sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

5. Raskausviikko


Raskausviikkoni 5 oli ja meni, se oli ensimmäinen viikko, kun tiesin, että sisälläni on uusi pieni ihmisen alku. Luntattuna ja lyhennettynä vau.fi:n sivuilta, viikolla 5 tapahtui tällaista:

Alkion pituus 0,5-1 mm

ALKIO
 Alkion pituus 0,5-1mm. Viidennen viikon alussa alkio on kahden viikon ikäinen. Alkio muuttuu pitkulaisemmaksi, ja sen selkäpuolen solut alkavat erikoistua ja liikkua omille paikoilleen niihin kohtiin, joihin soluista kehittyvät elimet aikanaan sijoittuvat. Osa soluista muodostaa uuden solukerroksen kahden jo olemassa olevan kerroksen väliin. Viidennen viikon lopulla alkiolevyssä on siis kolme kerrosta. Yksi kerroksista kehittyy aikanaan hengitys- ja ruuansulatuselimistöksi. Toisesta kerroksesta kehittyvät luusto, lihaksisto, sukupuolielimet, munuaiset ja verenkiertoelimistö. Kolmannesta kerroksesta taas kehittyvät hiukset, iho, aivot ja selkäranka. Alkio on edelleen litteä.



NAINEN
Kuukautiset ovat ehkä jo jääneet pois, ja ensimmäiset raskausoireet nostavat päätään. Raskaus tulee todelliseksi viimeistään, kun maaginen sininen viiva ilmestyy raskaustestiin. Positiivinen testitulos herättää monenlaisia tunteita riemusta shokkiin riippuen siitä, onko raskaus ollut suunniteltu vai ei. Hassua kyllä, moni meistä saa tietää elämänsä suurimmat uutiset vessassa. Naisen elimistö tuottaa hormoneja, joiden avulla veri virtaa kohtuun takaamaan sen uudelle asukille parhaat mahdolliset oltavat.

Aika jännittävää! Ja mitä minuun tulee, niin kyllä, kuukautiset jäi pois ja tein testin johon ilmestyi, sinisten viivojensijasta kylläkin, kaksi punaista viivaa. Tunteita käytiin läpi laidasta laitaan, surua, pelkoa, jännitystä, onnea, iloa, riemua, haikeutta... en osaa edes kaikkia nimitä. Välillä oli syyllinenkin olo. Mutta se lienee vaiheeseen kuuluvaa. Pääasiallisin tunne on kumminkin ilo ja onni, mutta onhan se normaalia, että elämän suurin muutos herättää muitakin tunteita.

Toki nämä tunnetilat sais tästä vähän rauhottua, että tulis työn tekemisestäkin jotain... ens viikolla pitäis saada jotain aikaiseksikin, viime viikko meni ihan haaveillessa!



Tähän loppuun mennyt viikkoni kuvina:
Käytiin hiihtämässä, ja tämä dyynimäinen

maisema pysähdytti!

Kokeiltiin porkkanalettuja, vihdoin! Tähän taikinaan meni 2 kypsää banaania ja 4 munaa, aineet sekaisin ja paistettiin rasvassa lettupannulla. Oli uskomattoman hyviä ja terveellisiä, kuvassa näkyy koko satsi joka tuosta määrästä tuli. Syötiin mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa <3.


Uudet bb:n treenihousut tuli postissa <3. Niin rakastuin näihin heti, ihan ku ois tullu tuloksiakin enemmän ku mitä on oikeesti salilla tullutkaan! :D

Ensimmäinen masukuva, rv 5+0. Sivusta ja edestä. Ei siinä vielä asukin kasvaminen näy, mutta pääsiäisen herkuttelu siinä kyllä näkyy! On nimittäin syöty; jogurttikookoksia, suklaata, irtokarkkia, rahkapiirakkaa, mämmiä, mignon, poppareita.... kuvan paino 59,8kg. 
Kohti uutta viikkoa siirryn toivoen, että alkuraskauden oireet säilyisivät yhtä vähiäisinä kuin nytkin ja että kaikki jatkuisi hyvin.

Kummilta tuli äsken tekstari:
Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi.

Nauttikaa pääsiäispyhistä ja rauhasta!
Pullis

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tuntemuksia näin munajuhlan aluksi...

Jep, pitkäperjantai. Meillä herättiin seitsemältä, joten melko pitkä tästä tulee!

