5. Raskausviikko

Raskausviikkoni 5 oli ja meni, se oli ensimmäinen viikko, kun tiesin, että sisälläni on uusi pieni ihmisen alku. Luntattuna ja lyhennettynä vau.fi:n sivuilta, viikolla 5 tapahtui tällaista:

Alkion pituus 0,5-1 mm

ALKIO
 Alkion pituus 0,5-1mm. Viidennen viikon alussa alkio on kahden viikon ikäinen. Alkio muuttuu pitkulaisemmaksi, ja sen selkäpuolen solut alkavat erikoistua ja liikkua omille paikoilleen niihin kohtiin, joihin soluista kehittyvät elimet aikanaan sijoittuvat. Osa soluista muodostaa uuden solukerroksen kahden jo olemassa olevan kerroksen väliin. Viidennen viikon lopulla alkiolevyssä on siis kolme kerrosta. Yksi kerroksista kehittyy aikanaan hengitys- ja ruuansulatuselimistöksi. Toisesta kerroksesta kehittyvät luusto, lihaksisto, sukupuolielimet, munuaiset ja verenkiertoelimistö. Kolmannesta kerroksesta taas kehittyvät hiukset, iho, aivot ja selkäranka. Alkio on edelleen litteä.

NAINEN
Kuukautiset ovat ehkä jo jääneet pois, ja ensimmäiset raskausoireet nostavat päätään. Raskaus tulee todelliseksi viimeistään, kun maaginen sininen viiva ilmestyy raskaustestiin. Positiivinen testitulos herättää monenlaisia tunteita riemusta shokkiin riippuen siitä, onko raskaus ollut suunniteltu vai ei. Hassua kyllä, moni meistä saa tietää elämänsä suurimmat uutiset vessassa. Naisen elimistö tuottaa hormoneja, joiden avulla veri virtaa kohtuun takaamaan sen uudelle asukille parhaat mahdolliset oltavat.

Aika jännittävää! Ja mitä minuun tulee, niin kyllä, kuukautiset jäi pois ja tein testin johon ilmestyi, sinisten viivojensijasta kylläkin, kaksi punaista viivaa. Tunteita käytiin läpi laidasta laitaan, surua, pelkoa, jännitystä, onnea, iloa, riemua, haikeutta... en osaa edes kaikkia nimitä. Välillä oli syyllinenkin olo. Mutta se lienee vaiheeseen kuuluvaa. Pääasiallisin tunne on kumminkin ilo ja onni, mutta onhan se normaalia, että elämän suurin muutos herättää muitakin tunteita.

Toki nämä tunnetilat sais tästä vähän rauhottua, että tulis työn tekemisestäkin jotain... ens viikolla pitäis saada jotain aikaiseksikin, viime viikko meni ihan haaveillessa!

Tähän loppuun mennyt viikkoni kuvina:

Käytiin hiihtämässä, ja tämä dyynimäinen

maisema pysähdytti!

Kokeiltiin porkkanalettuja, vihdoin! Tähän taikinaan meni 2 kypsää banaania ja 4 munaa, aineet sekaisin ja paistettiin rasvassa lettupannulla. Oli uskomattoman hyviä ja terveellisiä, kuvassa näkyy koko satsi joka tuosta määrästä tuli. Syötiin mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa <3.

Uudet bb:n treenihousut tuli postissa <3. Niin rakastuin näihin heti, ihan ku ois tullu tuloksiakin enemmän ku mitä on oikeesti salilla tullutkaan! :D

Ensimmäinen masukuva, rv 5+0. Sivusta ja edestä. Ei siinä vielä asukin kasvaminen näy, mutta pääsiäisen herkuttelu siinä kyllä näkyy! On nimittäin syöty; jogurttikookoksia, suklaata, irtokarkkia, rahkapiirakkaa, mämmiä, mignon, poppareita.... kuvan paino 59,8kg. 

Kohti uutta viikkoa siirryn toivoen, että alkuraskauden oireet säilyisivät yhtä vähiäisinä kuin nytkin ja että kaikki jatkuisi hyvin.

Kummilta tuli äsken tekstari:

Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi.

Nauttikaa pääsiäispyhistä ja rauhasta!
Pullis

Tuntemuksia näin munajuhlan aluksi...

Jep, pitkäperjantai. Meillä herättiin seitsemältä, joten melko pitkä tästä tulee!

