tiistai 28. toukokuuta 2013

2. Neuvola, th + lääkäri (13+3)

Tänään oli kauan odotettu toinen käynti neuvolassa!

Oma terveydenhoitaja oli lomalla, joten ensin menin jollekin vieraalle terveydenhoitajalle, joka ei esitellyt edes itseään. Ihan ystävällinen oli kyllä. Paino oli vaatteet päälle neuvolan vaa'alla 62,7kg, omalle th:lle kun kelpaa kotona mitattu aamun alaston paino ja tälle ei.  Eli ton mukaan nousua ois nyt 2,1kg, eipä sekään nyt paha ole. Kyseli vähän niitä näitä olosta, töissä jaksamisesta ja muusta sekä tsekkas otetut labrat ja seulontatulokset (en saanu riskilukuja...). Kupat, hepatiitit ja hiv negatiivisia, veriryhmä A+, ei vasta-aineita, viety pissanäyte puhdas. Sen lisäks otettiin nää perinteiset;

hb 130 (viimeksi 130)
verenpaine 131/90 (jännitän, viimeksi neuvolassa 145/90, kotona välillä 95-110 / 60-70)
pissa -- (ei otettu viimeksi)

Tän jälkeen menin odottelemaan lääkäriä käytävään.

Lääkäri oli vähän myöhässä, ei paljon. Lääkäri oli entinen omalääkärini jostain vuosilta 1990 - 1999 yläaste- ja lukioajoilta, ja ensimmäinen lääkäri jolla olen ylipäätään käynyt gynekologisessa tutkimuksessa joskus teininä :D Yhtä mukava lääkäri edelleenkin, sydämellinen ja ihana. Ensin kyseli laajalti jaksamisesta, kotona sekä töissä ja parisuhteesta. Sitten olosta raskauden kanssa, onko ollut oireita tai ongelmia ja miten on mennyt, onko mitään huolia tai kysyttävää. Ja milloin on kesälomat ja olenko kauan syksyllä töissä ja miten työnantaja suhtautuu ja mitä vielä...laajasti kuitenkin elämästä ja voinnista. Tämän jälkeen tehtiin perus gynekologinen tutkimus, kohdunsuu oli "kiinteä ja turvallisesti täällä takana, 3cm", mitä se sitten lääkärikielellä tarkoittaakin... paineltiin vähän inhottavan tuntuisestikin kohtua ja kohdun kanavaa, hyvin on kuulemma kasvanut viikkoihin nähden ja kohta pullahtaa varmasti kunnolla esiinkin... ja lopulta kuunneltiin ne ihanat sydänäänet <3 Voi sitä ihanaa jumputusta, oisin voinu kuunnella sitä loputtomiin! Sykettä ei kertonut, mutta vahvat ja hyvät äänet kuulemma :)

Lopuksi sanoi, että jos nyt edelleen oot väsyny, niin vie miehelle terveisiä, että sinun pitää saada levätä ;) Tätä voin käyttää sitten, kun haluun et mua passataan :D Ei sillä, tuo höpsö passaa mua kaikesta huolimatta, halusin tai en <3.

Neuvolan jälkeen kävin isovanhemmilla, kummi/tätini ja isoäidin sisko oli siellä käymässä ja niille kerroin. Tiesivät kyllä jo, kun eihän mun isoisä (89v) ole voinut asiaa salassakaan pitää, mutta halasivat ja kovin iloisia olivat. Lisäksi isoäitini oli hoitolaitoksesta kotona, niin hänelle asiasta puhuin ja kovin oli iloinen. Hän ei siis pysty puhumaan ja on toispuolihalvautunut, mutta liikuttui selkeästi uutisesta ja sai päätään vatsaani kohti käännettyä, piti sitten näyttää ettei se hirmuisesti vielä näy. Isä tosin sanoi, että "kyllähän tuon jo näkee, et vaan itse sitä huomaa"... isä on muutenkin suhtautunut tähän ihanasti, se ei yleensä ole mikään sosiaalinen tai kysele vointeja, mutta nyt sitä kiinnosti kamalasti miten lääkärissä meni ja etten rehki liikaa ja ja ja... kovasti taitaa isovanhemmuuttaan odottaa :)

Mutta kiva neuvolakäynti! Seuraava käynti on 27.6. juhannuksen jälkeisellä viikolla, sitten heinäkuulle tuleekin rakenneultra ja elokuulle sokerirasitusta ja... hui, tämä menee niiiiiiiiin nopeasti!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

13+0 masukuva ja ensimmäiset hankinnat

Täällä ei meinata poksua, en tykkää siitä sanasta yhtään! Ilmapallot poksuu, mutta minä siirryin neljännelletoista raskausviikolle. Ja orastavan flunssan merkeissä siirryinkin, kurkku on ollut perjantaista lähtien kipeä, ja tänään riesana on inhottava sitkeä nuha. No, ei lämpöä onneksi, mutta koska mitään ei jaksa tehdä ja lepo tekee hyvää, niin olen kyllä maannut viimeiset pari vuorokautta, sen verran, että nuo niskat on jo umpijumissa. No, tämä päivä maataan ainakin vielä! Inhottaa aina, kun viikonloppu menee liikkumattomana ohi, mutta välillä näin. Aika touhukas oon lähiviikkoina ollutkin.

Ainoa, mitä oon viikonlopun aikana tehnyt, niin olen pessyt 2 koneellista pyykkiä ja siirtänyt lakanat kaapista a lipastoon b alakertaan, jotta saan vaatehuoneen kaapin pyhitettyä tulevan vaavin hankinnoille. Jotta kaappi ei tyhjyyttään huutaisi, niin eilen tehtiin kirppiksiltä pikkuiselle ensimmäiset hankinnat, yhteisarvoltaan 2€:

Nuo housut on ihan käyttämättömät, en tiedä onko pesty edes kertaakaan, ja maksoivat 1,5€. Lapaset 0,5€. Meille tulee vauva, se on taas ihan pikkaisen todellisempaa, kun on noita mini-ihmisen minivaatteita kaapissa!

Lisäksi aloin hankintoihin liittyen neulomaan eilen - pitkään etsin vauvannutun tai vastaavan ohjetta, kunnes lopulta päädyin hyvin yksinkertaiseen malliin jonka teen ohjeesta poiketen raidallisena, limenvihreästä ja keltaisesta. Keväinen ja pirteän värinen unisexmalli, johon teen sitten yksivärisen myssyn, tumput ja sukat. Voi miten hellyyttävää neuloa sellaista ihan pientä nuttua!

Ja sitten maha-asioihin! Eilen, eli 13+0 päivänä, tajusin vihdoin missä kohtaa tuo minun kohtuni tuntuu. Se on nyt selvästi noussut häpyluun yläpuolelle vihdoin, ja tuntuu enemmän tuossa vasemmalla kuin oikealla. Jotenkin kun tästä tulee päivä päivältä todellisempaa, niin sitä enemmän tästä nautin, ja huomaan löytäväni itseni yhä useammin haaveilemassa kädet alamasulla! En malta odottaa sitä hetkeä, kun siellä ensimmäiset pienet liikkeet tuntuu. Enkä tiedä miten tuo mies malttaa... <3. Tässä kuitenkin masukuvaa raskausviikon 14 aluksi, eli 13+0. Vertailussa tällä kertaa 6+0 kuva. Ja hei, nyt tuossa alkaa selkeesti joku pyöreys näkyä! Painoero näiden kuvien välillä on siis n. 1kg.

Yksi mitä mä ennen raskautumistani pelkäsin, oli se, miten suhtaudun painonnousuun ja kasvavaan mahaan. Jännä huomata, miten asiat on ihan nurinkurin siihen nähden. Odotan, että tuo maha kasvaisi ja saisin sellasen söpön vaavimahan! Toiseks, tänä aamuna pohdin sitäkin, että pitääkö alkaa syödä enemmän, kun painoa on "vain 0,3kg" enemmän kuin ekassa neuvolassa tän aamun mukaan. No, sitä on kumminkin +1,3kg verrattuna omiin lukemiin ennen raskautta, eli ehkä ei tartte. Ehdin varmasti saada kilojakin. Ja uskon kyllä, että ehdin varmasti ahdistuakin tästä painonnoususta ja kehon muutoksista vielä.... mutta yritän työstää tätä viallista kehonkuvaani tässä matkalla. Lapselle haluan kuitenkin välittää tavan suhtautua itseensä rakastavasti omista yksilöllisistä piirteistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi <3.

Ja hei, tää itkuisuus! Raskausoireista pitkäkestoisin näköjään, väsymyksen lisäksi. Ja painajaisten; kamalia seksiunia kaksi yötä, ryhmäseksistä hermafrodiittien kanssa ja ties mitä...hyi ja yök :D Tai se, kun poljin pyörällä miestä karkuun suutuksissa Paraisille asti, ja hei, en tiedä missä Parainen on? Mutta siis mitä itkemiseen tulee, niin nyt alkaa mennä yli. Mies jo nauraa mulle kippurassa. Eilisiltana aloin itkeä nikonin järjestelmäkameralle! Siis sille mainokselle. En siinä kohtaa, kun niitä kuvia näytettiin, vaan siinä kohtaa, kun kerrottiin kameran ominaisuuksista... säälinköhän sitä kameraa vai mitä, en tiedä. Mutta kovasti se mut herkäksi veti. Musiikki on myös paha, erityisesti vanhat iskelmät, joita kuulee radiosta tai joidenkin mainosten yhteydessä. Töissä ei voi enää kuunnella radiota kuten ennen töitä tehdessäkin välillä!

Niin ja tulevaa isyyspakkausta olen alkanut pohtia... pitää koostaa joku postaus jossain vaiheessa siitä, mitä kaikkea sinne meinasin. Oon yrittäny keräillä hyviä vinkkejä sellaisen koonneilta, ja niitä saa edelleen laittaa :)

Mukavaa ja leppoisaa sunnuntaita,
Pullis

perjantai 24. toukokuuta 2013

Odotan -blogi arpoo

odotan -blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa ihania tutteja, tuttinauhoja ja ruokalappuja. Osallistukaa ihmeessä! Itse ihastuin Elodie detailsin kuosiin retro revolution, mutta tuolla oli kamalasti ihania ... saattaa olla että joutuu hankkimaan ihan ostamalla, jos ei onni suosi ;)

torstai 23. toukokuuta 2013

Ihana viikko! (12+5)

Tämä viikko on ollut jotenkin ihana, oon ihan sellasessa flow-tilassa. Kai raskauskin voi sellasen aiheuttaa :D? Oon saanu tehtyä töitä kamalan hyvin ja motivoituneesti, mikä on harvinaista. Paino oli tänään 61,2kg mikä on +1,6kg raskautta edeltävään painoon, vaikka oon herkutellukin. Sekin oli kiva ylläri!

Lisäksi oon nähny sukulaisia. Veli avokkeineen jututti raskaudesta ja tuli samalla selväksi sekin, että saadaan niiltä ilmaiseksi kiertoon ainakin yhdistelmävaunut (en vielä kysellyt että millaiset ne on, mutta veljen avokki on liikunnallinen tyyppi joten varmaan hyvät ja toimivat! Jos ei ole, niin ainahan sitten voi hankkia toiset ;) ) ja sitteri. Vaatteita on kuulemma läjäpäin kun ovat kaiken säästäneet, mutta se on vähän sit siitä kiinni että pitääkö mun tyttöolo paikkaansa vai ei... niillä kun aika sinivoittoista! Mutta ihana oli nähdä ja höpistä tulevan serkkupojan vanhempien kanssa. Niin ja se pinniksen kissasuoja"verkko" (?) saadaan myös. Tämä ks. serkkupoika siis täyttää tammikuussa 2014 kaksi vuotta. Niin ja toiselta serkku

Äitikin kävi kylässä.Mulla ei ole äidin kanssa mitenkään läheiset äiti-tytär välit ollut pitkään aikaan, eikä kovin usein nähdä. Äitini elää jotain 60-vuotiskriisiään miesseikkailuineen ja en jotenkin osaa elää sellaisessa mukana. Lisäksi hän on aina niin väsyksissä ettei kuuntele, ja puhuu usein vain omia asioitaan. Niin, ja levittää kaikki minun asiat koko kylälle työnsä kautta :D No, nyt meillä oli poikkeuksellisesti sellainen hyvä äiti-tytär-hetki! Pitkästä aikaa koin sellaista lämpöä omaa äitiäni kohtaan, jota oon ehkä kaivannukin. Juteltiin äidin raskauksista ja meidän syntymisistä ja äitiydestä ja kaikesta. Toivottavasti näitä tulee lisää!

Lisäksi elämä on kivaa siksikin, ettei tätä tartte enää salata. Voi ihan rauhassa marmattaa oireistaan ja odotuksestaan kaikille, ja kaikki tuntuu olevan aidosti iloisia meidän puolesta! Töissäkin on ihan uudenlainen fiilis jopa henkilöstön kesken. Kivaa kivaa kivaa.

Niin, ja kun oon odottanu että raskaus alkais tuntua tai näkyä jotenkin, niin vihdoin oon sitä mieltä ollu eilisestä lähtien, että mun farkkujen vyötärö alkaa kiristää. Mulla on ruskeet pillifarkut viime syksyltä, jotka ei oo edes ollu mitenkään tiukimmasta päästä enää käytön venyttäminä. Niin nyt jouduin eilen jo avaamaan napin iltapäivällä, että maha mahtui olemaan! :)

Sairaalalta ei oo soitettu. Nt-ultran ja veriseulojen jälkeen sanottiin, että kahden viikon kuluessa soitetaan, jos on jotain huolta tai lisääntynyttä riskiä. Ei ole kuulunut soittoa, ja ensi maanantaina siitä tulee 2 viikkoa. Eli huomisen jälkeen voi lopullisesti sen suhteen hengähtää :) 

Lisäksi mua alkaa kuumottaa nuo hankinnat. Kirppiksillä oon hypistelly vauvanvaatteita jo viikon ajan useempaan otteeseen, mitään en oo vielä ostanu. Yksi mikä mua kovasti mietityttää myös, on kestovaippailu. Mua kiinnostaa se kovasti, mutten oo jaksanu kamalasti vielä perehtyä asiaan, ja kaikki kuorivaipat ja imut ja muut kuulostaa vierailta... ja tuntuu työläältä käydä selvittämään mitä kaikkea pitäis huomioida ja paljon niitä kannattais alkuun hankkia ja ja ja... mut sen verran ekologinen tyyppi oon, että tekis mieli ainakin kokeilla. Onko täällä jollain kokemusta ja mielipiteitä asiaan, puolin tai toisin?

Ihanaa että kohta on taas viikonloppu ja ensi viikolla ensimmäinen neuvolalääkärikin tiistaina!


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Masu (12+1) ja herkkuhetkiä

Nyt se on sit totta, että ensimmäinen kolmannes on ohitse ja kaikille oleellisille tahoille on raskaudesta kerrottu. Perhe, lähisuku, lähimmät ystävät. Niin, työkaverit ja esimies! Läväytin sen työnantajallekin ihan kylmästi keskiviikkona iltapäivällä, kun kaksin satuttiin olemaan. Ja yllätyksekseni sain valtavat onnittelut ja iloisen vastaanoton uutiselle, vaikka vähän pelottikin :) Koko johtokunnalle laitoin sen sähköpostilla seuraavana aamuna tiedoksi, ja sattuipa niinkin, että erään henkilön oman tyttären la on kaksi päivää aiemmin... jänniä sattumuksia.

Rv 12 oli pitkästä aikaa onnellinen ja iloinen viikko. Maanantaina se ultra, viikon mittaan tavattiin sukulaisia ja saatiin onnitteluja, saatiin oma auto huollosta, paljon asioita hoidettua, raskaus alkaa olla turvallisemmilla vesillä. On tässä stressiä monta viikkoa takana ollutkin! Lisäksi minityypin, jota siis kutsumme nimellä Jamppa (tyttöolostani huolimatta), kaikki tärkeimmät elimet on nyt kehittyneet ja hurja kasvun vaihe alkaa.Ihan alkaa jännittää miten nopsaan se alkaa mahasta näkyä..? Yks työkaveri väitti että näkyy jo, vaikkei se oikeesti näy, turvotus ehkä iltapäivää kohden voi hämätä. Se turvotuskuva on muuten edelleen ottamatta, ja kohta on myöhäistä.

Mahan kasvusta tai kasvamattomuudesta seuraavanlainen todiste, ensimmäinen kuva tältä aamulta ja jälkimmäinen 6 viikon takaa heti plussatestin jälkeen... asento on eri, mutta kyllä tuo alamaha alkaa selkeesti mun silmään vähän kohota! Nää kaikki masukuvat on muuten aamusta heti herättyä vessan jälkeen otettuja, jo tunti tuosta hetkestä ja maha näyttää ihan erilaiselta.

Rv 6 ja 12 masuvertailua
Mitä muuta raskausoireisiin tässä vaiheessa tulee, niin pahoinvoiva olo on mennyttä. Väsymys on tallella, viime yöltäkin 9h unet ja tänään iltapäivällä silti yli 1h välikuolema. Uutena on tullut myös ihmeellisiä alavatsanippailuja, en osaa selittää niitä. Ne on varmasti jotain liitoskipuja tai jotain venymisiä jossain, välillä vihlasee jommalta kummalta puolelta. Painottuu yleensä iltaan, tai muuten kun on jaloillaan ollut pidemmän aikaa ennen niitä. Lisäksi vatsalihakset alkaa varmaan pikkuhiljaa erkanemaan, koska salilla kaikki staattistakin lihastyötä vatsalta vaativat liikkeet (kuten prässi, penkki) on sellaisia, joiden jälkeen vatsa tuntuu ihmeelliseltä. Oon jättänykin niitä nyt tosi vähälle / tehnyt tosi kevyillä painoilla pumpaten. Voimaa ei muutenkaan tunnu löytyvän raskautta edeltävällä tavalla. Niin ja verenpaineet ja / tai hemoglobiini heittelee, ylösnoustessa huimaa, se oli hetken pois mutta tänään taas tosi pahastikin iltaa kohden.

Ja töissäkin helpotti viime viikon jälkeen! Ensi viikko on rankka, mutta ei pitkiä päiviä ja pääasiassa vain toimistotöitä :)

Viikonloppuna ollaan oltu ahkeria. 4 peräkärrillistä on halkoja haettu kuuriin odottamaan ensi talvea. Grillattu, saunottu, shoppailtu, toimittu kuskina, leikattu nurmikko, käyty lenkillä... lisäksi herkuteltu, liikaa. Jo torstaina tein pannukakun iltapalaksi, mitä syötiin pari päivää vattuhillon ja kermavaahdon kanssa. Eilen innostuin sitten leipomaan pitkästä aikaa ranskalaista täytettyä marjakakkua, joka onnistuikin paremmin kuin viime kerralla (joka oli ensimmäinen kerta, kun yritin). Koristella en tosin jaksanut vieläkään, kun tuli ihan "omaan käyttöön", joku tomusokerisysteemi ois siinä päällä kiva. Tänään se näytti tältä:
Eli joo, siitä on vuorokaudessa hävinnyt yli puolet :D Ja meillä EI siis ole käynyt mitään kahvivieraita, vaan ihan miehen kanssa ollaan tuota tuhottu vaniljajätskin kera. On vaan niin mielettömän hyvää. Aikaa sen väsäämiseen vähän menee, vaikkei vaikea olekaan. Ja miehen sanoin "ihan ravintolatason jälkkäri", olin aika ylpeä leipojan taidoistani ;) Tällaisella ohjeella siis tuli aikaansaannos:

Ranskalainen täytetty marjakakku
Täyte:
n. 500g marjoja (mitä pakkasessa on, laitoin mansikoita, mustikoita, mustaherukoita, vadelmia)
n. 4-6 vartta (koosta riippuen) raparperiä kuorittuna ja pilkottuna (voi korvata marjoilla, sitten riittää ehkä 1-1 1/2 dl sokeria)
2dl sokeria
vajaa 1dl perunajauhoa
1dl vettä

Marjat ja raparperit kattilaan, sokerit ja vedet päälle, perunajauhot ripotellen sekaan. Kuumennetaan koko ajan sekoitellen niin että pulpahtaa / jähmettyy ja laitetaan kylmään vesihauteeseen jäähtymään.

Taikina:
200g voita (kai siihen margariinikin kävis...)
2dl sokeria
2 munaa
4dl vehnäjauhoa
1dl perunajauhoa
1tl leivinjauhetta
vaniliinisokeria

Voi ja sokeri vaahdotetaan. Lisää munat samalla vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Laita taikina jähmettymään jääkaappiin joksikin aikaa (taisi olla meillä lätkäpelin viimeisen erän ajan, vajaa 30min). Ota reilu puolet taikinasta ja painele irtopohjavuoan (meillä 25cm halkaisija) pohjalle & reunoille (jauhoa käsiin ja taikinan päälle, tai menee hermo!). Kaada täyte taikina"monttuun". Kauli (jauhotettu alusta!) loppu taikina levyksi, joka on vuoan kokoinen. Nosta levy kaulimen avulla täytteen päälle ja painele reunat kiinni ja tasaisiksi. Jos repeilee tässä vaiheessa vähän niin ei haittaa, uunissa korjaantuu iso osa.

Paista alatasolla 175 asteessa n. 45min tai kunnes on kypsän näköinen! Jäähdytä mielellään vaikka yön yli, että täytekin kunnolla jämähtää. Syö nautiskellen kermavaahdon tai vaniljajätskin kanssa, on hyvää :)

... toivottavasti muistin ulkomuistista kaikki ainesosat... :)

No, onneks se herkuttelu ei kamalasti näy painossa. Eilen meni euroviisujen kanssa sipsipussikin miehen kanssa puoliksi, ja tänään aamupaino oli 61,6kg. Se on +2kg raskautta edeltäneeseen painoon, ja siinä on PAKKO olla turvotustakin :) 

Nyt nukkumaan, jotta tosiaan jaksaa taas töissä. Ihan liian nopsaan nää vapaat aina menee!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Raskausuutisen kertomisesta (11+4)

Nt-ultran jälkeen oltiin tosiaan sen ongelman edessä, että miten tästä kertoo nyt niille läheisilleen. Pitkään sitä pohdittiin, ja päätettiin kertoa jo samana iltana. Hieman mukaillen laitettiin tärkeimmille (vanhemmat, sisarukset, parhaat kaverit) viestissä nt-ultran kuva ja seuraava vähän vastaanottajasta riippuen vaihteleva teksti: "Tilailtiin joululahjoja jo vähän etukäteen, ja yksi on tulossa jo etuajassa. Arvioitu toimituspäivä 30.11.2013. Se halusi kuitenkin vilkuttaa jo tehtaalta! Terv. Meidän nimet".

Ja voi sitä riemun määrää! Mun veli vastasi heti onnitellen viestiin (saavat pojalleen ensimmäisen serkuksen) ja äiti soitti samantien perään. Isälle ei mennyt viesti perille ja se soitteli työpaikaltaan, että laita sähköpostilla. Ja sen kun sai, niin sekin soitti heti ja sanoi, että nyt ymmärtää miksi olin kuskina viikonloppuna 8D. Ja sitten "pahin" kaikista, miehen äiti. Mies oli soittanut sille töistä ja kertonut, ja se meinasi lankoja pitkin tulla ilosta! Oli jo suurin piirtein tältä sekunnilta tarjoutumassa hoitoavuksi ja ties mitä. Ihana hössöttäjä - varmasti onkin paljon avuksi, kun asuu n. 500m päässä. Lisäksi facebookissa tuli parilta miehen kaverin puolisolta onnittelu, "naiselta naiselle" periaatteesta kai. Voi sitä ilon määrää. Ja sitä helpotusta, kun tätä ei tarvitse enää salata keneltäkään!

Oma ongelmansa on sitten töissä kertominen. Aluksi ajattelin kertoa heti maanantaina ultran jälkeen, mutten vain pystynyt. Eilen ei ollut kaikki työntekijät yhtä aikaa paikalla, joten en voinut. Tänään olin heti aamusta päättänyt tämän kertoa. Kaksi tuntia pyörin työpaikalla kuin väkkärä, välillä istuin kertoakseni ja taas lähdin, mietin miten asian sanoisin. Lopulta vaan kakistin suustani: "Niin, tänne nyt sitten todennäköisesti tulee syksyllä tilalleni joku. Meinasin jäädä lokakuun lopussa äitiyslomalle". Vastaanotto oli vähän kaksijakoinen, toisaalta tosi iloinen mutta olipa yksi työntekijä jäämässä tiedon vuoksi eläkkeellekin :D. Pääasiassa puolestani oltiin kyllä onnellisia ja heti mahaa tuijottamassa, yksi jo tokaisi jopa että "näkyyhän se jo", vaikkei tuo nyt vielä näy! Vähän turvotusta ehkä... mutta on ne nyt jo muutaman tunnin tietoa sulatellut, paremmin tää kumminkin meni kuin mitä oletin.

Nyt ois enää pari kaveria tietoa vajaa, sen jälkeen ei ole kuin ihmisiä, joille voi kertoa törmätessään. Yllättävän helposti tää meni, vaikka tätä kamalasti panikoin! Työnantaja tietysti... se jännittää, ehkä jopa pelottaa. Pienessä työyhteisössä mun rooli on aika iso, ja mun lähteminen lähes 8v jälkeen lomalle aiheuttaa ison muutoksen, tuli tähän tilalle kuka tahansa. Toki se on myös taloudellisesti työnantajalle iso satsaus, vaikkei meidän tes:in mukaan palkkaa maksetakaan kuin 2kk äitiyslomasta. Miten te muut ootte tällaisesta asiasta töissä kertoneet? Voiko sen vaan töksäyttää päin naamaa... ei varmaan :D Ajattelin kuitenkin odottaa, että sanon kasvotusten, enkä laita esim. sähköpostia. Oisko korrektimpaa?

Ihanaa, että on vihdoin kesäinen ilma, raskausoireet selvästi vähentyneet ja energiaa pikkuhiljaa enemmän kuin moneen viikkoon!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Nt-Ultra (11+2)

Moiiiiiii, äiti mää vilkutan!!!!


Tänään aamusta oli siis kauan jännätty ensimmäinen ultra-aika, nt-ultra. Osallistutaan siis miehen kanssa kaikkiin seulontoihin mitä vaan tarjotaan. Siinä sitä sitten klo 8:45 istuttiin kädet hikoillen miehen kanssa äitiyspolin odotusaulassa, miettien pahinta ja toivoen parasta. Tulevana äitinä minulla oli pari päivää takana, jolloin olin miettinyt etten varmasti ole raskaana lainkaan. Oireet olivat lähes tyystin hävinneet, ihan pientä iltaista tissiaristelua lukuunottamatta. Ei edes turvotusta vatsassa juurikaan, tänään vatsa näytti aamulla peilistä pienemmältä kuin aikoihin (hups, rv 12 alun masukuva ottamatta, korjaan asian piakkoin!).

Ultratäti huuteli sitten ovelta, iloinen pieni ja pullea kätilö. Hetki siinä turistiin, otti esitietoja ja neuvoi muutamassa tutkimusasiassa, joihin osallistutaan. Sitten housut pois ja laverille, tiukka ote miehen kädestä kiinni. Ja voi että äidin sydäntä lämmitti, kun hetken päästä pieni masuasukki heilui monitorissa <3. Ensin katsottiin vatsan päältä, sikiöiden määrän voi siitä kuulemma paremmin varmistaa. Sen jälkeen alakautta, kun mittailtiin tarkemmin. Ensin ei suostuttu kääntymään millään, makoiltiin vaan naama alaspäin ultratädin kiusaksi (päiväunet <3). Hienosti kuitenkin erottui selkäranka, isot aivot, sydän hakkaamassa paikallaan, napanuora, istukka... Ja pienen tökkimisen jälkeen ponnistettiin urheilijanuorukaisen tavoin vauhtia kohdun pohjasta ja käännyttiin kyljelleen jammailemaan. Vilkuteltiin ja heiluttiin, mutta siinä välissä niskaturvotuskin mitattiin. Mukaan saatiin neljä kuvaa pienokaisesta eri asennoissa. Oma pieni ihme!

Mahan päältä mitattuna pikkuisen koko oli 46mm, mikä vastasi viikkoja 11+3. Alakautta mitattuna 51mm, mikä taas vastasi viikkoja 11+6. Laskettua aikaa ei kuitenkaan siirretty, eli 11+2 mennään edelleen, la 30.11.2013. 11+6 on kyllä omien laskujen mukaan ihan mahdotonkin, sen verran ovulaatioitani tunnen....

Niskaturvotuksen lukemaksi kirjattiin 1,12mm, eli normaali tulos. Näillä raskausviikoilla ja -päivillä normaalin yläraja taisi olla 3,2mm, mikäli yhtään muistan mitä ultratäti sanoi. Normaali tulos kuitenkin. Kahden viikon sisällä soittavat, mikäli jokin veriseulojen jälkeen antaa aihetta, joten se nyt sitten vähän kuitenkin jännätään. Neuvolaan on seuraava aika varattuna 29.5., jolloin on myös ensimmäinen neuvolalääkärin tapaaminen. Hän onkin minulle tuttu lääkäri jo nuoruudesta, kun ensimmäisen kerran e-pillereitä aloitin syömään joskus 16-vuotiaana!

Oli se vaan uskomatonta ja ihmeellistä. Ultrakäynnin jälkeen haluttiin miehen kanssa jotain ostaa tämän todelliseksi tekemiseksi, ja käytiin kirjakaupasta hakemassa iso ja hellyyttävä vauvakirja, jossa on pitkä osionsa myös odotusajasta ja vanhempien tuntemuksista. Pääsee sinne ensimmäisen ultran kokemukset sitten kirjaamaan ja laittamaan kuvat lokeroon talteen :)

Meistä taitaa sittenki tulla ihan oikeat isä ja äiti. Voi tätä onnen määrää!

torstai 9. toukokuuta 2013

Voihan turvotus ja pelotus! (10+5)

Viikko on mennyt periaatteessa paljon paremmin kuin aikaisemmat, mm pahoinvoinnin osalta. Väsymystäkään ei ole ihan samalla tavalla kuin ennen. Rinnatkaan ei ole ihan yhtä arat kuin ennen... ja vaikka nää onkin ihania asioita, niin myös pelottavia, entäs jos kaikki ei olekaan hyvin kun oireet häviää :( Mieskin selkeesti huolehtii, ja kyseli että onko se nyt normaalia että ne tässä vaiheessa vähenee. Kai se on, mutta silti... ääh, haluisin vaan niitä varmoja todisteita että jotain tapahtuu ja kaikki on hyvin!

Ja vaikka odotankin sitä kuin kuuta nousevaa, niin ensi maanantain nt-ultra alkaa pelottaa ihan mielettömästi! Entisenä paniikkihäiriöpotilaana mua oikeesti pelottaa että saanko jonkun kohtauksen siellä äippäpolilla... enkä varmasti saa nukuttua edellisenä yönä yhtään! Onneks siinä on ensiapu ja sydänfilmilaitteet sit lähellä :D Toivon vaan niin kovin että kaikki ois hyvin <3. Yks tuttu joutui juuri männä viikolla raskauden keskeytyksen tekemään, havaitun geenivirheen takia... voimia sinne, en osaa edes kuvitella kuinka raskasta on :/. Onneksi heillä on kolme tervettä lasta ennestään (ja yksi enkeli, joka kuoli yksivuotiaana... elämän kovia kohtaloita).Ja valaiskaa hei mua tyhmää, eikö se nt-ultra tehdä pääasiassa kai alakautta? Mies tuossa manasi jo, että pitää katella kun muhun jotain työnnetään hänen katsellessaan... :D Mitäpä tuosta, saanee tottua, voip olla et sinne tulevien kuukausien aikana työnnetään vaikka mitä...

Niin ja tämä turvotus!! Pari päivää oli painokin jo 61,3kg, mikä ois ollu +1,7kg raskautta edeltäneeseen painoon. Tänä aamuna se oli onneksi vain 60,8kg, eli +1,2kg (neuvolassa tää ois vain +0,2kg, koska siellä aloituspainona on 60,6kg, mutta mittaan itse rv 4 aikaisesta painosta). Iltaisin näytän kuitenkin ihan ryhävalaalta! Eilen kävin salilla, ja ne peilit... voi apua, kun niistä näkyi vain maha! Onneksi kävin Suomi-USA lätkäpelin aikaan ja olin yksin salilla, sain rauhassa katella miten tää maha illasta näyttää kyllä ihan vauvamahalta jossain raskausviikolla 20! Ei sitä saanut edes sisään vedettyä, se oli sellanen ihmeen pinkee ja turvonnut. Jos ois joku sukulainen kattomassa, niin varmasti ois kysynyt odotanko vauvaa. Lisäksi sukista jäi nilkkoihin poimut, sormukset ei menny sormiin, rintaliiveistäkin jäi painaumat... huh. Toivottavasti helpottais pian, ahdistava olo nahoissaan! Onneks se on nyt aamusta taas vähän parempi.

Sit oon kyllä yks hormonihirviö. Miehen teen hulluksi tätä menoa... tänä aamunakin mua alkoi suunnattoasti ahdistaa wc:n lattialle sen kasaamat mainokset (varmaan 3 viikolta..), joten heitin ne vessasta eteisen lattialle sanaakaan sanomatta. Sit menin kiukusta kihisten olkkarin sohvalle katteleen naamakirjaa puhelimesta, ja ootin tekeekö se mitään. Se marssi niitten yli ehkä 4 kertaa kunnes räjähdän, että etkö nyt helvetti saa niitä lehtiä siihen lehtikoriin mikä on siinä vieressä :D Tästäkös mies innostui kinaamaan siitä, että enhän minäkään saa asioita koneeseen näköjään ja ja ja.... lopputulemana se ,että mies lähti kiukustuneena salille ja on on siellä vieläkin, toivottavasti tulee paremmalla mielellä takaisin. Pitänee alkaa purkamaan omaa turhautumista siivoamiseen, kun vähän tuntuis nyt löytyvän energiaa. Jos jotain pientä edes saisi aikaan?

Hyvää helatorstaita lukijat, ihanaa kun on pitkät vapaat ja huomennakaan ei ole töitä :)




sunnuntai 5. toukokuuta 2013

10. Raskausviikko, masukuva ja kirpparilöydöt (10+1)

10 raskausviikko on takana, kokonaisuudessaan! Taas siis selvitty vähän turvallisemmille vesille, viikolle 11 :) 

Lyhyesti vau.fi:n mukaan viikolla kymmenen tapahtui tällaista:
ALKIO

Alkion aivoissa voidaan havaita ensimmäiset mitattavissa olevat aivokäyrät. Alkio alkaa liikkua. Liikkeet ovat tahdosta riippumattomia eikä odottava äiti tunne niitä vielä. Kasvojen piirteet kehittyvät edelleen ja tulevat selkeämmiksi. Korvan sisällä sijaitseva tasapainoelin muodostuu. Tähän saakka alkion silmät ovat sijainneet pään sivuilla ja korvat lähellä suuta, mutta tällä viikolla ne siirtyvät oikeille paikoilleen. Alkio kasvaa pituutta, lihakset ja rustot muuttuvat kovemmiksi. Eteenpäin nojannut pää nousee pystyasentoon niin, että niska ja kaula tulevat näkyviin. Sisäelimet kehittyvät ja mahalaukku näkyy mustana pisteenä vatsan vasemmalla puolella. Sydän on lähestulkoon valmis ja lyö nopeammin kuin aikaisemmin, keskimäärin 177 kertaa minuutissa.
Tällä viikolla lopullinen munuaispari kehittyy. Käsissä on erotettavissa olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Jalat kehittyvät hitaammin, mutta viikon loppupuolella näkyvät jo reidet, polvet, nilkat ja jalkaterät. Kämmeniin ilmaantuvat sormien ja jalkateriin varpaiden aiheet.



NAINEN 
Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.
Monet ovat kuitenkin aivan uskomattoman väsyneitä, sillä keho työskentelee kovasti tehdäkseen sikiön kasvuympäristön parhaaksi mahdolliseksi. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, on ottaa rauhallisesti, kun kehosi sitä vaatii.

Kyllä, pahoinvointi on helpottanut. Väsymys on pahentunut! Päiväunet on nukuttu lähestulkoon joka päivä, ja silti iltaisin meinaa uni tulla klo 22. Keskimäärin yöunet on olleet jotain 9h luokkaa, lisäksi n. 30min päiväunet päälle. Eli, olen muistanut levätä!

Alkio-vaihe loppuu muuten nyt viikolla 11 ja sen jälkeen puhutaan jo sikiöstä. Huimaa :) Äsken lueskeltiin miehen kanssa raskausviikko kuvauksia viikolle 18 asti, ja jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti tää aika menee. Tässä käy vielä niin, että ei edes tajuta, kun meillä on jo oma pieni minityyppi sylissä <3.

Tässä masukuvaa rv 8 vrt rv 11 alku, jälkimmäinen tältä aamulta. Nyt tuossa ihan selvä alamahapömppö jo näkyy mahan alapuolella, tuollainen pyöreä! Vaikka asentokin lienee vähän eri, mutta joka tapauksessa. Paino on kuitenkin tasan sama, kuin viikko sitten, ja mitään turvotustakaan ei viime viikonlopun turvotuksia enempää pitäisi olla (sen verran on toki herkuteltu, että varmasti joku 500g tästä painosta on nestettä, mutta se sama turvotus näillä syömisillä pysyykin....).
Rv 8 ja rv 11 masukuvavertailua, eka selkee alamahapömppö! :)
Tänään oli muutoin ihana päivä! Näin kaukaista ystävää, joka oli kotiseudulla käymässä. Käytiin sitten kirpparikierroksella, ja minkä löydön teinkään:

 Heti ensimmäisestä kojusta mikä sattui eteen, kahdet äitiyshousut ja yksi hame, jokainen 1€/kpl, yhteensä 3€! Pakko oli ostaa, vaikka eka ultrakin on vasta viikon päästä, ei tollasia voinut jättää tuolla hinnalla kauppaan. Kotona kokeilin, hame ois oikeastaan hyvä jo heti kun maha alkaa kasvaa, on napakka mutta venyvä. Ruskeat housut on H&M:n kokoa S, ja myös ne on jaloista ja lantiolta hyvät jo nyt, eli menevät varmaan aika hyvin tuossa kesäaikaan, tuskin enää loppuraskaudesta kun lantio alkaa levetä; toki ovat stretchiä ja antavat vähän sitten periksi. Mustat taas ovat kokoa 38 ja nyt vähän reilut kauttaaltaan, eli menevät varmasti loppuraskaudestakin. Kiitos sinä ihana, joka myit nämä kaikki ihan pilkkahintaan :D

Lisäksi löysin yhden Agatha Christien kirjan, joka puuttui kokoelmista, hintaan 0,50€ ja yhden ruskean tekonahkalaukun, ehkä kerran käytetty eli täysin uuden veroinen, 3,50€. Eli erittäin kannattava reissu takana!

Noiden äitiysvaatteiden sovittelukin teki tästä jotenkin todellisempaa, pelottavaa :) Ja hei, huomenna tasan viikko nt-ultraan, hui!

... kyllä tähän viikonloppuun ikäviä asioitakin mahtui, joista en nyt tahdo enää edes puhua, joten kiva, että jotain positiivistakin. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille, onneks se on töiden osalta tollanen tynkä!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Pikainen pakomatka arjesta (9+6)

Kotona taas! Käytiin tosiaan miehen kanssa juhlistamassa lomaa ja 12 yhteistä vuotta pääkaupunkiseudulla. Eilisaamuna mentiin, äsken tultiin kotiin. Eilen käytiin kylpemässä Flamingon vesipuistossa muutama tunti, ja shoppailtiin vähän Jumbossa. Juuri mitään en tosin osannut ostaa, kun äitiysvaatteita ei vielä kehtaa, ja tavallisten vaatteiden ostaminen tuntuu turhalta, kun pianhan tuo mahakin alkaa varmasti kasvaa. Kevättakin kumminkin itselleni ostin, kun halvalla löysin; ja sellaista minulla ei ollut! Tää oli tosi kiva:
Kuva www.hm.com/fi
Lisäksi löysin Seppälästä kivan tuohon sattuvan huivin ja Mekasta sellaset TOSI HYVÄT jalassa -ballerinat. Eli joo, jotain tarttui mukaan kuitenkin ;)

Shoppailun jälkeen käytiin syömässä, ja sen jälkeen oltiinkin molemmat sen verran kuitteja, että klo 21.30 oltiin jo hotellihuoneen sängyssä makuuasennossa! Uni tais tulla aika pian klo 22 jälkeen. Btw, komeita slovakian jääkiekkojoukkueen pelaajia oli hotelli täys! ;) Tuollainen väsymys on mulle kyllä ihan epänormaalia, tää raskaus väsyttää ihan älyttömästi! Aamuseitsemään nukuin kuin tukki, sitten käytiin aamupalalla ja sen jälkeen piti vielä 30min unien verran sulatella huoneessa :D

Tänään käytiin vähän vielä shoppailemassa, ennen kuin lähdettiin ajelemaan. Halusin käydä katsomassa sen Heurekan Body worlds:n, ja kyllä kannatti! Siellä heräsi ihan mieletön määrä tunteita! Ja tässä tilassa ei ehkä vähiten osastolla, jossa oli niitä eri viikkoisia alkioita ja sikiöitä eri kuukausilta jne... mutta muutenkin. Entisenä tupakoitsijana niiden keuhkojen katseleminenkin oli hurjaa, onneksi oon antanu omieni puhdistua jo pari vuotta :) Voin siis suositella lämpimästi kaikille, jos yhtään ihmisen anatomia kiinnostaa! Ihan alussa ne "ruumiit" vähän kuvotti, varsinkin jotkut lihaksia kuvaavat jutut, mutta kyllä siihen tottui. Oppi kyllä paljon, ja varmasti mietityttää pitkään.

Kierrettiin Heureka muutenkin pikaisesti läpi, mutta mitään uutta jännää ei juuri ollut. Kolikot tietysti teetettiin omalla sivuprofiililla muistoksi, kun ne sieltä sai :) Komeat tuli!

Kamalasti näkyi reissussa raskaana olevia naisia! En tiedä, enkö oo ennen kiinnittänyt huomiota, vai onko niitä jotenkin nyt enemmän? :D Todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto... mutta tuli sellanen olokin, että odotan kyllä kamalasti jo sitä, että ois ihan näkyvä maha ja saisin ylpeänä sitä kantaa ja ostella niitä vauvajuttuja ja kaikkea <3. Onneks tää aika tuntuu menevän (liiankin!) nopeasti.

Vaakaa en mene lähellekään ennen sunnuntaita! Ollaan syöty ku hevoset, eilenkin heseateriat, ravintolassa alkuruoka+pääruoka, spice icesn jäätelöannos... tänään pitsat, karkkia, hotellin aamiainen, iso jäätelö matkalla... parempi ehkä antaa mahan laskeutua hetki. Isolta se kyllä näyttääkin :O. Huomenna alkais 11. raskausviikko, mutta taidan ottaa masukuvankin pari päivää myöhässä... tää turvotus huijaa liikaa!

Niin joo, huomattiin reissussa, että meidän uudessa autossa on peruutustutka! Ei meille ostaessa siitä kukaan mitään maininnut edes :D Hyvä auto oli, ihanaa, kun ei ole sidoksissa sijaisautoon enää.

...ja en malta odottaa, että pääsen liikkumaan taas huomenna.... nesteet liikkeelle!

Hyvää viikonloppua kaikki, nyt huilaamaan :)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Saleilua ja mahakuvaa (9+4)

Vappu oli ja meni, niin myös meidän parisuhteemme tusinapäivä. Mieheni on siis kestänyt minua nyt virallisesti yli 12 vuotta! Kiva päivä ja ilta oli, pieniä hormonikiukuttelu illalla kotona laskematta...

Käytiin siis hakemassa uusi automme kaupasta pois, nyt on komia farmari pihassa jolla körötellä <3. Sen jälkeen kävimme vähän hienommin syömässä vähän hienommassa paikassa. Alkuruuaksi söimme antipastolautasen jolla oli grillattuja vihanneksia (artisokkaa, munakoisoa, brokkolia, porkkanaa..) kastikkeineen ja tuoretta leipää. Pääruuaksi pippuripihvit ja jälkkäriksi tätä uskomattoman hyvää suklaakakkua konjakkikermalla:
Kyllä, uskalsin ottaa konjakkikermaa - ei siinä sitä konjakkia ole kuin tippa! Ruokailun jälkeen käytiin konsertissa ja kotona oltiin jo heti klo 22 jälkeen. Ilmakin oli kyllä tosi surkea vapun viettoon :/

Ai niin! Mies lahjoi mua heti aamusta suklaasydämillä, "piilotti" ne mun likaisen läppärin väliin:
Tuosta ukkelistakin on tän raskauden myötä löytynyt ihan uusia romanttisia piirteitä. Meistä kumpikaan ei oo siis mitenkään kamalan hömppäromanttinen, huomioidaan toki toisiamme mutta kynttiläillalliset ja muut ei ehkä oo ihan meidän juttu ollu koskaan.

Niin joo, ja kun aiemmin puhuin rv 10 alkajaisiksi ottamastani masukuvasta, niin tulkoon se tässä. Rinnalle pistin vertailuksi rv 8 alkajaisiksi otetun kuvan. Tuossa näkyy ihan pieni kehitys mun omaan silmään, näkyykö muille? :) Huomatkaa myös tooooooooooodella sotkuinen vaatehuone :D




Sitten tähän päivään. En oo tänne tainnu kamalasti mitään treenipostauksia tehdä, kun ei oo tuo treeni kamalasti kulkenu lähiaikoina. Nyt se on kumminkin alkanu taas luistaa, jostain löytyy ihan erilaista energiaa. Tänään kävin sitten salilla tekemässä yläkropan, eli suurinpiirtein näin: penkkipunnerrus, kulmasoutu, pystypunnerrus (seisten), ylätaljaa rusettikahvalla eteen, vipunostot, hauista ja ojentajaa superina. Aikaa meni lämmittelyineen (n.10min soutua) noin 1h 10min. Ja oli ihanaa kun oli ihan tyhjä vappupäivän sali! Sai pakertaa ihan omassa rauhassa, ja sen kunniaks innostuin sitten kerrankin ottamaan kuviakin ;) Tässä teille nyt kooste mun tän päivän salikropasta, voinpahan sitten raskauden jälkeen katsoa, miten paljon tästä on jäljellä!
sivuotos
etupällistely
ja pärse!
haba! huomioikaa, että ei, minä en ole likainen tai täplikäs. Eikä myöskään puhelimeni kameran linssi. Vaan salimme peilit!

Loppuun ihan lähikuva hauiksesta. Nää on ENNEN mitään treenejä otettuja, myöhemmin sinne tuli porukkaa enkä enää saanu vertailukuvaa pumpatusta hauiksesta, niinku oli tarkotus! Tuo takaliston kehitys on ollu sellanen keskeinen huomionkohde, mutta on tuossa näköjään vielä työsarkaa, varmaan muutamaks vuodeks :D Mut on noilla jaloilla kyykätty ja maastavedelty kuulkaa palajon!

Töitähän tässä kehossa on ihan vietävästi, mutta ison työn minä oon tuon tiivistämiseksi kyllä sen -22kg läskinkarkoituksen jälkeen tehnyt. Aina sitä ei vaan osaa olla niistä saavutuksistaan kiitollinen, vaan keskittyy liikaa näkemään niitä kohtia, joissa on korjattavaa. On allia, jenkkakahvaa, reisilöllöjä, mahamakkaraa.. mut jumantsuikka, kaikki ne on ihan älyttömän monta kymmentä kertaa pienempiä, kuin +22kg sitten!

Vähän mua pelottaa ja ahdistaakin se, miten paljon mun keho tulee muuttumaan raskauden myötä. Ja se, onko tästä tehdystä työstä oikeasti mitään jäljellä tän 9kk jälkeen. Tuossa Liikunnallisen äidin käsikirjassa, mistä postailin aiemmin, kyllä kovasti kannustettiin uskomaan, että raskaus voi hormoneineen vaikuttaa jopa anabolisesti ja lihakset voi tulla selkeämminkin esiin, ja että hyvä peruskunto harvoin häviää raskauden aikana. Mua ei siis niinkään pelota esim. venyvä vatsanahka, mun vatsanahka on venynyt aiemmin jo aikalailla ja esim. raskausarpia pidän iha normaalina merkkinä synnyttäneen naisen kehossa. Enemmän pelottaa sellanen yleinen plösähtäminen... tää tuntuu nyt kirjoitettuna itsestäkin jotenkin irrationaaliselta! Mutta siis, en tahtois kamalasti mitään rasvaa (tuossa kropassa on ihan riittävästi karistettavaa rasvaa tälläkin hetkellä, rasvaprosentti kuitenkin aika korkea ja bmi vähän yli 23) lisää, ja se nyt on väistämätöntä että sitä raskausaikana kertyy. Ja kun tahtoisin pystyä imettämäänkin, niin ois syytäkin kertyä. Ääh. Ehkä pää tottuu näihin muutoksiin, kun nämä tulee pikkuhiljaa? Mies ainakin koittaa tukea ja kannustaa ja jaksaa toitottaa mulle järkeä näissä asioissa.

Että sellasta... nyt on tosiaan rv 10 jo yli puolenvälin! Ja alle 2 viikkoa nt-ultraan, se jännittää jo nyt ihan vietävästi. Mitenköhän saan sitten lähempänä nukuttua? Hirmuisesti tekisi mieli myös ostaa jotain vauvaan liittyvää tai vauvalle, mutta en uskalla vielä. Missä vaiheessa sitä kehtais ensimmäisiä vauvahankintoja tehdä, tahtoisin niin päästä hipelöimään jotain pikkuruisia vauvanvaatteitakin?

Mukavaa vappupäivän iltaa kaikille, toivottavasti olette nauttineet simaa ja munkkeja kohtuudella!