maanantai 29. huhtikuuta 2013

9+2

Kamala mitä kiirettä pitää, ei ennätä kirjoitella!

Otin viikon 10 alkamisen kunniaksi lauantaina masukuvankin, mistä taitaa vihdoin vähän muutosta jopa näkyäkin. En kuitenkaan ehdi sitä (vieläkään...) tänne siirtää, vaatii muokkausta.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut hurjasti, mutta tässä nyt ihan lyhyt päivitys, jottei pääse unohtumaan:
- oon herkutellu LIIKAA. 450g irtokarkkia, 300g sipsiä, 0,5pakettia jäätelöä, voisilmäpulla... nää meni vain viikonloppuna. Ei oo ihme, et tänä aamuna paino oli edelleen 61kg, mikä on +1,4kg raskauden alkupainoon. Ei se onneks silti vielä kamalasti ole :)
- oon liikkunu tarpeeksi, pitkästä aikaa salitreenikin alkoi kulkea, viikonloppuna käytiin miehen kanssa molempina päivinä. Pitää nyt yrittää, kun pystyy vielä kyykkäämään ja muuta, ei tiiä yhtään missä vaiheessa tuosta saleilusta tulee epämukavaa!
- autokolarin jälkeiset selvitykset on hoidettu loppuun! Tänään saatiin pois päiväjärjestyksestä viimeisetkin, eli uuden auton hankinta lunastetun tilalle ja viimeiset korvausvaatimukset syyllisen vakuutukseen. Huomenna mennään hakemaan uusi automme kotiin <3.
- varasin ajan ensimmäiseen ultraan tänään! Se on maanantaina 13.5.2013 klo 9 aamusta. Minä pystyn aloittamaan työpäivän silloin myöhemmin, eli töissä ei tarvitse välttämättä kertoa. Tosin voi olla, että ks. päivän iltana kerron kokouksessa, mikäli kaikki on hyvin ultrassa. Jännittää jo nyt vietävästi!! :D Harmi vähän, että meni äitienpäivän yli, mutta pitää keksiä jotain muuta tapaa viestiä asiasta perheille... tai ehkä äitienpäivälahjat vaan on tänä vuonna vähän myöhässä ;)
- raskausoireet on vähentyneet, pahoinvointia ei ole enää juuri lainkaan. Väsymys on vietävää, päiväunet olen nukkunut joka päivä. Tissit on edelleen kipeät ja turvoksissa. Tällä viikolla on taas tuntunut jotain kummia alavatsatuntemuksiakin, ei ne ole kipuja, mutta jotain kummaa tuolla "syvällä", en osaa sanoa missä. Kai ne jotain kasvukipuja on? Ainakin neuvolan mukaan niitä alkaa nyt tulla, kun varoitteli jo viime viikolla, ettei pidä sitten säikähtää heti. Niin joo, kilpirauhaslabrassa kävin tänään ja vein ne neuvolan vaatimat pissinäytteet labraan. Pitää huomenna selvittää miten niiden tulosten kanssa....
- olen tämän viikon l.o.m.a.l.l.a. IHANAA! Miehellä ja minulla on huomenna 12-vuotispäivä, hurjaa, että sekin on mua näin kauan jaksanut. Sen kunniaksi syömään ja nauttimaan toisistamme ulos, loppuviikosta kenties reissuunkin. Mikäli autokaupoilta rahat riittää...

Tässä nyt lyhyesti. Palailen niiden kuvien kanssa pikimmiten, en osaa luvata ehdinkö ennen viikonloppua!

Hauskaa vappua kaikille :)

torstai 25. huhtikuuta 2013

Viikon kohokohtia (8+5)

On ollu "ihan pikkasen" väsyttävä viikko, niin ei ole neuvolan jälkeen jaksanut tänne(kään) panostaa. Maanantai oli myös töissä tosi pitkä päivä. Tiistaina jaksoin pitkästä aikaa salillekin illasta, ja tein kyl sellasen tissireenin et oksat pois! Nyt on kaks yötä heräilty, kun kissa kävelee tissien päällä sängyssä ja tekis mieli huutaa kivusta, kun ne on jo raskaudestakin hellänä, ja nyt on sit lihaksetkin kipeet ku mikäki :D Tietääpähän tehneensä. Vaikuttaakohan tää raskaus tohon palautumiseen jotenkin, oli nimittäin takareidetkin viime viikon perjantain sjmv-reeneistä vielä eilenkin kipeenä? Ei ehkä koskaan oo noin pitkään kestäny! Ja joo, tiedän et pitäis venytellä, enkä tee sitä tarpeeksi, mutta ei kestä siltikään.

Eilen kävin sit vähän kävelyllä, oli vihdoin tuolla pururadoilla sulaa, ja vaikka vähän märkää olikin, niin pääsi siellä jo lenkin heittämään. 45min meni, teki hyvää saada raitista ilmaakin pitkästä aikaa! Väsymyksen vuoksi oli eilen tosi paha olokin pitkästä aikaa (raskauspahoinvointia mulla ei oo ehkä viikkoon ollu), niin tuo ulkoilu tuntuu auttavan siihenkin. Juosta en voinut, kun erehdyin laittamaan ei-ihan-parhaat-urheiluliivit, ja kun ekan kilometrin jälkeen tuntui joka askelella et tissit irtoo (ehkä se toissapäivän reenikin vaikutti...), niin päätin kävellä loppumatkan. Mutta hei, siellä on ihan oikeesti kevät pikkuhiljaa, tässä todisteita:

Mitäs muuta tähän viikkoon... ollu ONNEKSI kivempi kuin viime viikko. Maanantaina kävin tosin vanhalle autolle hyvästit heittämässä, lunastuspäätös tuli tiistaina postissa. Se raukka näytti tältä, eikä tässä näy edes koko kyljen vauriot :(
Mä niin tykkäsin tuosta autosta! Jos autoa kohtaan voi olla tunteita, niin tuota kohtaan oli :) Se oli hyvä ja toimiva auto ja paras ajettava ehkä ikinä, mitä oon ajanu. Nyt on sitten nähtävä kamala vaiva ja lähdettävä etsimään uutta.. vaikka joo, se farmari nyt saadaankin. Meillä se oon muuten minä joka ajaa, ja miehen mukaan saan valita sen autonkin taas :) Niin tosiaan, ne poliisikuulustelutkin oli maanantaina, onneksi oli kiva (ja hyvännäköinen ;)!) komisaario, meni rennosti ja helpolla.

Lisäksi tiistainako se oli, se kirjan ja ruusun päivä? No joku päivä kumminkin! Mua odotti ihana yllätys, tykkään kamalasti yllätyksistä, mutta niitä kukaan tekee nykyisin kovin harvoin. Mies on vähän nyt kunnostautunut, mutta kumminkin... nyt vuorossa oli kummi! Ensin postissa odotti tällainen kortti:
Ja sen mukana tuli se Anneli Päivänsaran "Liikunnallisen äidin käsikirja", jonka kanssa vierähtikin yksi iltapäivä. Oli mulla kissa myöskin seuranani:
Tykkäsin! Siis, en oo vielä päässyt juurikaan liikuntaosioon, ruokaosion kahlasin kokonaan tiistaina jo läpi. Ei siellä kamalasti uutta ollut, kun on nuo ravitsemusjutut kiinnostanut jo pitkään ja niitä on tutkinut. Mutta oli siellä uutta noin raskauden näkökulmasta, ja onhan kaikki tähän liittyvä kiinnostavaa. Enemmän kuitenkin odotan tuolta liikunta-osiolta, neuvolassa kun ei osattu oikein mitään siitä sanoa, mm. salitreenin suhteen. Eli itse pitää se tieto jostain kaivaa. Voin kirjotella lisää, kunhan luen pidemmälle :)

Lisäksi olen syönyt, paljon! Tällasia rekkamiehen annoksia:
Painossa se ei onneksi ole vielä näkynyt, paino edelleen tasan +1kg lähtöpainoon. Huomenna se voi olla enemmän, sillä tänään käytiin työporukan kanssa ulkona syömässä. Jälkkäri oli taivaallista, pähkinäsuklaa-brownie mangospassionsorbetilla. Vähän tuo painonnousu ahdistaa ja pelottaa, mutta ehkä pystyn elämään sen kanssa, ja toivoisin kyllä jo sitä söpöä vauvamahaa :) ! Iltaisin on ihan järkyttävän turvoksissa nyt oltu aina, maha on ihan rantapallo. Mutta se on vasta turvotusta, kaipaan sellasta sulosta vauvapömppistä.

