6. Raskausviikko

Se ois taas yks viikko takana, 7. raskausviikko alkaa viimeisistä kuukautisista laskien. Tänään täydet 6+0. Täysien viikkojen kunniaksi aloitettakoon kuvalla, kun pitihän se ottaa, vaikkei siinä muutosta näykään:

Kuvat on eri kameralla ja eri asennossa,mutta kyllä tuo maha mun silmään ihan samalta näyttää sekä uudemmassa että vanhemmassa kuvassa. Mutta eihän sen vielä tartteis kasvaakaan (vaikka vähän kyllä jo odotan, että kasvais!) :) Painossahan on huikea +200g eri, jonka voinee pistää eilisten irtokarkkien piikkiin... söin 300g, mut paino nousi vain 200g, aika hyvin ;)
(Sivuhuomautus asiasta poiketen: mua niiiiiiiin ärsyttää tuo -22kg jättämä ylämahanahka, tuossa navan päällä siis tuo poimu. Murr! Ja sehän on 9kk päästä vaan huomattavasti isompi :D Miten sitä osais iloita siitä, että yli 20kg lähti, eikä murehtia sitä, että yks tollanen poimu jäi?)

Mitä sitten jäi päällimmäisenä mieleen 6. raskausviikosta? Ensinnäkin vau.fi -sivuston raskausviikot osio kertoo siitä näin:

ALKIO
Alkion pituus 1-3mm. Alkio on kolme viikkoa vanha. Foolihappo auttaa sulkemaan alkion hermostoputken. Vajavainen sulkeutuminen voi johtaa selkäydinkohjuun ja aivojen huonoon kehittymiseen. Aivan viikon lopulla muodostuvat kolme aivo-osiota. Etuaivot huolehtivat muistista ja ajattelusta – käytännössä ongelmanratkaisusta ja aistien viestien tulkitsemisesta. Keskiaivot koordinoivat signaaleja ja lähettävät ne oikeaan päätöspaikkaan. Taka-aivot huolehtivat lämmönsäätelystä, hengitysrytmistä ja lihasliikkeistä. Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän. Kun alkio on 25 päivää vanha, eli tämän viikon puolivälissä, alkaa pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin!

NAINEN
Kehosi yrittää parhaansa mukaan kertoa sinulle tärkeästä muutoksesta, joka siinä on tapahtunut! Ensin jäävät kuukautiset pois. Sitten tulee ehkä pahoinvointi. Rinnat tuntuvat aroilta ja raskailta ja niitä saattaa hieman pistelläkin. Juokset useammin pissalle kuin ennen. Tunnet itsesi turvonneeksi. Mielialasi vaihtelee.
Olet raskaana. Miltä se kuulostaa? Ihanalta? Ehkä melkein uskomattomalta? Vihdoinkin se on tapahtunut! Mikä helpotus, että kuukautiset eivät tulleetkaan. Vai onko uutinen järkytys? Kuinka kumppanisi suhtautuu asiaan? Entä mitä esimies sanoo? Vaikka lapsi olisi suunniteltu, on normaalia käydä läpi kaikki mahdolliset ristiriitaiset tunteet.

Meidän pikkuisella siis hakkaa sydän jo,hui! Toivotaan että kaikki tuo tärkeältä kuulostava kehitys on mennyt hyvin. Aloitin syömään jotain mammavitamiineja ihan vaan, jotta tuota foolihappoa ja rautaa tulisi tarpeeksi. Myös kalsiumin saanti lienee mulla vähän heikkoa. Eli ei pitäis ainakaan niistä nyt olla minityypin kehitys kiinni.

Keho on tosiaan kertonut viikon kulusta, totta tosiaan. Erityisesti mieleen on jäänyt juurikin alkanut raskauspahoinvointi, jota on ollut nyt kolme päivää. Eilinen meni toissapäivää paremmin, kun ymmärsin miten tärkeää se syöminen on. On syötävä lähes koko ajan! Ongelma on se, että aika vähäinen määrä ruokaa menee kerralla alas, ja kaikki paistettu tai ylipäätään lämmitetty etoo. Kaksi päivää on nyt siis eletty syömällä omenoita (näihin on tullut ihan suunnaton himo!), ruisleipää kinkulla ja tomaatilla, sämpylää kinkulla ja paprikalla, ja maitorahkaa mehukeitolla. Eilisiltana tein kasvissosekeittoa (bataattia, porkkanaa, perunaa, parsaa, kermaa), se meni jotenkin alas raejuuston kanssa. Päälle meni sit tosiaan ne 300g irtokarkkiakin... tais olla vähän kalorivajetta parilta päivältä takana?

Rinnat on tuntuneet kipeiltä, muttei kamalasti. Ne on myös jotenkin "jämäköityneet", tai näin mies on ainakin asiaa joka ilta tutkinut. Aamuisin ne on aremmat kuin iltaisin, en tiedä miksi? Vessaan saa juosta useamman, minä, joka en normaalitilanteessa koskaan herää yöllä pissalle. Nyt se tapahtuu joka ikinen yö, viime yö oli tosin poikkeus. Viime yönä nukuinkin niin sikeästi raskausväsymystä pois reilut 10h, ettei niin sikeästä unesta varmaan herää isompaankaan hätään! Turvonnutkin olo on, sormukset kiristää sormissa ja maha tuntuu iltaa kohti ilmapallolta.

Mielialat heittää ihan laidasta laitaan, sääliksi käy miestä. Välillä tiuskin ja komennan ja itken päälle ja seuraavassa minuutissa nauran. Käytännön asiat on alkaneet myös pyöriä päässä aiempaa enemmän. Yöunet on jääneet heikoiksi heräilyjen ja painajaisten takia. Joka yö on nähnyt mitä ihmeellisempiä unia, joissa mies on pettänyt ja lapsi on huutanut minun nimeäni. Kai nekin tähän jotenkin liittyy, alitajunta käy läpi kaikenmoisia asioita.

Mitä liikkumiseen tulee, se väheni viime viikolla selvästi. Pahoinvointi ja väsymys rokottaa. Kaksi kertaa kävin salilla (jalkareeni + rinta-olkapää-osio), maanantaina käytiin miehen kanssa tunti kävelemässä. Niin, ja torstaina pilateksessa. Liikunnat menee aika iltaan, kun olo paranee vasta klo 18 jälkeen. Silloinkin väsyttää kamalasti, mutta jos pakottaa menemään, niin olo kyllä paranee liikkuessa! Tänään ois tarkoitus selvitä selkä-hauis -treenailee salille ja huomenna joku aerobinen ois jees. Oishan siinä sit liikuntaa yhteen viikkoon ihan kivasti!

Ensimmäiseen neuvolaan on vielä 2 viikkoa aikaa! Tuntuu ikuisuudelta. Toisaalta, kohta on 2 viikkoa siitä, kun sen varasin, ja sekin meni nopsaan. Eli ehkä seuraavatkin?

Hyvää viikonloppua, lukijat!