Juteltiin aamusta taas miehen kanssa tästä raskaudesta, kun ahdistuin hetkeksi miettiessäni, etten voikaan nyt etsiä uutta työtä tän kaiken keskellä (tai voisin, mutta kuka hullu luopuisi vakituisesta työstään tulevan äitiysloman (ja mahdollisen... todennäköisen! hoitovapaan alla??), vaikken tuosta nykyisestä työstäni enää tykkää. Olin siis jo useamman viikon aikana tullut melko läheiseksi työvoimahallinnon internet-sivujen kanssa. Tai siis ahdistuin kunnes miehen avustuksella tajusin, että kohta on talviloma (vappuviikko), sen jälkeen kohta kesäloma (alkaa viikkoa ennen juhannusta) ja sen jälkeen onkin enää 3 kuukautta töitä ennen äitiysloman alkua! Hui kamalaa, miten se tuntuu näin ajateltuna kamalan lyhyeltä ajalta.

Sitten pitäis jossain välin miettiä sekin, että milloin ja miten tästä kertoo töissä? Koska, vaikkei kukaan saisi olla, ja vaikka nyt itse sanonkin, niin olen kyllä korvaamaton tuolle työnantajalleni. Eikä siellä kukaan edes tiedä, mitä kaikkea minä teen ja hoidan!

Ei, se ei sitten ole enää minun ongelmani (onneksi).

Muutoin on mennyt eka "tietoinen viikko" ihan hyvin. Ei varsinaista pahoinvointia, vähän on etonut silloin tällöin ja vatsa ollut sekaisin. Alamahassa on kummia tuntemuksia, ei kipuja, mutta sellaista painetta, tai jotain mitä en osaa selittää. Tänään huomasin aamusta, että rinnat alkaa tuntua vähän aroilta. Toivotaan, että päästäisiin helpolla, ois ihanaa, jos pystyis liikkumaan tässä raskauden aikana ja muutenkin touhuamaan, eikä tartteis halailla vessanpönttöä. Henkisesti tää on kyllä rankkaa, mielialat menee ihan laidasta laitaan. Välillä pelottaa niin paljon, että ihan tuntee miten sykkeet nousee ja keho käy kierroksilla, sellaisia paniikkioireita (jep, mulla on ihan diagnosoitu paniikkihäiriö v. 2004, joka ei tosin ole oireillut n. 5 vuoteen enää suuremmin). Välillä taas on onnensa kukkuloilla kädet alavatsalla, ja kuvittelee miten siellä sellanen katkaravun näkönen tyyppi muodostuu :D Ajoittain taas miettii, että haluaako tätä kuitenkaan oikeasti. Olenko minä valmis tähän sittenkään? Mutta kai näitä miettii jokainen, ja kuten kummini (ainoa henkilö jolle tästä puhuin, koska haluan, että minulla on joku jolle itkeä, jos kaikki päättyykin huonosti) sanoi, äitiyteen ehtii kyllä kasvaa 9 kuukauden aikana.

Mutta pääsiäiseen... Meillä pääsiäisruoka koostuu säräpaistista (googlettakaa Lemin särä, jos ette tiedä) kera uuniperunoiden ja vihersalaatin. Jälkiruuaksi paistoin eilen äidin perinteisellä reseptillä rahkapiirakkaa (reilusti rusinoita!), jota sitten eilen piti ihan "maistiaisiksi" syödä jo pari palaa. Se oli aivan mielettömän hyvää, ja koko koti tuoksui ihan lapsuuden pääsiäiselle! Tänään se on varmasti vielä parempaa, kun on kunnolla jäähtynyttä ja vetäytynyttä. Onnistui tosi hyvin, vaikka pullataikina onkin leipomisessa mun heikko lenkki, ja pullapohjaan tuo tehdään. Kohoaminen ei taaskaan meinannut luonnistua, mutta kaikkien mikroaaltouunikikkojen ja muiden jälkeen pohjasta tuli (lähes) täydellinen.

Muutoin kuin ruuan osalta pääsiäisen sisältöön kuuluu lähinnä muuttoavustamista, hiihtoa (kohta mennään!), kuntosalia (suoraan hiihtolenkiltä), rentoutumista, hyviä kirjoja (Mötley Cruen törkytehdas on keskes, eilisiltanakin nauroin sen kanssa ääneen sohvalla), hyvää yöunta... mitäs vielä. Makkarin remonttia parin maalikerroksen verran?

Antoisaa munajuhlaa siis itse kullekin sielulle!