Lisäksi työnantaja muisti minua ihan arvokkailla korvakoruilla ja kukilla valmistumisen johdosta. Nyt on tällasia koristamassa olkkarin pöytää:

Töissä oli muutama hankala tilanne myös, tän kivan lisäksi... näin opinnäytetyöni ohjaajaa, joka kyseli olenko hakenut uusia töitä vai mitä tulevaisuudessa meinasin. Siinä sitten mumisin, ja hän vaan vastasi, että "ai ei mitään mistä haluaisit puhua" :D Mihin jotain mumisin, että joo en ainakaan vielä... sitten töissä työkaverille manasin tiettyjä työjuttuja, ja se siihen että "vitsit ootan, että joku päivä lähdet täältä ja nähdään miten nuo reagoi, kun et hoidakaan enää näitä kaikkia asioita". Siihenkin jotain mumisin, että niin, en minä nyt tässä oo ihan heti lähdössä... :D Teki niiiiiiiiiiiin mieli tokassa, että "tiiätkö, ens syksynä lähden"! Mutta hyvä, että pidin mölyt mahassa, en tahdo ennen ekaa ultraa kertoa mitään. Ensi maanantaina se ultrakin pitää tosiaan varata :)

Yks mikä on raskauden myötä tullut myös, on muuten nuo ihan kamalat painajaiset! Viikon sisään ne on vaan pahentunu, pahin oli viime yönä. Siinä mies kuoli, miehen äiti hyppäsi voltilla rappusissa ja menetti tajuntansa... mitä vielä. Mietin unessa että mitä tapahtuu talolle ja miten selviän lapsen kanssa ja voiko mahassa oleva lapsi periä miehen osuutta tästä talosta... kaikkea sitä ihmismieli kelaa! Toivon niin, että ens yönä saisin paremmin nukutuksi, viime yö meni noiden painajaisten kanssa tosi katkonaisesti.

Eli, nyt painun pehkuihin. Jännää, että kohta paukutaan jo kaksi numeroisille raskausviikoille! Ja hei, minulla alkaa huomisen jälkeen viikon loma :)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen neuvolakäynti (8+2)

Se on nyt takana! Jännää oli, mutta mukavaa :) Ja askeleen lähempänä vauvaa olemme taas. Miehelle ainakin tuntui olevan iso kokemus, teki siitä ehkä todellisempaa?

Paljon vaan juteltiin niitä näitä, käytiin läpi raskauden alkua ja oireita ja syömisiä, liikkumisia ja muita. Meille kerrottiin mitä kaikkea odotusajan seurantoihin liittyy ja mitä seuraavaksi pitää tehdä, annettiin pissanäyteputkiloita ja labralähetteitä ja muita. Ensi viikolla voi ensimmäistä ultraa varailla rv 11. - 12. ajalle, eli ei sinnekään pitkä aika ole! Kilpirauhaslabroissa pitää kanssa käydä, mielellään pian, neuvolalääkäri sitten katsoo tuloksia ja arvioi nostetaanko lääkettä. Varailen sen ajan tänään myöhemmin.

Hemoglobiini oli 130 ja verenpaine neuvolatädin mittaamana 145/90. Osasin ennakoida, ja mittasin kotona paineet 116/59, kun ei minulta ole kukaan terveydenhoitaja normaalia painelukemaa saanut yli 15 vuoteen. Jostain syystä vaan jännään tuota niin kamalasti, että sykkeetkin nousee hurjiin lukemiin.Sydänääniä ei yritetty kuunnella, koska näillä viikoilla ei kuulemma kannata. Kohdun se kuitenkin tunnusteli, ja sanoi olevan ihan viikkoja vastaavasti kasvanut, noin appelsiinikokoinen. Jännää oli jo sekin! :D

Kivaa oli! Sai uuttakin tietoa ja paljon materiaalia mukaan tutustuttavaksi. Ensimmäinen neuvolalääkäri on nyt jo varattuna toukokuulle ja nopsaan tää odotus tuntuu menevän, kun ensi viikko on jo Rv 10.

Kovin se neuvolatätikin yllättyi, kun kerrottiin että ensimmäinen yrityskierto. On kuulemma harvinaista, mutta meille toki iloinen asia, ettei tarvinnut pitkään yrittää. Vaikka siihenkin oltiin varauduttu, ja kamalan pahalta tuntuu kaikkien puolesta, keille tämä on vaikeampaa :( Voimia siis sellaisiin perheisiin!

Nyt on riennettävä poliisilaitoksen kautta töihin, ja koitettava jopa keskittyä. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Edit: ikäpäivitys

Ai niin, unohtui äskeisestä päivityksestä, laitetaan ihan omakseen niin ei jää keneltäkään huomaamatta!

Olen nimittäin ollut OMAN IKÄNI suhteen ihan harhakäsityksessä. Tästä mieheni minua valaisi toissapäivänä, kun vilkaisi tätä blogiani... että mistä lähtien olet ollut 32-vuotias??

Siinä sitten laskeskelin pitkällä matikallani että lokakuu 2012 - lokakuu 1981, sehän on tosiaan 31-vuotta. Eli joo, 31-vuotias nainen on täällä matkalla äidiksi, nuorruin juuri vuodella!

Eli älkää ihmetelkö, kirjoittaja on sama, vaikka profiili ja blogin kuvaus muuttuikin... onneksi näin päin, tuntuu kivalta olla vähän nuorempi, kuin mitä kuvitteli olevansa :D


8. Raskausviikko (8+1)

Luvassa kuvaton postaus - maanantaisen kolarin jälkeen on ollut ahdistava, kiireinen ja turhauttava viikko, enkä ole ennättänyt tänne panostaa. Vakuutusyhtiöiden kanssa tapeltiin torstaihin asti, että saatiin edes sijaisauto syyllisen vakuutuksen piikkiin käyttöömme, jotta voin tehdä töitä. Muutoin ei oman auton kohtalosta vielä tiedetä, toivotaan nyt että selviäisi ensi viikolla. Sijaisauton vuokrasopimus on nyt 14 päiväksi, en kehtais siitä enää alkaa tappelemaan... uusia autoja on kyllä jo kateltu, kun vaurioiden suuruuden mukaan autoliiike oli sitä mieltä, että vakuutusyhtiö sen lunastaa. Tollanen perheauto-farmari ois niinku sit hankinnassa... mahtuis vaunut ja vermeet kyytiin! Toivotaan myös, että ne maksais tosta vanhasta tarpeeksi.

Huomenna on sitten jännä päivä - aamulla heti ensimmäinen neuvola, jonka jälkeen poliisin luo kuulusteluihin :) Neuvolasta kirjottelen varmaan heti huomisaamuna lisää!

Eilen päättyi tosiaan 8. raskausviikko. Vau:n mukaan siihen kuuluu tällaista:
 
ALKIO
Alkion pituus 9-14mm. Pienen pavun kokoisen alkion suu ja sieraimet ovat jo alkaneet muodostua. Pää ja sydän ovat suuria muuhun vartaloon verrattuna. Aivot koostuvat ohuesta solukerroksesta, joka näkyy ultraäänessä isona mustana aukkona. Erotamme toisistaan isot aivot, joka toistaiseksi on aivojen vähiten kehittynyt osa, keskiaivot ja aivojen takaosan, joka on alkuna muun muassa pikkuaivoille
Alkion sydän lyö 130–160 kertaa minuutissa. Sydämen seinämät ja läpät muodostuvat. Käsivarsien ja jalkojen aiheet kasvavat ja alkavat näyttää pieniltä meloilta. Alkio on sikiöpussin sisällä. Sillä on jo ohut ihokerros eikä se enää ole litteä.

NAINEN
Äiti on lapsensa ensimmäinen elinympäristö ja syntymättömän lapsen linkki ulkomaailmaan. Mikä vaikuttaa äitiin, vaikuttaa myös lapseen. Äidin tunnetilat välittyvät sikiöön istukan kautta.
Odottavien vanhempien elämä on jo ehkä alkanut muuttua monella tapaa. Tuleva äiti ei jaksa enää istua tv:n ääressä puolille öin eikä viipyä juhlissa pikkutunneille. Tuleva isä saattaa alkaa tuntea olonsa hieman ulkopuoliseksi, kun nainen käpertyy sisäänpäin uuden kokemuksen edessä. Avoin vuorovaikutus ja tunteiden jakaminen parisuhteessa on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.
  

Pitää toivoa, ettei tän viikon stressi ole kamalasti vaikuttanut meidän pikku pavun kehitykseen :( Tärkeitä kehityksen kannalta kuitenkin nämä viikot.Mun osalta pahoinvointi on tällä viikolla selkeästi helpottunut. Muutenkaan oireita ei kamalasti ole ollut, väsyttää toki hirmuisesti, mutten tiedä johtuuko stressistä vai raskaudesta. Ja tissit on kipeät, edelleen. Liikunnasta on pystynyt nauttimaan pitkästä aikaa enemmän, ja salillakin sain jalkatreeniin perjantaina hyvin tehoja mukaan! Sen verran hyvin, että edelleen on takareidet siitä mavetuksesta hapoilla...

Viime yönä näin ensimmäisen vauva-uneni! Olen kuullut, että niitä raskausaikana tulee. Synnytinkin unessa, kipua en muista, mutta muistan ajatelleeni, että taju lähtee jos ei seuraavalla ponnistuksella tule valmista; tuli onneksi. Vauva oli siinä mielessä super, että 1vrk ikäisenä oppi jo sanomaan "äiti". Kovasti siinä unessa imetinkin (se mua jostain syystä jännittää, en tiedä miksi), ja se tuntui ihan hyvältä. Btw, poikavauvaa se enempi muistutti, vaikkei ihan kriittisiä kohtia unessa näytettykään... ;) Liekö joku enne? 

Painoa on tullut tän aamun lukeman mukaan nyt 1kg. En kyllä edelleenkään ihan usko siihe, eilen käytiin kumminkin ravintolassa syömässä ja turvotusta varmasti on. Toisaalta ei se oo niin tarkkaa, kilo sinne tai kilo tänne. Kunhan ei tässä ekan kolmanneksen aikana päästä painoaan ihan käsistä räjähtämään...

Mutta, väsyksissä olen. Palailen huomenna, toivottasti pirteämmällä mielellä neuvolatunnelmiin :)  

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Liikenneonnettomuus (7+3)

Olipa sitten sellainen maanantai eilen - elämäni ensimmäinen liikenneonnettomuus. Harmittelin tuossa, kun en tajunnut ottaa valokuvia romuttuneesta autostani, antaisikon poliisi niiden ottamia tutkintaa varten räpsittyjä kuvia? :D Mutta, pitää tyytyä nyt kuvattomaan postaukseen asiasta.

Olen siis tätä ennen kerran pyörähtänyt kaverin ajaman auton mukana ympäri valtatiellä, osuen vähän edellä ajavan takapuskuriin jäisellä tiellä. Lisäksi olen kerran ajanut ojaan liukkaassa kurvissa, lumipenkkaan työmatkalla niin ettei mitään sattunut. Mutta maanantai 15.4.2013 oli vähän erilainen...

Lähdin töistä klo 18.50. Hätäpuhelun olen soittanut puhelimen mukaan klo 18.55, eli niillä main se tapahtui. Ajelin vihreissä valoissa suoraan läpi risteyksen, kun oikealta pamautti kaasuttaen ja yllättäen auto suoraan päin mun oikeaa etukulmaa. Hetkeen en käsittänyt mitä tapahtui, auto heilahti vastaantulevien kaistalle yli liikenteenjakajan ja sain kaasutettua höyryävää autoa sen verran, että sain sen siitä altapois sinne pientareelle. Tässä vaiheessa tajusin, että tämä päälleni ajanut pakeni paikalta. Shokiltani soitin 112:een ja selvitin asiaa, laittoivat poliisit perään. Paikalle tuli silminnäkijöitä pikkuhiljaa kysymään olenko kunnossa, poliisikin sai tuntomerkit ja vastuullinen löydettiin pian kotipihastaan romuttuneine autoineen. Sanojensa mukaan "joi pari ajon jälkeen", ja vietiin verikokeisiin. Mun rakas autoni kuljetettiin hinausautolla merkkihuoltoon, odottamaan tuomiota. Villi veikkaukseni on, ettei sitä kannata enää korjata.

Onni onnettomuudessa, ettei minulle käynyt mitään. Ratti tärähti päin vasenta kättä, jota eilen vähän jomotti, mutta nyt sekin kunnossa. Liike-energia meni isolta osalta auton heilahdukseen, eikä tullut suoraa törmäystä, mikä varmasti säästi pahemmilta niskaheilahduksilta ja muilta.

Inhottavinta on nyt odotella, että nämä käytännön asiat rullaa jotenkin. Oma vahinkoilmoitus on mennyt rikosilmoituksen kanssa syyllisen vakuutusyhtiöön, josta kai soittavat, kun asia etenee. Auton kohtalokin selvinnee pian, samoin mun sijaisautoasiat. Töistä olen tänään pois, hoidon pakolliset asiat etänä.

Mua niin ärsyttää! Iloitsen toki pienistä asioista, kuten siitä, että suunniteltua huoltoa ei ehditty autoon tehdä, monia satoja euroja olisi mennyt siihenkin. Ja siitä! että olen käynyt kuntosalilla ja pilateksessa ja mun vatsalihakset on niin vahvat, että ne suojaa tuota pientä minityyppiä (7+3) tuolla kohdussa, toivotaan että sillä on kaikki hyvin. Tältä shokilta pahoinvointikin on nyt unohtunut, tänä aamuna en sitä parin tunnin yöunien jälkeen huomannut, mutta tissit on julmetun kipeät edelleen. Ei ole enää viikkoakaan ensimmäiseen neuvolaan, jännää!

