Mahakuvat viikosta 32+0 tähän päivään - laskettu aika tuli, ja meni (40+0)

Noniin. Siinä se meni, reilu tunti sitten ohi, kuuluisa laskettu aika. Melko oireetta, muutamia harjoitussupistuksia päivässä, ei juuri kipuja. Pieni on tyytyväinen yksiössään? Viime viikolla oli neuvolassakin kaikki hyvin. Tänään lasketun ajan kunniaksi mm. kävin kävelemässä 4km lenkin ilman mitään vaikeuksia, eli toisaalta olen kai onnellisessa asemassa. Ei tämä raskausaika ainakaan mitenkään raskasta sanan varsinaisessa merkityksessä ole ollut.

Toki on pakko myöntää, että kuluneella viikolla sitä on alkanut odottaa nyyttiä tosissaan ulkoistuvaksikin - ihan vaan, jotta näkisi miltä mahassa näytetään ja miltä se lapsen sylissä pitäminen sitten tuntuu. En tainnut täällä kertoakaan, että toissaviikolla käytiin polilla miehen kanssa käyrillä ja ultrassa, kun en pienen liikkeitä tuntenut päivään? Kaikki oli hyvin, sydänkäyrä erittäin reaktiivinen ja virheetön, pari supistustakin piirtyi. Lääkäri ultrasi, kaikki hyvin, painoarvio pikkuisella 2,9kg. Sen jälkeen jotenkin konkretisoitui, että masussa on ihan valmis pieni ihminen, jolla on isänsä nenä (onneksi, se ainoa asia jonka toivoinkin isältä periytyvän!) ja jonka tahdon ulos mahasta huolehdittavaksi ja rakastettavaksi. Lisäksi tämä raskaus on näin loppumetreillä melkoista huolta tämäkin, kun päivittäin vahtii, onko tuolla mahassa kaikki edelleen hyvin.

Sairaalalla käyrillä 21.11.2013 - kaikki hyvin masussa, ja äidilläkin jo tässä vaiheessa <3

Mahakuvia! Niitä oon miettiny monesti, mutta aina jäänyt työstämättä ja laittamatta. Nyt kiinnostuin vihdoin tekemään vertailuja, ja huomasin, etten rv 31+0 jälkeen ole teitä moisillä "ilahduttanut". Tässä tulee siis oikein kavalkaadi, masut yhtä viikkoa lukuunottamatta (37+0 jäi välistä, tai en löytänyt sitä koneelta?). On se naisen keho vaan ihmeellinen, ja ihmeellistä sekin, miten tuo maha näyttää joka viikolla ihan eri malliselta ja olevan eri kohdassakin... mutta tässä siis:

Pieneksi tuota on väitetty, niin ystävien ja sukulaisten kuin neuvolan th:nkin suunnalta. Ja joo, ei se varmaan kamalan iso ole, mutta ihan riittävän iso mun kokoiselle ihmiselle kannettavaksi! Raskausarpia olen toistaiseksi saanut yhden, ihan pienen n. 1-2cm mittaisin suoraan navan alapuolelle. Lisäksi lihomis-laihtumisajaltani olevat vanhat alavatsan arvet, joita on n. 3-4 kpl, ovat kasvaneet kaikki n. 1cm matkan ylöspäin tässä kahden viimeisen viikon aikana, se "uusi osa" näkyy punaisena kärkenä arvissa. Muutoin ei missään näy mitään repeämiä - vielä. Tosin elämisen jälkiä nekin, melko vähällä oon päässyt siihen nähden miten helposti mulle on raskausarpia nuorena /lihoessa tullut. Niitä kun on pohkeissa ja alleissa ja rinnoissa ja pakaroissa ja sisäreisissä ja ja ja... jo valmiiksi. Maha taitaa olla ainut, missä ei ole :D Ja mitäpä sitä ei mahassa kasvavan ihmisen alun vuoksi sietäisi, arvet ois pieni hinta maksaa moisesta ihmeestä <3.

Yksi asia mitä suuresti kuitenkin kaipaan, on se oma kroppa! Huomasin joku päivä nuo alkuraskauden kuvat, joiden rinnalle lisäsin tänään, la 40+0 otetut kuvat.

Ennen - jälkeen vertailua kehosta raskausaikana

Ja voi kauhistus mitä mulle onkaan tapahtunut!! Enkä toisaalta edes muistanut, miten hyvässä kunnossa oon ollut joskus. Rehellinen ollakseni, en muistanut KOSKAAN näyttäneeni noin hyvältä omaan silmään, kuin noissa rv 6+1 kuvissa?? Niin se nainen on itselleen sokea - sekä läskeilleen, että hoikkuudelleen. Tuossa siis motivaatiokuvat raskausajan jälkeiseen treenaamiseen, kunhan sinne asti päästään.

Mutta siis, onhan se keho löystynyt, kauttaaltaan. Lihaskuntoa en oo elokuun jälkeen tehnyt pätkääkään, ja sen huomaa. Reidet varsinkin on ihan löllöä, samoin takapuoli, joka jo kuvassakin roikkuu "kivasti". Ei sillä, eipä sitä ollut raskautta ennenkään, ja nuopa ne mun ongelmakohdat onkin...Jännityksellä jään odottamaan, millaisessa kuosissa tää keho on esim. vuodenvaihteessa, kun synnytyksestä toivottavasti on jo aikaa (no, joka tapauksessa on ainakin pari viikkoa) ja näkee vähän, mitä "omasta kehosta" on jäljellä. Odotan kuitenkin innolla edes niitä vaunulenkkejä, ilman tätä vatsaa ja keuhkoihin painavaa vauvaa sen sisällä!

Joka tapauksessa, se kuuluisa 9kk odotus ois nyt ohi. Vielä voi pari viikkoa mennä, mutta joka tapauksessa meillä on ihan kohta vauva <3. Meistä tulee perhe. Pieni ihme jota olen sydämeni alla kantanut, tulee maailmaan isin ja äidin iloksi ja riemuksi. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Rakenneultrassa (21+2)

Nyt se jännääkin jännempi päivä on ohitse! Sain jotenkuten yöllä nukuttua, työpäivä oli jotain ihan kamalaa. Keskittymiskykyä ei ollut lainkaan. Onneksi päivä meni nopeasti ja päästiin näkemään meidän pieni kuvaruudulta <3 Tässä hän mutristelee:

...otti just pienen peukalon pienestä suusta <3

Kaikkein ihaninta oli se, että kaikki oli hyvin! Reisiluun mitta ja pää-perämitta vastasi täysin viikkoja, eli 21+2. Pään leveys (tms) vastasi viikkoja 21+3. Eli ihan on ajallaan kasvanut. Painoarviota huimat 421g. Rakenteita katseltiin puolisen tuntia, ja iki-ihana ultratäti selitti missä on jalat, sormet, reidet, vatsalaukku, virtsarakko, munuaiset, selkäranka, selkäydinkanava, aortta, keuhkovaltimo, sydämen eteiset ja kammiot ja läpät, aivot ja niiden lohkot, nenä, silmät... kaikki. Ja lopulta kysyi senkin, mites ollaan sukupuolen suhteen ajateltu.

Niin, meille tulee 99% todennäköisyydellä pieni tyttö, oma pieni prinsessa <3. Hienosti olitte äänestäneet, mutta enemmistö oli (minun mieheni kanssa! :D) väärässä kumminkin. Tyttöoloni piti kutinsa, ja meillä ei siis kasvatella pippeliä. Pitkään ja hartaasti sitä ultrattiin, joten kyllä luotan että tyttö se on. Häpyhuuletkin taisi vilahtaa kuvissa :) Ja tuo ultratäti vaan on jotain niin parasta, siinä on kyllä ihminen paikallaan, ja näkee että rakastaa työtään. Aivan ihana tyyppi!

