40+3 neuvolassa

Niin sitä sitten mentiin, neuvolaan vielä eilenkin! Siellä oli topakka th vastassa, ja totesi heti ensisanoikseen katsoneensa jo koneelta, ettei olla osastolla. Oletti kuulemma, että oltais oltu. No, masuasukki tahtonee lillua lämpimässä äitin masussa vielä pitkään, kun ei osoita merkkiäkään poistulosta.

Ihan peruskäynti; kaikki kunnossa. Äidin osalta verenpaine 120/74, pissa puhdas, ei turvotuksia. Vauvan osalta sykkeet 130, sf 31/32, liikkeet ++.

Painon osalta tilanne viikossa -400g, kokonaisnousu n. 13-14kg. Ihan inhimillinen siis vielä, mikäli pieni suostuisi tulemaan kohta uloskin!

Ensi maanantaille seuraava nla (41+2) ja silloin varaillaan myös yliaikaiskontrollia, jos ei vaavia ennen sitä näy. Jännää miten nopeasti se oma pääkin kypsyy - pari viikkoa sitten olin vielä valmis odottamaan ja nauttimaan omasta ajasta, nyt tuntuu, ettei jaksais näitä pitkiä päiviä enää yhtään vain odottaa kotona! Vaikka oon yrittäny touhutakin - siivonnut, kokannut, leiponut, ommellut (mm. reunapehmusteet kehtoot viimeinkin..), lenkkeillyt (joka päivä edelleen 4-5km ilman ongelmia), rentoutunut, sukuloinut... niin päivät on auttamatta pitkiä, yksinäisiä ja täynnä odotusta. Ja ne jatkuvat tekstarit ja soitot, jotka alkaa sanalla "joko". No ei vielä(kään)...

Tosiaan, ei mitään tuntemuksia siitä, että pieni tahtoisi ulos. Tänään lenkin viimeisen kilometrin aikana pari sukkapuikkotuntemusta kohdunsuulla, muuten ei mitään. Eikä auta mitkään S:tkään - kaikki on kokeiltu, huonolla menestyksellä, vaikken voi sanoa siitä yhdestä ainakaan kamalasti enää nauttivanikaan ;)

Ehkei hän mahaan jää kuitenkaan - on ne kai kaikki sieltä ulos tulleet ennemmin tai myöhemmin? Tahtoisin vaan niin kovin luonnollisen synnytyksen!

Jään odottamaan,
Pullis

Hormonikiukuttelua! ...ja vähän isyyspakkauksesta ja hankinnoista (21+4)

Eilen se alkoi, kamala kiukkuolo. Illalla jo suututti ihan kamalasti ja ärsytti kaikki. Eikä vähiten se, että mies oli mun silmiin jotenkin välinpitämätön mm. ostamiani vauvanvaatteita kohtaan (tahtoisin, että se fiilistelis mun kanssa niitä ja ois innoissaan! ei ehkä kovin miehistä, mut hormonihuuruinen nainen toivoo tällasia...). Sitten tuli täti kylään, ja kun aloin viemään vaatteita pesuun (en edes tahtonut niitä enää esitellä, kun mies oli ollut mitä oli), niin hän tokaisi tiukkaan sävyyn että "eikö tuo vaatteiden hankkiminen jo riitä". Siinä vaiheessa meinasi pinna palaa (tuli ensimmäiset kyyneleetkin), olin käyttänyt päivän aikana ehkä 20-30e yhteensä säkilliseen vaatteita alesta ja kirppiksiltä, sisältäen vaatteiden lisäksi 5 kestovaippaa ja harsojakin, ja tiuskin takas, että no sen takia en edes esittele, että iloitsen näistä ihan yksinäni, että minun esikoinenhan tämä on ja takuulla tulen ostamaan just niin paljon ku huvittaa! Ei hänkään varmaan pahaa tarkoittanut, ja koitti sitten olla pahoillaankin ja sanoi, että osaishan hänkin varmaan tytölle jotain ostaa, mutta siinä vaiheessa vahinko oli jo aiheutettu. Nopeasti hän vilkaisi vaatteet ja vein ne pyykkikoriin.

Sen jälkeen jotenkin koko illan suretti, ja tänä aamuna jo kotona ennen töitä olo oli tosi surkea. Ei kiinnostanut edes nousta, tuntui että kaikki stressaa ja kiukuttaa. Töihin oli pakko tulla, mitään töitä en tosin saanut aikaan ja n. tunti sitten alkoi kamalasti itkettää. Onneksi siis olen täällä tänään yksin, ja oon saanu itkeä rauhassa, nyt oli pakko sitten purkaa tätä turhamaista kiukkuani tänne, jos tän sais päästään pois ja pystyis keskittymään töihinkin - omasta sijaisuudestani pitäisi työpaikkailmoitus saada tänään aikaan.

Päässä pyörii kaikki hormonihuuruisen naisen surut siitä, ettei mulla tunnu olevan ketään (miehen lisäksi) joka oikeasti iloitsisi tästä tulevasta ihmeestä mun kanssa ihan kasvotusten. Tai varmasti niitä on, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei iloitse! Kavereilla on lapsia, ja heiltä saadut kommentit on lähinnä "sääliksi käy, toivottavasti saat sitten vauvan kanssa nukuttua, en tahtois olla sun asemassa". Mun isä iloitsee, mutta se nyt on sellasta miehistä ylpeyttä tulevasta lapsenlapsesta eikä ehkä sitä mitä mä tartteisin, vaikka ihanaa onkin. Mun äiti taas ei oikein vaikuta kiinnostuneelta lainkaan, mutta siltä en sitä oottaisikaan (äitini on mitä on, oon siihen jo tottunut). Tuo täti on mun "toinen äiti" ja joo, onnellinen ja iloinen, mutta senkin asenne välillä vähän erikoinen. Onhan tässä sukupolven kuilu välissä ja suhtautuminen tiettyihin asioihin varmasti erilainen, mutta joka tapauksessa. Yks hyvä lapseton ystävä on innoissaan joo, mutta asuu 100km päässä eikä pääse mun kanssa petaamaan pinnasänkyjä ja hipelöimään vauvanvaatteita, niinku kaipaisin. Oikeesti tuntuu välillä, että oon aika yksin tän asian kanssa, kun istun vaatehuoneessa vauvahömpän ympäröimänä ja yritän kasvaa äidiksi.

Ootan siis kovasti, että alkais jotain synnytysvalmennusta tai jotain neuvolan ryhmää, koska muiden odottavien äitien kanssa höpöttely ois varmasti just nyt se, mitä eniten tartten! Joku, joka ois samassa tilanteessa, yhtä innoissaan ja herkillä, tajuais mitä käyn läpi. Niin, ja meinaan tän purkautumisen jälkeen ainakin tädille soittaa, ja kertoa näistä tunteista, jotta edes hän, mun luottohenkilönä ei aiheuttais tällasta tunnetta mulle toiste. Paljoltihan tää hormoneiden ansiota on, ja voi olla että huomenna nauran tälle "kohtaukselle" taas itsekin, mutta tällä hetkellä nää tunteet ja surullisuus on ihan totta, minulla on tosi paha olla.

*hormoonihuuruisen naisen purkautuminen suoritettu*

Noniin, ne kivat jutut sitten! Eilinen päivä meni ihan ok, tein mm. seuraavia ihania löytöjä pikkuisellemme alennusmyynneistä + kirppiksiltä:

3 Nalle-kuvioharsoa, n. 5€, ImseVimsen vaippapaketti (1kuori + 4vaippaa) 2€, yksi Kushiesin aio-kestovaippa 2€, pikkuruiset vaavinsukat 0,50€. Kirppiksiltä, harsot Jesper&Juniorista.

Törsäsin oikein! Kaksi Name It:n bodya alesta, 5,48€/kpl. Punainen koko 56cm, valkoinen kokoa 62cm.

Musta Lindex:n mekko, koko 62cm 3€, pinkki mekko koko 56cm 3€ ja Name It:n housut 2€, kirppiksiltä

Aivan ihania tyttöjuttuja ja hömppää <3. Sen lisäks selailin netistä pinnasängyn lakanoita ja muita mutta kääk... niin paljon kaikkia ihania, ettei niistä osaa valita! Ehkä pyydän lahjaksi, ja katson sitten vaan, että millaisia saan? Onneks on läheisillä ihan hyvä maku, eli varmaan ois mieleisiä joka tapauksessa, ja valkoisen reunapehmusteen kanssa käy mikä tahansa. Niin ja pyyhkeitä... huh. Vaikka tuntuu, että meillä on jo paljon kaikkea, niin paljon on kyllä hankkimattakin.

"Töiden" ja kirppis- ja alekierroksen jälkeen kotiin päästyäni makoilin hetken, kunnes täti tuli kylään. Olin laittanut hänet asialle ostamaan isyyspakkausta varten laatikkoa, ja hän olikin löytänyt oikein ihanan ja hyvän, toiselta puolen Suomea! Sellainen peltinen laatikko, n. 30cm x 20cm, jossa on leikkisiä ja lapsellisia bambin kuvia kansissa ja kyljissä, joissa bambeilla sairaanhoitajan hattu päässä ja teksti "first aid". Sellainen vanhanaikaisen oloinen, ja sillä on loistavasti käyttöä sitten mm. lapsen hoitovälineiden säilytyksessä! Laitan siitä + sen sisällöstä kuvaa myöhemmin, kunhan sitä kokoan. Kirppikseltä ostin eilen sinne sisään 0,90€:lla valkoisen bodyn tekstillä "isin kulta", ja täti oli ostanut sinne vanhanaikaisen näköisen jääkaappimagneetin hauskalla tekstillä. Päässä on jo ajatuksellisia ideoita mitä sinne tulee, ei paljon tavaraa, mutta ne muutamat merkitykselliset jutut. Sekä toki varpajaisten jälkeiseksi aamuksi buranaa, muita yksinäisiä (ja kaksinaisia) hetkiä varten liukkaria, vauvan huudon sietämiseksi korvatulpat ja kakanhajun poistamiseksi pyykkipoika nenään ynnä muuta. Ja toki jos jotain sattuu silmään matkan varrella....

Niin, ja täti toi meidän pienelle ensilelun. Siitäkään ei ole nyt kuvaa täällä töissä, mutta otan myöhemmin. Sellainen luonnonkuminen kirahvi, josta kuuluu ääni, se on täplikäs, sen voi laittaa suuhun ja sen jalkoihin ja sarviin on helppo tarttua. Supersöpö <3. Se meni pinnikseen karhumiikkulaisen kanssa odottamaan leikittäjää!

Eli joo, aika hyvä päivä loppujen lopuksi :) Joskko nyt saisin töitäkin tehtyä, töiden jälkeen olisi vielä remontin suunnitteluakin edessä!

Sukupuoliennustusten toteenkäyminen (21+3)

Joskus muinoin törmäsin näihin vanhan kansan viisauksiin, joiden perusteella pitäisi voida päätellä tulevan lapsen sukupuoli. Nyt, kun sen tiedän, niin katsotaan kuinka monta kohtaa olisi ollut oikein:

TYTTÖ
- Vatsasi on levinnyt sivulle - ei ole, vaan enemmän se on tuossa alhaalla edessä, ainakin toistaiseksi
- Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiän - jep, suolaista ei lähestulkoon lainkaan, 1p 
- Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää - kyllä, muutama päivä niin, että ajattelin jopa etten voi hedelmöittyä ks. kierrosta, 1p 
-Viiva vatsassasi päättyy napaan - ei ole viivaa ollenkaan 
- Vauva potkii hillitysti - ei! tää jumpsuttaa menemään pitkin päivää ja liikkeet näkyi uloskin jo rv 19
- Edellinenkin lapsesi on tyttö - ei edellisiä lapsia
- Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.n - ei, pahoinvointia ei ollut juuri lainkaan, lievää etomista rv 8-10 
- Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne - no, tavallaan? Talvilomalla, mutta remontin keskellä ja taisi siinä ks. yhdynnän jälkeisenä päivänä aikamoista parisuhderiitaakin olla ilmassa, 1p
- Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin - ois saanu vähentyä, mutta ei  näköjään... 1p
- Kätesi on aiempaa pehmeämmät - en ole ainakaan huomannut, eikä kukaan huomauttanut?  
- Vauvasi sydämen syke on yli 140 - viimeksi 145-150 välillä 1p 
- Olet normaalia kiukkuisempi - en tunnusta, mutta miehen mielestä kyllä! 1p
- Vauvasi hikottelee usein - en tiedä vielä, en tunne hikkaa   
- Ikenet verestävät odotusaikanasi - ei 

YHTEENSÄ 6 PISTETTÄ

POIKA
- Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin - kyllä, takaapäin ei voisi huomatakaan, että olen raskaana 1p
- Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa - ei, vaan makeaa '
- Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan - pari päivää ennen ovulaatiota
- Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle - ei ole viivoja
- Vauvan potkut ovat voimakkaita - kyllä, napakoita ja niitä on jatkuvasti 1p
- Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika- esikoinen 1p
- Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina - en kärsinyt, hehkumisesta en tiedä, mutta ulkonäössä ei ole muutoksiakaan :D 1p 
- Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä - en nyt sanoisi ihan näinkään
- Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt - ei ole, yhtä kiihkeää on kuin ennenkin!
- Kätesi kuivuvat helposti - ei merkittävää muutosta suuntaan eikä toiseen
- Vauvasi sydämen syke on alle 140 -korkeampi
- Olet rauhallinen ja hyväntuulinen - öööööö... hetkittäin, mutta en nyt sanoisi!
- Vauvan isä lihoo odotusaikanasi - yhtä raamikas se on kuin ennen odotustakin
- Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät - jalat ja kädet on mulla aina kylmät, ei muutosta

YHTEENSÄ 4 PISTETTÄ

Kyllähän se vähän niinku tyttöä näyttäis povaavan... pitää katsella loppuraskaudesta uusiksi, kun osaa sanoa noihin kaikkiin kohtiin jotain :)

Aikuisten legot, rv 21 kuulumiset ja masukuva 21+0

Uudet yöpöytämme saapuivat vihdoin kauppaan, ja hain ne perjantaina. Jotain hyötyä olla raskaana: huonekalukaupan mies kantoi nätisti takakonttiin asti ne laatikot ja toivotteli hyvää viikonloppua, varmisti vielä että kontti mahtuu kiinni :)

Mies lähti sitten bestmanin velvollisuuksia suorittamaan, eli suunnittelemaan polttareita, ja minä kävin isona tyttönä noiden aikuisten legojen kimppuun. Eli kokoamaan tanskalaisia laatukalusteita! Ensimmäinen yöpöytä työvaiheessa näytti tältä:

Voin väittää, että oli ihan kaliiberia kuin Ikean kalusteet - ne on vielä helppoja! Tein 1,5h töitä tuon yden yöpöydän kanssa. Onneksi siis oikeasti tykkään koota moisia, katsella ohjeita ja pyöritellä ruuveja, ja lopulta sain valmiiksikin:

Mies sitten soitteli ja ihmetteli, kun minulla oli mennyt niin kauan. Sanoi vain pohtineensa, että "varmaan teki omaan rauhalliseen tahtiinsa". No, laitoin sen kasaamaan toisen kun tuli kotiin, ja totes, ettei enää ihmettele miks meni niin kauan :D Oli siinä tuolla minun korjausmiehellänikin tekemistä. Mutta, tykkään noista kamalasti, meillä on VIHDOIN yöpöydät tässä asunnossa, ollaan siis asuttu tässä v. 2007 alkaen. Itseasiassa on meidän ensimmäiset yöpöydät koskaan :)

Mutta niin vaan meni rv 21 ja ensimmäinen viikko töissä loman jälkeen. En saanut siellä aikaiseksi mitään! Siis ihan yksittäisiä pieniä juttuja lukuunottamatta... ensi viikolla on tsempattava. Lisäksi siirryin äitiysvaatteisiin heti raskauden puolivälin jälkeen, pikkuinen rajapyykki sekin. Oireita ei raskaudesta enää kamalasti ole, harjoitussupistuksia on ollut vaihtelevasti pitkin viikkoa riippuen rasituksesta. Lisäksi jotain kasvukipuilua ja paineentunnetta ajoittain. Ja oikea tissi valutti yks päivä maitoa! On noista puristaessa vähän jotain kirkasta tullu jo pari viikkoa, mutta nyt sitä tuli ihan valumalla - jos muuttais blogin nimeksi matkalla lehmäksi ;) ? Painon suhteen, jos rv 20 oli nollaviikko, niin tää seuraava sitten ihan päinvastainen. Painoa kertyi yhteensä tasan 1kg, eli paino 21+0 oli 64,0kg. Se tarkoittaa kokonaisnousua 4,4kg.

Maha tuntuu nyt kasvavan tasaisen tappavaan tahtiin, ja eilisaamuna 21+0 se näytti tältä:

Maha 21+0 (c) Pullis

Olen koittanut sitä nyt aina suihkun jälkeen rasvata tuolla Weledan raskausarpiöljyllä, ja ainakin vatsa tuntuu öljyämisen jälkeen pehmeältä ja kosteutetulta. Saa nähdä.

Huomenna on kamalan jännä päivä, kun meillä on rakenneultra! Klo 14.30 on aika, mies tulee mukaan. Saa nähdä nukunko ensi yönä lainkaan.... katselin kyselyn tuloksia, niin aika tasoissa mennään 9-10 taisi olla äsken pojan hyväksi. Vielä ehtii hetken aikaa vaikuttaa lopputulokseen tuossa sivupalkissa, oma olo ei oo enää lainkaan niin yksiselitteisesti tyttömäinen, kuin oli jossain vaiheessa... mutta, pelottaa! Huomenna siis ru kuulumisia :)

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Liikkeellä, sekä me että masussa! (18+6)

Taas on vierähtänyt lomaa viikon verran, olen ollut laiska bloggaaja nyt kesällä. Pahoittelen! On vaan ihanaa, kun miehen kanssa on niin paljon yhteistä aikaa ja tekemistä, eikä tuolloin malta istahtaa koneelle. Ei ainakaan niin pitkäksi aikaa, että tänne saisi aikaiseksi kirjoittaa.

Unohdan tällä kertaa kaikki liirum laarumit ja keskityn vain oleelliseen. Vuokrattiin mökki toissapäivänä Kiteeltä tän kaiken lomahässäkän (remontin ym.) jälkeen, kun miehen loma loppuu tällä viikolla. Tarvittiin kiperästi yhteistä rentoa aikaa, kun hermot oli molemmilla "pikkasen kireellä", eli suomeksi oltiin toistemme kurkuissa vuoron perään koko ajan. Lisäksi nämä raskaushormonit on tehny musta ihan hermoheikon, eli en kestä mitään vastoinkäymisiä tai ylimääräisiä harmeja, ja vedin muutaman tunnin itkupotkuraivarit mm. siitä, että kylpyhuoneemme lattianlämmitys hajosi. No, lopputulema: 99% varmuudella rikkoutunut termostaatti, korjauksen hinta n. 49e. Naapurin sähkömies tarkistaa sen huomenna, kannatti taas vetää herne niin syvälle nenään. Mies tässä joutuu tosi koville, ja välillä tiuskii takaisin jo, kun ei kestä mun stressaamista kaikesta. Jos jostain irtoaa ruuvi, niin mun pitää lähteä JUST ostamaan sellanen uusi jostain, jotta asioita ei vaan jää tekemättä. Melko neuroottista lähestulkoon, sanoisin. Onneks tää on (toivottavasti!) vaan väliaikasta, ja palaan ennallani raskauden jälkeen?

Ihana päivä oli mökillä joka tapauksessa! Kävimme Kiteen eläinpuistossa, jossa kohokohta oli ihan pari tuntia aiemmin syntynyt pikkuinen alpakka, joka ei vielä jaloillaankaan pysynyt <3. Vieläkin mietityttää, miten se siitä syntymästään tokeni :D Vaikka hoitaja kyllä vakuutteli, että iltaan mennessä se jo kävelee. Oli ihan supersöpö pieni elämänalku sekin! Toki myös karhu, ilvekset, hirvi... komeita luonnonihmeitä. Tykkäsin jopa enemmän kuin Korkeasaaressa vuosi sitten, eläimet oli jotenkin paremmin ja "luonnonmukaisemmin" ja kaikki pääsi näkemään. Sen lisäksi pyörähdettiin Kiteellä kaupassa ennen mökkeilyä. Saunottiin ja uitiin urakalla ja laitettiin toisillemme löysiä housuun korttipeleissä vuoron perään :P Seuraavan päivän kotimatkalla poikettiin kaikissa kyläkaupoissa ja muissa matkan varrella, myös Parikkalan patsaspuistossa. Ihanaa rentoa sekin, ajella yhdessä pitkin kaunista kesäistä Suomea!

Tässä pari otosta reissusta, ihanaa Nokia Lumia laatua:

Muutaman tunnin (2-3?) ikäinen alpakka, jalat ei vielä kantaneet ja paarmat söi inhottavasti nenää. Voi toista <3

Valkohäntäkauris oli kovin kaunis eläin.

Villisika. Pelottava. Säikähdettiin tän kans toinen toisiamme!

Koska Jamppa ei vielä nähnyt karhua reissulla, koska asustaa minun masussani, niin ostettiin hänelle oma karhu tuliaisiksi. Tää menee pinnasänkyyn odottamaan halaajaansa :)

Patsaspuistosta

Patsaspuistosta

Patsaspuistosta

Mutta siis, se huipennus! Jamppamme liikkeitähän olen tuntenut reilun viikon (ensimmäisen kerran 17+4), mutta tuolla mökillä sitten tapahtui se seuraava ihme. Makoiltiin sängyllä myöhään illalla ja mies siinä katteli masua, ja höpis sille jotain mitä en enää muista... niin yhtäkkiä koko oikea puoli masusta heilahti. Pikkuinen potkas isukille viestiksi ihan kunnolla <3. Jatkoi siinä sitten ihan useamman potkun verran, ja tuntui olevan tulevasta isästä uskomattoman ihanaa ja hienoa. Kädelle ei vielä(kään) tuntunut, mutta ihan selkeinä "hyppäyksinä" vatsassa ne potkut näkyi. Ja on näkyneet sen jälkeen joka päivä! Ihanaa, että miehellekin on edes vähän todellisempaa, että siellä mahassa asuu joku :) Muutenkin tunnen liikkeet kyllä jo tosi hyvin tällä hetkellä, päivittäin ja useaan otteeseen.

Lopulta muistin varata sen rakenneultrankin, ja me mennään sinne maanantainta 22.7. klo 14.30. Jännittää jo nyt, lasken päiviä ja pidän peukkuja, että kaikki ois mein pikkuisella hyvin <3. Ja vaikka se tärkeintä onkin, niin haluamme kyllä myös sukupuolen tietää :)

Vahva tyttöolo on itsellä ollut koko raskauden, miehellä taas selkeä poikaolo. Kumpaa sinä meille veikkaisit?

Masukuva 16+0 ja oirelistaa

Kamala kiire viikko takana! Viimeinen viikko töissä ennen lomaa, ja sisälsikin kaikenlaista, sekä positiivista että negatiivista. Tällä hetkellä pääasia on kuitenkin, että olen ansaitulla lomallani, joka jatkuu heinäkuun puoliväliin asti <3.

Yhtä masukuvapostailuahan tää vähän on, mutta olkoon! Tässä siis tältä aamulta, 16+0:

Masu 16+0 <3

Kovastihan se kasvaa. Nyt alkaa olla se vaihe, että normaalit farkut alkaa oikeasti ahdistaa. Mut onneks on kesä ja legginsit ;) ! Ne on mun pelastus tässä vaateongelmassa, jota en tahtois ratkaista ostamalla kalliita mamavaatteita kaappia täyteen. Sen verran panostin, että ostin äitiyslegginsit ja äitiystopin lidl:istä. Ne maksoi kai yhteensä 7€? Ei ollu kallista! Nyt meinaan sit selvitä syksyyn, ja sinne mulla on kirppikselta ostetut äitiyshousut x2 valmiina, joista toiset ainakin mahtuu vaikka miten paisuisin.

Raskausoireiden suhteen nyt taidetaan olla siinä energisessa keskiraskaudessa? Nukuttaa joo, paljon ja hyvin, viime yönäkin yli 10 tuntia. Mutta päivisin jaksa jo kaikkea ja ei ole kaikenmaailman kipuja tai kuvotuksia koko ajan. Tänään on siivottu koko kämppä, pesty kaksi koneellista pyykkiä, käyty kuntosalilla, tehty ruokaa, käyty iltakävelyllä... ihan hyvin yhdelle päivälle, ja silti en oo rikkipoikkipuhki niinku oisin ollu vielä kuukausi sitten. Yks mikä kumminkin nyt alkaa inhottaa, on se, että kohtu alkaa selkeesti painaa virtsarakkoa ja pissillä vois käydä ihan yhtenään.

Lisäks tuo Jamppa on tuolla ihan ihmeellisissä asennoissa. Maha ei oo iso, mutta siitä selkeesti selällään ollessa näkee, kummalle puolelle nyytti on majoittunut. Se on monesti ihan toispuoleinen, mieskin naureskelee sille :D Liikkeitä en uskalla sanoa tunteneeni, tosin enpä oo rauhottunu aloillenikaan lähipäivinä niin että oisin voinu tunnustella. Ensimmäiset harjoitussupistukset koin viime maanantaina 11h työpäivän jälkeen, kun olin ollut jaloillani koko päivän. Kohdussa tuntui kummaa painetta ja koko maha tuntui kovalta, mutta helpotti kyllä levossa. Tänään tais itseasiassa salilla tulla myös, kun rintaprässissä laitoin käden vatsalle kun tuntui kummalliselta. Ei mitään kipua kumminkaan, mutta pitää miettiä ainakin salilla noita liikkeitä, jos joku tietty alkaa noita aiheuttaa.

Niin ja musta on tulossa maitokone, lehmä, imettäjä, emo! :D Eilen mies tutki mun tissejä (miehet kai yleisesti tykkää tehdä sellasta? ;)) ja kun se puristi vähän mun vasenta rintaa, niin siitä tuli tippa sellasta kirkasta nestettä. Kai se jotain enteilee? Ei tartteis vielä alkaa kyllä maitoa valumaan, ois aika inhottavaa elää maitolammikossa seuraavia yli 20 viikkoa!

...niin, että ei tää raskaana olo kyllä mitään autuutta ole! Välillä kummastelen, kun mulla oli siitä vähän sellainen käsitys, että ollaan kamalan onnellisia ja nautitaan kun maha kasvaa ja hymyillään vaan maailman leveintä hymyä koska "minusta tulee äiti". No, ei tunnu siltä, vaan ihan arkiselta! Toki olen varmasti maailman onnellisin siitä, että meille tulee oma pieni <3, mutta ei tämä odottajan elämä mitään ruusuilla tanssimista ole.

Eikä se ole orkideoilla tanssimistakaan, vaikka mun multasormeni ja viherpeukaloni taas ihmeisiin pystyikin. Mulla on nää kaks pari vuotta vanhaa orkideaa, jotka kukkii TAAS! Ne siis vasta tiputtivat aiemmat kukkansa pois. Tässä kuvia (ne vanhat kukkavanatkin näkyy näissä, en ees ennättäny leikata pois):

Äidiltä tuo punainen ja kummilta, mun toiselta äidiltä tuo valkoinen <3

Äitiltä saatu v. 2011 <3

Mutta niin. Se ois 17. raskausviikko jo edessä! Ihan käsittämätöntä. Alle 2 viikkoa seuraavaan neuvolaan ja n. 3-4 viikkoa rakenneultraan. Vastahan me käytiin niskaturvotusta katsomassa! Kohta tulee paniikki kaikkien hankintojenkin suhteen, varsinkin kun kuulee että toiset samassa vaiheessa odottavat ostelee jo vaunuja ja muita... ja minä en oo edes perehtynyt niiden ominaisuuksiin, ajatteleminenkin stressaa! No, ehkä näistä selviää.

Mitkä tavarat sen pikkuisen kanssa on kaikkein tärkeintä olla valmiina jo ennen kuin lähdetään sairaalaan?

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna taas! Öit <3

13+0 masukuva ja ensimmäiset hankinnat

Täällä ei meinata poksua, en tykkää siitä sanasta yhtään! Ilmapallot poksuu, mutta minä siirryin neljännelletoista raskausviikolle. Ja orastavan flunssan merkeissä siirryinkin, kurkku on ollut perjantaista lähtien kipeä, ja tänään riesana on inhottava sitkeä nuha. No, ei lämpöä onneksi, mutta koska mitään ei jaksa tehdä ja lepo tekee hyvää, niin olen kyllä maannut viimeiset pari vuorokautta, sen verran, että nuo niskat on jo umpijumissa. No, tämä päivä maataan ainakin vielä! Inhottaa aina, kun viikonloppu menee liikkumattomana ohi, mutta välillä näin. Aika touhukas oon lähiviikkoina ollutkin.

Ainoa, mitä oon viikonlopun aikana tehnyt, niin olen pessyt 2 koneellista pyykkiä ja siirtänyt lakanat kaapista a lipastoon b alakertaan, jotta saan vaatehuoneen kaapin pyhitettyä tulevan vaavin hankinnoille. Jotta kaappi ei tyhjyyttään huutaisi, niin eilen tehtiin kirppiksiltä pikkuiselle ensimmäiset hankinnat, yhteisarvoltaan 2€:

Nuo housut on ihan käyttämättömät, en tiedä onko pesty edes kertaakaan, ja maksoivat 1,5€. Lapaset 0,5€. Meille tulee vauva, se on taas ihan pikkaisen todellisempaa, kun on noita mini-ihmisen minivaatteita kaapissa!

Lisäksi aloin hankintoihin liittyen neulomaan eilen - pitkään etsin vauvannutun tai vastaavan ohjetta, kunnes lopulta päädyin hyvin yksinkertaiseen malliin jonka teen ohjeesta poiketen raidallisena, limenvihreästä ja keltaisesta. Keväinen ja pirteän värinen unisexmalli, johon teen sitten yksivärisen myssyn, tumput ja sukat. Voi miten hellyyttävää neuloa sellaista ihan pientä nuttua!

Ja sitten maha-asioihin! Eilen, eli 13+0 päivänä, tajusin vihdoin missä kohtaa tuo minun kohtuni tuntuu. Se on nyt selvästi noussut häpyluun yläpuolelle vihdoin, ja tuntuu enemmän tuossa vasemmalla kuin oikealla. Jotenkin kun tästä tulee päivä päivältä todellisempaa, niin sitä enemmän tästä nautin, ja huomaan löytäväni itseni yhä useammin haaveilemassa kädet alamasulla! En malta odottaa sitä hetkeä, kun siellä ensimmäiset pienet liikkeet tuntuu. Enkä tiedä miten tuo mies malttaa... <3. Tässä kuitenkin masukuvaa raskausviikon 14 aluksi, eli 13+0. Vertailussa tällä kertaa 6+0 kuva. Ja hei, nyt tuossa alkaa selkeesti joku pyöreys näkyä! Painoero näiden kuvien välillä on siis n. 1kg.

Yksi mitä mä ennen raskautumistani pelkäsin, oli se, miten suhtaudun painonnousuun ja kasvavaan mahaan. Jännä huomata, miten asiat on ihan nurinkurin siihen nähden. Odotan, että tuo maha kasvaisi ja saisin sellasen söpön vaavimahan! Toiseks, tänä aamuna pohdin sitäkin, että pitääkö alkaa syödä enemmän, kun painoa on "vain 0,3kg" enemmän kuin ekassa neuvolassa tän aamun mukaan. No, sitä on kumminkin +1,3kg verrattuna omiin lukemiin ennen raskautta, eli ehkä ei tartte. Ehdin varmasti saada kilojakin. Ja uskon kyllä, että ehdin varmasti ahdistuakin tästä painonnoususta ja kehon muutoksista vielä.... mutta yritän työstää tätä viallista kehonkuvaani tässä matkalla. Lapselle haluan kuitenkin välittää tavan suhtautua itseensä rakastavasti omista yksilöllisistä piirteistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi <3.

Ja hei, tää itkuisuus! Raskausoireista pitkäkestoisin näköjään, väsymyksen lisäksi. Ja painajaisten; kamalia seksiunia kaksi yötä, ryhmäseksistä hermafrodiittien kanssa ja ties mitä...hyi ja yök :D Tai se, kun poljin pyörällä miestä karkuun suutuksissa Paraisille asti, ja hei, en tiedä missä Parainen on? Mutta siis mitä itkemiseen tulee, niin nyt alkaa mennä yli. Mies jo nauraa mulle kippurassa. Eilisiltana aloin itkeä nikonin järjestelmäkameralle! Siis sille mainokselle. En siinä kohtaa, kun niitä kuvia näytettiin, vaan siinä kohtaa, kun kerrottiin kameran ominaisuuksista... säälinköhän sitä kameraa vai mitä, en tiedä. Mutta kovasti se mut herkäksi veti. Musiikki on myös paha, erityisesti vanhat iskelmät, joita kuulee radiosta tai joidenkin mainosten yhteydessä. Töissä ei voi enää kuunnella radiota kuten ennen töitä tehdessäkin välillä!

Niin ja tulevaa isyyspakkausta olen alkanut pohtia... pitää koostaa joku postaus jossain vaiheessa siitä, mitä kaikkea sinne meinasin. Oon yrittäny keräillä hyviä vinkkejä sellaisen koonneilta, ja niitä saa edelleen laittaa :)

Mukavaa ja leppoisaa sunnuntaita,
Pullis

Ihana viikko! (12+5)

Tämä viikko on ollut jotenkin ihana, oon ihan sellasessa flow-tilassa. Kai raskauskin voi sellasen aiheuttaa :D? Oon saanu tehtyä töitä kamalan hyvin ja motivoituneesti, mikä on harvinaista. Paino oli tänään 61,2kg mikä on +1,6kg raskautta edeltävään painoon, vaikka oon herkutellukin. Sekin oli kiva ylläri!

Lisäksi oon nähny sukulaisia. Veli avokkeineen jututti raskaudesta ja tuli samalla selväksi sekin, että saadaan niiltä ilmaiseksi kiertoon ainakin yhdistelmävaunut (en vielä kysellyt että millaiset ne on, mutta veljen avokki on liikunnallinen tyyppi joten varmaan hyvät ja toimivat! Jos ei ole, niin ainahan sitten voi hankkia toiset ;) ) ja sitteri. Vaatteita on kuulemma läjäpäin kun ovat kaiken säästäneet, mutta se on vähän sit siitä kiinni että pitääkö mun tyttöolo paikkaansa vai ei... niillä kun aika sinivoittoista! Mutta ihana oli nähdä ja höpistä tulevan serkkupojan vanhempien kanssa. Niin ja se pinniksen kissasuoja"verkko" (?) saadaan myös. Tämä ks. serkkupoika siis täyttää tammikuussa 2014 kaksi vuotta. Niin ja toiselta serkku

Äitikin kävi kylässä.Mulla ei ole äidin kanssa mitenkään läheiset äiti-tytär välit ollut pitkään aikaan, eikä kovin usein nähdä. Äitini elää jotain 60-vuotiskriisiään miesseikkailuineen ja en jotenkin osaa elää sellaisessa mukana. Lisäksi hän on aina niin väsyksissä ettei kuuntele, ja puhuu usein vain omia asioitaan. Niin, ja levittää kaikki minun asiat koko kylälle työnsä kautta :D No, nyt meillä oli poikkeuksellisesti sellainen hyvä äiti-tytär-hetki! Pitkästä aikaa koin sellaista lämpöä omaa äitiäni kohtaan, jota oon ehkä kaivannukin. Juteltiin äidin raskauksista ja meidän syntymisistä ja äitiydestä ja kaikesta. Toivottavasti näitä tulee lisää!

Lisäksi elämä on kivaa siksikin, ettei tätä tartte enää salata. Voi ihan rauhassa marmattaa oireistaan ja odotuksestaan kaikille, ja kaikki tuntuu olevan aidosti iloisia meidän puolesta! Töissäkin on ihan uudenlainen fiilis jopa henkilöstön kesken. Kivaa kivaa kivaa.

Niin, ja kun oon odottanu että raskaus alkais tuntua tai näkyä jotenkin, niin vihdoin oon sitä mieltä ollu eilisestä lähtien, että mun farkkujen vyötärö alkaa kiristää. Mulla on ruskeet pillifarkut viime syksyltä, jotka ei oo edes ollu mitenkään tiukimmasta päästä enää käytön venyttäminä. Niin nyt jouduin eilen jo avaamaan napin iltapäivällä, että maha mahtui olemaan! :)

Sairaalalta ei oo soitettu. Nt-ultran ja veriseulojen jälkeen sanottiin, että kahden viikon kuluessa soitetaan, jos on jotain huolta tai lisääntynyttä riskiä. Ei ole kuulunut soittoa, ja ensi maanantaina siitä tulee 2 viikkoa. Eli huomisen jälkeen voi lopullisesti sen suhteen hengähtää :) 

Lisäksi mua alkaa kuumottaa nuo hankinnat. Kirppiksillä oon hypistelly vauvanvaatteita jo viikon ajan useempaan otteeseen, mitään en oo vielä ostanu. Yksi mikä mua kovasti mietityttää myös, on kestovaippailu. Mua kiinnostaa se kovasti, mutten oo jaksanu kamalasti vielä perehtyä asiaan, ja kaikki kuorivaipat ja imut ja muut kuulostaa vierailta... ja tuntuu työläältä käydä selvittämään mitä kaikkea pitäis huomioida ja paljon niitä kannattais alkuun hankkia ja ja ja... mut sen verran ekologinen tyyppi oon, että tekis mieli ainakin kokeilla. Onko täällä jollain kokemusta ja mielipiteitä asiaan, puolin tai toisin?

Ihanaa että kohta on taas viikonloppu ja ensi viikolla ensimmäinen neuvolalääkärikin tiistaina!

Masu (12+1) ja herkkuhetkiä

Nyt se on sit totta, että ensimmäinen kolmannes on ohitse ja kaikille oleellisille tahoille on raskaudesta kerrottu. Perhe, lähisuku, lähimmät ystävät. Niin, työkaverit ja esimies! Läväytin sen työnantajallekin ihan kylmästi keskiviikkona iltapäivällä, kun kaksin satuttiin olemaan. Ja yllätyksekseni sain valtavat onnittelut ja iloisen vastaanoton uutiselle, vaikka vähän pelottikin :) Koko johtokunnalle laitoin sen sähköpostilla seuraavana aamuna tiedoksi, ja sattuipa niinkin, että erään henkilön oman tyttären la on kaksi päivää aiemmin... jänniä sattumuksia.

Rv 12 oli pitkästä aikaa onnellinen ja iloinen viikko. Maanantaina se ultra, viikon mittaan tavattiin sukulaisia ja saatiin onnitteluja, saatiin oma auto huollosta, paljon asioita hoidettua, raskaus alkaa olla turvallisemmilla vesillä. On tässä stressiä monta viikkoa takana ollutkin! Lisäksi minityypin, jota siis kutsumme nimellä Jamppa (tyttöolostani huolimatta), kaikki tärkeimmät elimet on nyt kehittyneet ja hurja kasvun vaihe alkaa.Ihan alkaa jännittää miten nopsaan se alkaa mahasta näkyä..? Yks työkaveri väitti että näkyy jo, vaikkei se oikeesti näy, turvotus ehkä iltapäivää kohden voi hämätä. Se turvotuskuva on muuten edelleen ottamatta, ja kohta on myöhäistä.