Juteltiin aamusta taas miehen kanssa tästä raskaudesta, kun ahdistuin hetkeksi miettiessäni, etten voikaan nyt etsiä uutta työtä tän kaiken keskellä (tai voisin, mutta kuka hullu luopuisi vakituisesta työstään tulevan äitiysloman (ja mahdollisen... todennäköisen! hoitovapaan alla??), vaikken tuosta nykyisestä työstäni enää tykkää. Olin siis jo useamman viikon aikana tullut melko läheiseksi työvoimahallinnon internet-sivujen kanssa. Tai siis ahdistuin kunnes miehen avustuksella tajusin, että kohta on talviloma (vappuviikko), sen jälkeen kohta kesäloma (alkaa viikkoa ennen juhannusta) ja sen jälkeen onkin enää 3 kuukautta töitä ennen äitiysloman alkua! Hui kamalaa, miten se tuntuu näin ajateltuna kamalan lyhyeltä ajalta.

Sitten pitäis jossain välin miettiä sekin, että milloin ja miten tästä kertoo töissä? Koska, vaikkei kukaan saisi olla, ja vaikka nyt itse sanonkin, niin olen kyllä korvaamaton tuolle työnantajalleni. Eikä siellä kukaan edes tiedä, mitä kaikkea minä teen ja hoidan!

Ei, se ei sitten ole enää minun ongelmani (onneksi).

Muutoin on mennyt eka "tietoinen viikko" ihan hyvin. Ei varsinaista pahoinvointia, vähän on etonut silloin tällöin ja vatsa ollut sekaisin. Alamahassa on kummia tuntemuksia, ei kipuja, mutta sellaista painetta, tai jotain mitä en osaa selittää. Tänään huomasin aamusta, että rinnat alkaa tuntua vähän aroilta. Toivotaan, että päästäisiin helpolla, ois ihanaa, jos pystyis liikkumaan tässä raskauden aikana ja muutenkin touhuamaan, eikä tartteis halailla vessanpönttöä. Henkisesti tää on kyllä rankkaa, mielialat menee ihan laidasta laitaan. Välillä pelottaa niin paljon, että ihan tuntee miten sykkeet nousee ja keho käy kierroksilla, sellaisia paniikkioireita (jep, mulla on ihan diagnosoitu paniikkihäiriö v. 2004, joka ei tosin ole oireillut n. 5 vuoteen enää suuremmin). Välillä taas on onnensa kukkuloilla kädet alavatsalla, ja kuvittelee miten siellä sellanen katkaravun näkönen tyyppi muodostuu :D Ajoittain taas miettii, että haluaako tätä kuitenkaan oikeasti. Olenko minä valmis tähän sittenkään? Mutta kai näitä miettii jokainen, ja kuten kummini (ainoa henkilö jolle tästä puhuin, koska haluan, että minulla on joku jolle itkeä, jos kaikki päättyykin huonosti) sanoi, äitiyteen ehtii kyllä kasvaa 9 kuukauden aikana.

Mutta pääsiäiseen... Meillä pääsiäisruoka koostuu säräpaistista (googlettakaa Lemin särä, jos ette tiedä) kera uuniperunoiden ja vihersalaatin. Jälkiruuaksi paistoin eilen äidin perinteisellä reseptillä rahkapiirakkaa (reilusti rusinoita!), jota sitten eilen piti ihan "maistiaisiksi" syödä jo pari palaa. Se oli aivan mielettömän hyvää, ja koko koti tuoksui ihan lapsuuden pääsiäiselle! Tänään se on varmasti vielä parempaa, kun on kunnolla jäähtynyttä ja vetäytynyttä. Onnistui tosi hyvin, vaikka pullataikina onkin leipomisessa mun heikko lenkki, ja pullapohjaan tuo tehdään. Kohoaminen ei taaskaan meinannut luonnistua, mutta kaikkien mikroaaltouunikikkojen ja muiden jälkeen pohjasta tuli (lähes) täydellinen.

Muutoin kuin ruuan osalta pääsiäisen sisältöön kuuluu lähinnä muuttoavustamista, hiihtoa (kohta mennään!), kuntosalia (suoraan hiihtolenkiltä), rentoutumista, hyviä kirjoja (Mötley Cruen törkytehdas on keskes, eilisiltanakin nauroin sen kanssa ääneen sohvalla), hyvää yöunta... mitäs vielä. Makkarin remonttia parin maalikerroksen verran?

Antoisaa munajuhlaa siis itse kullekin sielulle!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Plop plop plop.....

PLUSSAPISTEITÄ!

Sitä laitettiin sitten kerrasta tämän vuoden tavoitteet uusiksi. Onneksi niitä ehdittiin kolmisen kuukautta toteuttaakin ;)


Nimittäin, maanantaina vetäsin ensimmäiset kaksi viivaa raskaustestiin, ja eilisaamuna vielä varmistin asian. Nyt sitä on sit neuvolat varattu ja luettu netistä liikaakin kaikesta tästä uudesta ja jännittävästä.... ja oon niiiiiiiiiiiiiin innoissani ja ollaan tulevan miehen kanssa molemmat onnemme kukkuloilla!

Psst. Te tutut, ja "tutut", jotka täällä piipahdatte, niin arvostaisin, ettei tästä puhuta missään toisaalla ennen kuin itse tästä laajemmalti avaudun. Täällä on pakko - jos meinaan tänne jatkossakin jotain elämästäni kirjoittaa, niin tämä nyt on asia, joka on toissapäivästä lähtien ollut elämässäni keskeisintä.

Hieman taustaa: Tätähän on miehen kanssa höpisty jo reippaat puolisen vuotta, ja vuodenvaihteen jälkeen päätettiin, että yritetään nyt sitten. Minun veljeni sai lapsen -11 ja mieheni veli viime syksynä, eli tätä vauvakuumetta on lähiympäristössä herätelty ihan kunnolla. Ensimmäinen yrityskierto meni vielä melko vähäisellä yrityksellä (ei se peitto ihan kamalasti heilunu ja mahdollisuudet noin ajallisestikin aika pienet), mutta toinen yrityskierto sitten jo paremmin. Ja heti tärppäs! Mikä oli ihan uskomatonta, kun minulla ei ollut kamalan suurta uskoa edes omaan hedelmällisyyteeni, kun ottaa huomioon kaikki välivuodot ja alavatsaongelmat mitä on vuosien mittaan selvittämättöminä tutkittu. Ajattelin, ettei mulle varmaankaan ole suotu lapsen saamisen lahjoja. No, toisin näköjään kävi! Ei mulla sen testintekohetkelläkään mitä luuloja ollu, aattelin että "menkat ei ala ku mietin tätä, ni teempä testin". Ja varmaan silmät pullistu päästä, ku alle minuutissa ne viivat siihen pamahti.

Mies oli ihan yhtä ymmyrkäisenä kuin minäkin, kun iltavuorosta tultuaan sille kerroin. Yksi yö siinä sitten valvottiin ja naurettiin ja oltiin onnellisia, ja sama jatkuu nyt kolmatta päivää. Ensimmäinen neuvola on nyt varattuna, se on 22.4.2013. Tällä hetkellä mennään siis viidettä viikkoa, tarkalleen 4+4.

Eli, hyvin alussa vielä! Varovaisesti tässä ollaan, kaikkihan on mahdollista ja mikään ei ole varmaa. Mutta kaikki sormet on ristissä, että asiat menis hyvin loppuun asti. Mitään erityisempiä raskausoireita mulla ei ole ollut, alavatsaa vähän nippailee ja aineenvaihdunta on sekaisin, mikä tuntuu mm. pissillä juoksemisena, mutta ei oo pahoinvointeja eikä väsymyksiä eikä muita. Lämpö on vähän koholla, eilen mittasin 37 astetta tasan. Vielähän tässä tosin ehtii tulla ties mitä, mutta toivotaan senkin suhteen parasta...

Mitä noiden aiempien tavoitteiden suhteen tulee, niin niistä nyt korostuu loppuvuonna nuo hyvinvoinnin tavoitteet - mulla on nyt yksi iso syy lisää syödä hyvin, voida hyvin ja huomioida omaa jaksamistani. Ja yksi iso syy huolehtia parisuhteestakin ;). Treenaamista meinaan jatkaa raskaudesta huolimatta, meidän salilla käy onneksi muitakin naisia raskausmahoineen. Pitää vaan tuo saliohjelma uusituttaa parin kuukauden päästä, ja tavoitteethan treenaamisen suhteen on jossain muualla kuin pikinikunnossa. Kyllä tässä nyt pyritään pitämään peruskunnosta huolta ja valmistautumaan synnytykseen oman voinnin rajoissa.

Hui miten jännää! Vaikka lähiympäristössä on lapsia (2kk-9v), niin koskaan nämä asiat ei oo mua vielä silleen kiinnostanu, että tietäisin näistä asioista yhtään mitään. Kaikki on uutta, kiinnostavaa ja tästä lähdemme rakentamaan meidän omaa pientä perhettä meidän näköiseksi. Vaikkei tästä vielä uskalla täysillä iloitakaan... mutta iloitsen siitä, että ainakin se raskautuminen on minulle sitten mahdollista, kun en uskonut siihenkään!

Tästä eteenpäin tässä blogissa tullaan kumminkin keskittymään raskausaikaan ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin, treenaamiseen raskausaikana, painonhallintaan raskausaikana ja äitiyteen kasvamiseen. Toivottavasti pysytte tästä huolimatta mukana :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Hups, ku hurahti

Aika meinaan! Niin päätin, että aktivoidun, ja muiden blogeja oonkin melkein päivittäin käynyt lukemassa, mutten ole omaani jaksanut päivitellä. Paljon on tapahtunut, mutta paljoa en taida niistä nytkään jaksaa höpistä (eli siis kirjotan tajunnanvirtaa tähän kilometrin verran, kun en osaa olla lyhytsanainenkaan!). Jos kävisin kumminkin läpi, kun kohta on neljännes vuodesta takana, että mitä olen saanut aikaiseksi vuodelle asetettujen tavoitteiden suhteen:

1. Treenata itseni tiukaksi ja timmiksi pikinimimmiksi kesään mennessä
Olen treenannut! 3-4 kertaa viikossa ja vähintään yks airoobinen päälle. Selkälihaksista huomaan erityisesti eroa itsekin ja on noita painojakin saanu vähän kasvatella. Ohjelmaan on otettu pysyvästi perusliikkeitäkin, kuten penkkiä ja maastavetoa, nyt kun tekniikat alkaa olla hiottuna. Mii laik it!

