Sitä laitettiin sitten kerrasta tämän vuoden tavoitteet uusiksi. Onneksi niitä ehdittiin kolmisen kuukautta toteuttaakin ;)
Nimittäin, maanantaina vetäsin ensimmäiset kaksi viivaa raskaustestiin, ja eilisaamuna vielä varmistin asian. Nyt sitä on sit neuvolat varattu ja luettu netistä liikaakin kaikesta tästä uudesta ja jännittävästä.... ja oon niiiiiiiiiiiiiin innoissani ja ollaan tulevan miehen kanssa molemmat onnemme kukkuloilla!
Psst. Te tutut, ja "tutut", jotka täällä piipahdatte, niin arvostaisin, ettei tästä puhuta missään toisaalla ennen kuin itse tästä laajemmalti avaudun. Täällä on pakko - jos meinaan tänne jatkossakin jotain elämästäni kirjoittaa, niin tämä nyt on asia, joka on toissapäivästä lähtien ollut elämässäni keskeisintä.
Hieman taustaa: Tätähän on miehen kanssa höpisty jo reippaat puolisen vuotta, ja vuodenvaihteen jälkeen päätettiin, että yritetään nyt sitten. Minun veljeni sai lapsen -11 ja mieheni veli viime syksynä, eli tätä vauvakuumetta on lähiympäristössä herätelty ihan kunnolla. Ensimmäinen yrityskierto meni vielä melko vähäisellä yrityksellä (ei se peitto ihan kamalasti heilunu ja mahdollisuudet noin ajallisestikin aika pienet), mutta toinen yrityskierto sitten jo paremmin. Ja heti tärppäs! Mikä oli ihan uskomatonta, kun minulla ei ollut kamalan suurta uskoa edes omaan hedelmällisyyteeni, kun ottaa huomioon kaikki välivuodot ja alavatsaongelmat mitä on vuosien mittaan selvittämättöminä tutkittu. Ajattelin, ettei mulle varmaankaan ole suotu lapsen saamisen lahjoja. No, toisin näköjään kävi! Ei mulla sen testintekohetkelläkään mitä luuloja ollu, aattelin että "menkat ei ala ku mietin tätä, ni teempä testin". Ja varmaan silmät pullistu päästä, ku alle minuutissa ne viivat siihen pamahti.
Mies oli ihan yhtä ymmyrkäisenä kuin minäkin, kun iltavuorosta tultuaan sille kerroin. Yksi yö siinä sitten valvottiin ja naurettiin ja oltiin onnellisia, ja sama jatkuu nyt kolmatta päivää. Ensimmäinen neuvola on nyt varattuna, se on 22.4.2013. Tällä hetkellä mennään siis viidettä viikkoa, tarkalleen 4+4.
Eli, hyvin alussa vielä! Varovaisesti tässä ollaan, kaikkihan on mahdollista ja mikään ei ole varmaa. Mutta kaikki sormet on ristissä, että asiat menis hyvin loppuun asti. Mitään erityisempiä raskausoireita mulla ei ole ollut, alavatsaa vähän nippailee ja aineenvaihdunta on sekaisin, mikä tuntuu mm. pissillä juoksemisena, mutta ei oo pahoinvointeja eikä väsymyksiä eikä muita. Lämpö on vähän koholla, eilen mittasin 37 astetta tasan. Vielähän tässä tosin ehtii tulla ties mitä, mutta toivotaan senkin suhteen parasta...
Mitä noiden aiempien tavoitteiden suhteen tulee, niin niistä nyt korostuu loppuvuonna nuo hyvinvoinnin tavoitteet - mulla on nyt yksi iso syy lisää syödä hyvin, voida hyvin ja huomioida omaa jaksamistani. Ja yksi iso syy huolehtia parisuhteestakin ;). Treenaamista meinaan jatkaa raskaudesta huolimatta, meidän salilla käy onneksi muitakin naisia raskausmahoineen. Pitää vaan tuo saliohjelma uusituttaa parin kuukauden päästä, ja tavoitteethan treenaamisen suhteen on jossain muualla kuin pikinikunnossa. Kyllä tässä nyt pyritään pitämään peruskunnosta huolta ja valmistautumaan synnytykseen oman voinnin rajoissa.
Hui miten jännää! Vaikka lähiympäristössä on lapsia (2kk-9v), niin koskaan nämä asiat ei oo mua vielä silleen kiinnostanu, että tietäisin näistä asioista yhtään mitään. Kaikki on uutta, kiinnostavaa ja tästä lähdemme rakentamaan meidän omaa pientä perhettä meidän näköiseksi. Vaikkei tästä vielä uskalla täysillä iloitakaan... mutta iloitsen siitä, että ainakin se raskautuminen on minulle sitten mahdollista, kun en uskonut siihenkään!
Tästä eteenpäin tässä blogissa tullaan kumminkin keskittymään raskausaikaan ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin, treenaamiseen raskausaikana, painonhallintaan raskausaikana ja äitiyteen kasvamiseen. Toivottavasti pysytte tästä huolimatta mukana :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti