullut ylöskään!

Tänään on btw ensimmäiseen neuvolaan tasan 2 viikkoa aikaa. Se on siis raskausviikon 9 alkupuolella, heti aamusta klo 8.15.

Kuudennen raskausviikkoni huipentuma oli lauantai-illan siiderinautinto:

Ai niin! Meinasin eilen joutua paniikkiin, kun tajusin, että laihdutuksen jäljiltä noin kokoa 70C olevat roiskeläppäni tai ajokoirankorvani ovat täyttyneet uudelleen niin, että tänä keväänä ostetut liivit ovat auttamatta pienet, ja rinnat tursuvat niistä inhottavasti ulos (laitoin silti tänään töihin, ja argh kun painaa ja saa korjailla koko ajan). Kirosin jo päässäni sen siivousvimman, jonka aikana "kaikki isoksi jäänyt pitää poistaa". Löysin sitten kuitenkin muutamat liivit kokoa 75D ja parit isoksi jääneet urheiluliivit, eli niillä pitäisi nyt selvitä. En todellakaan meinaa tässä vaiheessa raskautta satsata mihinkään liiveihin!

Ja mitä painoon tulee, niin tää raskauteen liittyvä painonnousu tuntuu kieltämättä jotenkin hurjalta. Ei ahdistavalta, eikä ehkä pelottavaltakaan, mutta hurjalta. Toisaalta tiedän, että "osaan" laihduttaa jos ja kun tarve tulee, onnistuinhan siinä jo. Toisaalta tiedän, että se on älytön työ joka tapauksessa, ja miten sitä sitten pienen lapsen kanssa jaksaa?

Liikunnan ja itsestään huolehtimisen suhteen viikonloppu meni ihan ok. Lauantai-iltana kävin salilla tekemässä selkä-hauistreenin, keskittyen tosin lähinnä vain yläselkään, ja kulki ihan hyvin. Jotenkin ei vaan uskalla ihan maksimipainoja laittaa, en käsitä miksi? Kun ei siitä tässä vaiheessa mitään haittaa ole minulle eikä tuolle minityypillekään. Sunnuntai pyhitettiin palauttavaan aerobiseen kuten meillä on miehen kanssa ollut tapana, eli kävely n. 1,5h, reippaat 8km matkana. Sen päälle venyttelyt ja rentoilua loppupäivä.

Tänään tuli kehityskeskustelukutsukin, joka on kesäkuun alussa. Ahdistaa nyt sekin. Siis, en tahtoisi kertoa työnantajalle ennen kesälomaa (joka alkaa kesäkuun puolivälissä), mutta pahasti pelkän että mun suht. hoikasta varrestani tämä näkyy siiheksi jo. Mutta kun rakenneultrakin sattuu vasta heinäkuulle, niin entäs jos onkin jotain... äh, miks oon aina varautumassa pahimpaan ylipäätään?

Ja tästä nyt tuli niin ahdistunut kuva mun olotilasta, että sanottakoon tähän loppuun vielä, että nautin tästä siunatusta tilastani pääasiassa kamalasti, olen onnellinen ja iloinen ja oireetkaan ei haittaa (ne kertoo vaan siitä, että minityyppi kasvaa ja kehittyy!).

Kivaa alkanutta viikkoa!

Hups, ku hurahti

Aika meinaan! Niin päätin, että aktivoidun, ja muiden blogeja oonkin melkein päivittäin käynyt lukemassa, mutten ole omaani jaksanut päivitellä. Paljon on tapahtunut, mutta paljoa en taida niistä nytkään jaksaa höpistä (eli siis kirjotan tajunnanvirtaa tähän kilometrin verran, kun en osaa olla lyhytsanainenkaan!). Jos kävisin kumminkin läpi, kun kohta on neljännes vuodesta takana, että mitä olen saanut aikaiseksi vuodelle asetettujen tavoitteiden suhteen:

1. Treenata itseni tiukaksi ja timmiksi pikinimimmiksi kesään mennessä
Olen treenannut! 3-4 kertaa viikossa ja vähintään yks airoobinen päälle. Selkälihaksista huomaan erityisesti eroa itsekin ja on noita painojakin saanu vähän kasvatella. Ohjelmaan on otettu pysyvästi perusliikkeitäkin, kuten penkkiä ja maastavetoa, nyt kun tekniikat alkaa olla hiottuna. Mii laik it!

2. Syödä hyvin ja terveellisesti kehoani kuunnellen ja sen tarpeita täyttäen
 Pääasiassa oon tehnyt tätäkin. Kasviksia menee keskimäärin kilo päivässä, protskua 100-150g/pvä, rasvaa tarpeeks ja muutenkin monipuolisesti. Mutta herkkuja unohtamassa. Tässä esimerkkiä eilisestä illallisesta:

syökää parsaa!