Huh, onneksi olen kunnossa. Onneksi mies on kunnossa. Onneksi ketään lasta ei jäänyt sen hullun alle, siinä oli koulu ja päiväkoti vieressä. Onneks henkilövahinkoja ei tullut, pelti on vaan peltiä. Vaikka se suututtaakin!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

7. Raskausviikko

 7. Raskausviikko siis oli ja meni, nyt ollaan jo kahdeksannen puolella (7+1). Kerrattakoon tässä välissä taas, mitä www.vau.fi sivustolla sanotaan viikosta 7. :
ALKIO
Alkion pituus 4-8mm. Seitsemännen viikon alussa alkio on neljän viikon ikäinen. C-kirjaimen muotoisen alkion yhdessä päässä on pää ja toisessa häntä. Tässä vaiheessa alkio muistuttaa itse asiassa paljon enemmän katkarapua kuin ihmistä! Pienet ympyräiset muodot alkavat kehittyä pään molemmille puolille – silmät! Myös korvat alkavat muodostua. Solut, joista kehittyvät maksa, keuhkot, mahalaukku ja haima, etsiytyvät niille kuuluville paikoilleen. Maksa alkaa kehittyä ensin, mutta muut elimet seuraavat pian perässä. Viikon lopulla ilmestyvät pienet käsivarsien ja jalkojen alut. Jonkin aikaa käsivarret kasvavat jalkoja nopeammin.           
Seitsemännellä viikolla sydän, joka tähän mennessä on pumpannut nestettä, täyttyy verellä. Verisolut syntyvät ruskuaispussin seinämässä ja laskimosuonet kehittyvät nopeasti riittävän ravinteiden saannin turvaamiseksi kehittymässä oleville sisäelimille. Myös valtimosuonet kehittyvät tällä viikolla ja sydämessä on jo oikea ja vasen kammio. Sydän lyö 100–120 kertaa minuutissa. Kuona-aineet kulkevat veren mukana napanuoraa myöten alkiosta pois ja arvokkaat ravinteet samaa reittiä äidistä alkioon. Näin jatkuu aina siihen saakka, kunnes lapsi syntyy. 
  
NAINEN
Hormoneja on helppo syyttää naisen muuttuvasta käyttäytymisestä raskauden aikana, mutta muitakin syitä varmasti on, onhan naisen elämä suurten muutosten edessä. Ihan jokaista tunnekuohua ei siis kannata laittaa hormonimyrskyn piikkiin. Joidenkin tutkijoiden mielestä raskaushormonit vaikuttavat niihin osiin aivoja, jotka säätelevät mielialaa ja aiheuttavat siten ailahteluja. Mielialan vaihtelut ovat tavallisia 7. - 10. viikoilla ja uudelleen raskausajan lopulla. Mielialan ailahtelut ovat hyvin yksilöllisiä, ja mieli voi ailahdella hyvin nopeasti tunteesta toiseen. Kaikki tunteet voimistuvat. Kumppanisi lisäksi voit itsekin yllättyä ryhtyessäsi riehumaan pikkuasian tähden tai purskahtaessasi itkuun liikuttavan TV-mainoksen nähdessäsi. Älä huoli: on aivan luonnollista ylireagoida. Pian opit tuntemaan koko tunneasteikkosi laajuuden ja siitä tulee olemaan hyötyä äidiksi valmistautumisessa! Puhu jonkun kanssa tunteistasi – myös vaikeista.

Hurjasti siis viime viikolla tapahtunut! Jännä, miten tärkeät elimetkin alkiossa kehittyy näin alkuvaiheessa, hurjaa ajatella moisia. Tuota pohtien ymmärtää, miksi sitä ruokavaliota ja muuta terveellistä korostetaan, heti alkuraskaudesta alkaen. Eri asia sitten on, miten hyvin pahoinvoinniltaan pystyy niitä noudattamaan...

Mielialat heittelee koko ajan enemmän ja enemmän. Tuossa kerrotut itkemiset tv-mainoksille ym. on tullut kyllä tutuksi tämän viikon aikana! Myös miehelle kiukuttelut ja mököttämiset. Toivottavasti tämä ei kamalasti pahene tästä kuitenkaan :) 

Pahoinvointi jatkui aikalailla aiemman kaltaisena. Kovasti se heittelee päivästä toiseen, ja olen huomannut että muun muassa yöunet vaikuttaa siihen aika paljon. Jos on nukkunut hyvin, jaksaa paremmin eikä ole niin huono olo. Huonosti nukutun yön jälkeen taas on kuin pahemmassakin krapulassa koko päivän! Oksentanut en tosiaan ole vieläkään, mutta välillä ei olla kaukana siitä. Eilinen päivä oli ehkä kokonaisuudessaan pahin kaikista, mutta välillä on ollut helpompiakin. Matkustamiseen liittyy pahoinvointia, sekä autoiluun että junailuun. Niitä pitänee yrittää välttää, harmi vaan että n. 20min automatka töihin on joka matka kahteen kertaan koettava. 

Kahdeksannen raskausviikon alkamisen kunniaksi piti ottaa taas mahakuvaa. Mitään erityistä muutosta tosin ei näy, muuta kuin lihominen :D Katsokaa itse näistä:
Huomatkaa löllistyneen vatsan lisäksi vahingossa sivukuvaan eksinyt kylkilihas! En oo tiennyt itsekään, et mulla on tollanen :D

Ehkä se on lihomisen sijaan sittenkin vain turvotusta?
Haluan kuitenkin ainakin uskotella itselleni, että tuo viime viikolla hankittu +1,2kg ei ole sitä itseään, eikä edes tuon muutaman millisen alkion aiheuttamaa. Ja tässä uskomuksessani mua tukee myös ne syömiset: torstaina ulkona ravintolassa ystävän kanssa, perjantaina työpäivänä buffetaamiainen ja -lounas ja eilen riisikebab, kun ei jaksanut enää illasta tehdä ruokaa. Vähemmästäkin hankkii jopa isommankin turvotuksen, sen on tässä noin 2v painonpudotus ja -hallinta aikanaan huomannut. Eli joo, olen huoleti, ehkä maha jo huomenna näyttää pienemmältä.

Ai niin, kerroin sille hankalimmalle ystävälleni tästä raskaudesta. En kai kertonut siitä vielä täällä? Eli sille, jonka uskoin olevan katkeran ja syyllistävän oloinen. No, ei se mennytkään ihan niin :) Sellaisiakin asioita käytiin läpi, mutta pääasiassa hän oli ihan valtavan onnellinen! Tarjosi mulle drinkinkin (alkoholittoman), itki (oikeasti!) onnesta mun puolesta ja oli silmin nähden liikuttunut muutenkin, ja iloinen. Kyseli tosin vähän meidän suhteen tilasta, kun aiemmista ongelmistamme tietää, mutta onnellisuus jäi päällimmäisenä tunteena mieleen. Oli kyllä jännää kertoa muutenkin! Onneksi oli testistä kuva puhelimessa, niin läväytin sen siihen sen nenän eteen. En tiiä oisinko vaan saanu sanotuksi, että "olen raskaana". Vaikeeta ois ollu!

Nyt siis kaksi ihmistä jo tietää miehen lisäksi, loput saa tietää vasta ekan ultran jälkeen. Jos siellä ultran mukaan siis ketään oikeasti asustaa, välillä tuntuu aika epätoivoiselta miettiä että joku oikeasti kasvaa mun masussa... vaikka se minityyppi kyllä oireeleekin tissikipuna, yökötyksenä, pissittämisenä ja mahan sekavuutena ihan jatkuvasti, eli ehkä siellä jotain ainakin tapahtuu :).

Väsymys on muuten vaivannu ihan kamalasti! Eilen muun muassa nukuin kahdet (2!!) päikkärit - aamupäivästä noin tunnin ja iltapäivästä 1/2 tuntia. Kisu nukkui pitkänä mun kanssa, venyttäytyi näin suloiseksi pötkyläksi mun jalkojen väliin:

Mein pien tyttö <3
 Päiväunista huolimatta viime yönä nukuttiin yli 10h miehen kanssa. Eli nukkua vois, loputtomiin. 

