Rakenneultrassa (21+2)

Nyt se jännääkin jännempi päivä on ohitse! Sain jotenkuten yöllä nukuttua, työpäivä oli jotain ihan kamalaa. Keskittymiskykyä ei ollut lainkaan. Onneksi päivä meni nopeasti ja päästiin näkemään meidän pieni kuvaruudulta <3 Tässä hän mutristelee:

...otti just pienen peukalon pienestä suusta <3

Kaikkein ihaninta oli se, että kaikki oli hyvin! Reisiluun mitta ja pää-perämitta vastasi täysin viikkoja, eli 21+2. Pään leveys (tms) vastasi viikkoja 21+3. Eli ihan on ajallaan kasvanut. Painoarviota huimat 421g. Rakenteita katseltiin puolisen tuntia, ja iki-ihana ultratäti selitti missä on jalat, sormet, reidet, vatsalaukku, virtsarakko, munuaiset, selkäranka, selkäydinkanava, aortta, keuhkovaltimo, sydämen eteiset ja kammiot ja läpät, aivot ja niiden lohkot, nenä, silmät... kaikki. Ja lopulta kysyi senkin, mites ollaan sukupuolen suhteen ajateltu.

Niin, meille tulee 99% todennäköisyydellä pieni tyttö, oma pieni prinsessa <3. Hienosti olitte äänestäneet, mutta enemmistö oli (minun mieheni kanssa! :D) väärässä kumminkin. Tyttöoloni piti kutinsa, ja meillä ei siis kasvatella pippeliä. Pitkään ja hartaasti sitä ultrattiin, joten kyllä luotan että tyttö se on. Häpyhuuletkin taisi vilahtaa kuvissa :) Ja tuo ultratäti vaan on jotain niin parasta, siinä on kyllä ihminen paikallaan, ja näkee että rakastaa työtään. Aivan ihana tyyppi!

Pitihän sitä sitten kaupasta jo ensimmäiset tyttöjutut napata mukaankin, kun oli alennusmyyntejä.... yhteensä n. 10€ seuraavista; 56cm body n. 4e, siihen sopivat housut n. 4e ja vaaleammat puolipotkarit n. 3e:

Koska vaikka meillä vaatteita on, niin tyttövaatteita ei ole, eikä niitä mistään saada. Eli saan rauhassa toteuttaa äitiyttäni ja ostella pikkuiselle hyvällä omalla tunnolla kaikkea tyttöhömppää!

Mutta, nyt unille pitkän päivän päätteeksi. Nukkukaa hyvin!

13+0 masukuva ja ensimmäiset hankinnat

Täällä ei meinata poksua, en tykkää siitä sanasta yhtään! Ilmapallot poksuu, mutta minä siirryin neljännelletoista raskausviikolle. Ja orastavan flunssan merkeissä siirryinkin, kurkku on ollut perjantaista lähtien kipeä, ja tänään riesana on inhottava sitkeä nuha. No, ei lämpöä onneksi, mutta koska mitään ei jaksa tehdä ja lepo tekee hyvää, niin olen kyllä maannut viimeiset pari vuorokautta, sen verran, että nuo niskat on jo umpijumissa. No, tämä päivä maataan ainakin vielä! Inhottaa aina, kun viikonloppu menee liikkumattomana ohi, mutta välillä näin. Aika touhukas oon lähiviikkoina ollutkin.

Ainoa, mitä oon viikonlopun aikana tehnyt, niin olen pessyt 2 koneellista pyykkiä ja siirtänyt lakanat kaapista a lipastoon b alakertaan, jotta saan vaatehuoneen kaapin pyhitettyä tulevan vaavin hankinnoille. Jotta kaappi ei tyhjyyttään huutaisi, niin eilen tehtiin kirppiksiltä pikkuiselle ensimmäiset hankinnat, yhteisarvoltaan 2€:

Nuo housut on ihan käyttämättömät, en tiedä onko pesty edes kertaakaan, ja maksoivat 1,5€. Lapaset 0,5€. Meille tulee vauva, se on taas ihan pikkaisen todellisempaa, kun on noita mini-ihmisen minivaatteita kaapissa!

Lisäksi aloin hankintoihin liittyen neulomaan eilen - pitkään etsin vauvannutun tai vastaavan ohjetta, kunnes lopulta päädyin hyvin yksinkertaiseen malliin jonka teen ohjeesta poiketen raidallisena, limenvihreästä ja keltaisesta. Keväinen ja pirteän värinen unisexmalli, johon teen sitten yksivärisen myssyn, tumput ja sukat. Voi miten hellyyttävää neuloa sellaista ihan pientä nuttua!

Ja sitten maha-asioihin! Eilen, eli 13+0 päivänä, tajusin vihdoin missä kohtaa tuo minun kohtuni tuntuu. Se on nyt selvästi noussut häpyluun yläpuolelle vihdoin, ja tuntuu enemmän tuossa vasemmalla kuin oikealla. Jotenkin kun tästä tulee päivä päivältä todellisempaa, niin sitä enemmän tästä nautin, ja huomaan löytäväni itseni yhä useammin haaveilemassa kädet alamasulla! En malta odottaa sitä hetkeä, kun siellä ensimmäiset pienet liikkeet tuntuu. Enkä tiedä miten tuo mies malttaa... <3. Tässä kuitenkin masukuvaa raskausviikon 14 aluksi, eli 13+0. Vertailussa tällä kertaa 6+0 kuva. Ja hei, nyt tuossa alkaa selkeesti joku pyöreys näkyä! Painoero näiden kuvien välillä on siis n. 1kg.

Yksi mitä mä ennen raskautumistani pelkäsin, oli se, miten suhtaudun painonnousuun ja kasvavaan mahaan. Jännä huomata, miten asiat on ihan nurinkurin siihen nähden. Odotan, että tuo maha kasvaisi ja saisin sellasen söpön vaavimahan! Toiseks, tänä aamuna pohdin sitäkin, että pitääkö alkaa syödä enemmän, kun painoa on "vain 0,3kg" enemmän kuin ekassa neuvolassa tän aamun mukaan. No, sitä on kumminkin +1,3kg verrattuna omiin lukemiin ennen raskautta, eli ehkä ei tartte. Ehdin varmasti saada kilojakin. Ja uskon kyllä, että ehdin varmasti ahdistuakin tästä painonnoususta ja kehon muutoksista vielä.... mutta yritän työstää tätä viallista kehonkuvaani tässä matkalla. Lapselle haluan kuitenkin välittää tavan suhtautua itseensä rakastavasti omista yksilöllisistä piirteistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi <3.

Ja hei, tää itkuisuus! Raskausoireista pitkäkestoisin näköjään, väsymyksen lisäksi. Ja painajaisten; kamalia seksiunia kaksi yötä, ryhmäseksistä hermafrodiittien kanssa ja ties mitä...hyi ja yök :D Tai se, kun poljin pyörällä miestä karkuun suutuksissa Paraisille asti, ja hei, en tiedä missä Parainen on? Mutta siis mitä itkemiseen tulee, niin nyt alkaa mennä yli. Mies jo nauraa mulle kippurassa. Eilisiltana aloin itkeä nikonin järjestelmäkameralle! Siis sille mainokselle. En siinä kohtaa, kun niitä kuvia näytettiin, vaan siinä kohtaa, kun kerrottiin kameran ominaisuuksista... säälinköhän sitä kameraa vai mitä, en tiedä. Mutta kovasti se mut herkäksi veti. Musiikki on myös paha, erityisesti vanhat iskelmät, joita kuulee radiosta tai joidenkin mainosten yhteydessä. Töissä ei voi enää kuunnella radiota kuten ennen töitä tehdessäkin välillä!

Niin ja tulevaa isyyspakkausta olen alkanut pohtia... pitää koostaa joku postaus jossain vaiheessa siitä, mitä kaikkea sinne meinasin. Oon yrittäny keräillä hyviä vinkkejä sellaisen koonneilta, ja niitä saa edelleen laittaa :)

Mukavaa ja leppoisaa sunnuntaita,
Pullis

Ihana viikko! (12+5)

Tämä viikko on ollut jotenkin ihana, oon ihan sellasessa flow-tilassa. Kai raskauskin voi sellasen aiheuttaa :D? Oon saanu tehtyä töitä kamalan hyvin ja motivoituneesti, mikä on harvinaista. Paino oli tänään 61,2kg mikä on +1,6kg raskautta edeltävään painoon, vaikka oon herkutellukin. Sekin oli kiva ylläri!

Lisäksi oon nähny sukulaisia. Veli avokkeineen jututti raskaudesta ja tuli samalla selväksi sekin, että saadaan niiltä ilmaiseksi kiertoon ainakin yhdistelmävaunut (en vielä kysellyt että millaiset ne on, mutta veljen avokki on liikunnallinen tyyppi joten varmaan hyvät ja toimivat! Jos ei ole, niin ainahan sitten voi hankkia toiset ;) ) ja sitteri. Vaatteita on kuulemma läjäpäin kun ovat kaiken säästäneet, mutta se on vähän sit siitä kiinni että pitääkö mun tyttöolo paikkaansa vai ei... niillä kun aika sinivoittoista! Mutta ihana oli nähdä ja höpistä tulevan serkkupojan vanhempien kanssa. Niin ja se pinniksen kissasuoja"verkko" (?) saadaan myös. Tämä ks. serkkupoika siis täyttää tammikuussa 2014 kaksi vuotta. Niin ja toiselta serkku

Äitikin kävi kylässä.Mulla ei ole äidin kanssa mitenkään läheiset äiti-tytär välit ollut pitkään aikaan, eikä kovin usein nähdä. Äitini elää jotain 60-vuotiskriisiään miesseikkailuineen ja en jotenkin osaa elää sellaisessa mukana. Lisäksi hän on aina niin väsyksissä ettei kuuntele, ja puhuu usein vain omia asioitaan. Niin, ja levittää kaikki minun asiat koko kylälle työnsä kautta :D No, nyt meillä oli poikkeuksellisesti sellainen hyvä äiti-tytär-hetki! Pitkästä aikaa koin sellaista lämpöä omaa äitiäni kohtaan, jota oon ehkä kaivannukin. Juteltiin äidin raskauksista ja meidän syntymisistä ja äitiydestä ja kaikesta. Toivottavasti näitä tulee lisää!

Lisäksi elämä on kivaa siksikin, ettei tätä tartte enää salata. Voi ihan rauhassa marmattaa oireistaan ja odotuksestaan kaikille, ja kaikki tuntuu olevan aidosti iloisia meidän puolesta! Töissäkin on ihan uudenlainen fiilis jopa henkilöstön kesken. Kivaa kivaa kivaa.

Niin, ja kun oon odottanu että raskaus alkais tuntua tai näkyä jotenkin, niin vihdoin oon sitä mieltä ollu eilisestä lähtien, että mun farkkujen vyötärö alkaa kiristää. Mulla on ruskeet pillifarkut viime syksyltä, jotka ei oo edes ollu mitenkään tiukimmasta päästä enää käytön venyttäminä. Niin nyt jouduin eilen jo avaamaan napin iltapäivällä, että maha mahtui olemaan! :)

Sairaalalta ei oo soitettu. Nt-ultran ja veriseulojen jälkeen sanottiin, että kahden viikon kuluessa soitetaan, jos on jotain huolta tai lisääntynyttä riskiä. Ei ole kuulunut soittoa, ja ensi maanantaina siitä tulee 2 viikkoa. Eli huomisen jälkeen voi lopullisesti sen suhteen hengähtää :) 

Lisäksi mua alkaa kuumottaa nuo hankinnat. Kirppiksillä oon hypistelly vauvanvaatteita jo viikon ajan useempaan otteeseen, mitään en oo vielä ostanu. Yksi mikä mua kovasti mietityttää myös, on kestovaippailu. Mua kiinnostaa se kovasti, mutten oo jaksanu kamalasti vielä perehtyä asiaan, ja kaikki kuorivaipat ja imut ja muut kuulostaa vierailta... ja tuntuu työläältä käydä selvittämään mitä kaikkea pitäis huomioida ja paljon niitä kannattais alkuun hankkia ja ja ja... mut sen verran ekologinen tyyppi oon, että tekis mieli ainakin kokeilla. Onko täällä jollain kokemusta ja mielipiteitä asiaan, puolin tai toisin?

Ihanaa että kohta on taas viikonloppu ja ensi viikolla ensimmäinen neuvolalääkärikin tiistaina!

Masu (12+1) ja herkkuhetkiä

Nyt se on sit totta, että ensimmäinen kolmannes on ohitse ja kaikille oleellisille tahoille on raskaudesta kerrottu. Perhe, lähisuku, lähimmät ystävät. Niin, työkaverit ja esimies! Läväytin sen työnantajallekin ihan kylmästi keskiviikkona iltapäivällä, kun kaksin satuttiin olemaan. Ja yllätyksekseni sain valtavat onnittelut ja iloisen vastaanoton uutiselle, vaikka vähän pelottikin :) Koko johtokunnalle laitoin sen sähköpostilla seuraavana aamuna tiedoksi, ja sattuipa niinkin, että erään henkilön oman tyttären la on kaksi päivää aiemmin... jänniä sattumuksia.

Rv 12 oli pitkästä aikaa onnellinen ja iloinen viikko. Maanantaina se ultra, viikon mittaan tavattiin sukulaisia ja saatiin onnitteluja, saatiin oma auto huollosta, paljon asioita hoidettua, raskaus alkaa olla turvallisemmilla vesillä. On tässä stressiä monta viikkoa takana ollutkin! Lisäksi minityypin, jota siis kutsumme nimellä Jamppa (tyttöolostani huolimatta), kaikki tärkeimmät elimet on nyt kehittyneet ja hurja kasvun vaihe alkaa.Ihan alkaa jännittää miten nopsaan se alkaa mahasta näkyä..? Yks työkaveri väitti että näkyy jo, vaikkei se oikeesti näy, turvotus ehkä iltapäivää kohden voi hämätä. Se turvotuskuva on muuten edelleen ottamatta, ja kohta on myöhäistä.

Mahan kasvusta tai kasvamattomuudesta seuraavanlainen todiste, ensimmäinen kuva tältä aamulta ja jälkimmäinen 6 viikon takaa heti plussatestin jälkeen... asento on eri, mutta kyllä tuo alamaha alkaa selkeesti mun silmään vähän kohota! Nää kaikki masukuvat on muuten aamusta heti herättyä vessan jälkeen otettuja, jo tunti tuosta hetkestä ja maha näyttää ihan erilaiselta.

Rv 6 ja 12 masuvertailua

Mitä muuta raskausoireisiin tässä vaiheessa tulee, niin pahoinvoiva olo on mennyttä. Väsymys on tallella, viime yöltäkin 9h unet ja tänään iltapäivällä silti yli 1h välikuolema. Uutena on tullut myös ihmeellisiä alavatsanippailuja, en osaa selittää niitä. Ne on varmasti jotain liitoskipuja tai jotain venymisiä jossain, välillä vihlasee jommalta kummalta puolelta. Painottuu yleensä iltaan, tai muuten kun on jaloillaan ollut pidemmän aikaa ennen niitä. Lisäksi vatsalihakset alkaa varmaan pikkuhiljaa erkanemaan, koska salilla kaikki staattistakin lihastyötä vatsalta vaativat liikkeet (kuten prässi, penkki) on sellaisia, joiden jälkeen vatsa tuntuu ihmeelliseltä. Oon jättänykin niitä nyt tosi vähälle / tehnyt tosi kevyillä painoilla pumpaten. Voimaa ei muutenkaan tunnu löytyvän raskautta edeltävällä tavalla. Niin ja verenpaineet ja / tai hemoglobiini heittelee, ylösnoustessa huimaa, se oli hetken pois mutta tänään taas tosi pahastikin iltaa kohden.

Ja töissäkin helpotti viime viikon jälkeen! Ensi viikko on rankka, mutta ei pitkiä päiviä ja pääasiassa vain toimistotöitä :)

Viikonloppuna ollaan oltu ahkeria. 4 peräkärrillistä on halkoja haettu kuuriin odottamaan ensi talvea. Grillattu, saunottu, shoppailtu, toimittu kuskina, leikattu nurmikko, käyty lenkillä... lisäksi herkuteltu, liikaa. Jo torstaina tein pannukakun iltapalaksi, mitä syötiin pari päivää vattuhillon ja kermavaahdon kanssa. Eilen innostuin sitten leipomaan pitkästä aikaa ranskalaista täytettyä marjakakkua, joka onnistuikin paremmin kuin viime kerralla (joka oli ensimmäinen kerta, kun yritin). Koristella en tosin jaksanut vieläkään, kun tuli ihan "omaan käyttöön", joku tomusokerisysteemi ois siinä päällä kiva. Tänään se näytti tältä:

Eli joo, siitä on vuorokaudessa hävinnyt yli puolet :D Ja meillä EI siis ole käynyt mitään kahvivieraita, vaan ihan miehen kanssa ollaan tuota tuhottu vaniljajätskin kera. On vaan niin mielettömän hyvää. Aikaa sen väsäämiseen vähän menee, vaikkei vaikea olekaan. Ja miehen sanoin "ihan ravintolatason jälkkäri", olin aika ylpeä leipojan taidoistani ;) Tällaisella ohjeella siis tuli aikaansaannos:

Ranskalainen täytetty marjakakku
Täyte:
n. 500g marjoja (mitä pakkasessa on, laitoin mansikoita, mustikoita, mustaherukoita, vadelmia)
n. 4-6 vartta (koosta riippuen) raparperiä kuorittuna ja pilkottuna (voi korvata marjoilla, sitten riittää ehkä 1-1 1/2 dl sokeria)
2dl sokeria
vajaa 1dl perunajauhoa
1dl vettä

Marjat ja raparperit kattilaan, sokerit ja vedet päälle, perunajauhot ripotellen sekaan. Kuumennetaan koko ajan sekoitellen niin että pulpahtaa / jähmettyy ja laitetaan kylmään vesihauteeseen jäähtymään.

Taikina:
200g voita (kai siihen margariinikin kävis...)
2dl sokeria
2 munaa
4dl vehnäjauhoa
1dl perunajauhoa
1tl leivinjauhetta
vaniliinisokeria

Voi ja sokeri vaahdotetaan. Lisää munat samalla vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Laita taikina jähmettymään jääkaappiin joksikin aikaa (taisi olla meillä lätkäpelin viimeisen erän ajan, vajaa 30min). Ota reilu puolet taikinasta ja painele irtopohjavuoan (meillä 25cm halkaisija) pohjalle & reunoille (jauhoa käsiin ja taikinan päälle, tai menee hermo!). Kaada täyte taikina"monttuun". Kauli (jauhotettu alusta!) loppu taikina levyksi, joka on vuoan kokoinen. Nosta levy kaulimen avulla täytteen päälle ja painele reunat kiinni ja tasaisiksi. Jos repeilee tässä vaiheessa vähän niin ei haittaa, uunissa korjaantuu iso osa.

Paista alatasolla 175 asteessa n. 45min tai kunnes on kypsän näköinen! Jäähdytä mielellään vaikka yön yli, että täytekin kunnolla jämähtää. Syö nautiskellen kermavaahdon tai vaniljajätskin kanssa, on hyvää :)

... toivottavasti muistin ulkomuistista kaikki ainesosat... :)

No, onneks se herkuttelu ei kamalasti näy painossa. Eilen meni euroviisujen kanssa sipsipussikin miehen kanssa puoliksi, ja tänään aamupaino oli 61,6kg. Se on +2kg raskautta edeltäneeseen painoon, ja siinä on PAKKO olla turvotustakin :) 

Nyt nukkumaan, jotta tosiaan jaksaa taas töissä. Ihan liian nopsaan nää vapaat aina menee!

Raskausuutisen kertomisesta (11+4)

Nt-ultran jälkeen oltiin tosiaan sen ongelman edessä, että miten tästä kertoo nyt niille läheisilleen. Pitkään sitä pohdittiin, ja päätettiin kertoa jo samana iltana. Hieman mukaillen laitettiin tärkeimmille (vanhemmat, sisarukset, parhaat kaverit) viestissä nt-ultran kuva ja seuraava vähän vastaanottajasta riippuen vaihteleva teksti: "Tilailtiin joululahjoja jo vähän etukäteen, ja yksi on tulossa jo etuajassa. Arvioitu toimituspäivä 30.11.2013. Se halusi kuitenkin vilkuttaa jo tehtaalta! Terv. Meidän nimet".

Ja voi sitä riemun määrää! Mun veli vastasi heti onnitellen viestiin (saavat pojalleen ensimmäisen serkuksen) ja äiti soitti samantien perään. Isälle ei mennyt viesti perille ja se soitteli työpaikaltaan, että laita sähköpostilla. Ja sen kun sai, niin sekin soitti heti ja sanoi, että nyt ymmärtää miksi olin kuskina viikonloppuna 8D. Ja sitten "pahin" kaikista, miehen äiti. Mies oli soittanut sille töistä ja kertonut, ja se meinasi lankoja pitkin tulla ilosta! Oli jo suurin piirtein tältä sekunnilta tarjoutumassa hoitoavuksi ja ties mitä. Ihana hössöttäjä - varmasti onkin paljon avuksi, kun asuu n. 500m päässä. Lisäksi facebookissa tuli parilta miehen kaverin puolisolta onnittelu, "naiselta naiselle" periaatteesta kai. Voi sitä ilon määrää. Ja sitä helpotusta, kun tätä ei tarvitse enää salata keneltäkään!

Oma ongelmansa on sitten töissä kertominen. Aluksi ajattelin kertoa heti maanantaina ultran jälkeen, mutten vain pystynyt. Eilen ei ollut kaikki työntekijät yhtä aikaa paikalla, joten en voinut. Tänään olin heti aamusta päättänyt tämän kertoa. Kaksi tuntia pyörin työpaikalla kuin väkkärä, välillä istuin kertoakseni ja taas lähdin, mietin miten asian sanoisin. Lopulta vaan kakistin suustani: "Niin, tänne nyt sitten todennäköisesti tulee syksyllä tilalleni joku. Meinasin jäädä lokakuun lopussa äitiyslomalle". Vastaanotto oli vähän kaksijakoinen, toisaalta tosi iloinen mutta olipa yksi työntekijä jäämässä tiedon vuoksi eläkkeellekin :D. Pääasiassa puolestani oltiin kyllä onnellisia ja heti mahaa tuijottamassa, yksi jo tokaisi jopa että "näkyyhän se jo", vaikkei tuo nyt vielä näy! Vähän turvotusta ehkä... mutta on ne nyt jo muutaman tunnin tietoa sulatellut, paremmin tää kumminkin meni kuin mitä oletin.

Nyt ois enää pari kaveria tietoa vajaa, sen jälkeen ei ole kuin ihmisiä, joille voi kertoa törmätessään. Yllättävän helposti tää meni, vaikka tätä kamalasti panikoin! Työnantaja tietysti... se jännittää, ehkä jopa pelottaa. Pienessä työyhteisössä mun rooli on aika iso, ja mun lähteminen lähes 8v jälkeen lomalle aiheuttaa ison muutoksen, tuli tähän tilalle kuka tahansa. Toki se on myös taloudellisesti työnantajalle iso satsaus, vaikkei meidän tes:in mukaan palkkaa maksetakaan kuin 2kk äitiyslomasta. Miten te muut ootte tällaisesta asiasta töissä kertoneet? Voiko sen vaan töksäyttää päin naamaa... ei varmaan :D Ajattelin kuitenkin odottaa, että sanon kasvotusten, enkä laita esim. sähköpostia. Oisko korrektimpaa?

Ihanaa, että on vihdoin kesäinen ilma, raskausoireet selvästi vähentyneet ja energiaa pikkuhiljaa enemmän kuin moneen viikkoon!

Saleilua ja mahakuvaa (9+4)

Vappu oli ja meni, niin myös meidän parisuhteemme tusinapäivä. Mieheni on siis kestänyt minua nyt virallisesti yli 12 vuotta! Kiva päivä ja ilta oli, pieniä hormonikiukuttelu illalla kotona laskematta...

Käytiin siis hakemassa uusi automme kaupasta pois, nyt on komia farmari pihassa jolla körötellä <3. Sen jälkeen kävimme vähän hienommin syömässä vähän hienommassa paikassa. Alkuruuaksi söimme antipastolautasen jolla oli grillattuja vihanneksia (artisokkaa, munakoisoa, brokkolia, porkkanaa..) kastikkeineen ja tuoretta leipää. Pääruuaksi pippuripihvit ja jälkkäriksi tätä uskomattoman hyvää suklaakakkua konjakkikermalla:

Kyllä, uskalsin ottaa konjakkikermaa - ei siinä sitä konjakkia ole kuin tippa! Ruokailun jälkeen käytiin konsertissa ja kotona oltiin jo heti klo 22 jälkeen. Ilmakin oli kyllä tosi surkea vapun viettoon :/

Ai niin! Mies lahjoi mua heti aamusta suklaasydämillä, "piilotti" ne mun likaisen läppärin väliin:

Tuosta ukkelistakin on tän raskauden myötä löytynyt ihan uusia romanttisia piirteitä. Meistä kumpikaan ei oo siis mitenkään kamalan hömppäromanttinen, huomioidaan toki toisiamme mutta kynttiläillalliset ja muut ei ehkä oo ihan meidän juttu ollu koskaan.

Niin joo, ja kun aiemmin puhuin rv 10 alkajaisiksi ottamastani masukuvasta, niin tulkoon se tässä. Rinnalle pistin vertailuksi rv 8 alkajaisiksi otetun kuvan. Tuossa näkyy ihan pieni kehitys mun omaan silmään, näkyykö muille? :) Huomatkaa myös tooooooooooodella sotkuinen vaatehuone :D

Sitten tähän päivään. En oo tänne tainnu kamalasti mitään treenipostauksia tehdä, kun ei oo tuo treeni kamalasti kulkenu lähiaikoina. Nyt se on kumminkin alkanu taas luistaa, jostain löytyy ihan erilaista energiaa. Tänään kävin sitten salilla tekemässä yläkropan, eli suurinpiirtein näin: penkkipunnerrus, kulmasoutu, pystypunnerrus (seisten), ylätaljaa rusettikahvalla eteen, vipunostot, hauista ja ojentajaa superina. Aikaa meni lämmittelyineen (n.10min soutua) noin 1h 10min. Ja oli ihanaa kun oli ihan tyhjä vappupäivän sali! Sai pakertaa ihan omassa rauhassa, ja sen kunniaks innostuin sitten kerrankin ottamaan kuviakin ;) Tässä teille nyt kooste mun tän päivän salikropasta, voinpahan sitten raskauden jälkeen katsoa, miten paljon tästä on jäljellä!

sivuotos

etupällistely

ja pärse!

haba! huomioikaa, että ei, minä en ole likainen tai täplikäs. Eikä myöskään puhelimeni kameran linssi. Vaan salimme peilit!

Loppuun ihan lähikuva hauiksesta. Nää on ENNEN mitään treenejä otettuja, myöhemmin sinne tuli porukkaa enkä enää saanu vertailukuvaa pumpatusta hauiksesta, niinku oli tarkotus! Tuo takaliston kehitys on ollu sellanen keskeinen huomionkohde, mutta on tuossa näköjään vielä työsarkaa, varmaan muutamaks vuodeks :D Mut on noilla jaloilla kyykätty ja maastavedelty kuulkaa palajon!

Töitähän tässä kehossa on ihan vietävästi, mutta ison työn minä oon tuon tiivistämiseksi kyllä sen -22kg läskinkarkoituksen jälkeen tehnyt. Aina sitä ei vaan osaa olla niistä saavutuksistaan kiitollinen, vaan keskittyy liikaa näkemään niitä kohtia, joissa on korjattavaa. On allia, jenkkakahvaa, reisilöllöjä, mahamakkaraa.. mut jumantsuikka, kaikki ne on ihan älyttömän monta kymmentä kertaa pienempiä, kuin +22kg sitten!

Vähän mua pelottaa ja ahdistaakin se, miten paljon mun keho tulee muuttumaan raskauden myötä. Ja se, onko tästä tehdystä työstä oikeasti mitään jäljellä tän 9kk jälkeen. Tuossa Liikunnallisen äidin käsikirjassa, mistä postailin aiemmin, kyllä kovasti kannustettiin uskomaan, että raskaus voi hormoneineen vaikuttaa jopa anabolisesti ja lihakset voi tulla selkeämminkin esiin, ja että hyvä peruskunto harvoin häviää raskauden aikana. Mua ei siis niinkään pelota esim. venyvä vatsanahka, mun vatsanahka on venynyt aiemmin jo aikalailla ja esim. raskausarpia pidän iha normaalina merkkinä synnyttäneen naisen kehossa. Enemmän pelottaa sellanen yleinen plösähtäminen... tää tuntuu nyt kirjoitettuna itsestäkin jotenkin irrationaaliselta! Mutta siis, en tahtois kamalasti mitään rasvaa (tuossa kropassa on ihan riittävästi karistettavaa rasvaa tälläkin hetkellä, rasvaprosentti kuitenkin aika korkea ja bmi vähän yli 23) lisää, ja se nyt on väistämätöntä että sitä raskausaikana kertyy. Ja kun tahtoisin pystyä imettämäänkin, niin ois syytäkin kertyä. Ääh. Ehkä pää tottuu näihin muutoksiin, kun nämä tulee pikkuhiljaa? Mies ainakin koittaa tukea ja kannustaa ja jaksaa toitottaa mulle järkeä näissä asioissa.

Että sellasta... nyt on tosiaan rv 10 jo yli puolenvälin! Ja alle 2 viikkoa nt-ultraan, se jännittää jo nyt ihan vietävästi. Mitenköhän saan sitten lähempänä nukuttua? Hirmuisesti tekisi mieli myös ostaa jotain vauvaan liittyvää tai vauvalle, mutta en uskalla vielä. Missä vaiheessa sitä kehtais ensimmäisiä vauvahankintoja tehdä, tahtoisin niin päästä hipelöimään jotain pikkuruisia vauvanvaatteitakin?

Mukavaa vappupäivän iltaa kaikille, toivottavasti olette nauttineet simaa ja munkkeja kohtuudella!

9+2

Kamala mitä kiirettä pitää, ei ennätä kirjoitella!

Otin viikon 10 alkamisen kunniaksi lauantaina masukuvankin, mistä taitaa vihdoin vähän muutosta jopa näkyäkin. En kuitenkaan ehdi sitä (vieläkään...) tänne siirtää, vaatii muokkausta.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut hurjasti, mutta tässä nyt ihan lyhyt päivitys, jottei pääse unohtumaan:
- oon herkutellu LIIKAA. 450g irtokarkkia, 300g sipsiä, 0,5pakettia jäätelöä, voisilmäpulla... nää meni vain viikonloppuna. Ei oo ihme, et tänä aamuna paino oli edelleen 61kg, mikä on +1,4kg raskauden alkupainoon. Ei se onneks silti vielä kamalasti ole :)
- oon liikkunu tarpeeksi, pitkästä aikaa salitreenikin alkoi kulkea, viikonloppuna käytiin miehen kanssa molempina päivinä. Pitää nyt yrittää, kun pystyy vielä kyykkäämään ja muuta, ei tiiä yhtään missä vaiheessa tuosta saleilusta tulee epämukavaa!
- autokolarin jälkeiset selvitykset on hoidettu loppuun! Tänään saatiin pois päiväjärjestyksestä viimeisetkin, eli uuden auton hankinta lunastetun tilalle ja viimeiset korvausvaatimukset syyllisen vakuutukseen. Huomenna mennään hakemaan uusi automme kotiin <3.
- varasin ajan ensimmäiseen ultraan tänään! Se on maanantaina 13.5.2013 klo 9 aamusta. Minä pystyn aloittamaan työpäivän silloin myöhemmin, eli töissä ei tarvitse välttämättä kertoa. Tosin voi olla, että ks. päivän iltana kerron kokouksessa, mikäli kaikki on hyvin ultrassa. Jännittää jo nyt vietävästi!! :D Harmi vähän, että meni äitienpäivän yli, mutta pitää keksiä jotain muuta tapaa viestiä asiasta perheille... tai ehkä äitienpäivälahjat vaan on tänä vuonna vähän myöhässä ;)
- raskausoireet on vähentyneet, pahoinvointia ei ole enää juuri lainkaan. Väsymys on vietävää, päiväunet olen nukkunut joka päivä. Tissit on edelleen kipeät ja turvoksissa. Tällä viikolla on taas tuntunut jotain kummia alavatsatuntemuksiakin, ei ne ole kipuja, mutta jotain kummaa tuolla "syvällä", en osaa sanoa missä. Kai ne jotain kasvukipuja on? Ainakin neuvolan mukaan niitä alkaa nyt tulla, kun varoitteli jo viime viikolla, ettei pidä sitten säikähtää heti. Niin joo, kilpirauhaslabrassa kävin tänään ja vein ne neuvolan vaatimat pissinäytteet labraan. Pitää huomenna selvittää miten niiden tulosten kanssa....
- olen tämän viikon l.o.m.a.l.l.a. IHANAA! Miehellä ja minulla on huomenna 12-vuotispäivä, hurjaa, että sekin on mua näin kauan jaksanut. Sen kunniaksi syömään ja nauttimaan toisistamme ulos, loppuviikosta kenties reissuunkin. Mikäli autokaupoilta rahat riittää...

Tässä nyt lyhyesti. Palailen niiden kuvien kanssa pikimmiten, en osaa luvata ehdinkö ennen viikonloppua!

Hauskaa vappua kaikille :)

Viikon kohokohtia (8+5)

On ollu "ihan pikkasen" väsyttävä viikko, niin ei ole neuvolan jälkeen jaksanut tänne(kään) panostaa. Maanantai oli myös töissä tosi pitkä päivä. Tiistaina jaksoin pitkästä aikaa salillekin illasta, ja tein kyl sellasen tissireenin et oksat pois! Nyt on kaks yötä heräilty, kun kissa kävelee tissien päällä sängyssä ja tekis mieli huutaa kivusta, kun ne on jo raskaudestakin hellänä, ja nyt on sit lihaksetkin kipeet ku mikäki :D Tietääpähän tehneensä. Vaikuttaakohan tää raskaus tohon palautumiseen jotenkin, oli nimittäin takareidetkin viime viikon perjantain sjmv-reeneistä vielä eilenkin kipeenä? Ei ehkä koskaan oo noin pitkään kestäny! Ja joo, tiedän et pitäis venytellä, enkä tee sitä tarpeeksi, mutta ei kestä siltikään.

Eilen kävin sit vähän kävelyllä, oli vihdoin tuolla pururadoilla sulaa, ja vaikka vähän märkää olikin, niin pääsi siellä jo lenkin heittämään. 45min meni, teki hyvää saada raitista ilmaakin pitkästä aikaa! Väsymyksen vuoksi oli eilen tosi paha olokin pitkästä aikaa (raskauspahoinvointia mulla ei oo ehkä viikkoon ollu), niin tuo ulkoilu tuntuu auttavan siihenkin. Juosta en voinut, kun erehdyin laittamaan ei-ihan-parhaat-urheiluliivit, ja kun ekan kilometrin jälkeen tuntui joka askelella et tissit irtoo (ehkä se toissapäivän reenikin vaikutti...), niin päätin kävellä loppumatkan. Mutta hei, siellä on ihan oikeesti kevät pikkuhiljaa, tässä todisteita:

Mitäs muuta tähän viikkoon... ollu ONNEKSI kivempi kuin viime viikko. Maanantaina kävin tosin vanhalle autolle hyvästit heittämässä, lunastuspäätös tuli tiistaina postissa. Se raukka näytti tältä, eikä tässä näy edes koko kyljen vauriot :(

Mä niin tykkäsin tuosta autosta! Jos autoa kohtaan voi olla tunteita, niin tuota kohtaan oli :) Se oli hyvä ja toimiva auto ja paras ajettava ehkä ikinä, mitä oon ajanu. Nyt on sitten nähtävä kamala vaiva ja lähdettävä etsimään uutta.. vaikka joo, se farmari nyt saadaankin. Meillä se oon muuten minä joka ajaa, ja miehen mukaan saan valita sen autonkin taas :) Niin tosiaan, ne poliisikuulustelutkin oli maanantaina, onneksi oli kiva (ja hyvännäköinen ;)!) komisaario, meni rennosti ja helpolla.

Lisäksi tiistainako se oli, se kirjan ja ruusun päivä? No joku päivä kumminkin! Mua odotti ihana yllätys, tykkään kamalasti yllätyksistä, mutta niitä kukaan tekee nykyisin kovin harvoin. Mies on vähän nyt kunnostautunut, mutta kumminkin... nyt vuorossa oli kummi! Ensin postissa odotti tällainen kortti:

Ja sen mukana tuli se Anneli Päivänsaran "Liikunnallisen äidin käsikirja", jonka kanssa vierähtikin yksi iltapäivä. Oli mulla kissa myöskin seuranani:

Tykkäsin! Siis, en oo vielä päässyt juurikaan liikuntaosioon, ruokaosion kahlasin kokonaan tiistaina jo läpi. Ei siellä kamalasti uutta ollut, kun on nuo ravitsemusjutut kiinnostanut jo pitkään ja niitä on tutkinut. Mutta oli siellä uutta noin raskauden näkökulmasta, ja onhan kaikki tähän liittyvä kiinnostavaa. Enemmän kuitenkin odotan tuolta liikunta-osiolta, neuvolassa kun ei osattu oikein mitään siitä sanoa, mm. salitreenin suhteen. Eli itse pitää se tieto jostain kaivaa. Voin kirjotella lisää, kunhan luen pidemmälle :)

Lisäksi olen syönyt, paljon! Tällasia rekkamiehen annoksia:

Painossa se ei onneksi ole vielä näkynyt, paino edelleen tasan +1kg lähtöpainoon. Huomenna se voi olla enemmän, sillä tänään käytiin työporukan kanssa ulkona syömässä. Jälkkäri oli taivaallista, pähkinäsuklaa-brownie mangospassionsorbetilla. Vähän tuo painonnousu ahdistaa ja pelottaa, mutta ehkä pystyn elämään sen kanssa, ja toivoisin kyllä jo sitä söpöä vauvamahaa :) ! Iltaisin on ihan järkyttävän turvoksissa nyt oltu aina, maha on ihan rantapallo. Mutta se on vasta turvotusta, kaipaan sellasta sulosta vauvapömppistä.

Lisäksi työnantaja muisti minua ihan arvokkailla korvakoruilla ja kukilla valmistumisen johdosta. Nyt on tällasia koristamassa olkkarin pöytää:

Töissä oli muutama hankala tilanne myös, tän kivan lisäksi... näin opinnäytetyöni ohjaajaa, joka kyseli olenko hakenut uusia töitä vai mitä tulevaisuudessa meinasin. Siinä sitten mumisin, ja hän vaan vastasi, että "ai ei mitään mistä haluaisit puhua" :D Mihin jotain mumisin, että joo en ainakaan vielä... sitten töissä työkaverille manasin tiettyjä työjuttuja, ja se siihen että "vitsit ootan, että joku päivä lähdet täältä ja nähdään miten nuo reagoi, kun et hoidakaan enää näitä kaikkia asioita". Siihenkin jotain mumisin, että niin, en minä nyt tässä oo ihan heti lähdössä... :D Teki niiiiiiiiiiiin mieli tokassa, että "tiiätkö, ens syksynä lähden"! Mutta hyvä, että pidin mölyt mahassa, en tahdo ennen ekaa ultraa kertoa mitään. Ensi maanantaina se ultrakin pitää tosiaan varata :)

Yks mikä on raskauden myötä tullut myös, on muuten nuo ihan kamalat painajaiset! Viikon sisään ne on vaan pahentunu, pahin oli viime yönä. Siinä mies kuoli, miehen äiti hyppäsi voltilla rappusissa ja menetti tajuntansa... mitä vielä. Mietin unessa että mitä tapahtuu talolle ja miten selviän lapsen kanssa ja voiko mahassa oleva lapsi periä miehen osuutta tästä talosta... kaikkea sitä ihmismieli kelaa! Toivon niin, että ens yönä saisin paremmin nukutuksi, viime yö meni noiden painajaisten kanssa tosi katkonaisesti.

Eli, nyt painun pehkuihin. Jännää, että kohta paukutaan jo kaksi numeroisille raskausviikoille! Ja hei, minulla alkaa huomisen jälkeen viikon loma :)

8. Raskausviikko (8+1)

Luvassa kuvaton postaus - maanantaisen kolarin jälkeen on ollut ahdistava, kiireinen ja turhauttava viikko, enkä ole ennättänyt tänne panostaa. Vakuutusyhtiöiden kanssa tapeltiin torstaihin asti, että saatiin edes sijaisauto syyllisen vakuutuksen piikkiin käyttöömme, jotta voin tehdä töitä. Muutoin ei oman auton kohtalosta vielä tiedetä, toivotaan nyt että selviäisi ensi viikolla. Sijaisauton vuokrasopimus on nyt 14 päiväksi, en kehtais siitä enää alkaa tappelemaan... uusia autoja on kyllä jo kateltu, kun vaurioiden suuruuden mukaan autoliiike oli sitä mieltä, että vakuutusyhtiö sen lunastaa. Tollanen perheauto-farmari ois niinku sit hankinnassa... mahtuis vaunut ja vermeet kyytiin! Toivotaan myös, että ne maksais tosta vanhasta tarpeeksi.

Huomenna on sitten jännä päivä - aamulla heti ensimmäinen neuvola, jonka jälkeen poliisin luo kuulusteluihin :) Neuvolasta kirjottelen varmaan heti huomisaamuna lisää!

Eilen päättyi tosiaan 8. raskausviikko. Vau:n mukaan siihen kuuluu tällaista:

 

ALKIO
Alkion pituus 9-14mm. Pienen pavun kokoisen alkion suu ja sieraimet ovat jo alkaneet muodostua. Pää ja sydän ovat suuria muuhun vartaloon verrattuna. Aivot koostuvat ohuesta solukerroksesta, joka näkyy ultraäänessä isona mustana aukkona. Erotamme toisistaan isot aivot, joka toistaiseksi on aivojen vähiten kehittynyt osa, keskiaivot ja aivojen takaosan, joka on alkuna muun muassa pikkuaivoille
Alkion sydän lyö 130–160 kertaa minuutissa. Sydämen seinämät ja läpät muodostuvat. Käsivarsien ja jalkojen aiheet kasvavat ja alkavat näyttää pieniltä meloilta. Alkio on sikiöpussin sisällä. Sillä on jo ohut ihokerros eikä se enää ole litteä.

NAINEN
Äiti on lapsensa ensimmäinen elinympäristö ja syntymättömän lapsen linkki ulkomaailmaan. Mikä vaikuttaa äitiin, vaikuttaa myös lapseen. Äidin tunnetilat välittyvät sikiöön istukan kautta.
Odottavien vanhempien elämä on jo ehkä alkanut muuttua monella tapaa. Tuleva äiti ei jaksa enää istua tv:n ääressä puolille öin eikä viipyä juhlissa pikkutunneille. Tuleva isä saattaa alkaa tuntea olonsa hieman ulkopuoliseksi, kun nainen käpertyy sisäänpäin uuden kokemuksen edessä. Avoin vuorovaikutus ja tunteiden jakaminen parisuhteessa on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.
  

Pitää toivoa, ettei tän viikon stressi ole kamalasti vaikuttanut meidän pikku pavun kehitykseen :( Tärkeitä kehityksen kannalta kuitenkin nämä viikot.Mun osalta pahoinvointi on tällä viikolla selkeästi helpottunut. Muutenkaan oireita ei kamalasti ole ollut, väsyttää toki hirmuisesti, mutten tiedä johtuuko stressistä vai raskaudesta. Ja tissit on kipeät, edelleen. Liikunnasta on pystynyt nauttimaan pitkästä aikaa enemmän, ja salillakin sain jalkatreeniin perjantaina hyvin tehoja mukaan! Sen verran hyvin, että edelleen on takareidet siitä mavetuksesta hapoilla...

Viime yönä näin ensimmäisen vauva-uneni! Olen kuullut, että niitä raskausaikana tulee. Synnytinkin unessa, kipua en muista, mutta muistan ajatelleeni, että taju lähtee jos ei seuraavalla ponnistuksella tule valmista; tuli onneksi. Vauva oli siinä mielessä super, että 1vrk ikäisenä oppi jo sanomaan "äiti". Kovasti siinä unessa imetinkin (se mua jostain syystä jännittää, en tiedä miksi), ja se tuntui ihan hyvältä. Btw, poikavauvaa se enempi muistutti, vaikkei ihan kriittisiä kohtia unessa näytettykään... ;) Liekö joku enne? 

Painoa on tullut tän aamun lukeman mukaan nyt 1kg. En kyllä edelleenkään ihan usko siihe, eilen käytiin kumminkin ravintolassa syömässä ja turvotusta varmasti on. Toisaalta ei se oo niin tarkkaa, kilo sinne tai kilo tänne. Kunhan ei tässä ekan kolmanneksen aikana päästä painoaan ihan käsistä räjähtämään...

Mutta, väsyksissä olen. Palailen huomenna, toivottasti pirteämmällä mielellä neuvolatunnelmiin :)  

7. Raskausviikko

 7. Raskausviikko siis oli ja meni, nyt ollaan jo kahdeksannen puolella (7+1). Kerrattakoon tässä välissä taas, mitä www.vau.fi sivustolla sanotaan viikosta 7. :

ALKIO
Alkion pituus 4-8mm. Seitsemännen viikon alussa alkio on neljän viikon ikäinen. C-kirjaimen muotoisen alkion yhdessä päässä on pää ja toisessa häntä. Tässä vaiheessa alkio muistuttaa itse asiassa paljon enemmän katkarapua kuin ihmistä! Pienet ympyräiset muodot alkavat kehittyä pään molemmille puolille – silmät! Myös korvat alkavat muodostua. Solut, joista kehittyvät maksa, keuhkot, mahalaukku ja haima, etsiytyvät niille kuuluville paikoilleen. Maksa alkaa kehittyä ensin, mutta muut elimet seuraavat pian perässä. Viikon lopulla ilmestyvät pienet käsivarsien ja jalkojen alut. Jonkin aikaa käsivarret kasvavat jalkoja nopeammin.           
Seitsemännellä viikolla sydän, joka tähän mennessä on pumpannut nestettä, täyttyy verellä. Verisolut syntyvät ruskuaispussin seinämässä ja laskimosuonet kehittyvät nopeasti riittävän ravinteiden saannin turvaamiseksi kehittymässä oleville sisäelimille. Myös valtimosuonet kehittyvät tällä viikolla ja sydämessä on jo oikea ja vasen kammio. Sydän lyö 100–120 kertaa minuutissa. Kuona-aineet kulkevat veren mukana napanuoraa myöten alkiosta pois ja arvokkaat ravinteet samaa reittiä äidistä alkioon. Näin jatkuu aina siihen saakka, kunnes lapsi syntyy. 

  
NAINEN
Hormoneja on helppo syyttää naisen muuttuvasta käyttäytymisestä raskauden aikana, mutta muitakin syitä varmasti on, onhan naisen elämä suurten muutosten edessä. Ihan jokaista tunnekuohua ei siis kannata laittaa hormonimyrskyn piikkiin. Joidenkin tutkijoiden mielestä raskaushormonit vaikuttavat niihin osiin aivoja, jotka säätelevät mielialaa ja aiheuttavat siten ailahteluja. Mielialan vaihtelut ovat tavallisia 7. - 10. viikoilla ja uudelleen raskausajan lopulla. Mielialan ailahtelut ovat hyvin yksilöllisiä, ja mieli voi ailahdella hyvin nopeasti tunteesta toiseen. Kaikki tunteet voimistuvat. Kumppanisi lisäksi voit itsekin yllättyä ryhtyessäsi riehumaan pikkuasian tähden tai purskahtaessasi itkuun liikuttavan TV-mainoksen nähdessäsi. Älä huoli: on aivan luonnollista ylireagoida. Pian opit tuntemaan koko tunneasteikkosi laajuuden ja siitä tulee olemaan hyötyä äidiksi valmistautumisessa! Puhu jonkun kanssa tunteistasi – myös vaikeista.

Hurjasti siis viime viikolla tapahtunut! Jännä, miten tärkeät elimetkin alkiossa kehittyy näin alkuvaiheessa, hurjaa ajatella moisia. Tuota pohtien ymmärtää, miksi sitä ruokavaliota ja muuta terveellistä korostetaan, heti alkuraskaudesta alkaen. Eri asia sitten on, miten hyvin pahoinvoinniltaan pystyy niitä noudattamaan...

Mielialat heittelee koko ajan enemmän ja enemmän. Tuossa kerrotut itkemiset tv-mainoksille ym. on tullut kyllä tutuksi tämän viikon aikana! Myös miehelle kiukuttelut ja mököttämiset. Toivottavasti tämä ei kamalasti pahene tästä kuitenkaan :) 

Pahoinvointi jatkui aikalailla aiemman kaltaisena. Kovasti se heittelee päivästä toiseen, ja olen huomannut että muun muassa yöunet vaikuttaa siihen aika paljon. Jos on nukkunut hyvin, jaksaa paremmin eikä ole niin huono olo. Huonosti nukutun yön jälkeen taas on kuin pahemmassakin krapulassa koko päivän! Oksentanut en tosiaan ole vieläkään, mutta välillä ei olla kaukana siitä. Eilinen päivä oli ehkä kokonaisuudessaan pahin kaikista, mutta välillä on ollut helpompiakin. Matkustamiseen liittyy pahoinvointia, sekä autoiluun että junailuun. Niitä pitänee yrittää välttää, harmi vaan että n. 20min automatka töihin on joka matka kahteen kertaan koettava. 

Kahdeksannen raskausviikon alkamisen kunniaksi piti ottaa taas mahakuvaa. Mitään erityistä muutosta tosin ei näy, muuta kuin lihominen :D Katsokaa itse näistä:

Huomatkaa löllistyneen vatsan lisäksi vahingossa sivukuvaan eksinyt kylkilihas! En oo tiennyt itsekään, et mulla on tollanen :D

Ehkä se on lihomisen sijaan sittenkin vain turvotusta?

Haluan kuitenkin ainakin uskotella itselleni, että tuo viime viikolla hankittu +1,2kg ei ole sitä itseään, eikä edes tuon muutaman millisen alkion aiheuttamaa. Ja tässä uskomuksessani mua tukee myös ne syömiset: torstaina ulkona ravintolassa ystävän kanssa, perjantaina työpäivänä buffetaamiainen ja -lounas ja eilen riisikebab, kun ei jaksanut enää illasta tehdä ruokaa. Vähemmästäkin hankkii jopa isommankin turvotuksen, sen on tässä noin 2v painonpudotus ja -hallinta aikanaan huomannut. Eli joo, olen huoleti, ehkä maha jo huomenna näyttää pienemmältä.

Ai niin, kerroin sille hankalimmalle ystävälleni tästä raskaudesta. En kai kertonut siitä vielä täällä? Eli sille, jonka uskoin olevan katkeran ja syyllistävän oloinen. No, ei se mennytkään ihan niin :) Sellaisiakin asioita käytiin läpi, mutta pääasiassa hän oli ihan valtavan onnellinen! Tarjosi mulle drinkinkin (alkoholittoman), itki (oikeasti!) onnesta mun puolesta ja oli silmin nähden liikuttunut muutenkin, ja iloinen. Kyseli tosin vähän meidän suhteen tilasta, kun aiemmista ongelmistamme tietää, mutta onnellisuus jäi päällimmäisenä tunteena mieleen. Oli kyllä jännää kertoa muutenkin! Onneksi oli testistä kuva puhelimessa, niin läväytin sen siihen sen nenän eteen. En tiiä oisinko vaan saanu sanotuksi, että "olen raskaana". Vaikeeta ois ollu!

Nyt siis kaksi ihmistä jo tietää miehen lisäksi, loput saa tietää vasta ekan ultran jälkeen. Jos siellä ultran mukaan siis ketään oikeasti asustaa, välillä tuntuu aika epätoivoiselta miettiä että joku oikeasti kasvaa mun masussa... vaikka se minityyppi kyllä oireeleekin tissikipuna, yökötyksenä, pissittämisenä ja mahan sekavuutena ihan jatkuvasti, eli ehkä siellä jotain ainakin tapahtuu :).

Väsymys on muuten vaivannu ihan kamalasti! Eilen muun muassa nukuin kahdet (2!!) päikkärit - aamupäivästä noin tunnin ja iltapäivästä 1/2 tuntia. Kisu nukkui pitkänä mun kanssa, venyttäytyi näin suloiseksi pötkyläksi mun jalkojen väliin:

Mein pien tyttö <3

 Päiväunista huolimatta viime yönä nukuttiin yli 10h miehen kanssa. Eli nukkua vois, loputtomiin. 

Remontin suhteen ollaan saatu puoli huonetta jo laminoitua, eli ei ole kamalasti sitäkään jäljellä! Josko viikon sisään pääsisi jo listoittamaan? :) Ja vapuksi nukkumaan uuteen makkariin? Toivotaan! Mies myös ehdotti, että josko kertoisi vanhemmille raskaudesta niin, että ostaisi sen pinnasängyn tonne makkariin valmiiksi. Pyytäis ne sit kattomaan remontin valmistumista ja avais makkarin oven, jotta ne kattelis siinä sitä pinnasänkyä. Ei ihan huono idea ;) 

Mutta, nyt ruuanlaittoon, tälle päivälle on vielä touhua jäljellä ja ois kiva ennättää vähän levätäkin ennen nukkumaankäyntiä. Rankka työviikko nimittäin taas edessä!

Keväisempää tulevaa viikkoa kaikille :)  

Rakkautta ja remontointia (6+4)

Ihan ensi alkuun, valaistakoon vähän remontista, kun eilen niistä kuvista höpisin. Tän verran sain tänään kuvattua:

Seinän vaaleampi väri, yhden seinän struktuuripinnoitteen tummempi väri ja eilen hankitut laminaatit. Vielä tuosta tulee joskus valmistakin!

Lattiat ois tarkoitus tosiaan ensi viikonloppuna saada paikalleenkin. Sitten se on ihan viimeistelyä vaille enää! Tiedoksi, että tuon ks. makkarin remonttihan aloitettiin v. 2008, ja on ollut kesken siitä lähtien. Vähän puolustelen, että rempattiin siis eristeitä ja sähköjä myöten alkuperäisessä v. -52 rakennetussa kunnossa ollutta huonetta, jolle ei meillä ollut toistaiseksi käyttöä, joten siksi sillä ei ollut kiire. Nyt tahdon kumminkin sisustamaan tuota "master bedroomia" sekä meille, että beibille!

Sitten tän päivän kohokohtaan. Takana oli työpäivää lähemmäs 11h, turhautuminen kaverin viestiin vastaamattomuuteen (en voi käsittää, ettei voi vastata selkeään kysymykseen, argh), pitkä puhelu kummin kanssa raskaudesta ja muusta ennen kuin vihdoin pääsin kotiin asettumaan. Ja voi tuota miestä, se on niin maailman paras ja ihanin ja mahtavin ja ihana! Mua odotti tässä läppärin vieressä muistilappu, jossa luki että "Mie rakastan siuta... tai siis TEITÄ. <3 " ja rasiallinen Lindtn maitosuklaakonvehteja. Piti ihan onnen kyynel kuulkaa tirauttaa tässä raskauden mielialaheittelyissä!

Sydän, tässä vielä lähes täynnä suklaata <3

(Psst. Söin ne kaikki, en vain tuota yhtä!)

Muuten elämä ok. Ei kovin paha olo tänään, jaksoi hyvin, vaikka nukuin tosi huonosti viime yön. Mutta miten vois helpottaa noitten tissien elämää? Viime yönä heräsin monta kertaa siihen, miten kipeet ne on! Kun kääntää kylkeä ja rinta osuu johonkin, niin vihlaisee silleen inhottavasti. Auttaisko jotkut tiukat urheiluliivit? Oon vaan ehkä maailman huonoin nukkumaan liiveissä, ne kutittaa ja ahdistaa :(

Mutta, nyt lepo. Kohta mieskin tulee jo töistä, ja pääsen minäkin söpöilemään!

Raskausuutisen jakamisesta

Tänään on tullut kovasti mietittyä sitä, miten tällaisesta asiasta kertoo. Ei siis niinkään töissä, vaan lähinnä niille lähimmille. Tuntuu omituiselta!

Ollaan sen ikäisiäkin, että olettaisin, että meidän ystäväpiiristä moni ehkä luulee, ettei me edes tehdä lapsia (tai mennä koskaan naimisiin...). Toisaalta, miehen ystävistä kellään ei ole vielä omia lapsia, yksi saa kesällä ja toinen kertoi viime viikolla lasketun ajan olevan marraskuussa... mitä me taas ei millään voitais vielä tehdä, riskit tuntuu vielä niin isoilta! Toki on kivaa, että on sit tuttavapiirissa saman ikäisiä, ja mahdollista valmennuksissakin voi käydä kimpassa :) Miehen ystäville kertominen varmaan on ihan ok, ja menee luonnostaan sitä mukaa kun maha alkaa näkyä ja tapaillaan, ja ystävät huomaa ja kyselee.

Vanhemmille kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen. Jos se on ennen äitienpäivää, niin äitienpäiväkorteissa, jos se on sen jälkeen, niin sitten ihan muuten vain ultrakuvien kera. Sekin on ihan selkeetä ja suunniteltua, ja osaan jo kuvitella mikä ilo ja riemu sieltä suunnalta nousee! Miehen vanhemmat asuu n. 500m päässä, oma isä n. 2km päässä ja äiti n. 4km päässä, eli isovanhempia on pienellä sitten lähellä vähän liikaakin höösäämässä :) Miehen äiti on kasvatuksen ammattilainen ja perhepäivähoitoakin joskus pitänyt, mutta onneksi anoppikokelaana niin hyvä tyyppi, ja minulle lähes ystävän veroinen, että varmasti otan sieltä suunnalta avun mieluusti vastaan.

Mutta sitten on nämä minun ystävät, ja niistä erityisesti nämä lähimmät. Kaksi ihan erilaista ääripäätä, ja kumpikin tämän asian suhteen hankala sellainen.

Toisella kaksi lasta itsellään,  mutta _kaikki_ alkaen raskauteen suhtautumisesta, lasten kasvatuksesta ja vaikkapa parisuhteen hoitamisesta on ihan eri aaltopituudelta mitä minulla - sen lisäksi osaan kuvitella, kuinka kova hän on neuvomaan, ohjeistamaan ja myymään pari vuotiaan lapsensa tarvikkeita, joita en halua, koska makumme niiden suhteen on ihan erilainen :D Enkä nyt (anteeksi vaan) halua hänen neuvojaankaan, koska mielestäni ne ei ehkä ole kovin hyviä. Hän on myös hyvin itsepäinen, eikä yleensä kuuntele muiden mielipiteitä, joten häntä on turha käydä ohjeistamaan missään.

Ja toinen ääripää; lapseton ystäväni, joka on seurustellut pari vuotta ja parisuhde hieman epävakaalla pohjalla edelleen. Haluaa lapsia, mutta alkaa olla siinä panikoimis vaiheessa, kun asiat ei etene ja entäs jos munasolut loppuu kesken. Ei kuitenkaan valmis tekemään asialle vielä mitään, eikä luota miesystäväänsä tarpeeksi. Kokee varmasti alemmuutta ja katkeruutta siitä, että minä olen raskaana, ja se on todennäköisesti jopa ensireaktio, sen sijaan, että olisi puolestani iloinen. Lisäksi varmasti ensimmäinen keskustelumme tämän ilmoituksen jälkeen käsittää myös sen, 1.) pääseekö hän kummiksi 2.) miten meidän ystävyyden käy kun minä olen jatkossa vain lapsen kanssa 3.) saakohan hän koskaan lapsia, miksi ei voitu tehdä niitä samaan aikaa, meneekö koko kesä pilalle kun olen raskaana... jne jne jne. Kyllä, tällä ystävälläni on narsistisia piirteitä, ja olen pyrkinyt olemaan hänen kanssa yhä vähemmän tekemisissä juuri siksi, että hänen luonteensa kanssa toimeen tuleminen vie hyvin paljon energiaa. Mutta hän on omalla tavallaan minulle silti todella tärkeä.

Että selviä sitten näiden kanssa! Onneksi asioilla on tapana järjestyä, ja välillä voi antaa hevosen murehtia, koska sillä on niin iso pää. Ehkä asiat loksahtaa kohdilleen. Voi olla, että tälle jälkimmäiselle kerron heti kun seuraavan kerran nähdään, mutta ensimmäiselle varmasti vasta sitten, kun on pakko.

Mitä muuta raskausviikkoon 7. tällä hetkellä liittyy, niin on ripuli. Siis ihan sellainen "juokse vessaan nyt heti" -tyyppinen. Ja eritejuttuja kaipaaville, valkovuoto :D Pahoinvointi tänään taas parempi, aamu oli vaikea, mutta aamupalan jälkeen on päivä mennyt ihan ok. Rinnat on turvoksissa ja niitä jopa pisteli jossain vaiheessa tänään. Ilmavaivoja on myös. Villit yö unien maailmassa jatkuu, ihan jännittää käydä nukkumaan, kun ei yhtään tiedä miten villiin uneen seuraavana yönä herää...

Salilla jalkatreeni tänään, hyvällä fiiliksellä. Oli ruuhkaa, joten tein prässiä (12x 80kg, 2x12x 100kg+ kelkka 45kg), hack-kyykkyä laitteessa (12x 40kg/60kg/70kg), reisikoukistusta istuen (3x15x30kg), pakaroita laitteessa (3x15x70kg / molemmille pakaroille), pohkeet vaakaprässissä 3x15x100kg, vatsoja taljassa 3x18x35kg. Meni vajaa tunti, ja ihmeen hyvin jaksoin!

Lisäksi makkariremontti etenee, laminaatit on ostettu. Seinät on viimeistä maalikerrosta vaille, sitten lattia paikalleen ja listat puuttuu. Pääsen kesäksi kasvattamaan mahaa uuteen makkariin <3.Pitää ottaa etenemisestä tänne kuvia, kunhan ehdin, näin iltaisin siellä on niin pimeää, ettei saa värit ja muut oikeutta.

6+3. Menisipä nää riskiviikot nopeesti, miksi minusta tuntuu että aika matelee?

Heitteleviä mielialoja ja oireiden kirjoa (Rv 6+2)

Mun niin käy sääliksi tuota miestä. Oikeesti, voi raukkaa. Se joutuu oikeesti koville tällasen raskaana olevan naisen kanssa, joka ei tiedä itkeä, nauraa vai huutaa, vai tehdäkö peräti kaikkia yhtä aikaa.

Eilen meinasin itkeä sitä, ettei ollut oireita. Tai no, tissit kipeet joo, mutta aamupahaolo jäi välistä ja olin muutenkin energisempi kuin aikoihin (vaikken mitään aikaan saanutkaan, mutta enpähän nukkunut koko päivää). Lisäksi ärsytti, kun halusin suunnitella remontteja ja muita ja miestä ei kiinnostanut tippaakaan, niin ihme kitinäksihän se meni. Tai sellaseks, tiiätteks. Ei nyt kitinäks, ja me tapellaankin hyvin harvoin, mut minä siinä lähinnä kitisin koko illan ettei sitä mukamas kiinnosta minun kanssa miettiä yhteisiä asioita. Ja sit sillä meni hermot, ja nukkumaan käydessä se alko jo tiuskia takaisin. Ei sillä, niin olisin varmasti alkanut minäkin, välillä en meinaa kestää itse itseäni ja tajuan kyllä, miten tyhmä olen!