3. Huomioida itseäni muutenkin vähän enemmän ja tehdä asioita, joita hyvinvointini edellyttää
Oon nukkunu hyvin! Tää on asia, joka mun elämässä on ollu hakusessa viimeiset 3 vuotta. Pahasti. Useita unilääkkeitä on syöty ja kepulikonsteja kokeiltu, öitä itketty ja ahdistuttu. Nyt on nukuttu, ilman ongelmia unessa klo 23 ja ylhäällä klo 7. Ja joo, muutenkin. Oon neulonu, kasannu palapeliä, leiponu, kokannu, käyny leffassa, ravintolassa. Olen nauttinut elämästä ja voinut paremmin kuin vuosiin! Tässä jotain esimerkkiä nautinnosta:

4. Huomioida tätä parisuhdetta vielä vähän enemmän, ja tehdä asioita joita sen hyvinvointi edellyttää.
Taitaa olla molemmin puolinen tunne miehen kanssa, että parisuhteessakin on menty taas eteenpäin. Viime viikko lomailtiin käytännössä kokonaan yhdessä, tehtiin paljon ihania asioita ja sunnuntaina puhuttiinkin, et jotain ihan uutta läheisyyttä taas havaittavissa. Hiljaa hyvä tulee, ja rakkautta riittää :)
 
ja konkreettisesti aion ainakin

5. Valmistua!
DONE! YAMK-todistus taskussa 22.2.2013, oppari arvioitu arvosanalla 4 ja tulevaisuudessa taas muutama avoin ovi lisää :) Tein sen!

6. Saada painoni pysyvästi 5-alkuisiin lukemiin
Tässäkin on onnistuttu, toistaiseksi! Loman jälkeen paino oli yhden päivän päälle 60, mutta alimmillaan se on ollut 58,6kg. Ja pääasiassa jotain 59 kieppeillä. Painoindeksillä mitattuna en vielä mikään kamalan pikkunen ole (bmi 23,2), mutta hiljaa hyvä tulee. Ainakin se tuntuu nyt alle 60kg pysyvän ilman ponnisteluja, vaikka herkutteleekin ja nauttii olostaan. Ja saa kuitenkin ihan kunnolla syödä!

7. Nostaa penkistä 50 kiloa (tää ei oo enää edes kaukana!)
Ennätykset ei oo noussu viime vuotisesta 45 kilosta, mutta en ole kamalan tosissani yrittänytkään. Onneksi vielä on aikaa ;)

8. Saattaa loppuun makuuhuoneen ikuisuusremontin (3 vuotta on ikuisuus, jos yhtä huonetta remontoi)
Edistytty, paljon! Nyt on seinät jo tasoitettu ja pohjamaalattu, katto paneloitu ja betoniseinä struktuuripinnoitettu. Seinät o maalia vajaa, lattia laittamatta, listat laittamatta. Mutta se valmistuu vielä, miehen kanssa sovittiin et juhannuksena nukutaan sisustusta myöten valmiissa makkarissa!

kuva ei anna oikeutta struktuuripinnoitteelle, mutta tuossa seinässä on oikeasti sellainen karkea kivipinnoite! 

Hei, kun minä kirjoitin tätä, niin mä tajusin, et mullahan on menny muutama kuukausi aika loistavasti! Uu jea. Elämä hymyilee, treeni kulkee, mulla on paljon mielekästä tekemistä ja oon päivä päivältä enemmän sinut itseni kanssa. Uusia edistymiskuvia on otettava tän kuun lopulla, toivotaan ettei edistyminen oo vain pään sisäistä, vaan näkyis myös niissä.

Ihanaa kevään jatkoa kaikille, se tulee sieltä kyllä hiljalleen, tulee tulee!

Alkuvuoden ahdistusta - ja avoimia ovia

Se ois vuoden ensimmäinen viikko jo sunnuntaissa. Tähän viikkoon oon mahtunut paljon kaikenlaista mietintää, positiivista, ja negatiivista.