2. Syödä hyvin ja terveellisesti kehoani kuunnellen ja sen tarpeita täyttäen
 Pääasiassa oon tehnyt tätäkin. Kasviksia menee keskimäärin kilo päivässä, protskua 100-150g/pvä, rasvaa tarpeeks ja muutenkin monipuolisesti. Mutta herkkuja unohtamassa. Tässä esimerkkiä eilisestä illallisesta:

syökää parsaa!

3. Huomioida itseäni muutenkin vähän enemmän ja tehdä asioita, joita hyvinvointini edellyttää
Oon nukkunu hyvin! Tää on asia, joka mun elämässä on ollu hakusessa viimeiset 3 vuotta. Pahasti. Useita unilääkkeitä on syöty ja kepulikonsteja kokeiltu, öitä itketty ja ahdistuttu. Nyt on nukuttu, ilman ongelmia unessa klo 23 ja ylhäällä klo 7. Ja joo, muutenkin. Oon neulonu, kasannu palapeliä, leiponu, kokannu, käyny leffassa, ravintolassa. Olen nauttinut elämästä ja voinut paremmin kuin vuosiin! Tässä jotain esimerkkiä nautinnosta:


4. Huomioida tätä parisuhdetta vielä vähän enemmän, ja tehdä asioita joita sen hyvinvointi edellyttää.
Taitaa olla molemmin puolinen tunne miehen kanssa, että parisuhteessakin on menty taas eteenpäin. Viime viikko lomailtiin käytännössä kokonaan yhdessä, tehtiin paljon ihania asioita ja sunnuntaina puhuttiinkin, et jotain ihan uutta läheisyyttä taas havaittavissa. Hiljaa hyvä tulee, ja rakkautta riittää :)
 
ja konkreettisesti aion ainakin

5. Valmistua!
DONE! YAMK-todistus taskussa 22.2.2013, oppari arvioitu arvosanalla 4 ja tulevaisuudessa taas muutama avoin ovi lisää :) Tein sen!

6. Saada painoni pysyvästi 5-alkuisiin lukemiin
Tässäkin on onnistuttu, toistaiseksi! Loman jälkeen paino oli yhden päivän päälle 60, mutta alimmillaan se on ollut 58,6kg. Ja pääasiassa jotain 59 kieppeillä. Painoindeksillä mitattuna en vielä mikään kamalan pikkunen ole (bmi 23,2), mutta hiljaa hyvä tulee. Ainakin se tuntuu nyt alle 60kg pysyvän ilman ponnisteluja, vaikka herkutteleekin ja nauttii olostaan. Ja saa kuitenkin ihan kunnolla syödä!

7. Nostaa penkistä 50 kiloa (tää ei oo enää edes kaukana!)
Ennätykset ei oo noussu viime vuotisesta 45 kilosta, mutta en ole kamalan tosissani yrittänytkään. Onneksi vielä on aikaa ;)

8. Saattaa loppuun makuuhuoneen ikuisuusremontin (3 vuotta on ikuisuus, jos yhtä huonetta remontoi)
Edistytty, paljon! Nyt on seinät jo tasoitettu ja pohjamaalattu, katto paneloitu ja betoniseinä struktuuripinnoitettu. Seinät o maalia vajaa, lattia laittamatta, listat laittamatta. Mutta se valmistuu vielä, miehen kanssa sovittiin et juhannuksena nukutaan sisustusta myöten valmiissa makkarissa!
kuva ei anna oikeutta struktuuripinnoitteelle, mutta tuossa seinässä on oikeasti sellainen karkea kivipinnoite! 


Hei, kun minä kirjoitin tätä, niin mä tajusin, et mullahan on menny muutama kuukausi aika loistavasti! Uu jea. Elämä hymyilee, treeni kulkee, mulla on paljon mielekästä tekemistä ja oon päivä päivältä enemmän sinut itseni kanssa. Uusia edistymiskuvia on otettava tän kuun lopulla, toivotaan ettei edistyminen oo vain pään sisäistä, vaan näkyis myös niissä.

Ihanaa kevään jatkoa kaikille, se tulee sieltä kyllä hiljalleen, tulee tulee!