Mahan kasvusta tai kasvamattomuudesta seuraavanlainen todiste, ensimmäinen kuva tältä aamulta ja jälkimmäinen 6 viikon takaa heti plussatestin jälkeen... asento on eri, mutta kyllä tuo alamaha alkaa selkeesti mun silmään vähän kohota! Nää kaikki masukuvat on muuten aamusta heti herättyä vessan jälkeen otettuja, jo tunti tuosta hetkestä ja maha näyttää ihan erilaiselta.

Rv 6 ja 12 masuvertailua

Mitä muuta raskausoireisiin tässä vaiheessa tulee, niin pahoinvoiva olo on mennyttä. Väsymys on tallella, viime yöltäkin 9h unet ja tänään iltapäivällä silti yli 1h välikuolema. Uutena on tullut myös ihmeellisiä alavatsanippailuja, en osaa selittää niitä. Ne on varmasti jotain liitoskipuja tai jotain venymisiä jossain, välillä vihlasee jommalta kummalta puolelta. Painottuu yleensä iltaan, tai muuten kun on jaloillaan ollut pidemmän aikaa ennen niitä. Lisäksi vatsalihakset alkaa varmaan pikkuhiljaa erkanemaan, koska salilla kaikki staattistakin lihastyötä vatsalta vaativat liikkeet (kuten prässi, penkki) on sellaisia, joiden jälkeen vatsa tuntuu ihmeelliseltä. Oon jättänykin niitä nyt tosi vähälle / tehnyt tosi kevyillä painoilla pumpaten. Voimaa ei muutenkaan tunnu löytyvän raskautta edeltävällä tavalla. Niin ja verenpaineet ja / tai hemoglobiini heittelee, ylösnoustessa huimaa, se oli hetken pois mutta tänään taas tosi pahastikin iltaa kohden.

Ja töissäkin helpotti viime viikon jälkeen! Ensi viikko on rankka, mutta ei pitkiä päiviä ja pääasiassa vain toimistotöitä :)

Viikonloppuna ollaan oltu ahkeria. 4 peräkärrillistä on halkoja haettu kuuriin odottamaan ensi talvea. Grillattu, saunottu, shoppailtu, toimittu kuskina, leikattu nurmikko, käyty lenkillä... lisäksi herkuteltu, liikaa. Jo torstaina tein pannukakun iltapalaksi, mitä syötiin pari päivää vattuhillon ja kermavaahdon kanssa. Eilen innostuin sitten leipomaan pitkästä aikaa ranskalaista täytettyä marjakakkua, joka onnistuikin paremmin kuin viime kerralla (joka oli ensimmäinen kerta, kun yritin). Koristella en tosin jaksanut vieläkään, kun tuli ihan "omaan käyttöön", joku tomusokerisysteemi ois siinä päällä kiva. Tänään se näytti tältä:

Eli joo, siitä on vuorokaudessa hävinnyt yli puolet :D Ja meillä EI siis ole käynyt mitään kahvivieraita, vaan ihan miehen kanssa ollaan tuota tuhottu vaniljajätskin kera. On vaan niin mielettömän hyvää. Aikaa sen väsäämiseen vähän menee, vaikkei vaikea olekaan. Ja miehen sanoin "ihan ravintolatason jälkkäri", olin aika ylpeä leipojan taidoistani ;) Tällaisella ohjeella siis tuli aikaansaannos:

Ranskalainen täytetty marjakakku
Täyte:
n. 500g marjoja (mitä pakkasessa on, laitoin mansikoita, mustikoita, mustaherukoita, vadelmia)
n. 4-6 vartta (koosta riippuen) raparperiä kuorittuna ja pilkottuna (voi korvata marjoilla, sitten riittää ehkä 1-1 1/2 dl sokeria)
2dl sokeria
vajaa 1dl perunajauhoa
1dl vettä

Marjat ja raparperit kattilaan, sokerit ja vedet päälle, perunajauhot ripotellen sekaan. Kuumennetaan koko ajan sekoitellen niin että pulpahtaa / jähmettyy ja laitetaan kylmään vesihauteeseen jäähtymään.

Taikina:
200g voita (kai siihen margariinikin kävis...)
2dl sokeria
2 munaa
4dl vehnäjauhoa
1dl perunajauhoa
1tl leivinjauhetta
vaniliinisokeria

Voi ja sokeri vaahdotetaan. Lisää munat samalla vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Laita taikina jähmettymään jääkaappiin joksikin aikaa (taisi olla meillä lätkäpelin viimeisen erän ajan, vajaa 30min). Ota reilu puolet taikinasta ja painele irtopohjavuoan (meillä 25cm halkaisija) pohjalle & reunoille (jauhoa käsiin ja taikinan päälle, tai menee hermo!). Kaada täyte taikina"monttuun". Kauli (jauhotettu alusta!) loppu taikina levyksi, joka on vuoan kokoinen. Nosta levy kaulimen avulla täytteen päälle ja painele reunat kiinni ja tasaisiksi. Jos repeilee tässä vaiheessa vähän niin ei haittaa, uunissa korjaantuu iso osa.

Paista alatasolla 175 asteessa n. 45min tai kunnes on kypsän näköinen! Jäähdytä mielellään vaikka yön yli, että täytekin kunnolla jämähtää. Syö nautiskellen kermavaahdon tai vaniljajätskin kanssa, on hyvää :)

... toivottavasti muistin ulkomuistista kaikki ainesosat... :)

No, onneks se herkuttelu ei kamalasti näy painossa. Eilen meni euroviisujen kanssa sipsipussikin miehen kanssa puoliksi, ja tänään aamupaino oli 61,6kg. Se on +2kg raskautta edeltäneeseen painoon, ja siinä on PAKKO olla turvotustakin :) 

Nyt nukkumaan, jotta tosiaan jaksaa taas töissä. Ihan liian nopsaan nää vapaat aina menee!

Voihan turvotus ja pelotus! (10+5)

Viikko on mennyt periaatteessa paljon paremmin kuin aikaisemmat, mm pahoinvoinnin osalta. Väsymystäkään ei ole ihan samalla tavalla kuin ennen. Rinnatkaan ei ole ihan yhtä arat kuin ennen... ja vaikka nää onkin ihania asioita, niin myös pelottavia, entäs jos kaikki ei olekaan hyvin kun oireet häviää :( Mieskin selkeesti huolehtii, ja kyseli että onko se nyt normaalia että ne tässä vaiheessa vähenee. Kai se on, mutta silti... ääh, haluisin vaan niitä varmoja todisteita että jotain tapahtuu ja kaikki on hyvin!

Ja vaikka odotankin sitä kuin kuuta nousevaa, niin ensi maanantain nt-ultra alkaa pelottaa ihan mielettömästi! Entisenä paniikkihäiriöpotilaana mua oikeesti pelottaa että saanko jonkun kohtauksen siellä äippäpolilla... enkä varmasti saa nukuttua edellisenä yönä yhtään! Onneks siinä on ensiapu ja sydänfilmilaitteet sit lähellä :D Toivon vaan niin kovin että kaikki ois hyvin <3. Yks tuttu joutui juuri männä viikolla raskauden keskeytyksen tekemään, havaitun geenivirheen takia... voimia sinne, en osaa edes kuvitella kuinka raskasta on :/. Onneksi heillä on kolme tervettä lasta ennestään (ja yksi enkeli, joka kuoli yksivuotiaana... elämän kovia kohtaloita).Ja valaiskaa hei mua tyhmää, eikö se nt-ultra tehdä pääasiassa kai alakautta? Mies tuossa manasi jo, että pitää katella kun muhun jotain työnnetään hänen katsellessaan... :D Mitäpä tuosta, saanee tottua, voip olla et sinne tulevien kuukausien aikana työnnetään vaikka mitä...

Niin ja tämä turvotus!! Pari päivää oli painokin jo 61,3kg, mikä ois ollu +1,7kg raskautta edeltäneeseen painoon. Tänä aamuna se oli onneksi vain 60,8kg, eli +1,2kg (neuvolassa tää ois vain +0,2kg, koska siellä aloituspainona on 60,6kg, mutta mittaan itse rv 4 aikaisesta painosta). Iltaisin näytän kuitenkin ihan ryhävalaalta! Eilen kävin salilla, ja ne peilit... voi apua, kun niistä näkyi vain maha! Onneksi kävin Suomi-USA lätkäpelin aikaan ja olin yksin salilla, sain rauhassa katella miten tää maha illasta näyttää kyllä ihan vauvamahalta jossain raskausviikolla 20! Ei sitä saanut edes sisään vedettyä, se oli sellanen ihmeen pinkee ja turvonnut. Jos ois joku sukulainen kattomassa, niin varmasti ois kysynyt odotanko vauvaa. Lisäksi sukista jäi nilkkoihin poimut, sormukset ei menny sormiin, rintaliiveistäkin jäi painaumat... huh. Toivottavasti helpottais pian, ahdistava olo nahoissaan! Onneks se on nyt aamusta taas vähän parempi.

Sit oon kyllä yks hormonihirviö. Miehen teen hulluksi tätä menoa... tänä aamunakin mua alkoi suunnattoasti ahdistaa wc:n lattialle sen kasaamat mainokset (varmaan 3 viikolta..), joten heitin ne vessasta eteisen lattialle sanaakaan sanomatta. Sit menin kiukusta kihisten olkkarin sohvalle katteleen naamakirjaa puhelimesta, ja ootin tekeekö se mitään. Se marssi niitten yli ehkä 4 kertaa kunnes räjähdän, että etkö nyt helvetti saa niitä lehtiä siihen lehtikoriin mikä on siinä vieressä :D Tästäkös mies innostui kinaamaan siitä, että enhän minäkään saa asioita koneeseen näköjään ja ja ja.... lopputulemana se ,että mies lähti kiukustuneena salille ja on on siellä vieläkin, toivottavasti tulee paremmalla mielellä takaisin. Pitänee alkaa purkamaan omaa turhautumista siivoamiseen, kun vähän tuntuis nyt löytyvän energiaa. Jos jotain pientä edes saisi aikaan?

Hyvää helatorstaita lukijat, ihanaa kun on pitkät vapaat ja huomennakaan ei ole töitä :)

10. Raskausviikko, masukuva ja kirpparilöydöt (10+1)

10 raskausviikko on takana, kokonaisuudessaan! Taas siis selvitty vähän turvallisemmille vesille, viikolle 11 :) 

Lyhyesti vau.fi:n mukaan viikolla kymmenen tapahtui tällaista:
ALKIO

Alkion aivoissa voidaan havaita ensimmäiset mitattavissa olevat aivokäyrät. Alkio alkaa liikkua. Liikkeet ovat tahdosta riippumattomia eikä odottava äiti tunne niitä vielä. Kasvojen piirteet kehittyvät edelleen ja tulevat selkeämmiksi. Korvan sisällä sijaitseva tasapainoelin muodostuu. Tähän saakka alkion silmät ovat sijainneet pään sivuilla ja korvat lähellä suuta, mutta tällä viikolla ne siirtyvät oikeille paikoilleen. Alkio kasvaa pituutta, lihakset ja rustot muuttuvat kovemmiksi. Eteenpäin nojannut pää nousee pystyasentoon niin, että niska ja kaula tulevat näkyviin. Sisäelimet kehittyvät ja mahalaukku näkyy mustana pisteenä vatsan vasemmalla puolella. Sydän on lähestulkoon valmis ja lyö nopeammin kuin aikaisemmin, keskimäärin 177 kertaa minuutissa.
Tällä viikolla lopullinen munuaispari kehittyy. Käsissä on erotettavissa olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Jalat kehittyvät hitaammin, mutta viikon loppupuolella näkyvät jo reidet, polvet, nilkat ja jalkaterät. Kämmeniin ilmaantuvat sormien ja jalkateriin varpaiden aiheet.

NAINEN 
Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.
Monet ovat kuitenkin aivan uskomattoman väsyneitä, sillä keho työskentelee kovasti tehdäkseen sikiön kasvuympäristön parhaaksi mahdolliseksi. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, on ottaa rauhallisesti, kun kehosi sitä vaatii.

Kyllä, pahoinvointi on helpottanut. Väsymys on pahentunut! Päiväunet on nukuttu lähestulkoon joka päivä, ja silti iltaisin meinaa uni tulla klo 22. Keskimäärin yöunet on olleet jotain 9h luokkaa, lisäksi n. 30min päiväunet päälle. Eli, olen muistanut levätä!

Alkio-vaihe loppuu muuten nyt viikolla 11 ja sen jälkeen puhutaan jo sikiöstä. Huimaa :) Äsken lueskeltiin miehen kanssa raskausviikko kuvauksia viikolle 18 asti, ja jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti tää aika menee. Tässä käy vielä niin, että ei edes tajuta, kun meillä on jo oma pieni minityyppi sylissä <3.

Tässä masukuvaa rv 8 vrt rv 11 alku, jälkimmäinen tältä aamulta. Nyt tuossa ihan selvä alamahapömppö jo näkyy mahan alapuolella, tuollainen pyöreä! Vaikka asentokin lienee vähän eri, mutta joka tapauksessa. Paino on kuitenkin tasan sama, kuin viikko sitten, ja mitään turvotustakaan ei viime viikonlopun turvotuksia enempää pitäisi olla (sen verran on toki herkuteltu, että varmasti joku 500g tästä painosta on nestettä, mutta se sama turvotus näillä syömisillä pysyykin....).

Rv 8 ja rv 11 masukuvavertailua, eka selkee alamahapömppö! :)

Tänään oli muutoin ihana päivä! Näin kaukaista ystävää, joka oli kotiseudulla käymässä. Käytiin sitten kirpparikierroksella, ja minkä löydön teinkään:

 Heti ensimmäisestä kojusta mikä sattui eteen, kahdet äitiyshousut ja yksi hame, jokainen 1€/kpl, yhteensä 3€! Pakko oli ostaa, vaikka eka ultrakin on vasta viikon päästä, ei tollasia voinut jättää tuolla hinnalla kauppaan. Kotona kokeilin, hame ois oikeastaan hyvä jo heti kun maha alkaa kasvaa, on napakka mutta venyvä. Ruskeat housut on H&M:n kokoa S, ja myös ne on jaloista ja lantiolta hyvät jo nyt, eli menevät varmaan aika hyvin tuossa kesäaikaan, tuskin enää loppuraskaudesta kun lantio alkaa levetä; toki ovat stretchiä ja antavat vähän sitten periksi. Mustat taas ovat kokoa 38 ja nyt vähän reilut kauttaaltaan, eli menevät varmasti loppuraskaudestakin. Kiitos sinä ihana, joka myit nämä kaikki ihan pilkkahintaan :D

Lisäksi löysin yhden Agatha Christien kirjan, joka puuttui kokoelmista, hintaan 0,50€ ja yhden ruskean tekonahkalaukun, ehkä kerran käytetty eli täysin uuden veroinen, 3,50€. Eli erittäin kannattava reissu takana!

Noiden äitiysvaatteiden sovittelukin teki tästä jotenkin todellisempaa, pelottavaa :) Ja hei, huomenna tasan viikko nt-ultraan, hui!

... kyllä tähän viikonloppuun ikäviä asioitakin mahtui, joista en nyt tahdo enää edes puhua, joten kiva, että jotain positiivistakin. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille, onneks se on töiden osalta tollanen tynkä!

9+2

Kamala mitä kiirettä pitää, ei ennätä kirjoitella!

Otin viikon 10 alkamisen kunniaksi lauantaina masukuvankin, mistä taitaa vihdoin vähän muutosta jopa näkyäkin. En kuitenkaan ehdi sitä (vieläkään...) tänne siirtää, vaatii muokkausta.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut hurjasti, mutta tässä nyt ihan lyhyt päivitys, jottei pääse unohtumaan:
- oon herkutellu LIIKAA. 450g irtokarkkia, 300g sipsiä, 0,5pakettia jäätelöä, voisilmäpulla... nää meni vain viikonloppuna. Ei oo ihme, et tänä aamuna paino oli edelleen 61kg, mikä on +1,4kg raskauden alkupainoon. Ei se onneks silti vielä kamalasti ole :)
- oon liikkunu tarpeeksi, pitkästä aikaa salitreenikin alkoi kulkea, viikonloppuna käytiin miehen kanssa molempina päivinä. Pitää nyt yrittää, kun pystyy vielä kyykkäämään ja muuta, ei tiiä yhtään missä vaiheessa tuosta saleilusta tulee epämukavaa!
- autokolarin jälkeiset selvitykset on hoidettu loppuun! Tänään saatiin pois päiväjärjestyksestä viimeisetkin, eli uuden auton hankinta lunastetun tilalle ja viimeiset korvausvaatimukset syyllisen vakuutukseen. Huomenna mennään hakemaan uusi automme kotiin <3.
- varasin ajan ensimmäiseen ultraan tänään! Se on maanantaina 13.5.2013 klo 9 aamusta. Minä pystyn aloittamaan työpäivän silloin myöhemmin, eli töissä ei tarvitse välttämättä kertoa. Tosin voi olla, että ks. päivän iltana kerron kokouksessa, mikäli kaikki on hyvin ultrassa. Jännittää jo nyt vietävästi!! :D Harmi vähän, että meni äitienpäivän yli, mutta pitää keksiä jotain muuta tapaa viestiä asiasta perheille... tai ehkä äitienpäivälahjat vaan on tänä vuonna vähän myöhässä ;)
- raskausoireet on vähentyneet, pahoinvointia ei ole enää juuri lainkaan. Väsymys on vietävää, päiväunet olen nukkunut joka päivä. Tissit on edelleen kipeät ja turvoksissa. Tällä viikolla on taas tuntunut jotain kummia alavatsatuntemuksiakin, ei ne ole kipuja, mutta jotain kummaa tuolla "syvällä", en osaa sanoa missä. Kai ne jotain kasvukipuja on? Ainakin neuvolan mukaan niitä alkaa nyt tulla, kun varoitteli jo viime viikolla, ettei pidä sitten säikähtää heti. Niin joo, kilpirauhaslabrassa kävin tänään ja vein ne neuvolan vaatimat pissinäytteet labraan. Pitää huomenna selvittää miten niiden tulosten kanssa....
- olen tämän viikon l.o.m.a.l.l.a. IHANAA! Miehellä ja minulla on huomenna 12-vuotispäivä, hurjaa, että sekin on mua näin kauan jaksanut. Sen kunniaksi syömään ja nauttimaan toisistamme ulos, loppuviikosta kenties reissuunkin. Mikäli autokaupoilta rahat riittää...

Tässä nyt lyhyesti. Palailen niiden kuvien kanssa pikimmiten, en osaa luvata ehdinkö ennen viikonloppua!

Hauskaa vappua kaikille :)

Viikon kohokohtia (8+5)

On ollu "ihan pikkasen" väsyttävä viikko, niin ei ole neuvolan jälkeen jaksanut tänne(kään) panostaa. Maanantai oli myös töissä tosi pitkä päivä. Tiistaina jaksoin pitkästä aikaa salillekin illasta, ja tein kyl sellasen tissireenin et oksat pois! Nyt on kaks yötä heräilty, kun kissa kävelee tissien päällä sängyssä ja tekis mieli huutaa kivusta, kun ne on jo raskaudestakin hellänä, ja nyt on sit lihaksetkin kipeet ku mikäki :D Tietääpähän tehneensä. Vaikuttaakohan tää raskaus tohon palautumiseen jotenkin, oli nimittäin takareidetkin viime viikon perjantain sjmv-reeneistä vielä eilenkin kipeenä? Ei ehkä koskaan oo noin pitkään kestäny! Ja joo, tiedän et pitäis venytellä, enkä tee sitä tarpeeksi, mutta ei kestä siltikään.