Kaiken kaikkiaan viikko meni hyvin. Olin lomalla, sain paljon aikaan, liikuin aktiivisesti, söin hyvin. Paino alimmillaan joulua edeltävissä lukemissa, eli 59,4kg eilisaamuna. Ei huono. Viikkoon on mahtunut kolme tehokasta salitreeniä (kyllä, on menny perille, takalisto edelleen umpijuntturassa perjantaisesta mavetuksesta!) ja kaksi pidempää hiihtolenkkiä, toinen lähes kaksituntinen. Se oli eilen, kun mies tahtoi lähteä perämetsään lapsuusmuistojensa latuja etsimään. No, niitä ei löydetty, mutta umpimetsässä näytti tältä:

Osasyy mun takaliston jäykkyyteen voi siis löytyä myös tuolla sauvomisesta... varsinkin, kun käyttämäni Peltoset on ehkä vm. -87 myös, niinkuin ne "ladutkin". Sisäisestä jupinasta huolimatta, tais siellä päästä pari kirosanaa ääneenkin, mutta voin väittää, että kunto kasvoi ja sitä sinne lähdettiin hakemaan! Ilma oli mitä ihanin, se ei ehkä tuossa kuvassa ihan oikeuksiinsa pääse :) Ja talvinen metsä sitäkin ihanempi.

Liikunnan lisäksi olen pitänyt miestä hyvänä siivoamalla, pyykkäämällä ja kokkaamalla. Vähän on shoppailtu, vähän rentouduttu, vähän sukuloitu ja vähän harrastettu. Kotia on laitettu kuntoon mm. järjestämällä vaatehuone uuteen uskoon - viisi muovikassillista isoksi jääneitä vaatteita odottaa vientiä hyväntekeväisyyteen, kannan siis korteni kekoon yhteisen hyvänkin eteen tässä samalla! Lisäksi totesin, ettei koskaan kannata ostaa vaatteita mistään alesta siksi, että ne on halpoja. Kasseihin nimittäin päätyi useampi 2e - 5e maksanut ostos, joita on pidetty korkeintaan kerran. Halpuus ei ole hyvä kriteeri hankkia yhtään mitään.

Mutta joku tässä elämässä nyt näistä huolimatta mättää. En oo ihan varma mikä se kokonaisuudessaan on? Siis, tiedän asioita jotka mua ahdistaa - ne on pieniä, mm. kissan ihottuma ja miehen kanssa tietyt ikuisuusasiat. Mutta ei ne ole sellasia, joiden takia oisin koko viikon nukkunut katkonaisesti tai ollut ajoittain tosi kiukkuinen. Ei. EI. Ne on hoidettavissa olevia asioita.

Ja tästä aasinsiltana olen tässä parin päivän sisällä tajunnut, mikä minun pitää vuoden teemaksi nostaa. Kaikilla elämän osa-alueilla. Sen sijaan, että ahdistun asioista, ja vaivaan niillä päivä-/viikko- tai kuukausitolkulla päätäni, teen niille asioille jotain. Soitan eläinlääkärin heti huomisaamuna, alan puhumaan miehen kanssa enemmän. Töissä tietyt asiat on vaivannu niin kauan, että niille on tehtävä jotain myös. Kävin tästä ystävän kanssa pitkän keskustelun facebookissa eilen - ja yhteinen loppupäätelmä oli se, ettei sitä valittamista, ahdistumista ja voivottelua jaksa itse eikä toiset, eikä se ole kuin turhaa energiankulutusta. Asiat hoidetaan, jos ei niitä voi, niin sitten niiden miettiminen lopetetaan. Tätä työstän tänä vuonna!

Lisäksi olen käsittänyt vasta viime viikolla lähettäessäni päättötyön kielen arviointiin äidinkielen opettajalle, että vajaan 2kk päästä minulle aukeaa kamala määrä uusia ovia ihan työn sarallakin. Ja koska tietyin perustein tuonne opintoihin v. 2008 hain, niin minun pitäisi nyt myös hyötyä saamastani opista, ja miettiä vakavissani mitä sillä haluan tehdä. Minulla on vakituinen, ihan hyvä ja monipuolinen työpaikka jossa vaikuttamismahdollisuuteni ovat hyvät ja joka on erityisen joustava. Olenko halukas luopumaan siitä ja etsimään jotain muuta, vai haluanko tehdä nykyisestäni antoisampaa?

Lisäksi opintojen loppuminen avaa ovia vapaa-ajalle. Minulta vapautuu lukuisa määrä tunteja jokaisesta viikosta jollekin uudelle, tunteja, jotka kirjoitin esseitä tai valmistelin seminaariesityksiä. Unohtamatta niitä tunteja, jotka meni vain stressatessa niistä tekemättömistä opinnoista. Mitä haluan tehdä tällä luppoajalla, joka minulle annetaan? En osaa "olla vaan", opettelemisen arvoista varmasti sekin. Mutta minulla on aina ollut elämässä työtä, sivutyötä, opintoa, harrastusta.. jotain joka täyttää kaiken. Nyt tuntuu, että sitä tyhjää jää niin paljon, että siinä olisi tilaa jollekin uudelle. Aloittaisiko joogan pitkän haaveilun jälkeen? Kuntonyrkkeilyn? Krav magan? ... huomaako näistä ideoista, että liikunta on tullut jäädäkseen minun elämääni, heh :D No, ainakin minulla on aikaa treenata, lenkkeillä, laittaa monipuolista ja terveellistä ravintoa ja huolehtia itsestäni enemmän!

Jatketaan työstämistä. Mukavaa vuoden jatkoa itse kullekin, ja hyvää yötä.

2013, Here I come! En usko uuden vuoden lupauksiin, mutta...

Tänä alkaneena vuonna meinaan tehdä parhaani seuraavien asioiden eteen:

1. Treenata itseni tiukaksi ja timmiksi pikinimimmiksi kesään mennessä
2. Syödä hyvin ja terveellisesti kehoani kuunnellen ja sen tarpeita täyttäen
3. Huomioida itseäni muutenkin vähän enemmän ja tehdä asioita, joita hyvinvointini edellyttää
4. Huomioida tätä parisuhdetta vielä vähän enemmän, ja tehdä asioita joita sen hyvinvointi edellyttää

ja konkreettisesti aion ainakin
5. Valmistua!
6. Saada painoni pysyvästi 5-alkuisiin lukemiin
7. Nostaa penkistä 50 kiloa (tää ei oo enää edes kaukana!)
8. Saattaa loppuun makuuhuoneen ikuisuusremontin (3 vuotta on ikuisuus, jos yhtä huonetta remontoi)

Näissä olkoon tarpeeksi tälle vuodelle.

Tässä jotain, mistä lähdetään kehittämään hommaa eteenpäin:

Vierähtäneestä viikosta

Hups, kun on taas kulunut tovi. No, tuskin täällä on kukaan kaipaillut ;)

Miljoona asiaa on tällä viikolla mielessä ollut, joista on pitänyt kirjoitellakin, mutta ne on nyt jo unohtuneet. Joitain kuviakin otin, mutta nekin latailen vasta myöhemmin, nyt ne on vielä puhelimessa / kamerassa, enkä niitä jaksa kaivaa. Sen verran voisin teitä kiusata läskeilläni, kun tuon painonseurantataulukonkin sain tuohon reunaan tehtyä, että tältä mä näytin ennen ja tältä mä näytän nyt:

Ennen - kevättalvesta 2011 ja Jälkeen - keväällä 2012, -19kg

Tuon jälkeen -kuvan aikoihin ei oo vielä mitään salitreeniä takana, eli kilot lähti puhtaasti ruokavaliolla ja lenkkeilyllä sekä kotijumpalla. Ton ottamisen aikoihin kävin teettämässä saliohjelman, ja aloitin. Tän vuoden lopussa voinen sitten julkaista ennen-jälkeen kuvat siitä, miten tuosta on kiinteydytty? Nimittäin on; tänään olin lähdössä ulos tuolloin ostetussa takissa, ja se oli auttamatta iso. Niin iso, etten sitä kehdannut enää laittaa!

Mutta, nopeesti päivittäen jotain tapahtuneista, niin;
- opinnäytetyö palautettu itsenäisyyspäivänä, joten pe 7.12. nollasin tosi lahjakkaasti pikkujouluillen; niin lahjakkaasti että ajokortti ja pankkikortti unohtui taksiin ja pankkikorttia en täten omaa vieläkään (onneksi on ihana mies, joka maksaa <3). Mutta, kivaa oli ja paljettimekossani tunsin olevani kaunis!
- viime viikonloppu meni makoillessa ja rentoutuessa, kun opiskelurutistus oli VIHDOIN takana
- opinnäytetyö esittetty tiistaina, opettajan positiivinen palaute yllätti suuresti
- rento viikko töissä, ollu jopa kivaa pitkästä aikaa! (ja joo, työn takia menny herkkuja liikaa, eli joulutorttua ja suklaakonvehtia on ollu tarjolla... mutta ei niitä kukaan pakota syömään..)

Siinä kai ne oleellisimmat? Pyrin tsemppaamaan pitkästä aikaa liikkumisissa, kun ei ollut töitä eikä opintoja häiritsemässä, ja tän viikon treenit ja muut näyttää tältä:

Maanantai, 10.12.2012: kuntosali 1h 5min, selkä + hauis

Tiistai, 11.12.2012 : lepo

Keskiviikko, 12.12.2012:kuntosali 1h 15min, jalat + vatsat

Torstai, 13.12.2012: kevyt iltalenkki, juoksua n. 15min ja kävelyä n. 20min 

Perjantai, 14.12.2012: kuntosali 1h 30min, penkki-, vinopenkki- ja pystypunnerrus, ojentajat & vipareita, sis. alku- ja loppulämmin eli juoksua n. 30min

Lauantai, 15.12.2012: kuntosali 1h 25min, selkä, takaolkapää, hauis; sis. alku- ja loppulämmin eli juoksua n. 30min

Sunnuntai, 16.12.2012: kävelylenkki 1h 25min, lumityöt 15min, venyttely 30min 

Sykemittarin mukaan on liikuttu viikon sisällä 455 minuuttia ja kulutettu 2582 kaloria. Ihan jees viikko siis, vieläköhän tästä vois ens viikolla tsempata ennen joulua?

Paino kävi viikon aikana pitkästä aikaa vähän alempana, jopa 60,2kg:ssa, kun se on pitkään pyörinyt enempi 61kg puolella. Eilen tuli tankattua taas, niin tänään se oli 60,9kg, mutta on se vähän alempana edelleen. Nyt siis tsempataan ens viikko ihan tosissaan, jotta jouluna saadaan sitten nauttia!

Tän viikon tyttöhömppä osastoa sen verran, että hankin itselleni uuden treenitopin henkkamaukalta, eka sieltä ostamani treenivaate - eilen testattu, yllätyin positiivisesti! Lisäksi tyttöilin hankkimalla pari uutta huulikiiltoa ja neulomalla uuden paljettipipon. Opettelen nykyaikaiseksi uuden puhelimeni kanssa, eilen kipaisin hakemassa sellaisen kaupasta - vanha kesti melkein 3 vuotta, eli se on nykymittapuussa kai jo lähes antiikkinen?

Hyvää adventtia ja tulevaa viikkoa kaikki!

I may not be the strongest but....

 ...i am definitely trying my best!

Tiistai meni töiden jälkeen vielä humputellessa. Rakas ystävä <3 toiselta puolen Suomea oli käymässä, joten käytiin pitsalla. Se siitä terveellisestä ruuasta... no, toinen pitsani, itseasiassa puolikas pitsani, kesän jälkeen, eli sallittakoon. Sen jälkeen mentiin pääasiassa kauhistelemaan kirpparille tän tyylisiä myyntiartikkeleita:

Joku oli neulonu "nätin" nuken, joka oli täytetty pahvilla ja styroksilla (?). Hiukset oli liimattu erikeeperillä, söpöä. Varmasti menee kaupaksi...

 No, jotain sitten löytyikin. Löydän nykyisin harvoin kirppareilta mitään, vaikka siellä suhteellisen usein käynkin. Oon kai nykyisin sen kokoinen vaatteissakin, ettei oikein ole kokoja, kaikki laadukas ja kiva menee niin nopeasti.

 Nyt bongasin kumminkin tällasen ihanan zipin villakangas takin. Tuo väri oli niiiiiiiiin mun ja tuossa oli jotain sellasta rock-henkeä mistä tykkäsin kanssa. Lisäks sen hinta oli niin huikea, kuin 6€, eli vaikka se jostain kohdin vähän nukkainen olikin niin ei haittaa. Eteinen oli niin pimeä, etten saanut päälläni siitä kivaa kuvaa otettua, joten olkoon nyt näin. Kissan lelutkin pääsee oikeuksiinsa sohvan takana ;)


Kirpparireissun jälkeen sain kuin sainkin siitä arkirytmistä sitten kiinni! Mikä tarkoitti tiukkaa selkä-hauistreeniä. Piti taas kauhistella niiden poikien tekniikoita hetki, kunnes tajusin, että edelleen mun on parasta siellä salilla vaan keskittyä omaan treeniini ja antaa muiden hölmöillä, jos niin haluavat. Ja tiukasti treenasinkin! Pitsan voimalla tuntu kulkevan kivasti.

Ai niin, tiistaina sain myös asiakkaalta kiitosta töissä. Fazerin suklaakonvehteja rasian... jos minä jollekin oon heikkona, niin suklaakonvehdeille! Päätin, että se lähtee kiertoon - tää tyttö vetää nyt oikeesti tiukasti jouluun saakka. Konvehdit syödään vasta joululomalla!

Keskiviikkona kävin alavartaloa treenaamassa. Prässiä, etukyykkyä, reiden koukistuksia ja -ojennuksia, pakaroita. Lopuks tiukka vatsatreeni voimapyörällä, pallolla ja vatsapenkissä. Keskiviikkona sain myös lopputyön valmiiksi. Tai no, valmiiksi ja valmiiksi, mutta tulostin ensimmäisen kokonaisen version siitä joka tapauksessa. Tänään olen lukenut sitä sitten läpi virheistä ja hölmöistä sanavalinnoista, kohta kirjoitan puhtaaksi. Jos saan sen tänään arvioitsijoille lähtemään, niin otan saunasiiderin!

Ennen saunaa käyn kuitenkin lenkillä. Vihdoin pakkasta on vähän vähempi, ja jalat on eilisestä alavartalotreenistä niin tukossa, että joku rento kävely tekis hyvää. Linnanjuhlatkaan ei kiinnosta, joten voi huoletta happihyppeillä.

 Hyvää itsenäisyyspäivää kuitenkin itse kullekin sielulle, hiphei!

Miksen osaa pitää itsestäni tällaisena?

Ja tännekään en oo jaksanu aikoihin kirjoittaa, vaikka jotain ois kiva saada tännekin muistoksi tästä elämästä kirjoitettua. Miks pienenä jakso kirjottaa joka päivä, nyt kun "on aikuinen" niin on olevinaan aina jotain tärkeämpää?

Ja ärsyttää. Ärsyttää se, että nyt on kolme kuukautta tullu treenattua tosissaan ja syötyä terveellisesti ja yritetty karistaa näitä ylimääräisiä loppuja, mutta lopputulos on.. no, näköjään reilu kilo on saatu pois tuosta kesäloman jälkeisestä painosta. Alimmillaan piipahdettiin vitosella alkavissa, mutta nyt ollaan taas lähempänä kuusykköstä. Ja lisäksi ärsyttää ehkä eniten kaikessa se, etten osaa olla tyytyväinen itseeni tällä hetkellä! Miksi elämä on aina sellasta "sitten kun" elämää? Siis, oon pudottanu painostani yli 20 kiloa, olen normaalipainoinen, treeni kulkee, opinnot on loppusuoralla, työ on ihan jees, mies on ihana... kaikki on hyvin, ja minä kiroan muutamaa mukamas ylimääräistä kiloa? Hei haloo!

Lisäksi, mun vaatekoko on tällä hetkellä S, XS tai 36. Uusi ulkoilutakki on 34. Vaikka mun bmi on lähempänä 24:ää kuin 20:ntä, niin ei kaupasta löydy tuon pienempiä vaatteita enää kuin lastenosastolta. Ikävä kylä angry birdsit tai puuhapetet ei pue yli 30-vuotiasta enää kovin hyvin. Kai?

Tässä mulle tavoite nro 1. Opi rakastamaan itseäsi tällä hetkellä juuri näissä olosuhteissa.

Niin, mitä treeneihin tulee. Hyvin on kulkenu mutta kulkekoon! Tosissaan on yritetty treenata, ja on tuota tullu salilla juostuakin 4-5x viikossa ja pari aerobista viikossa siihen lisäksi. Uuden penkkimaksimin tein eilisaamuna, 45kg nousi kuin nousikin miehen varmistaessa. Ehkä noista treeneistä vois rohkaistua tännekin enempi kirjoittelemaan... kunhan ny ensin aktivoituis ylipäätään tänne enempi kirjottamaan :D Nuo isommat painot oli joskus alkusyksystä vielä pelottavia, mutta oon yrittäny nyt rohkaistua ihan noiden yksittäisten maksimeidenkin kasvattamisessa. Loppujen lopuks oon todennu, et se on aika paljon pään sisällä se juttu, pitää uskoo että se nousee. Niin se nousee.

Sellasta tällä kertaa. Tänään on krapula, tänään en ole terveellistä elämää elävä. Tänään syön sipsiä ja suklaata iltapalaksi, manaan naisen hormonikiertoa ja pohdin vauvakuumettani. Uskokaa itteenne!

Jeesus ei tule, oletko valmis?

..PMMP:n lumoissa palailen taas blogini pariin. Kesä hurahti vauhdilla.

Saliohjelma päivitetty, ja se + kesän ylläpitokalorit toivat treeneihin PALJON lisää painoja ja minuun paljon lisää voimaa parissa kuukaudessa 8). Ohjelmaa päiviteltiin lähinnä sarjoja lyhennellen (ennen 10-12, nyt 5-8 toistoa per sarja pääliikkeissä) ja vaihtoehtoisia treeniohjelmia luoden vanhan kolmijakoisen ohjelman pohjalta. Tavoitteena ihan lihaskasvuakin, voiman lisääntymistä, ja ei passaa lihaksia totuttaa samaan treeniin siis. Kivaa on ollu!

Kesän aikana nousi myös paino. Se oli kesälomaturvotusten putoamisen jälkeen n. 62kg, eli ei pahasti kuitenkaan - ainakin uskottelen, että tästä osa on sitä lihastakin ;) Hauikseen sekä takapuoleen on ilmestyny sentti lisää, en jotenkin usko että ne ihan ensimmäisinä lihois? Enivei, nyt mennään syksy taas vajekaloreilla, tavoitteena vihdoin se bikinikunto kesäksi 2013. Ylläpitokaloreita jonnekin kohtaa kevättä sitten ja lopuks vaik dietataan loput ylimääräiset pois. Tiukkana tavoitteena 55kg 1.6.2013 mennessä. Se meinaa noin -6kg tähän hetkeen, jossa paino on 61,4kg. I can do it!!

Se mitä kesästä on sanomista, niin öh. Kaljaa tuli juotua. Ja lonkeroa, siideriä, viiniä. Tuli tosin vastapainoksi myös lenkkeiltyä (aamuaerobiset <3) ja treenattua kovaa, ja syötyä hyvin. Ei ollu sellasia kamalia treeniä häiritseviä helteitäkään ;)

Nyt oon viikon maannu kipeenä sängyn pohjalla. Tuli sit tällanen pakkolepo tähän väliin, just kun sain parin viikon sisään tehtyä parhaat treenit ikinä, isommilla painoilla kuin ikinä. Tällä hetkellä vedetään antibioottia ja muutamaa muuta droppia, toiveissa ois että ylihuomenna pystyis jo jonkun kevyen treenin vetäseen.

Jaa, että tämmönen kesäpäivitys. No, ainakin tästä käy selväks et elo on pyöriny aika lailla noitten treenien ympärillä, on tässä vähän tehty töitä ja opiskeltukin tosin ;) Miehen kanssa oli ihana kesä, paljon kaikkea ihanaa yhteistä ja yhdessä!

Pitkästä aikaa koen eläväni, vaikka tää monen silmissä onkin arkisen tylsää. Tuntuu hyvältä. Osasyy lienee kesäkuussa aloitetussa kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkityksessä (arvot eilen TSH 3.1 ja t4v 15), osa varmasti ihan sisällössä ja sen mielekkyydessä. Lisää tätä!

The Fiilis, kun treeni kulkee!

Tervehdys taas tauon jälkeen. Laihduttaminen loppui juhannuksen alla saavutettuani tavoitepainon, joka oli alle 60kg, tarkalleen vaaka näytti 59,7kg. Juhannus juhlittiin ja hulinoitiin, kerättiin parin kilon turvotuksetkin mutta niistä viis, ylläpitokaloreille on siirrytty. Ja en osannut edes arvata, miten iso ero voi olla treenatessa ja yleensäkin liikkuessa jaksaessa! Vajeilla on tosiaan syöty lähes vuosi, eli kai sitä on unohtanutkin sen energian mitä saa ruuasta?

Kuitenkin, viikko on nyt vedetty niin rankkaa treeniä kuin keho kestää, ja se näkyy - voima on selkeästi lisääntynyt, painoja on joutunut nostamaan reilusti, aerobisista juostessa erityisesti jaksaa paremmin, melkein 10km lenkit menee nyt ilman että puolen välin jälkeen tuntuu voimat katoavan tyystin. Siis huomattava ero entiseen, ja se The Fiilis mikä salilta jää tai se The Flow mikä on kunnon juoksulenkin jälkeen. Oih, tätä lisää, tänä kesänä ei enää laihduteta!!

...ei, vaikka paino on edelleen 61,2kg, mutta olen vahvasti sitä mieltä että treenin vuoksi. Syöty on pääasiassa hyvin, mutta liikuttua on tullut min. 1h joka päivä, useampana päivänä 1,5-2h. Lisäksi uuden pyörän myötä on aloitettu nollasta aktiivinen pyöräily, josta reidet ja pakarat kovasti tykkää, mutta ovat myös rasittuneita. Töihin houkuttais alkaa pyöräilemään, muttei mun pakarat taida ihan vielä kestää sitä n. 20km matkaa suuntaansa, saa nähdä josko tulevan viikon aikana kumminkin uskaltais, ennen kuin loma alkaa :).

Tosiaan, loma. En melkein malta odottaa! 5 viikkoa aikaa itselleen ja haaveidensa toteuttamiseen taas, ja niitä on tällekin kesälle kertynyt. Lämpöisiä päiviä toivotellen ja toivoen siis.

Hyvää kesää!

Vaihtelevaa tämä minun blogi-innostus! Välillä on päiviä ettei ennätä kirjoittaa, päiviä ettei muista tämän olemassaoloa ja päiviä ettei vain ole mitään kirjoitettavaa.