Pitihän sitä sitten kaupasta jo ensimmäiset tyttöjutut napata mukaankin, kun oli alennusmyyntejä.... yhteensä n. 10€ seuraavista; 56cm body n. 4e, siihen sopivat housut n. 4e ja vaaleammat puolipotkarit n. 3e:

Koska vaikka meillä vaatteita on, niin tyttövaatteita ei ole, eikä niitä mistään saada. Eli saan rauhassa toteuttaa äitiyttäni ja ostella pikkuiselle hyvällä omalla tunnolla kaikkea tyttöhömppää!

Mutta, nyt unille pitkän päivän päätteeksi. Nukkukaa hyvin!

Aikuisten legot, rv 21 kuulumiset ja masukuva 21+0

Uudet yöpöytämme saapuivat vihdoin kauppaan, ja hain ne perjantaina. Jotain hyötyä olla raskaana: huonekalukaupan mies kantoi nätisti takakonttiin asti ne laatikot ja toivotteli hyvää viikonloppua, varmisti vielä että kontti mahtuu kiinni :)

Mies lähti sitten bestmanin velvollisuuksia suorittamaan, eli suunnittelemaan polttareita, ja minä kävin isona tyttönä noiden aikuisten legojen kimppuun. Eli kokoamaan tanskalaisia laatukalusteita! Ensimmäinen yöpöytä työvaiheessa näytti tältä:

Voin väittää, että oli ihan kaliiberia kuin Ikean kalusteet - ne on vielä helppoja! Tein 1,5h töitä tuon yden yöpöydän kanssa. Onneksi siis oikeasti tykkään koota moisia, katsella ohjeita ja pyöritellä ruuveja, ja lopulta sain valmiiksikin:

Mies sitten soitteli ja ihmetteli, kun minulla oli mennyt niin kauan. Sanoi vain pohtineensa, että "varmaan teki omaan rauhalliseen tahtiinsa". No, laitoin sen kasaamaan toisen kun tuli kotiin, ja totes, ettei enää ihmettele miks meni niin kauan :D Oli siinä tuolla minun korjausmiehellänikin tekemistä. Mutta, tykkään noista kamalasti, meillä on VIHDOIN yöpöydät tässä asunnossa, ollaan siis asuttu tässä v. 2007 alkaen. Itseasiassa on meidän ensimmäiset yöpöydät koskaan :)

Mutta niin vaan meni rv 21 ja ensimmäinen viikko töissä loman jälkeen. En saanut siellä aikaiseksi mitään! Siis ihan yksittäisiä pieniä juttuja lukuunottamatta... ensi viikolla on tsempattava. Lisäksi siirryin äitiysvaatteisiin heti raskauden puolivälin jälkeen, pikkuinen rajapyykki sekin. Oireita ei raskaudesta enää kamalasti ole, harjoitussupistuksia on ollut vaihtelevasti pitkin viikkoa riippuen rasituksesta. Lisäksi jotain kasvukipuilua ja paineentunnetta ajoittain. Ja oikea tissi valutti yks päivä maitoa! On noista puristaessa vähän jotain kirkasta tullu jo pari viikkoa, mutta nyt sitä tuli ihan valumalla - jos muuttais blogin nimeksi matkalla lehmäksi ;) ? Painon suhteen, jos rv 20 oli nollaviikko, niin tää seuraava sitten ihan päinvastainen. Painoa kertyi yhteensä tasan 1kg, eli paino 21+0 oli 64,0kg. Se tarkoittaa kokonaisnousua 4,4kg.

Maha tuntuu nyt kasvavan tasaisen tappavaan tahtiin, ja eilisaamuna 21+0 se näytti tältä:

Maha 21+0 (c) Pullis

Olen koittanut sitä nyt aina suihkun jälkeen rasvata tuolla Weledan raskausarpiöljyllä, ja ainakin vatsa tuntuu öljyämisen jälkeen pehmeältä ja kosteutetulta. Saa nähdä.

Huomenna on kamalan jännä päivä, kun meillä on rakenneultra! Klo 14.30 on aika, mies tulee mukaan. Saa nähdä nukunko ensi yönä lainkaan.... katselin kyselyn tuloksia, niin aika tasoissa mennään 9-10 taisi olla äsken pojan hyväksi. Vielä ehtii hetken aikaa vaikuttaa lopputulokseen tuossa sivupalkissa, oma olo ei oo enää lainkaan niin yksiselitteisesti tyttömäinen, kuin oli jossain vaiheessa... mutta, pelottaa! Huomenna siis ru kuulumisia :)

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Nt-Ultra (11+2)

Moiiiiiii, äiti mää vilkutan!!!!

Tänään aamusta oli siis kauan jännätty ensimmäinen ultra-aika, nt-ultra. Osallistutaan siis miehen kanssa kaikkiin seulontoihin mitä vaan tarjotaan. Siinä sitä sitten klo 8:45 istuttiin kädet hikoillen miehen kanssa äitiyspolin odotusaulassa, miettien pahinta ja toivoen parasta. Tulevana äitinä minulla oli pari päivää takana, jolloin olin miettinyt etten varmasti ole raskaana lainkaan. Oireet olivat lähes tyystin hävinneet, ihan pientä iltaista tissiaristelua lukuunottamatta. Ei edes turvotusta vatsassa juurikaan, tänään vatsa näytti aamulla peilistä pienemmältä kuin aikoihin (hups, rv 12 alun masukuva ottamatta, korjaan asian piakkoin!).

Ultratäti huuteli sitten ovelta, iloinen pieni ja pullea kätilö. Hetki siinä turistiin, otti esitietoja ja neuvoi muutamassa tutkimusasiassa, joihin osallistutaan. Sitten housut pois ja laverille, tiukka ote miehen kädestä kiinni. Ja voi että äidin sydäntä lämmitti, kun hetken päästä pieni masuasukki heilui monitorissa <3. Ensin katsottiin vatsan päältä, sikiöiden määrän voi siitä kuulemma paremmin varmistaa. Sen jälkeen alakautta, kun mittailtiin tarkemmin. Ensin ei suostuttu kääntymään millään, makoiltiin vaan naama alaspäin ultratädin kiusaksi (päiväunet <3). Hienosti kuitenkin erottui selkäranka, isot aivot, sydän hakkaamassa paikallaan, napanuora, istukka... Ja pienen tökkimisen jälkeen ponnistettiin urheilijanuorukaisen tavoin vauhtia kohdun pohjasta ja käännyttiin kyljelleen jammailemaan. Vilkuteltiin ja heiluttiin, mutta siinä välissä niskaturvotuskin mitattiin. Mukaan saatiin neljä kuvaa pienokaisesta eri asennoissa. Oma pieni ihme!

Mahan päältä mitattuna pikkuisen koko oli 46mm, mikä vastasi viikkoja 11+3. Alakautta mitattuna 51mm, mikä taas vastasi viikkoja 11+6. Laskettua aikaa ei kuitenkaan siirretty, eli 11+2 mennään edelleen, la 30.11.2013. 11+6 on kyllä omien laskujen mukaan ihan mahdotonkin, sen verran ovulaatioitani tunnen....

Niskaturvotuksen lukemaksi kirjattiin 1,12mm, eli normaali tulos. Näillä raskausviikoilla ja -päivillä normaalin yläraja taisi olla 3,2mm, mikäli yhtään muistan mitä ultratäti sanoi. Normaali tulos kuitenkin. Kahden viikon sisällä soittavat, mikäli jokin veriseulojen jälkeen antaa aihetta, joten se nyt sitten vähän kuitenkin jännätään. Neuvolaan on seuraava aika varattuna 29.5., jolloin on myös ensimmäinen neuvolalääkärin tapaaminen. Hän onkin minulle tuttu lääkäri jo nuoruudesta, kun ensimmäisen kerran e-pillereitä aloitin syömään joskus 16-vuotiaana!