Eilen kävin sit vähän kävelyllä, oli vihdoin tuolla pururadoilla sulaa, ja vaikka vähän märkää olikin, niin pääsi siellä jo lenkin heittämään. 45min meni, teki hyvää saada raitista ilmaakin pitkästä aikaa! Väsymyksen vuoksi oli eilen tosi paha olokin pitkästä aikaa (raskauspahoinvointia mulla ei oo ehkä viikkoon ollu), niin tuo ulkoilu tuntuu auttavan siihenkin. Juosta en voinut, kun erehdyin laittamaan ei-ihan-parhaat-urheiluliivit, ja kun ekan kilometrin jälkeen tuntui joka askelella et tissit irtoo (ehkä se toissapäivän reenikin vaikutti...), niin päätin kävellä loppumatkan. Mutta hei, siellä on ihan oikeesti kevät pikkuhiljaa, tässä todisteita:

Mitäs muuta tähän viikkoon... ollu ONNEKSI kivempi kuin viime viikko. Maanantaina kävin tosin vanhalle autolle hyvästit heittämässä, lunastuspäätös tuli tiistaina postissa. Se raukka näytti tältä, eikä tässä näy edes koko kyljen vauriot :(

Mä niin tykkäsin tuosta autosta! Jos autoa kohtaan voi olla tunteita, niin tuota kohtaan oli :) Se oli hyvä ja toimiva auto ja paras ajettava ehkä ikinä, mitä oon ajanu. Nyt on sitten nähtävä kamala vaiva ja lähdettävä etsimään uutta.. vaikka joo, se farmari nyt saadaankin. Meillä se oon muuten minä joka ajaa, ja miehen mukaan saan valita sen autonkin taas :) Niin tosiaan, ne poliisikuulustelutkin oli maanantaina, onneksi oli kiva (ja hyvännäköinen ;)!) komisaario, meni rennosti ja helpolla.

Lisäksi tiistainako se oli, se kirjan ja ruusun päivä? No joku päivä kumminkin! Mua odotti ihana yllätys, tykkään kamalasti yllätyksistä, mutta niitä kukaan tekee nykyisin kovin harvoin. Mies on vähän nyt kunnostautunut, mutta kumminkin... nyt vuorossa oli kummi! Ensin postissa odotti tällainen kortti:

Ja sen mukana tuli se Anneli Päivänsaran "Liikunnallisen äidin käsikirja", jonka kanssa vierähtikin yksi iltapäivä. Oli mulla kissa myöskin seuranani:

Tykkäsin! Siis, en oo vielä päässyt juurikaan liikuntaosioon, ruokaosion kahlasin kokonaan tiistaina jo läpi. Ei siellä kamalasti uutta ollut, kun on nuo ravitsemusjutut kiinnostanut jo pitkään ja niitä on tutkinut. Mutta oli siellä uutta noin raskauden näkökulmasta, ja onhan kaikki tähän liittyvä kiinnostavaa. Enemmän kuitenkin odotan tuolta liikunta-osiolta, neuvolassa kun ei osattu oikein mitään siitä sanoa, mm. salitreenin suhteen. Eli itse pitää se tieto jostain kaivaa. Voin kirjotella lisää, kunhan luen pidemmälle :)

Lisäksi olen syönyt, paljon! Tällasia rekkamiehen annoksia:

Painossa se ei onneksi ole vielä näkynyt, paino edelleen tasan +1kg lähtöpainoon. Huomenna se voi olla enemmän, sillä tänään käytiin työporukan kanssa ulkona syömässä. Jälkkäri oli taivaallista, pähkinäsuklaa-brownie mangospassionsorbetilla. Vähän tuo painonnousu ahdistaa ja pelottaa, mutta ehkä pystyn elämään sen kanssa, ja toivoisin kyllä jo sitä söpöä vauvamahaa :) ! Iltaisin on ihan järkyttävän turvoksissa nyt oltu aina, maha on ihan rantapallo. Mutta se on vasta turvotusta, kaipaan sellasta sulosta vauvapömppistä.

Lisäksi työnantaja muisti minua ihan arvokkailla korvakoruilla ja kukilla valmistumisen johdosta. Nyt on tällasia koristamassa olkkarin pöytää:

Töissä oli muutama hankala tilanne myös, tän kivan lisäksi... näin opinnäytetyöni ohjaajaa, joka kyseli olenko hakenut uusia töitä vai mitä tulevaisuudessa meinasin. Siinä sitten mumisin, ja hän vaan vastasi, että "ai ei mitään mistä haluaisit puhua" :D Mihin jotain mumisin, että joo en ainakaan vielä... sitten töissä työkaverille manasin tiettyjä työjuttuja, ja se siihen että "vitsit ootan, että joku päivä lähdet täältä ja nähdään miten nuo reagoi, kun et hoidakaan enää näitä kaikkia asioita". Siihenkin jotain mumisin, että niin, en minä nyt tässä oo ihan heti lähdössä... :D Teki niiiiiiiiiiiin mieli tokassa, että "tiiätkö, ens syksynä lähden"! Mutta hyvä, että pidin mölyt mahassa, en tahdo ennen ekaa ultraa kertoa mitään. Ensi maanantaina se ultrakin pitää tosiaan varata :)

Yks mikä on raskauden myötä tullut myös, on muuten nuo ihan kamalat painajaiset! Viikon sisään ne on vaan pahentunu, pahin oli viime yönä. Siinä mies kuoli, miehen äiti hyppäsi voltilla rappusissa ja menetti tajuntansa... mitä vielä. Mietin unessa että mitä tapahtuu talolle ja miten selviän lapsen kanssa ja voiko mahassa oleva lapsi periä miehen osuutta tästä talosta... kaikkea sitä ihmismieli kelaa! Toivon niin, että ens yönä saisin paremmin nukutuksi, viime yö meni noiden painajaisten kanssa tosi katkonaisesti.

Eli, nyt painun pehkuihin. Jännää, että kohta paukutaan jo kaksi numeroisille raskausviikoille! Ja hei, minulla alkaa huomisen jälkeen viikon loma :)

8. Raskausviikko (8+1)

Luvassa kuvaton postaus - maanantaisen kolarin jälkeen on ollut ahdistava, kiireinen ja turhauttava viikko, enkä ole ennättänyt tänne panostaa. Vakuutusyhtiöiden kanssa tapeltiin torstaihin asti, että saatiin edes sijaisauto syyllisen vakuutuksen piikkiin käyttöömme, jotta voin tehdä töitä. Muutoin ei oman auton kohtalosta vielä tiedetä, toivotaan nyt että selviäisi ensi viikolla. Sijaisauton vuokrasopimus on nyt 14 päiväksi, en kehtais siitä enää alkaa tappelemaan... uusia autoja on kyllä jo kateltu, kun vaurioiden suuruuden mukaan autoliiike oli sitä mieltä, että vakuutusyhtiö sen lunastaa. Tollanen perheauto-farmari ois niinku sit hankinnassa... mahtuis vaunut ja vermeet kyytiin! Toivotaan myös, että ne maksais tosta vanhasta tarpeeksi.

Huomenna on sitten jännä päivä - aamulla heti ensimmäinen neuvola, jonka jälkeen poliisin luo kuulusteluihin :) Neuvolasta kirjottelen varmaan heti huomisaamuna lisää!

Eilen päättyi tosiaan 8. raskausviikko. Vau:n mukaan siihen kuuluu tällaista:

 

ALKIO
Alkion pituus 9-14mm. Pienen pavun kokoisen alkion suu ja sieraimet ovat jo alkaneet muodostua. Pää ja sydän ovat suuria muuhun vartaloon verrattuna. Aivot koostuvat ohuesta solukerroksesta, joka näkyy ultraäänessä isona mustana aukkona. Erotamme toisistaan isot aivot, joka toistaiseksi on aivojen vähiten kehittynyt osa, keskiaivot ja aivojen takaosan, joka on alkuna muun muassa pikkuaivoille
Alkion sydän lyö 130–160 kertaa minuutissa. Sydämen seinämät ja läpät muodostuvat. Käsivarsien ja jalkojen aiheet kasvavat ja alkavat näyttää pieniltä meloilta. Alkio on sikiöpussin sisällä. Sillä on jo ohut ihokerros eikä se enää ole litteä.

NAINEN
Äiti on lapsensa ensimmäinen elinympäristö ja syntymättömän lapsen linkki ulkomaailmaan. Mikä vaikuttaa äitiin, vaikuttaa myös lapseen. Äidin tunnetilat välittyvät sikiöön istukan kautta.
Odottavien vanhempien elämä on jo ehkä alkanut muuttua monella tapaa. Tuleva äiti ei jaksa enää istua tv:n ääressä puolille öin eikä viipyä juhlissa pikkutunneille. Tuleva isä saattaa alkaa tuntea olonsa hieman ulkopuoliseksi, kun nainen käpertyy sisäänpäin uuden kokemuksen edessä. Avoin vuorovaikutus ja tunteiden jakaminen parisuhteessa on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.
  

Pitää toivoa, ettei tän viikon stressi ole kamalasti vaikuttanut meidän pikku pavun kehitykseen :( Tärkeitä kehityksen kannalta kuitenkin nämä viikot.Mun osalta pahoinvointi on tällä viikolla selkeästi helpottunut. Muutenkaan oireita ei kamalasti ole ollut, väsyttää toki hirmuisesti, mutten tiedä johtuuko stressistä vai raskaudesta. Ja tissit on kipeät, edelleen. Liikunnasta on pystynyt nauttimaan pitkästä aikaa enemmän, ja salillakin sain jalkatreeniin perjantaina hyvin tehoja mukaan! Sen verran hyvin, että edelleen on takareidet siitä mavetuksesta hapoilla...