Mitäs tässä, pienessä elämässä. Ei ainakaan mitään uutta! Paino kävi viikonloppuna kivasti vähän alle 60kg:n, eli tavoitteessa periaatteessa oltais ,vaikka se sieltä vähän nousikin. Syömisiä oon nyt kohta vuoden vajeilla syömisen jälkeen pari päivää nostellu, saa nähdä miten paino reagoi. Mutta josko sais treeniinkin tästä jotain uutta puhtia, kun on energiaa?

Treeni on tosiaan kulkenu hyvin, niin salilla kuin lenkkipolullakin. Lenkkinä menee hölkäten nyt melko rutiinisti tuollainen 8km kieppi, ja muistettakoon että ensimmäiset juoksuaskeleeni otin viime vuoden elokuussa. Ihan ilman mitään ohjelmia, välillä viikkojenkin tauoilla, olen ylpeä tästä. Kymppi tavoitteena saada rikki tänä kesänä! Uusiin juoksulenkkareihin pitäis satsata, kun viime vuonna ostin vaan halpikset, tietämättä miten kauan innostus kestää. Salilla on painot lisääntyny, ohjelma alkaa olla uusimista vajaa, eli kunhan oma pt tulee lomalta viikon päästä niin muokkaillaan. On se vaan yhä ihanaa <3

Sitten on tullu joku tyttömäisyyskausi, varmaan kolmenkympin villitys, onko sellasia? Siis, oon innostunut esim. kynsilakoista ihan kuin pikkutytöt! Ostanut niitä parissa viikossa monta väriä lisää, tehnyt "hienoja" manikyyrejä itselleni ja eilen ostin tollasia liimattavia "timanttejakin". Asiakkailta (pääsiasiassa 60v ->) olen saanut näistä mielenkiintoisia kommentteja, tän hetkiset on turkoosia + hopeaa ja valkoisia kukkia, pitää jatkossa koittaa ottaa kuvia näistä tännekin, jos sais sen näkösiä että kehtaa julkaista. Muutenkin joku hömpöttelykausi menossa, kun hiuspuuteriin satsasin ja olen hiuksiakin laittanut pitkästä aikaa, meikannut ihan arkenakin ja muutenkin ollut, noh, naisellisempi ilmestys. Johtuukohan se tästä laihtumisesta osittain?

Tällä hetkellä oon flunssassa joten painun pehkuihin etsimään unta, ja parempivointista huomista. Öitä möröt!

Se putoaa sittenkin!

Paino meinaan. Se on jännää, miten se kaikista yrityksistä huolimatta välillä ei liikahda mihinkään, ja sitten kun meinaat saada lapsellisen teiniangstikohtauksen epätoivoinesi, se yhtäkkiä putoaakin.

Uusi alin paino 61,3kg, mikä tarkoittaa että olen kevyempi kuin ainakaan viimeiseen 12 vuoteen. Kevyempi kuin koskaan aikuisiälläni - aikuinen siis vain jos ikää katsotaan numeroina, muuta aikuista minusta ei kamalasti taida löytyä?

Treeni kulkee, mikä on kivaa. Tänään sai nostaa rintoihin ja ojentajiin taas painoja, että sai vedettyä lihakset kunnolla loppuun. Käsivarsissa ja selässä alkaa lihakset erottua eri tavalla kuin ennen, ja mies osasi huomata myös reisilihaksissa eroa entiseen! Here we come bikinikelit ja myöhäinen talviloma aurinkoisella Välimeren rannalla! Tänään vaatekaupassa mahduin hyvin koon 36 housuihin, kun se koko viime kesänä vielä oli 44 ;)

Käsityöprojektina tällä viikolla valkoiset valepalmikko säärystimet. Niistä tulee vallan kivat, vaikka alkaakin säärystinkelit olemaan tältä vuodelta kohta ohitse? Onpahan ensi syksyksi valmiiksi. Seuraavaksi käyn taas ristipistokaitaliinan kimppuun - se on kesken viime keväältä, kun silloin ostin syksykuvioisen että on varmasti syksyksi valmiina. No, ei ollut, enkä takaa että on ensi syksyksikään. Virkattava pitsiliina on myös kesken, ja isoäidinneliöitä puuttuu kummilapsen torkkupeitosta vielä ehkä 10-15kpl. Jotain kivaa kesäistä pitäisi alkaa työstää, joku ohuesta langasta tehty hartiahuivi voisi olla kiva idea! Mistäköhän löytäis jonkun kivan ohjeen?

Kevättä rinnassa siis, energiaa koko ajan enemmän ja ideoita sen myötä. Lomaan aikaa vajaat 3 viikkoa, toivottavasti tarttuu joku kiva äkkilähtö haaviin tänäkin vuonna!