Tänään on tullut kovasti mietittyä sitä, miten tällaisesta asiasta kertoo. Ei siis niinkään töissä, vaan lähinnä niille lähimmille. Tuntuu omituiselta!
Ollaan sen ikäisiäkin, että olettaisin, että meidän ystäväpiiristä moni ehkä luulee, ettei me edes tehdä lapsia (tai mennä koskaan naimisiin...). Toisaalta, miehen ystävistä kellään ei ole vielä omia lapsia, yksi saa kesällä ja toinen kertoi viime viikolla lasketun ajan olevan marraskuussa... mitä me taas ei millään voitais vielä tehdä, riskit tuntuu vielä niin isoilta! Toki on kivaa, että on sit tuttavapiirissa saman ikäisiä, ja mahdollista valmennuksissakin voi käydä kimpassa :) Miehen ystäville kertominen varmaan on ihan ok, ja menee luonnostaan sitä mukaa kun maha alkaa näkyä ja tapaillaan, ja ystävät huomaa ja kyselee.
Vanhemmille kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen. Jos se on ennen äitienpäivää, niin äitienpäiväkorteissa, jos se on sen jälkeen, niin sitten ihan muuten vain ultrakuvien kera. Sekin on ihan selkeetä ja suunniteltua, ja osaan jo kuvitella mikä ilo ja riemu sieltä suunnalta nousee! Miehen vanhemmat asuu n. 500m päässä, oma isä n. 2km päässä ja äiti n. 4km päässä, eli isovanhempia on pienellä sitten lähellä vähän liikaakin höösäämässä :) Miehen äiti on kasvatuksen ammattilainen ja perhepäivähoitoakin joskus pitänyt, mutta onneksi anoppikokelaana niin hyvä tyyppi, ja minulle lähes ystävän veroinen, että varmasti otan sieltä suunnalta avun mieluusti vastaan.
Mutta sitten on nämä minun ystävät, ja niistä erityisesti nämä lähimmät. Kaksi ihan erilaista ääripäätä, ja kumpikin tämän asian suhteen hankala sellainen.
Toisella kaksi lasta itsellään, mutta _kaikki_ alkaen raskauteen suhtautumisesta, lasten kasvatuksesta ja vaikkapa parisuhteen hoitamisesta on ihan eri aaltopituudelta mitä minulla - sen lisäksi osaan kuvitella, kuinka kova hän on neuvomaan, ohjeistamaan ja myymään pari vuotiaan lapsensa tarvikkeita, joita en halua, koska makumme niiden suhteen on ihan erilainen :D Enkä nyt (anteeksi vaan) halua hänen neuvojaankaan, koska mielestäni ne ei ehkä ole kovin hyviä. Hän on myös hyvin itsepäinen, eikä yleensä kuuntele muiden mielipiteitä, joten häntä on turha käydä ohjeistamaan missään.
Ja toinen ääripää; lapseton ystäväni, joka on seurustellut pari vuotta ja parisuhde hieman epävakaalla pohjalla edelleen. Haluaa lapsia, mutta alkaa olla siinä panikoimis vaiheessa, kun asiat ei etene ja entäs jos munasolut loppuu kesken. Ei kuitenkaan valmis tekemään asialle vielä mitään, eikä luota miesystäväänsä tarpeeksi. Kokee varmasti alemmuutta ja katkeruutta siitä, että minä olen raskaana, ja se on todennäköisesti jopa ensireaktio, sen sijaan, että olisi puolestani iloinen. Lisäksi varmasti ensimmäinen keskustelumme tämän ilmoituksen jälkeen käsittää myös sen, 1.) pääseekö hän kummiksi 2.) miten meidän ystävyyden käy kun minä olen jatkossa vain lapsen kanssa 3.) saakohan hän koskaan lapsia, miksi ei voitu tehdä niitä samaan aikaa, meneekö koko kesä pilalle kun olen raskaana... jne jne jne. Kyllä, tällä ystävälläni on narsistisia piirteitä, ja olen pyrkinyt olemaan hänen kanssa yhä vähemmän tekemisissä juuri siksi, että hänen luonteensa kanssa toimeen tuleminen vie hyvin paljon energiaa. Mutta hän on omalla tavallaan minulle silti todella tärkeä.
Että selviä sitten näiden kanssa! Onneksi asioilla on tapana järjestyä, ja välillä voi antaa hevosen murehtia, koska sillä on niin iso pää. Ehkä asiat loksahtaa kohdilleen. Voi olla, että tälle jälkimmäiselle kerron heti kun seuraavan kerran nähdään, mutta ensimmäiselle varmasti vasta sitten, kun on pakko.
Mitä muuta raskausviikkoon 7. tällä hetkellä liittyy, niin on ripuli. Siis ihan sellainen "juokse vessaan nyt heti" -tyyppinen. Ja eritejuttuja kaipaaville, valkovuoto :D Pahoinvointi tänään taas parempi, aamu oli vaikea, mutta aamupalan jälkeen on päivä mennyt ihan ok. Rinnat on turvoksissa ja niitä jopa pisteli jossain vaiheessa tänään. Ilmavaivoja on myös. Villit yö unien maailmassa jatkuu, ihan jännittää käydä nukkumaan, kun ei yhtään tiedä miten villiin uneen seuraavana yönä herää...
Salilla jalkatreeni tänään, hyvällä fiiliksellä. Oli ruuhkaa, joten tein prässiä (12x 80kg, 2x12x 100kg+ kelkka 45kg), hack-kyykkyä laitteessa (12x 40kg/60kg/70kg), reisikoukistusta istuen (3x15x30kg), pakaroita laitteessa (3x15x70kg / molemmille pakaroille), pohkeet vaakaprässissä 3x15x100kg, vatsoja taljassa 3x18x35kg. Meni vajaa tunti, ja ihmeen hyvin jaksoin!
Lisäksi makkariremontti etenee, laminaatit on ostettu. Seinät on viimeistä maalikerrosta vaille, sitten lattia paikalleen ja listat puuttuu. Pääsen kesäksi kasvattamaan mahaa uuteen makkariin <3.Pitää ottaa etenemisestä tänne kuvia, kunhan ehdin, näin iltaisin siellä on niin pimeää, ettei saa värit ja muut oikeutta.
6+3. Menisipä nää riskiviikot nopeesti, miksi minusta tuntuu että aika matelee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti