Ainoa, mitä oon viikonlopun aikana tehnyt, niin olen pessyt 2 koneellista pyykkiä ja siirtänyt lakanat kaapista a lipastoon b alakertaan, jotta saan vaatehuoneen kaapin pyhitettyä tulevan vaavin hankinnoille. Jotta kaappi ei tyhjyyttään huutaisi, niin eilen tehtiin kirppiksiltä pikkuiselle ensimmäiset hankinnat, yhteisarvoltaan 2€:
Lisäksi aloin hankintoihin liittyen neulomaan eilen - pitkään etsin vauvannutun tai vastaavan ohjetta, kunnes lopulta päädyin hyvin yksinkertaiseen malliin jonka teen ohjeesta poiketen raidallisena, limenvihreästä ja keltaisesta. Keväinen ja pirteän värinen unisexmalli, johon teen sitten yksivärisen myssyn, tumput ja sukat. Voi miten hellyyttävää neuloa sellaista ihan pientä nuttua!
Ja sitten maha-asioihin! Eilen, eli 13+0 päivänä, tajusin vihdoin missä kohtaa tuo minun kohtuni tuntuu. Se on nyt selvästi noussut häpyluun yläpuolelle vihdoin, ja tuntuu enemmän tuossa vasemmalla kuin oikealla. Jotenkin kun tästä tulee päivä päivältä todellisempaa, niin sitä enemmän tästä nautin, ja huomaan löytäväni itseni yhä useammin haaveilemassa kädet alamasulla! En malta odottaa sitä hetkeä, kun siellä ensimmäiset pienet liikkeet tuntuu. Enkä tiedä miten tuo mies malttaa... <3. Tässä kuitenkin masukuvaa raskausviikon 14 aluksi, eli 13+0. Vertailussa tällä kertaa 6+0 kuva. Ja hei, nyt tuossa alkaa selkeesti joku pyöreys näkyä! Painoero näiden kuvien välillä on siis n. 1kg.
Yksi mitä mä ennen raskautumistani pelkäsin, oli se, miten suhtaudun painonnousuun ja kasvavaan mahaan. Jännä huomata, miten asiat on ihan nurinkurin siihen nähden. Odotan, että tuo maha kasvaisi ja saisin sellasen söpön vaavimahan! Toiseks, tänä aamuna pohdin sitäkin, että pitääkö alkaa syödä enemmän, kun painoa on "vain 0,3kg" enemmän kuin ekassa neuvolassa tän aamun mukaan. No, sitä on kumminkin +1,3kg verrattuna omiin lukemiin ennen raskautta, eli ehkä ei tartte. Ehdin varmasti saada kilojakin. Ja uskon kyllä, että ehdin varmasti ahdistuakin tästä painonnoususta ja kehon muutoksista vielä.... mutta yritän työstää tätä viallista kehonkuvaani tässä matkalla. Lapselle haluan kuitenkin välittää tavan suhtautua itseensä rakastavasti omista yksilöllisistä piirteistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi <3.
Ja hei, tää itkuisuus! Raskausoireista pitkäkestoisin näköjään, väsymyksen lisäksi. Ja painajaisten; kamalia seksiunia kaksi yötä, ryhmäseksistä hermafrodiittien kanssa ja ties mitä...hyi ja yök :D Tai se, kun poljin pyörällä miestä karkuun suutuksissa Paraisille asti, ja hei, en tiedä missä Parainen on? Mutta siis mitä itkemiseen tulee, niin nyt alkaa mennä yli. Mies jo nauraa mulle kippurassa. Eilisiltana aloin itkeä nikonin järjestelmäkameralle! Siis sille mainokselle. En siinä kohtaa, kun niitä kuvia näytettiin, vaan siinä kohtaa, kun kerrottiin kameran ominaisuuksista... säälinköhän sitä kameraa vai mitä, en tiedä. Mutta kovasti se mut herkäksi veti. Musiikki on myös paha, erityisesti vanhat iskelmät, joita kuulee radiosta tai joidenkin mainosten yhteydessä. Töissä ei voi enää kuunnella radiota kuten ennen töitä tehdessäkin välillä!
Niin ja tulevaa isyyspakkausta olen alkanut pohtia... pitää koostaa joku postaus jossain vaiheessa siitä, mitä kaikkea sinne meinasin. Oon yrittäny keräillä hyviä vinkkejä sellaisen koonneilta, ja niitä saa edelleen laittaa :)
Mukavaa ja leppoisaa sunnuntaita,
Pullis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti