Mahakuvat viikosta 32+0 tähän päivään - laskettu aika tuli, ja meni (40+0)

Noniin. Siinä se meni, reilu tunti sitten ohi, kuuluisa laskettu aika. Melko oireetta, muutamia harjoitussupistuksia päivässä, ei juuri kipuja. Pieni on tyytyväinen yksiössään? Viime viikolla oli neuvolassakin kaikki hyvin. Tänään lasketun ajan kunniaksi mm. kävin kävelemässä 4km lenkin ilman mitään vaikeuksia, eli toisaalta olen kai onnellisessa asemassa. Ei tämä raskausaika ainakaan mitenkään raskasta sanan varsinaisessa merkityksessä ole ollut.

Toki on pakko myöntää, että kuluneella viikolla sitä on alkanut odottaa nyyttiä tosissaan ulkoistuvaksikin - ihan vaan, jotta näkisi miltä mahassa näytetään ja miltä se lapsen sylissä pitäminen sitten tuntuu. En tainnut täällä kertoakaan, että toissaviikolla käytiin polilla miehen kanssa käyrillä ja ultrassa, kun en pienen liikkeitä tuntenut päivään? Kaikki oli hyvin, sydänkäyrä erittäin reaktiivinen ja virheetön, pari supistustakin piirtyi. Lääkäri ultrasi, kaikki hyvin, painoarvio pikkuisella 2,9kg. Sen jälkeen jotenkin konkretisoitui, että masussa on ihan valmis pieni ihminen, jolla on isänsä nenä (onneksi, se ainoa asia jonka toivoinkin isältä periytyvän!) ja jonka tahdon ulos mahasta huolehdittavaksi ja rakastettavaksi. Lisäksi tämä raskaus on näin loppumetreillä melkoista huolta tämäkin, kun päivittäin vahtii, onko tuolla mahassa kaikki edelleen hyvin.

Sairaalalla käyrillä 21.11.2013 - kaikki hyvin masussa, ja äidilläkin jo tässä vaiheessa <3

Mahakuvia! Niitä oon miettiny monesti, mutta aina jäänyt työstämättä ja laittamatta. Nyt kiinnostuin vihdoin tekemään vertailuja, ja huomasin, etten rv 31+0 jälkeen ole teitä moisillä "ilahduttanut". Tässä tulee siis oikein kavalkaadi, masut yhtä viikkoa lukuunottamatta (37+0 jäi välistä, tai en löytänyt sitä koneelta?). On se naisen keho vaan ihmeellinen, ja ihmeellistä sekin, miten tuo maha näyttää joka viikolla ihan eri malliselta ja olevan eri kohdassakin... mutta tässä siis:

Pieneksi tuota on väitetty, niin ystävien ja sukulaisten kuin neuvolan th:nkin suunnalta. Ja joo, ei se varmaan kamalan iso ole, mutta ihan riittävän iso mun kokoiselle ihmiselle kannettavaksi! Raskausarpia olen toistaiseksi saanut yhden, ihan pienen n. 1-2cm mittaisin suoraan navan alapuolelle. Lisäksi lihomis-laihtumisajaltani olevat vanhat alavatsan arvet, joita on n. 3-4 kpl, ovat kasvaneet kaikki n. 1cm matkan ylöspäin tässä kahden viimeisen viikon aikana, se "uusi osa" näkyy punaisena kärkenä arvissa. Muutoin ei missään näy mitään repeämiä - vielä. Tosin elämisen jälkiä nekin, melko vähällä oon päässyt siihen nähden miten helposti mulle on raskausarpia nuorena /lihoessa tullut. Niitä kun on pohkeissa ja alleissa ja rinnoissa ja pakaroissa ja sisäreisissä ja ja ja... jo valmiiksi. Maha taitaa olla ainut, missä ei ole :D Ja mitäpä sitä ei mahassa kasvavan ihmisen alun vuoksi sietäisi, arvet ois pieni hinta maksaa moisesta ihmeestä <3.

Yksi asia mitä suuresti kuitenkin kaipaan, on se oma kroppa! Huomasin joku päivä nuo alkuraskauden kuvat, joiden rinnalle lisäsin tänään, la 40+0 otetut kuvat.

Ennen - jälkeen vertailua kehosta raskausaikana

Ja voi kauhistus mitä mulle onkaan tapahtunut!! Enkä toisaalta edes muistanut, miten hyvässä kunnossa oon ollut joskus. Rehellinen ollakseni, en muistanut KOSKAAN näyttäneeni noin hyvältä omaan silmään, kuin noissa rv 6+1 kuvissa?? Niin se nainen on itselleen sokea - sekä läskeilleen, että hoikkuudelleen. Tuossa siis motivaatiokuvat raskausajan jälkeiseen treenaamiseen, kunhan sinne asti päästään.

Mutta siis, onhan se keho löystynyt, kauttaaltaan. Lihaskuntoa en oo elokuun jälkeen tehnyt pätkääkään, ja sen huomaa. Reidet varsinkin on ihan löllöä, samoin takapuoli, joka jo kuvassakin roikkuu "kivasti". Ei sillä, eipä sitä ollut raskautta ennenkään, ja nuopa ne mun ongelmakohdat onkin...Jännityksellä jään odottamaan, millaisessa kuosissa tää keho on esim. vuodenvaihteessa, kun synnytyksestä toivottavasti on jo aikaa (no, joka tapauksessa on ainakin pari viikkoa) ja näkee vähän, mitä "omasta kehosta" on jäljellä. Odotan kuitenkin innolla edes niitä vaunulenkkejä, ilman tätä vatsaa ja keuhkoihin painavaa vauvaa sen sisällä!

Joka tapauksessa, se kuuluisa 9kk odotus ois nyt ohi. Vielä voi pari viikkoa mennä, mutta joka tapauksessa meillä on ihan kohta vauva <3. Meistä tulee perhe. Pieni ihme jota olen sydämeni alla kantanut, tulee maailmaan isin ja äidin iloksi ja riemuksi. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

2. Neuvola, th + lääkäri (13+3)

Tänään oli kauan odotettu toinen käynti neuvolassa!

Oma terveydenhoitaja oli lomalla, joten ensin menin jollekin vieraalle terveydenhoitajalle, joka ei esitellyt edes itseään. Ihan ystävällinen oli kyllä. Paino oli vaatteet päälle neuvolan vaa'alla 62,7kg, omalle th:lle kun kelpaa kotona mitattu aamun alaston paino ja tälle ei.  Eli ton mukaan nousua ois nyt 2,1kg, eipä sekään nyt paha ole. Kyseli vähän niitä näitä olosta, töissä jaksamisesta ja muusta sekä tsekkas otetut labrat ja seulontatulokset (en saanu riskilukuja...). Kupat, hepatiitit ja hiv negatiivisia, veriryhmä A+, ei vasta-aineita, viety pissanäyte puhdas. Sen lisäks otettiin nää perinteiset;

hb 130 (viimeksi 130)
verenpaine 131/90 (jännitän, viimeksi neuvolassa 145/90, kotona välillä 95-110 / 60-70)
pissa -- (ei otettu viimeksi)

Tän jälkeen menin odottelemaan lääkäriä käytävään.

Lääkäri oli vähän myöhässä, ei paljon. Lääkäri oli entinen omalääkärini jostain vuosilta 1990 - 1999 yläaste- ja lukioajoilta, ja ensimmäinen lääkäri jolla olen ylipäätään käynyt gynekologisessa tutkimuksessa joskus teininä :D Yhtä mukava lääkäri edelleenkin, sydämellinen ja ihana. Ensin kyseli laajalti jaksamisesta, kotona sekä töissä ja parisuhteesta. Sitten olosta raskauden kanssa, onko ollut oireita tai ongelmia ja miten on mennyt, onko mitään huolia tai kysyttävää. Ja milloin on kesälomat ja olenko kauan syksyllä töissä ja miten työnantaja suhtautuu ja mitä vielä...laajasti kuitenkin elämästä ja voinnista. Tämän jälkeen tehtiin perus gynekologinen tutkimus, kohdunsuu oli "kiinteä ja turvallisesti täällä takana, 3cm", mitä se sitten lääkärikielellä tarkoittaakin... paineltiin vähän inhottavan tuntuisestikin kohtua ja kohdun kanavaa, hyvin on kuulemma kasvanut viikkoihin nähden ja kohta pullahtaa varmasti kunnolla esiinkin... ja lopulta kuunneltiin ne ihanat sydänäänet <3 Voi sitä ihanaa jumputusta, oisin voinu kuunnella sitä loputtomiin! Sykettä ei kertonut, mutta vahvat ja hyvät äänet kuulemma :)

Lopuksi sanoi, että jos nyt edelleen oot väsyny, niin vie miehelle terveisiä, että sinun pitää saada levätä ;) Tätä voin käyttää sitten, kun haluun et mua passataan :D Ei sillä, tuo höpsö passaa mua kaikesta huolimatta, halusin tai en <3.

Neuvolan jälkeen kävin isovanhemmilla, kummi/tätini ja isoäidin sisko oli siellä käymässä ja niille kerroin. Tiesivät kyllä jo, kun eihän mun isoisä (89v) ole voinut asiaa salassakaan pitää, mutta halasivat ja kovin iloisia olivat. Lisäksi isoäitini oli hoitolaitoksesta kotona, niin hänelle asiasta puhuin ja kovin oli iloinen. Hän ei siis pysty puhumaan ja on toispuolihalvautunut, mutta liikuttui selkeästi uutisesta ja sai päätään vatsaani kohti käännettyä, piti sitten näyttää ettei se hirmuisesti vielä näy. Isä tosin sanoi, että "kyllähän tuon jo näkee, et vaan itse sitä huomaa"... isä on muutenkin suhtautunut tähän ihanasti, se ei yleensä ole mikään sosiaalinen tai kysele vointeja, mutta nyt sitä kiinnosti kamalasti miten lääkärissä meni ja etten rehki liikaa ja ja ja... kovasti taitaa isovanhemmuuttaan odottaa :)

Mutta kiva neuvolakäynti! Seuraava käynti on 27.6. juhannuksen jälkeisellä viikolla, sitten heinäkuulle tuleekin rakenneultra ja elokuulle sokerirasitusta ja... hui, tämä menee niiiiiiiiin nopeasti!