Kaikkein hurjimpia hetkiä on ne, kun katson ikkunasta että iso harakka syrjii pienempää harakkaa (tai ainakin mun aivot ajattelee asian niin) ja alan itkeä. Tai kun tv-mainoksessa näytetään jotain vauva-asiaa, niin alan itkeä. Tai ihan vaan istun ja ajattelen jotain ja alan itkeä. Voi itkupotkuraivari!

Tänä aamuna sitten, oli vaihteeksi ihan kamala olo. Sängystä nousin kuuden jälkeen ihan horkassa huonosti nukutun yön jäljiltä (niin, ne painajaiset, ne jatkuu vaan!) ja kun selvisin keittiöön leikkuulaudan ääreen niin leivän näkeminenkin teki pahaa. Väsäsin sitten pari leipää salaatilla ja broilerileikkeleellä ja otin jogurtin, asettuen syömään niitä pöydän ääreen läppärin kanssa (paha tapa, tiedän, mutta ainoa hetki aamustani kun ehdin tutkia kaiken oleellisen somesta). Mies oikeasti nauroi siinä vastapäätä, kun oloni oli niin kamala, että pidin välillä silmät kiinni haukatessani sitä leipää, ja nielaistuani röyhtäilin ja hoin ääneen "hyi hitto". Mutta kun alas oli saatava, jotta olo paranisi. Ja paranihan se lopulta, noin 15min syömisen jälkeen, eikä mitään tullut ylöskään!

Tänään on btw ensimmäiseen neuvolaan tasan 2 viikkoa aikaa. Se on siis raskausviikon 9 alkupuolella, heti aamusta klo 8.15.

Kuudennen raskausviikkoni huipentuma oli lauantai-illan siiderinautinto:

Ai niin! Meinasin eilen joutua paniikkiin, kun tajusin, että laihdutuksen jäljiltä noin kokoa 70C olevat roiskeläppäni tai ajokoirankorvani ovat täyttyneet uudelleen niin, että tänä keväänä ostetut liivit ovat auttamatta pienet, ja rinnat tursuvat niistä inhottavasti ulos (laitoin silti tänään töihin, ja argh kun painaa ja saa korjailla koko ajan). Kirosin jo päässäni sen siivousvimman, jonka aikana "kaikki isoksi jäänyt pitää poistaa". Löysin sitten kuitenkin muutamat liivit kokoa 75D ja parit isoksi jääneet urheiluliivit, eli niillä pitäisi nyt selvitä. En todellakaan meinaa tässä vaiheessa raskautta satsata mihinkään liiveihin!

Ja mitä painoon tulee, niin tää raskauteen liittyvä painonnousu tuntuu kieltämättä jotenkin hurjalta. Ei ahdistavalta, eikä ehkä pelottavaltakaan, mutta hurjalta. Toisaalta tiedän, että "osaan" laihduttaa jos ja kun tarve tulee, onnistuinhan siinä jo. Toisaalta tiedän, että se on älytön työ joka tapauksessa, ja miten sitä sitten pienen lapsen kanssa jaksaa?

Liikunnan ja itsestään huolehtimisen suhteen viikonloppu meni ihan ok. Lauantai-iltana kävin salilla tekemässä selkä-hauistreenin, keskittyen tosin lähinnä vain yläselkään, ja kulki ihan hyvin. Jotenkin ei vaan uskalla ihan maksimipainoja laittaa, en käsitä miksi? Kun ei siitä tässä vaiheessa mitään haittaa ole minulle eikä tuolle minityypillekään. Sunnuntai pyhitettiin palauttavaan aerobiseen kuten meillä on miehen kanssa ollut tapana, eli kävely n. 1,5h, reippaat 8km matkana. Sen päälle venyttelyt ja rentoilua loppupäivä.

Tänään tuli kehityskeskustelukutsukin, joka on kesäkuun alussa. Ahdistaa nyt sekin. Siis, en tahtoisi kertoa työnantajalle ennen kesälomaa (joka alkaa kesäkuun puolivälissä), mutta pahasti pelkän että mun suht. hoikasta varrestani tämä näkyy siiheksi jo. Mutta kun rakenneultrakin sattuu vasta heinäkuulle, niin entäs jos onkin jotain... äh, miks oon aina varautumassa pahimpaan ylipäätään?

Ja tästä nyt tuli niin ahdistunut kuva mun olotilasta, että sanottakoon tähän loppuun vielä, että nautin tästä siunatusta tilastani pääasiassa kamalasti, olen onnellinen ja iloinen ja oireetkaan ei haittaa (ne kertoo vaan siitä, että minityyppi kasvaa ja kehittyy!).

Kivaa alkanutta viikkoa!

Varo mitä toivot, se saattaa käydä toteen! (rv 5+5)

Niin, siis se, mitä toivoin pahoinvointiin liittyen. Eilen se jo tuntui, tänä aamuna se on ollut vielä pahempaa. Lisäksi hajuaisti on voimistunut, ja tuntuu että joka paikassa haisee joku äklöttävä! Oksentanut en (vielä?) ole, mutta ei se kaukana ole ollut.

Sängystä nouseminen menee vielä ihan ok, ja tänään kyllä join aamukahvin ja söin omenan ihan hyvällä ruokahalulla. Tosin kahvi haisi & maistui ensimmäistä kertaa ihmeelliselle, sellaiselle pitkään seisoneelle teelle tai jolleen? Ja se oli juuri avatusta paketista! Omenoita kohtaa taas koen jotain ihme mielihalua, normaalisti meillä ei edes ole omenoita, kun ne jää syömättä. Lempparihedelmäni banaani taas tuntuu ällöttävältä jo ajatuksena....

Iltapäivän jumppaa varten kokosin vaatteet ja lähdin autoon, ja autossa se oli pahimmillaan. Jo 200m jälkeen tuntui, että kylmä hiki nousee joka paikkaan, suussa maistuu kamalalle, sylkeä alkaa erittyä, pitää nieleskellä, paineen tunne rintakehässä....yäk! Koitin soittaa miehellekin, mutta eihän hän vastannut, ajattelin että jos puhuminen saisi ajatukset muualle ja olon silleen paremmaksi. No, onneks se helpotti sitten suoralla tiellä ja onneksi olen tänään yksin töissä, niin selvinnen tästä päivästä jotenkin! Tähän toimistotuoliin istuessani olo nimittäin oli uudelleen aika kamala, nyt syötyäni jogurtin se helpotti hetkeksi. Jo eilen itseasiassa huomasin, että oloa helpottaa _jatkuva_ syöminen. Ei siis mikään parin tunnin välein, silloin se etovuus ehtii jo päälle, vaan lähes tunnin välein jotain ois laitettava suuhunsa. On siis lähdettävä kohta hakeamaan iltapäiväksi jotain, vaikka viinirypäleitä ja pähkinöitä tai jotain, jotta saa naposteltavaa.

Jännittää huominen päivä, kun on palaveria klo 8 - 14, eikä mahdollisuuksia syödä eikä muutakaan. Yääääh, pitänee herätä jo kuudelta, että menee pahin kärki sitten ehkä ohitse?

Tän kaiken lisäks tissit on kipeemmät päivä päivältä. Minun tissimieheni ei tykkää tästä yhtään, kun ei tissien kimpussa enää samalla tavalla voi olla, tai alan kiljumaan.

Niin ja tää väsymys. Jotain ihan järkyttävää! Tällanen kuva sattui silmään ja tää jotenkin niiiiin kuvas tätä tilannetta jo nyt, vaikkei mahaa vielä olekaan:

Kuva: www.flickr.com

Eilinenkin nimittäin meni sohvalla kissan kanssa ihan kokonaan. Heti kun töistä pääsin, niin sohvalle asetuin, välillä torkuinkin. Söin joskus klo 21 ja siirryin sänkyyn pian sen jälkeen. Siellä uni ei tosin sitten tullutkaan ennen puolta yötä, joten nyt väsyttää vielä enemmän...

Yks mikä tähän liittyy sit myös, niin on huono omatunto. Vaikka tuo mies ihan mieluusti kokkaa ja muuta, niin tuntuu silti pahalta, etten jaksa oikein missään auttaa. Onneksi tämä vaihe ei kestä ikuisesti, ja jos tää väsymys edes vähän hellittäisi niin illat ois kyllä ololtaan muuten ok. Toissailtana käytiin kuitenkin salillakin, ja ihan perusjalkatreenin pystyin vetämään. Paransi itseasiassa oloa se reipas liikkuminen! Sykkeet vaan nousee ihan eri tavalla kuin ennen ja treeni tuntuu muutenkin rankemmalta, vaikka lihaksissa voimaa onkin. Tästä siunatusta tilasta varmasti sekin johtuu.

Jos jollain on hyviä vinkkejä näiden etovien aaltojen kanssa kamppailuun, niin otan niitä mieluusti vastaan! Töissä en tahtoisi tästä asiasta kuitenkaan ainakaan ennen ensimmäistä ultraa joutua kertomaan, ellei ihan pakko ole.

Jään tänne seuraavaa aaltoa odottelemaan, tekee jo tuloaan...

Aurinkoista kevätpäivää muillekin toivotellen!

Is there anyone out... in there?

Ahdistuspostaus!

Alkuun päätettiin, ettei tarvita mitään varhaisultria tai muitakaan, vaan katsellaan ekaan neuvolaan asti joka on siis 22.4.) ja mennään ihan rauhassa. No, nyt minua on kaksi päivää vaivannut ihan kamala epätietoisuus siitä, onkohan tuolla mahassa edes mitään elämää! Ja tämähän johtuu lähinnä kai siitä, että viikonlopun aikana katosi ne menkkamaiset vihlonnat alavatsasta (tosin eilisiltana sängyssä yskäisyn jälkeen vihloi taas), ja raskauspahoinvointia ei ole (tästä pitäisi kai osata iloita?) ja ainoa jäljellä oleva "raskausoire" on nuo rinnat, jotka painellessa tuntuu helliltä. Ehkä ihan pientä närästystä tai sellaista "paineen tunnetta" tuossa vatsan alueella on, muttei varsinaisesti mitään etovaa ja aamukahvikin meni alas ihan niinkuin ennenkin.

Joten hei sinä millinmittainen pikku-ukko tai -neiti, ilmoittelisitko itsestäsi? Ihan mielelläni vaikka oksentaisin huomisaamuna (kerta riittäisi, kiitos!), jos se antaisi minulle varmuutta asiasta. Tai kasvata vaikka tuota mahaa niin, että voin päätellä siitä jotain!

Sit meitä miehen kanssa molempia ahdistaa sekin, että ajatukset lentää tän asian kanssa jo jossain ihan liian pitkällä! Ollaan nimittäin jo suunniteltu tulevan lapsen nimiäisjuhlien ohjelmaa ja tulevat kummitkin lähes nimetty.

Lisäksi ollaan mietitty, että ollaanko me pahoja ihmisiä, jos ei pienokaisella ole heti omaa huonetta? Netti kun on pullollaan kaikkia ihania vauvanhuoneita ja sisustusvinkkejä, mutta jotenkin en osaa edes ajatella, että sellanen nyytti tahtois edes omaan huoneeseen (no, ehkä päikkäreiden ajaksi). Kun me ei vaan jotenkin haluttais siis edes laittaa vaavia omaan huoneeseen, vaan ois kiva jos pinnasänky ois meidän makkarissa, kun lapsi nyt ei yksin huoneessaan edes leiki ainakaan pariin ensimmäiseen vuoteen. Onko tästä kellään minkäänlaisia kokemuksia tai näkemyksiä? Meidän makkari on sen verran iso, että siihen ihan huoletta mahtuis pinnasänky ja hoitopöytä. Tai makkarin yhteydessä olevaan "vaatekaappi/pukeutumistilaan" mahtuis se hoitopöytä hyvin myös, siinä ois wc:kin vieressä pesuja varten isolla altaalla. Toisaalta meillä on myös makkarin lähellä oleva "aulatila" (ihan kookas rappujen yläpään aula, ehkä n. 10 neliötä?), josta voisi tehdä sen "hoito-/leikkitilan", eli laittaisikin vain pinnasängyn meidän makkariin ja muut jutut siihen aulaan?

Niin, tän kaiken miettiminenhän on ihan turhaa ja oikeastaan itsensä kidutusta, kun ei tiedä onko sitä elämänalkua edes olemassa.

Voi apua, sinne ekaan neuvolaan on ikuisuus! 3 viikkoa, miks nää päivät matelee?

Kiitos blogger, nyt mua ahdistaa paljon vähemmän
pullis (5+3)

5. Raskausviikko

Raskausviikkoni 5 oli ja meni, se oli ensimmäinen viikko, kun tiesin, että sisälläni on uusi pieni ihmisen alku. Luntattuna ja lyhennettynä vau.fi:n sivuilta, viikolla 5 tapahtui tällaista:

Alkion pituus 0,5-1 mm

ALKIO
 Alkion pituus 0,5-1mm. Viidennen viikon alussa alkio on kahden viikon ikäinen. Alkio muuttuu pitkulaisemmaksi, ja sen selkäpuolen solut alkavat erikoistua ja liikkua omille paikoilleen niihin kohtiin, joihin soluista kehittyvät elimet aikanaan sijoittuvat. Osa soluista muodostaa uuden solukerroksen kahden jo olemassa olevan kerroksen väliin. Viidennen viikon lopulla alkiolevyssä on siis kolme kerrosta. Yksi kerroksista kehittyy aikanaan hengitys- ja ruuansulatuselimistöksi. Toisesta kerroksesta kehittyvät luusto, lihaksisto, sukupuolielimet, munuaiset ja verenkiertoelimistö. Kolmannesta kerroksesta taas kehittyvät hiukset, iho, aivot ja selkäranka. Alkio on edelleen litteä.

NAINEN
Kuukautiset ovat ehkä jo jääneet pois, ja ensimmäiset raskausoireet nostavat päätään. Raskaus tulee todelliseksi viimeistään, kun maaginen sininen viiva ilmestyy raskaustestiin. Positiivinen testitulos herättää monenlaisia tunteita riemusta shokkiin riippuen siitä, onko raskaus ollut suunniteltu vai ei. Hassua kyllä, moni meistä saa tietää elämänsä suurimmat uutiset vessassa. Naisen elimistö tuottaa hormoneja, joiden avulla veri virtaa kohtuun takaamaan sen uudelle asukille parhaat mahdolliset oltavat.

Aika jännittävää! Ja mitä minuun tulee, niin kyllä, kuukautiset jäi pois ja tein testin johon ilmestyi, sinisten viivojensijasta kylläkin, kaksi punaista viivaa. Tunteita käytiin läpi laidasta laitaan, surua, pelkoa, jännitystä, onnea, iloa, riemua, haikeutta... en osaa edes kaikkia nimitä. Välillä oli syyllinenkin olo. Mutta se lienee vaiheeseen kuuluvaa. Pääasiallisin tunne on kumminkin ilo ja onni, mutta onhan se normaalia, että elämän suurin muutos herättää muitakin tunteita.

Toki nämä tunnetilat sais tästä vähän rauhottua, että tulis työn tekemisestäkin jotain... ens viikolla pitäis saada jotain aikaiseksikin, viime viikko meni ihan haaveillessa!

Tähän loppuun mennyt viikkoni kuvina:

Käytiin hiihtämässä, ja tämä dyynimäinen

maisema pysähdytti!

Kokeiltiin porkkanalettuja, vihdoin! Tähän taikinaan meni 2 kypsää banaania ja 4 munaa, aineet sekaisin ja paistettiin rasvassa lettupannulla. Oli uskomattoman hyviä ja terveellisiä, kuvassa näkyy koko satsi joka tuosta määrästä tuli. Syötiin mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa <3.

Uudet bb:n treenihousut tuli postissa <3. Niin rakastuin näihin heti, ihan ku ois tullu tuloksiakin enemmän ku mitä on oikeesti salilla tullutkaan! :D

Ensimmäinen masukuva, rv 5+0. Sivusta ja edestä. Ei siinä vielä asukin kasvaminen näy, mutta pääsiäisen herkuttelu siinä kyllä näkyy! On nimittäin syöty; jogurttikookoksia, suklaata, irtokarkkia, rahkapiirakkaa, mämmiä, mignon, poppareita.... kuvan paino 59,8kg. 

Kohti uutta viikkoa siirryn toivoen, että alkuraskauden oireet säilyisivät yhtä vähiäisinä kuin nytkin ja että kaikki jatkuisi hyvin.

Kummilta tuli äsken tekstari:

Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi.

Nauttikaa pääsiäispyhistä ja rauhasta!
Pullis

Tuntemuksia näin munajuhlan aluksi...

Jep, pitkäperjantai. Meillä herättiin seitsemältä, joten melko pitkä tästä tulee!

Juteltiin aamusta taas miehen kanssa tästä raskaudesta, kun ahdistuin hetkeksi miettiessäni, etten voikaan nyt etsiä uutta työtä tän kaiken keskellä (tai voisin, mutta kuka hullu luopuisi vakituisesta työstään tulevan äitiysloman (ja mahdollisen... todennäköisen! hoitovapaan alla??), vaikken tuosta nykyisestä työstäni enää tykkää. Olin siis jo useamman viikon aikana tullut melko läheiseksi työvoimahallinnon internet-sivujen kanssa. Tai siis ahdistuin kunnes miehen avustuksella tajusin, että kohta on talviloma (vappuviikko), sen jälkeen kohta kesäloma (alkaa viikkoa ennen juhannusta) ja sen jälkeen onkin enää 3 kuukautta töitä ennen äitiysloman alkua! Hui kamalaa, miten se tuntuu näin ajateltuna kamalan lyhyeltä ajalta.

Sitten pitäis jossain välin miettiä sekin, että milloin ja miten tästä kertoo töissä? Koska, vaikkei kukaan saisi olla, ja vaikka nyt itse sanonkin, niin olen kyllä korvaamaton tuolle työnantajalleni. Eikä siellä kukaan edes tiedä, mitä kaikkea minä teen ja hoidan!

Ei, se ei sitten ole enää minun ongelmani (onneksi).

Muutoin on mennyt eka "tietoinen viikko" ihan hyvin. Ei varsinaista pahoinvointia, vähän on etonut silloin tällöin ja vatsa ollut sekaisin. Alamahassa on kummia tuntemuksia, ei kipuja, mutta sellaista painetta, tai jotain mitä en osaa selittää. Tänään huomasin aamusta, että rinnat alkaa tuntua vähän aroilta. Toivotaan, että päästäisiin helpolla, ois ihanaa, jos pystyis liikkumaan tässä raskauden aikana ja muutenkin touhuamaan, eikä tartteis halailla vessanpönttöä. Henkisesti tää on kyllä rankkaa, mielialat menee ihan laidasta laitaan. Välillä pelottaa niin paljon, että ihan tuntee miten sykkeet nousee ja keho käy kierroksilla, sellaisia paniikkioireita (jep, mulla on ihan diagnosoitu paniikkihäiriö v. 2004, joka ei tosin ole oireillut n. 5 vuoteen enää suuremmin). Välillä taas on onnensa kukkuloilla kädet alavatsalla, ja kuvittelee miten siellä sellanen katkaravun näkönen tyyppi muodostuu :D Ajoittain taas miettii, että haluaako tätä kuitenkaan oikeasti. Olenko minä valmis tähän sittenkään? Mutta kai näitä miettii jokainen, ja kuten kummini (ainoa henkilö jolle tästä puhuin, koska haluan, että minulla on joku jolle itkeä, jos kaikki päättyykin huonosti) sanoi, äitiyteen ehtii kyllä kasvaa 9 kuukauden aikana.

Mutta pääsiäiseen... Meillä pääsiäisruoka koostuu säräpaistista (googlettakaa Lemin särä, jos ette tiedä) kera uuniperunoiden ja vihersalaatin. Jälkiruuaksi paistoin eilen äidin perinteisellä reseptillä rahkapiirakkaa (reilusti rusinoita!), jota sitten eilen piti ihan "maistiaisiksi" syödä jo pari palaa. Se oli aivan mielettömän hyvää, ja koko koti tuoksui ihan lapsuuden pääsiäiselle! Tänään se on varmasti vielä parempaa, kun on kunnolla jäähtynyttä ja vetäytynyttä. Onnistui tosi hyvin, vaikka pullataikina onkin leipomisessa mun heikko lenkki, ja pullapohjaan tuo tehdään. Kohoaminen ei taaskaan meinannut luonnistua, mutta kaikkien mikroaaltouunikikkojen ja muiden jälkeen pohjasta tuli (lähes) täydellinen.

Muutoin kuin ruuan osalta pääsiäisen sisältöön kuuluu lähinnä muuttoavustamista, hiihtoa (kohta mennään!), kuntosalia (suoraan hiihtolenkiltä), rentoutumista, hyviä kirjoja (Mötley Cruen törkytehdas on keskes, eilisiltanakin nauroin sen kanssa ääneen sohvalla), hyvää yöunta... mitäs vielä. Makkarin remonttia parin maalikerroksen verran?

Antoisaa munajuhlaa siis itse kullekin sielulle!