Remontin suhteen ollaan saatu puoli huonetta jo laminoitua, eli ei ole kamalasti sitäkään jäljellä! Josko viikon sisään pääsisi jo listoittamaan? :) Ja vapuksi nukkumaan uuteen makkariin? Toivotaan! Mies myös ehdotti, että josko kertoisi vanhemmille raskaudesta niin, että ostaisi sen pinnasängyn tonne makkariin valmiiksi. Pyytäis ne sit kattomaan remontin valmistumista ja avais makkarin oven, jotta ne kattelis siinä sitä pinnasänkyä. Ei ihan huono idea ;) 

Mutta, nyt ruuanlaittoon, tälle päivälle on vielä touhua jäljellä ja ois kiva ennättää vähän levätäkin ennen nukkumaankäyntiä. Rankka työviikko nimittäin taas edessä!

Keväisempää tulevaa viikkoa kaikille :)  

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Rakkautta ja remontointia (6+4)

Ihan ensi alkuun, valaistakoon vähän remontista, kun eilen niistä kuvista höpisin. Tän verran sain tänään kuvattua:

Seinän vaaleampi väri, yhden seinän struktuuripinnoitteen tummempi väri ja eilen hankitut laminaatit. Vielä tuosta tulee joskus valmistakin!
Lattiat ois tarkoitus tosiaan ensi viikonloppuna saada paikalleenkin. Sitten se on ihan viimeistelyä vaille enää! Tiedoksi, että tuon ks. makkarin remonttihan aloitettiin v. 2008, ja on ollut kesken siitä lähtien. Vähän puolustelen, että rempattiin siis eristeitä ja sähköjä myöten alkuperäisessä v. -52 rakennetussa kunnossa ollutta huonetta, jolle ei meillä ollut toistaiseksi käyttöä, joten siksi sillä ei ollut kiire. Nyt tahdon kumminkin sisustamaan tuota "master bedroomia" sekä meille, että beibille!

Sitten tän päivän kohokohtaan. Takana oli työpäivää lähemmäs 11h, turhautuminen kaverin viestiin vastaamattomuuteen (en voi käsittää, ettei voi vastata selkeään kysymykseen, argh), pitkä puhelu kummin kanssa raskaudesta ja muusta ennen kuin vihdoin pääsin kotiin asettumaan. Ja voi tuota miestä, se on niin maailman paras ja ihanin ja mahtavin ja ihana! Mua odotti tässä läppärin vieressä muistilappu, jossa luki että "Mie rakastan siuta... tai siis TEITÄ. <3 " ja rasiallinen Lindtn maitosuklaakonvehteja. Piti ihan onnen kyynel kuulkaa tirauttaa tässä raskauden mielialaheittelyissä!


Sydän, tässä vielä lähes täynnä suklaata <3
(Psst. Söin ne kaikki, en vain tuota yhtä!)

Muuten elämä ok. Ei kovin paha olo tänään, jaksoi hyvin, vaikka nukuin tosi huonosti viime yön. Mutta miten vois helpottaa noitten tissien elämää? Viime yönä heräsin monta kertaa siihen, miten kipeet ne on! Kun kääntää kylkeä ja rinta osuu johonkin, niin vihlaisee silleen inhottavasti. Auttaisko jotkut tiukat urheiluliivit? Oon vaan ehkä maailman huonoin nukkumaan liiveissä, ne kutittaa ja ahdistaa :(

Mutta, nyt lepo. Kohta mieskin tulee jo töistä, ja pääsen minäkin söpöilemään!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Raskausuutisen jakamisesta

Tänään on tullut kovasti mietittyä sitä, miten tällaisesta asiasta kertoo. Ei siis niinkään töissä, vaan lähinnä niille lähimmille. Tuntuu omituiselta!

Ollaan sen ikäisiäkin, että olettaisin, että meidän ystäväpiiristä moni ehkä luulee, ettei me edes tehdä lapsia (tai mennä koskaan naimisiin...). Toisaalta, miehen ystävistä kellään ei ole vielä omia lapsia, yksi saa kesällä ja toinen kertoi viime viikolla lasketun ajan olevan marraskuussa... mitä me taas ei millään voitais vielä tehdä, riskit tuntuu vielä niin isoilta! Toki on kivaa, että on sit tuttavapiirissa saman ikäisiä, ja mahdollista valmennuksissakin voi käydä kimpassa :) Miehen ystäville kertominen varmaan on ihan ok, ja menee luonnostaan sitä mukaa kun maha alkaa näkyä ja tapaillaan, ja ystävät huomaa ja kyselee.

Vanhemmille kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen. Jos se on ennen äitienpäivää, niin äitienpäiväkorteissa, jos se on sen jälkeen, niin sitten ihan muuten vain ultrakuvien kera. Sekin on ihan selkeetä ja suunniteltua, ja osaan jo kuvitella mikä ilo ja riemu sieltä suunnalta nousee! Miehen vanhemmat asuu n. 500m päässä, oma isä n. 2km päässä ja äiti n. 4km päässä, eli isovanhempia on pienellä sitten lähellä vähän liikaakin höösäämässä :) Miehen äiti on kasvatuksen ammattilainen ja perhepäivähoitoakin joskus pitänyt, mutta onneksi anoppikokelaana niin hyvä tyyppi, ja minulle lähes ystävän veroinen, että varmasti otan sieltä suunnalta avun mieluusti vastaan.

Mutta sitten on nämä minun ystävät, ja niistä erityisesti nämä lähimmät. Kaksi ihan erilaista ääripäätä, ja kumpikin tämän asian suhteen hankala sellainen.

Toisella kaksi lasta itsellään,  mutta _kaikki_ alkaen raskauteen suhtautumisesta, lasten kasvatuksesta ja vaikkapa parisuhteen hoitamisesta on ihan eri aaltopituudelta mitä minulla - sen lisäksi osaan kuvitella, kuinka kova hän on neuvomaan, ohjeistamaan ja myymään pari vuotiaan lapsensa tarvikkeita, joita en halua, koska makumme niiden suhteen on ihan erilainen :D Enkä nyt (anteeksi vaan) halua hänen neuvojaankaan, koska mielestäni ne ei ehkä ole kovin hyviä. Hän on myös hyvin itsepäinen, eikä yleensä kuuntele muiden mielipiteitä, joten häntä on turha käydä ohjeistamaan missään.

Ja toinen ääripää; lapseton ystäväni, joka on seurustellut pari vuotta ja parisuhde hieman epävakaalla pohjalla edelleen. Haluaa lapsia, mutta alkaa olla siinä panikoimis vaiheessa, kun asiat ei etene ja entäs jos munasolut loppuu kesken. Ei kuitenkaan valmis tekemään asialle vielä mitään, eikä luota miesystäväänsä tarpeeksi. Kokee varmasti alemmuutta ja katkeruutta siitä, että minä olen raskaana, ja se on todennäköisesti jopa ensireaktio, sen sijaan, että olisi puolestani iloinen. Lisäksi varmasti ensimmäinen keskustelumme tämän ilmoituksen jälkeen käsittää myös sen, 1.) pääseekö hän kummiksi 2.) miten meidän ystävyyden käy kun minä olen jatkossa vain lapsen kanssa 3.) saakohan hän koskaan lapsia, miksi ei voitu tehdä niitä samaan aikaa, meneekö koko kesä pilalle kun olen raskaana... jne jne jne. Kyllä, tällä ystävälläni on narsistisia piirteitä, ja olen pyrkinyt olemaan hänen kanssa yhä vähemmän tekemisissä juuri siksi, että hänen luonteensa kanssa toimeen tuleminen vie hyvin paljon energiaa. Mutta hän on omalla tavallaan minulle silti todella tärkeä.

Että selviä sitten näiden kanssa! Onneksi asioilla on tapana järjestyä, ja välillä voi antaa hevosen murehtia, koska sillä on niin iso pää. Ehkä asiat loksahtaa kohdilleen. Voi olla, että tälle jälkimmäiselle kerron heti kun seuraavan kerran nähdään, mutta ensimmäiselle varmasti vasta sitten, kun on pakko.

Mitä muuta raskausviikkoon 7. tällä hetkellä liittyy, niin on ripuli. Siis ihan sellainen "juokse vessaan nyt heti" -tyyppinen. Ja eritejuttuja kaipaaville, valkovuoto :D Pahoinvointi tänään taas parempi, aamu oli vaikea, mutta aamupalan jälkeen on päivä mennyt ihan ok. Rinnat on turvoksissa ja niitä jopa pisteli jossain vaiheessa tänään. Ilmavaivoja on myös. Villit yö unien maailmassa jatkuu, ihan jännittää käydä nukkumaan, kun ei yhtään tiedä miten villiin uneen seuraavana yönä herää...

Salilla jalkatreeni tänään, hyvällä fiiliksellä. Oli ruuhkaa, joten tein prässiä (12x 80kg, 2x12x 100kg+ kelkka 45kg), hack-kyykkyä laitteessa (12x 40kg/60kg/70kg), reisikoukistusta istuen (3x15x30kg), pakaroita laitteessa (3x15x70kg / molemmille pakaroille), pohkeet vaakaprässissä 3x15x100kg, vatsoja taljassa 3x18x35kg. Meni vajaa tunti, ja ihmeen hyvin jaksoin!

Lisäksi makkariremontti etenee, laminaatit on ostettu. Seinät on viimeistä maalikerrosta vaille, sitten lattia paikalleen ja listat puuttuu. Pääsen kesäksi kasvattamaan mahaa uuteen makkariin <3.Pitää ottaa etenemisestä tänne kuvia, kunhan ehdin, näin iltaisin siellä on niin pimeää, ettei saa värit ja muut oikeutta.

6+3. Menisipä nää riskiviikot nopeesti, miksi minusta tuntuu että aika matelee?


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Heitteleviä mielialoja ja oireiden kirjoa (Rv 6+2)

Mun niin käy sääliksi tuota miestä. Oikeesti, voi raukkaa. Se joutuu oikeesti koville tällasen raskaana olevan naisen kanssa, joka ei tiedä itkeä, nauraa vai huutaa, vai tehdäkö peräti kaikkia yhtä aikaa.

Eilen meinasin itkeä sitä, ettei ollut oireita. Tai no, tissit kipeet joo, mutta aamupahaolo jäi välistä ja olin muutenkin energisempi kuin aikoihin (vaikken mitään aikaan saanutkaan, mutta enpähän nukkunut koko päivää). Lisäksi ärsytti, kun halusin suunnitella remontteja ja muita ja miestä ei kiinnostanut tippaakaan, niin ihme kitinäksihän se meni. Tai sellaseks, tiiätteks. Ei nyt kitinäks, ja me tapellaankin hyvin harvoin, mut minä siinä lähinnä kitisin koko illan ettei sitä mukamas kiinnosta minun kanssa miettiä yhteisiä asioita. Ja sit sillä meni hermot, ja nukkumaan käydessä se alko jo tiuskia takaisin. Ei sillä, niin olisin varmasti alkanut minäkin, välillä en meinaa kestää itse itseäni ja tajuan kyllä, miten tyhmä olen!

Kaikkein hurjimpia hetkiä on ne, kun katson ikkunasta että iso harakka syrjii pienempää harakkaa (tai ainakin mun aivot ajattelee asian niin) ja alan itkeä. Tai kun tv-mainoksessa näytetään jotain vauva-asiaa, niin alan itkeä. Tai ihan vaan istun ja ajattelen jotain ja alan itkeä. Voi itkupotkuraivari!

Tänä aamuna sitten, oli vaihteeksi ihan kamala olo. Sängystä nousin kuuden jälkeen ihan horkassa huonosti nukutun yön jäljiltä (niin, ne painajaiset, ne jatkuu vaan!) ja kun selvisin keittiöön leikkuulaudan ääreen niin leivän näkeminenkin teki pahaa. Väsäsin sitten pari leipää salaatilla ja broilerileikkeleellä ja otin jogurtin, asettuen syömään niitä pöydän ääreen läppärin kanssa (paha tapa, tiedän, mutta ainoa hetki aamustani kun ehdin tutkia kaiken oleellisen somesta). Mies oikeasti nauroi siinä vastapäätä, kun oloni oli niin kamala, että pidin välillä silmät kiinni haukatessani sitä leipää, ja nielaistuani röyhtäilin ja hoin ääneen "hyi hitto". Mutta kun alas oli saatava, jotta olo paranisi. Ja paranihan se lopulta, noin 15min syömisen jälkeen, eikä mitään tullut ylöskään!

Tänään on btw ensimmäiseen neuvolaan tasan 2 viikkoa aikaa. Se on siis raskausviikon 9 alkupuolella, heti aamusta klo 8.15.

Kuudennen raskausviikkoni huipentuma oli lauantai-illan siiderinautinto:




Ai niin! Meinasin eilen joutua paniikkiin, kun tajusin, että laihdutuksen jäljiltä noin kokoa 70C olevat roiskeläppäni tai ajokoirankorvani ovat täyttyneet uudelleen niin, että tänä keväänä ostetut liivit ovat auttamatta pienet, ja rinnat tursuvat niistä inhottavasti ulos (laitoin silti tänään töihin, ja argh kun painaa ja saa korjailla koko ajan). Kirosin jo päässäni sen siivousvimman, jonka aikana "kaikki isoksi jäänyt pitää poistaa". Löysin sitten kuitenkin muutamat liivit kokoa 75D ja parit isoksi jääneet urheiluliivit, eli niillä pitäisi nyt selvitä. En todellakaan meinaa tässä vaiheessa raskautta satsata mihinkään liiveihin!

Ja mitä painoon tulee, niin tää raskauteen liittyvä painonnousu tuntuu kieltämättä jotenkin hurjalta. Ei ahdistavalta, eikä ehkä pelottavaltakaan, mutta hurjalta. Toisaalta tiedän, että "osaan" laihduttaa jos ja kun tarve tulee, onnistuinhan siinä jo. Toisaalta tiedän, että se on älytön työ joka tapauksessa, ja miten sitä sitten pienen lapsen kanssa jaksaa?

Liikunnan ja itsestään huolehtimisen suhteen viikonloppu meni ihan ok. Lauantai-iltana kävin salilla tekemässä selkä-hauistreenin, keskittyen tosin lähinnä vain yläselkään, ja kulki ihan hyvin. Jotenkin ei vaan uskalla ihan maksimipainoja laittaa, en käsitä miksi? Kun ei siitä tässä vaiheessa mitään haittaa ole minulle eikä tuolle minityypillekään. Sunnuntai pyhitettiin palauttavaan aerobiseen kuten meillä on miehen kanssa ollut tapana, eli kävely n. 1,5h, reippaat 8km matkana. Sen päälle venyttelyt ja rentoilua loppupäivä.

Tänään tuli kehityskeskustelukutsukin, joka on kesäkuun alussa. Ahdistaa nyt sekin. Siis, en tahtoisi kertoa työnantajalle ennen kesälomaa (joka alkaa kesäkuun puolivälissä), mutta pahasti pelkän että mun suht. hoikasta varrestani tämä näkyy siiheksi jo. Mutta kun rakenneultrakin sattuu vasta heinäkuulle, niin entäs jos onkin jotain... äh, miks oon aina varautumassa pahimpaan ylipäätään?