Oli se vaan uskomatonta ja ihmeellistä. Ultrakäynnin jälkeen haluttiin miehen kanssa jotain ostaa tämän todelliseksi tekemiseksi, ja käytiin kirjakaupasta hakemassa iso ja hellyyttävä vauvakirja, jossa on pitkä osionsa myös odotusajasta ja vanhempien tuntemuksista. Pääsee sinne ensimmäisen ultran kokemukset sitten kirjaamaan ja laittamaan kuvat lokeroon talteen :)

Meistä taitaa sittenki tulla ihan oikeat isä ja äiti. Voi tätä onnen määrää!

9+2

Kamala mitä kiirettä pitää, ei ennätä kirjoitella!

Otin viikon 10 alkamisen kunniaksi lauantaina masukuvankin, mistä taitaa vihdoin vähän muutosta jopa näkyäkin. En kuitenkaan ehdi sitä (vieläkään...) tänne siirtää, vaatii muokkausta.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut hurjasti, mutta tässä nyt ihan lyhyt päivitys, jottei pääse unohtumaan:
- oon herkutellu LIIKAA. 450g irtokarkkia, 300g sipsiä, 0,5pakettia jäätelöä, voisilmäpulla... nää meni vain viikonloppuna. Ei oo ihme, et tänä aamuna paino oli edelleen 61kg, mikä on +1,4kg raskauden alkupainoon. Ei se onneks silti vielä kamalasti ole :)
- oon liikkunu tarpeeksi, pitkästä aikaa salitreenikin alkoi kulkea, viikonloppuna käytiin miehen kanssa molempina päivinä. Pitää nyt yrittää, kun pystyy vielä kyykkäämään ja muuta, ei tiiä yhtään missä vaiheessa tuosta saleilusta tulee epämukavaa!
- autokolarin jälkeiset selvitykset on hoidettu loppuun! Tänään saatiin pois päiväjärjestyksestä viimeisetkin, eli uuden auton hankinta lunastetun tilalle ja viimeiset korvausvaatimukset syyllisen vakuutukseen. Huomenna mennään hakemaan uusi automme kotiin <3.
- varasin ajan ensimmäiseen ultraan tänään! Se on maanantaina 13.5.2013 klo 9 aamusta. Minä pystyn aloittamaan työpäivän silloin myöhemmin, eli töissä ei tarvitse välttämättä kertoa. Tosin voi olla, että ks. päivän iltana kerron kokouksessa, mikäli kaikki on hyvin ultrassa. Jännittää jo nyt vietävästi!! :D Harmi vähän, että meni äitienpäivän yli, mutta pitää keksiä jotain muuta tapaa viestiä asiasta perheille... tai ehkä äitienpäivälahjat vaan on tänä vuonna vähän myöhässä ;)
- raskausoireet on vähentyneet, pahoinvointia ei ole enää juuri lainkaan. Väsymys on vietävää, päiväunet olen nukkunut joka päivä. Tissit on edelleen kipeät ja turvoksissa. Tällä viikolla on taas tuntunut jotain kummia alavatsatuntemuksiakin, ei ne ole kipuja, mutta jotain kummaa tuolla "syvällä", en osaa sanoa missä. Kai ne jotain kasvukipuja on? Ainakin neuvolan mukaan niitä alkaa nyt tulla, kun varoitteli jo viime viikolla, ettei pidä sitten säikähtää heti. Niin joo, kilpirauhaslabrassa kävin tänään ja vein ne neuvolan vaatimat pissinäytteet labraan. Pitää huomenna selvittää miten niiden tulosten kanssa....
- olen tämän viikon l.o.m.a.l.l.a. IHANAA! Miehellä ja minulla on huomenna 12-vuotispäivä, hurjaa, että sekin on mua näin kauan jaksanut. Sen kunniaksi syömään ja nauttimaan toisistamme ulos, loppuviikosta kenties reissuunkin. Mikäli autokaupoilta rahat riittää...

Tässä nyt lyhyesti. Palailen niiden kuvien kanssa pikimmiten, en osaa luvata ehdinkö ennen viikonloppua!

Hauskaa vappua kaikille :)