Viime yönä näin ensimmäisen vauva-uneni! Olen kuullut, että niitä raskausaikana tulee. Synnytinkin unessa, kipua en muista, mutta muistan ajatelleeni, että taju lähtee jos ei seuraavalla ponnistuksella tule valmista; tuli onneksi. Vauva oli siinä mielessä super, että 1vrk ikäisenä oppi jo sanomaan "äiti". Kovasti siinä unessa imetinkin (se mua jostain syystä jännittää, en tiedä miksi), ja se tuntui ihan hyvältä. Btw, poikavauvaa se enempi muistutti, vaikkei ihan kriittisiä kohtia unessa näytettykään... ;) Liekö joku enne? 

Painoa on tullut tän aamun lukeman mukaan nyt 1kg. En kyllä edelleenkään ihan usko siihe, eilen käytiin kumminkin ravintolassa syömässä ja turvotusta varmasti on. Toisaalta ei se oo niin tarkkaa, kilo sinne tai kilo tänne. Kunhan ei tässä ekan kolmanneksen aikana päästä painoaan ihan käsistä räjähtämään...

Mutta, väsyksissä olen. Palailen huomenna, toivottasti pirteämmällä mielellä neuvolatunnelmiin :)  

7. Raskausviikko

 7. Raskausviikko siis oli ja meni, nyt ollaan jo kahdeksannen puolella (7+1). Kerrattakoon tässä välissä taas, mitä www.vau.fi sivustolla sanotaan viikosta 7. :

ALKIO
Alkion pituus 4-8mm. Seitsemännen viikon alussa alkio on neljän viikon ikäinen. C-kirjaimen muotoisen alkion yhdessä päässä on pää ja toisessa häntä. Tässä vaiheessa alkio muistuttaa itse asiassa paljon enemmän katkarapua kuin ihmistä! Pienet ympyräiset muodot alkavat kehittyä pään molemmille puolille – silmät! Myös korvat alkavat muodostua. Solut, joista kehittyvät maksa, keuhkot, mahalaukku ja haima, etsiytyvät niille kuuluville paikoilleen. Maksa alkaa kehittyä ensin, mutta muut elimet seuraavat pian perässä. Viikon lopulla ilmestyvät pienet käsivarsien ja jalkojen alut. Jonkin aikaa käsivarret kasvavat jalkoja nopeammin.           
Seitsemännellä viikolla sydän, joka tähän mennessä on pumpannut nestettä, täyttyy verellä. Verisolut syntyvät ruskuaispussin seinämässä ja laskimosuonet kehittyvät nopeasti riittävän ravinteiden saannin turvaamiseksi kehittymässä oleville sisäelimille. Myös valtimosuonet kehittyvät tällä viikolla ja sydämessä on jo oikea ja vasen kammio. Sydän lyö 100–120 kertaa minuutissa. Kuona-aineet kulkevat veren mukana napanuoraa myöten alkiosta pois ja arvokkaat ravinteet samaa reittiä äidistä alkioon. Näin jatkuu aina siihen saakka, kunnes lapsi syntyy. 

  
NAINEN
Hormoneja on helppo syyttää naisen muuttuvasta käyttäytymisestä raskauden aikana, mutta muitakin syitä varmasti on, onhan naisen elämä suurten muutosten edessä. Ihan jokaista tunnekuohua ei siis kannata laittaa hormonimyrskyn piikkiin. Joidenkin tutkijoiden mielestä raskaushormonit vaikuttavat niihin osiin aivoja, jotka säätelevät mielialaa ja aiheuttavat siten ailahteluja. Mielialan vaihtelut ovat tavallisia 7. - 10. viikoilla ja uudelleen raskausajan lopulla. Mielialan ailahtelut ovat hyvin yksilöllisiä, ja mieli voi ailahdella hyvin nopeasti tunteesta toiseen. Kaikki tunteet voimistuvat. Kumppanisi lisäksi voit itsekin yllättyä ryhtyessäsi riehumaan pikkuasian tähden tai purskahtaessasi itkuun liikuttavan TV-mainoksen nähdessäsi. Älä huoli: on aivan luonnollista ylireagoida. Pian opit tuntemaan koko tunneasteikkosi laajuuden ja siitä tulee olemaan hyötyä äidiksi valmistautumisessa! Puhu jonkun kanssa tunteistasi – myös vaikeista.

Hurjasti siis viime viikolla tapahtunut! Jännä, miten tärkeät elimetkin alkiossa kehittyy näin alkuvaiheessa, hurjaa ajatella moisia. Tuota pohtien ymmärtää, miksi sitä ruokavaliota ja muuta terveellistä korostetaan, heti alkuraskaudesta alkaen. Eri asia sitten on, miten hyvin pahoinvoinniltaan pystyy niitä noudattamaan...

Mielialat heittelee koko ajan enemmän ja enemmän. Tuossa kerrotut itkemiset tv-mainoksille ym. on tullut kyllä tutuksi tämän viikon aikana! Myös miehelle kiukuttelut ja mököttämiset. Toivottavasti tämä ei kamalasti pahene tästä kuitenkaan :) 

Pahoinvointi jatkui aikalailla aiemman kaltaisena. Kovasti se heittelee päivästä toiseen, ja olen huomannut että muun muassa yöunet vaikuttaa siihen aika paljon. Jos on nukkunut hyvin, jaksaa paremmin eikä ole niin huono olo. Huonosti nukutun yön jälkeen taas on kuin pahemmassakin krapulassa koko päivän! Oksentanut en tosiaan ole vieläkään, mutta välillä ei olla kaukana siitä. Eilinen päivä oli ehkä kokonaisuudessaan pahin kaikista, mutta välillä on ollut helpompiakin. Matkustamiseen liittyy pahoinvointia, sekä autoiluun että junailuun. Niitä pitänee yrittää välttää, harmi vaan että n. 20min automatka töihin on joka matka kahteen kertaan koettava. 

Kahdeksannen raskausviikon alkamisen kunniaksi piti ottaa taas mahakuvaa. Mitään erityistä muutosta tosin ei näy, muuta kuin lihominen :D Katsokaa itse näistä:

Huomatkaa löllistyneen vatsan lisäksi vahingossa sivukuvaan eksinyt kylkilihas! En oo tiennyt itsekään, et mulla on tollanen :D

Ehkä se on lihomisen sijaan sittenkin vain turvotusta?

Haluan kuitenkin ainakin uskotella itselleni, että tuo viime viikolla hankittu +1,2kg ei ole sitä itseään, eikä edes tuon muutaman millisen alkion aiheuttamaa. Ja tässä uskomuksessani mua tukee myös ne syömiset: torstaina ulkona ravintolassa ystävän kanssa, perjantaina työpäivänä buffetaamiainen ja -lounas ja eilen riisikebab, kun ei jaksanut enää illasta tehdä ruokaa. Vähemmästäkin hankkii jopa isommankin turvotuksen, sen on tässä noin 2v painonpudotus ja -hallinta aikanaan huomannut. Eli joo, olen huoleti, ehkä maha jo huomenna näyttää pienemmältä.

Ai niin, kerroin sille hankalimmalle ystävälleni tästä raskaudesta. En kai kertonut siitä vielä täällä? Eli sille, jonka uskoin olevan katkeran ja syyllistävän oloinen. No, ei se mennytkään ihan niin :) Sellaisiakin asioita käytiin läpi, mutta pääasiassa hän oli ihan valtavan onnellinen! Tarjosi mulle drinkinkin (alkoholittoman), itki (oikeasti!) onnesta mun puolesta ja oli silmin nähden liikuttunut muutenkin, ja iloinen. Kyseli tosin vähän meidän suhteen tilasta, kun aiemmista ongelmistamme tietää, mutta onnellisuus jäi päällimmäisenä tunteena mieleen. Oli kyllä jännää kertoa muutenkin! Onneksi oli testistä kuva puhelimessa, niin läväytin sen siihen sen nenän eteen. En tiiä oisinko vaan saanu sanotuksi, että "olen raskaana". Vaikeeta ois ollu!

Nyt siis kaksi ihmistä jo tietää miehen lisäksi, loput saa tietää vasta ekan ultran jälkeen. Jos siellä ultran mukaan siis ketään oikeasti asustaa, välillä tuntuu aika epätoivoiselta miettiä että joku oikeasti kasvaa mun masussa... vaikka se minityyppi kyllä oireeleekin tissikipuna, yökötyksenä, pissittämisenä ja mahan sekavuutena ihan jatkuvasti, eli ehkä siellä jotain ainakin tapahtuu :).

Väsymys on muuten vaivannu ihan kamalasti! Eilen muun muassa nukuin kahdet (2!!) päikkärit - aamupäivästä noin tunnin ja iltapäivästä 1/2 tuntia. Kisu nukkui pitkänä mun kanssa, venyttäytyi näin suloiseksi pötkyläksi mun jalkojen väliin:

Mein pien tyttö <3

 Päiväunista huolimatta viime yönä nukuttiin yli 10h miehen kanssa. Eli nukkua vois, loputtomiin. 

Remontin suhteen ollaan saatu puoli huonetta jo laminoitua, eli ei ole kamalasti sitäkään jäljellä! Josko viikon sisään pääsisi jo listoittamaan? :) Ja vapuksi nukkumaan uuteen makkariin? Toivotaan! Mies myös ehdotti, että josko kertoisi vanhemmille raskaudesta niin, että ostaisi sen pinnasängyn tonne makkariin valmiiksi. Pyytäis ne sit kattomaan remontin valmistumista ja avais makkarin oven, jotta ne kattelis siinä sitä pinnasänkyä. Ei ihan huono idea ;) 

Mutta, nyt ruuanlaittoon, tälle päivälle on vielä touhua jäljellä ja ois kiva ennättää vähän levätäkin ennen nukkumaankäyntiä. Rankka työviikko nimittäin taas edessä!

Keväisempää tulevaa viikkoa kaikille :)