Ja tästä nyt tuli niin ahdistunut kuva mun olotilasta, että sanottakoon tähän loppuun vielä, että nautin tästä siunatusta tilastani pääasiassa kamalasti, olen onnellinen ja iloinen ja oireetkaan ei haittaa (ne kertoo vaan siitä, että minityyppi kasvaa ja kehittyy!).

Kivaa alkanutta viikkoa!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

6. Raskausviikko

Se ois taas yks viikko takana, 7. raskausviikko alkaa viimeisistä kuukautisista laskien. Tänään täydet 6+0. Täysien viikkojen kunniaksi aloitettakoon kuvalla, kun pitihän se ottaa, vaikkei siinä muutosta näykään:
Kuvat on eri kameralla ja eri asennossa,mutta kyllä tuo maha mun silmään ihan samalta näyttää sekä uudemmassa että vanhemmassa kuvassa. Mutta eihän sen vielä tartteis kasvaakaan (vaikka vähän kyllä jo odotan, että kasvais!) :) Painossahan on huikea +200g eri, jonka voinee pistää eilisten irtokarkkien piikkiin... söin 300g, mut paino nousi vain 200g, aika hyvin ;)
(Sivuhuomautus asiasta poiketen: mua niiiiiiiin ärsyttää tuo -22kg jättämä ylämahanahka, tuossa navan päällä siis tuo poimu. Murr! Ja sehän on 9kk päästä vaan huomattavasti isompi :D Miten sitä osais iloita siitä, että yli 20kg lähti, eikä murehtia sitä, että yks tollanen poimu jäi?)

Mitä sitten jäi päällimmäisenä mieleen 6. raskausviikosta? Ensinnäkin vau.fi -sivuston raskausviikot osio kertoo siitä näin:

ALKIO
Alkion pituus 1-3mm. Alkio on kolme viikkoa vanha. Foolihappo auttaa sulkemaan alkion hermostoputken. Vajavainen sulkeutuminen voi johtaa selkäydinkohjuun ja aivojen huonoon kehittymiseen. Aivan viikon lopulla muodostuvat kolme aivo-osiota. Etuaivot huolehtivat muistista ja ajattelusta – käytännössä ongelmanratkaisusta ja aistien viestien tulkitsemisesta. Keskiaivot koordinoivat signaaleja ja lähettävät ne oikeaan päätöspaikkaan. Taka-aivot huolehtivat lämmönsäätelystä, hengitysrytmistä ja lihasliikkeistä. Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän. Kun alkio on 25 päivää vanha, eli tämän viikon puolivälissä, alkaa pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin!

NAINEN
Kehosi yrittää parhaansa mukaan kertoa sinulle tärkeästä muutoksesta, joka siinä on tapahtunut! Ensin jäävät kuukautiset pois. Sitten tulee ehkä pahoinvointi. Rinnat tuntuvat aroilta ja raskailta ja niitä saattaa hieman pistelläkin. Juokset useammin pissalle kuin ennen. Tunnet itsesi turvonneeksi. Mielialasi vaihtelee.
Olet raskaana. Miltä se kuulostaa? Ihanalta? Ehkä melkein uskomattomalta? Vihdoinkin se on tapahtunut! Mikä helpotus, että kuukautiset eivät tulleetkaan. Vai onko uutinen järkytys? Kuinka kumppanisi suhtautuu asiaan? Entä mitä esimies sanoo? Vaikka lapsi olisi suunniteltu, on normaalia käydä läpi kaikki mahdolliset ristiriitaiset tunteet.

Meidän pikkuisella siis hakkaa sydän jo,hui! Toivotaan että kaikki tuo tärkeältä kuulostava kehitys on mennyt hyvin. Aloitin syömään jotain mammavitamiineja ihan vaan, jotta tuota foolihappoa ja rautaa tulisi tarpeeksi. Myös kalsiumin saanti lienee mulla vähän heikkoa. Eli ei pitäis ainakaan niistä nyt olla minityypin kehitys kiinni.

Keho on tosiaan kertonut viikon kulusta, totta tosiaan. Erityisesti mieleen on jäänyt juurikin alkanut raskauspahoinvointi, jota on ollut nyt kolme päivää. Eilinen meni toissapäivää paremmin, kun ymmärsin miten tärkeää se syöminen on. On syötävä lähes koko ajan! Ongelma on se, että aika vähäinen määrä ruokaa menee kerralla alas, ja kaikki paistettu tai ylipäätään lämmitetty etoo. Kaksi päivää on nyt siis eletty syömällä omenoita (näihin on tullut ihan suunnaton himo!), ruisleipää kinkulla ja tomaatilla, sämpylää kinkulla ja paprikalla, ja maitorahkaa mehukeitolla. Eilisiltana tein kasvissosekeittoa (bataattia, porkkanaa, perunaa, parsaa, kermaa), se meni jotenkin alas raejuuston kanssa. Päälle meni sit tosiaan ne 300g irtokarkkiakin... tais olla vähän kalorivajetta parilta päivältä takana?

Rinnat on tuntuneet kipeiltä, muttei kamalasti. Ne on myös jotenkin "jämäköityneet", tai näin mies on ainakin asiaa joka ilta tutkinut. Aamuisin ne on aremmat kuin iltaisin, en tiedä miksi? Vessaan saa juosta useamman, minä, joka en normaalitilanteessa koskaan herää yöllä pissalle. Nyt se tapahtuu joka ikinen yö, viime yö oli tosin poikkeus. Viime yönä nukuinkin niin sikeästi raskausväsymystä pois reilut 10h, ettei niin sikeästä unesta varmaan herää isompaankaan hätään! Turvonnutkin olo on, sormukset kiristää sormissa ja maha tuntuu iltaa kohti ilmapallolta.

Mielialat heittää ihan laidasta laitaan, sääliksi käy miestä. Välillä tiuskin ja komennan ja itken päälle ja seuraavassa minuutissa nauran. Käytännön asiat on alkaneet myös pyöriä päässä aiempaa enemmän. Yöunet on jääneet heikoiksi heräilyjen ja painajaisten takia. Joka yö on nähnyt mitä ihmeellisempiä unia, joissa mies on pettänyt ja lapsi on huutanut minun nimeäni. Kai nekin tähän jotenkin liittyy, alitajunta käy läpi kaikenmoisia asioita.

Mitä liikkumiseen tulee, se väheni viime viikolla selvästi. Pahoinvointi ja väsymys rokottaa. Kaksi kertaa kävin salilla (jalkareeni + rinta-olkapää-osio), maanantaina käytiin miehen kanssa tunti kävelemässä. Niin, ja torstaina pilateksessa. Liikunnat menee aika iltaan, kun olo paranee vasta klo 18 jälkeen. Silloinkin väsyttää kamalasti, mutta jos pakottaa menemään, niin olo kyllä paranee liikkuessa! Tänään ois tarkoitus selvitä selkä-hauis -treenailee salille ja huomenna joku aerobinen ois jees. Oishan siinä sit liikuntaa yhteen viikkoon ihan kivasti!

Ensimmäiseen neuvolaan on vielä 2 viikkoa aikaa! Tuntuu ikuisuudelta. Toisaalta, kohta on 2 viikkoa siitä, kun sen varasin, ja sekin meni nopsaan. Eli ehkä seuraavatkin?

Hyvää viikonloppua, lukijat!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Varo mitä toivot, se saattaa käydä toteen! (rv 5+5)

Niin, siis se, mitä toivoin pahoinvointiin liittyen. Eilen se jo tuntui, tänä aamuna se on ollut vielä pahempaa. Lisäksi hajuaisti on voimistunut, ja tuntuu että joka paikassa haisee joku äklöttävä! Oksentanut en (vielä?) ole, mutta ei se kaukana ole ollut.

Sängystä nouseminen menee vielä ihan ok, ja tänään kyllä join aamukahvin ja söin omenan ihan hyvällä ruokahalulla. Tosin kahvi haisi & maistui ensimmäistä kertaa ihmeelliselle, sellaiselle pitkään seisoneelle teelle tai jolleen? Ja se oli juuri avatusta paketista! Omenoita kohtaa taas koen jotain ihme mielihalua, normaalisti meillä ei edes ole omenoita, kun ne jää syömättä. Lempparihedelmäni banaani taas tuntuu ällöttävältä jo ajatuksena....

Iltapäivän jumppaa varten kokosin vaatteet ja lähdin autoon, ja autossa se oli pahimmillaan. Jo 200m jälkeen tuntui, että kylmä hiki nousee joka paikkaan, suussa maistuu kamalalle, sylkeä alkaa erittyä, pitää nieleskellä, paineen tunne rintakehässä....yäk! Koitin soittaa miehellekin, mutta eihän hän vastannut, ajattelin että jos puhuminen saisi ajatukset muualle ja olon silleen paremmaksi. No, onneks se helpotti sitten suoralla tiellä ja onneksi olen tänään yksin töissä, niin selvinnen tästä päivästä jotenkin! Tähän toimistotuoliin istuessani olo nimittäin oli uudelleen aika kamala, nyt syötyäni jogurtin se helpotti hetkeksi. Jo eilen itseasiassa huomasin, että oloa helpottaa _jatkuva_ syöminen. Ei siis mikään parin tunnin välein, silloin se etovuus ehtii jo päälle, vaan lähes tunnin välein jotain ois laitettava suuhunsa. On siis lähdettävä kohta hakeamaan iltapäiväksi jotain, vaikka viinirypäleitä ja pähkinöitä tai jotain, jotta saa naposteltavaa.

Jännittää huominen päivä, kun on palaveria klo 8 - 14, eikä mahdollisuuksia syödä eikä muutakaan. Yääääh, pitänee herätä jo kuudelta, että menee pahin kärki sitten ehkä ohitse?

Tän kaiken lisäks tissit on kipeemmät päivä päivältä. Minun tissimieheni ei tykkää tästä yhtään, kun ei tissien kimpussa enää samalla tavalla voi olla, tai alan kiljumaan.

Niin ja tää väsymys. Jotain ihan järkyttävää! Tällanen kuva sattui silmään ja tää jotenkin niiiiin kuvas tätä tilannetta jo nyt, vaikkei mahaa vielä olekaan:
Kuva: www.flickr.com

Eilinenkin nimittäin meni sohvalla kissan kanssa ihan kokonaan. Heti kun töistä pääsin, niin sohvalle asetuin, välillä torkuinkin. Söin joskus klo 21 ja siirryin sänkyyn pian sen jälkeen. Siellä uni ei tosin sitten tullutkaan ennen puolta yötä, joten nyt väsyttää vielä enemmän...

Yks mikä tähän liittyy sit myös, niin on huono omatunto. Vaikka tuo mies ihan mieluusti kokkaa ja muuta, niin tuntuu silti pahalta, etten jaksa oikein missään auttaa. Onneksi tämä vaihe ei kestä ikuisesti, ja jos tää väsymys edes vähän hellittäisi niin illat ois kyllä ololtaan muuten ok. Toissailtana käytiin kuitenkin salillakin, ja ihan perusjalkatreenin pystyin vetämään. Paransi itseasiassa oloa se reipas liikkuminen! Sykkeet vaan nousee ihan eri tavalla kuin ennen ja treeni tuntuu muutenkin rankemmalta, vaikka lihaksissa voimaa onkin. Tästä siunatusta tilasta varmasti sekin johtuu.

Jos jollain on hyviä vinkkejä näiden etovien aaltojen kanssa kamppailuun, niin otan niitä mieluusti vastaan! Töissä en tahtoisi tästä asiasta kuitenkaan ainakaan ennen ensimmäistä ultraa joutua kertomaan, ellei ihan pakko ole.

Jään tänne seuraavaa aaltoa odottelemaan, tekee jo tuloaan...

Aurinkoista kevätpäivää muillekin toivotellen!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Is there anyone out... in there?

Ahdistuspostaus!

Alkuun päätettiin, ettei tarvita mitään varhaisultria tai muitakaan, vaan katsellaan ekaan neuvolaan asti joka on siis 22.4.) ja mennään ihan rauhassa. No, nyt minua on kaksi päivää vaivannut ihan kamala epätietoisuus siitä, onkohan tuolla mahassa edes mitään elämää! Ja tämähän johtuu lähinnä kai siitä, että viikonlopun aikana katosi ne menkkamaiset vihlonnat alavatsasta (tosin eilisiltana sängyssä yskäisyn jälkeen vihloi taas), ja raskauspahoinvointia ei ole (tästä pitäisi kai osata iloita?) ja ainoa jäljellä oleva "raskausoire" on nuo rinnat, jotka painellessa tuntuu helliltä. Ehkä ihan pientä närästystä tai sellaista "paineen tunnetta" tuossa vatsan alueella on, muttei varsinaisesti mitään etovaa ja aamukahvikin meni alas ihan niinkuin ennenkin.

Joten hei sinä millinmittainen pikku-ukko tai -neiti, ilmoittelisitko itsestäsi? Ihan mielelläni vaikka oksentaisin huomisaamuna (kerta riittäisi, kiitos!), jos se antaisi minulle varmuutta asiasta. Tai kasvata vaikka tuota mahaa niin, että voin päätellä siitä jotain!

Sit meitä miehen kanssa molempia ahdistaa sekin, että ajatukset lentää tän asian kanssa jo jossain ihan liian pitkällä! Ollaan nimittäin jo suunniteltu tulevan lapsen nimiäisjuhlien ohjelmaa ja tulevat kummitkin lähes nimetty.

Lisäksi ollaan mietitty, että ollaanko me pahoja ihmisiä, jos ei pienokaisella ole heti omaa huonetta? Netti kun on pullollaan kaikkia ihania vauvanhuoneita ja sisustusvinkkejä, mutta jotenkin en osaa edes ajatella, että sellanen nyytti tahtois edes omaan huoneeseen (no, ehkä päikkäreiden ajaksi). Kun me ei vaan jotenkin haluttais siis edes laittaa vaavia omaan huoneeseen, vaan ois kiva jos pinnasänky ois meidän makkarissa, kun lapsi nyt ei yksin huoneessaan edes leiki ainakaan pariin ensimmäiseen vuoteen. Onko tästä kellään minkäänlaisia kokemuksia tai näkemyksiä? Meidän makkari on sen verran iso, että siihen ihan huoletta mahtuis pinnasänky ja hoitopöytä. Tai makkarin yhteydessä olevaan "vaatekaappi/pukeutumistilaan" mahtuis se hoitopöytä hyvin myös, siinä ois wc:kin vieressä pesuja varten isolla altaalla. Toisaalta meillä on myös makkarin lähellä oleva "aulatila" (ihan kookas rappujen yläpään aula, ehkä n. 10 neliötä?), josta voisi tehdä sen "hoito-/leikkitilan", eli laittaisikin vain pinnasängyn meidän makkariin ja muut jutut siihen aulaan?

Niin, tän kaiken miettiminenhän on ihan turhaa ja oikeastaan itsensä kidutusta, kun ei tiedä onko sitä elämänalkua edes olemassa.

Voi apua, sinne ekaan neuvolaan on ikuisuus! 3 viikkoa, miks nää päivät matelee?

Kiitos blogger, nyt mua ahdistaa paljon vähemmän
pullis (5+3)