perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tuntemuksia näin munajuhlan aluksi...

Jep, pitkäperjantai. Meillä herättiin seitsemältä, joten melko pitkä tästä tulee!

Juteltiin aamusta taas miehen kanssa tästä raskaudesta, kun ahdistuin hetkeksi miettiessäni, etten voikaan nyt etsiä uutta työtä tän kaiken keskellä (tai voisin, mutta kuka hullu luopuisi vakituisesta työstään tulevan äitiysloman (ja mahdollisen... todennäköisen! hoitovapaan alla??), vaikken tuosta nykyisestä työstäni enää tykkää. Olin siis jo useamman viikon aikana tullut melko läheiseksi työvoimahallinnon internet-sivujen kanssa. Tai siis ahdistuin kunnes miehen avustuksella tajusin, että kohta on talviloma (vappuviikko), sen jälkeen kohta kesäloma (alkaa viikkoa ennen juhannusta) ja sen jälkeen onkin enää 3 kuukautta töitä ennen äitiysloman alkua! Hui kamalaa, miten se tuntuu näin ajateltuna kamalan lyhyeltä ajalta.

Sitten pitäis jossain välin miettiä sekin, että milloin ja miten tästä kertoo töissä? Koska, vaikkei kukaan saisi olla, ja vaikka nyt itse sanonkin, niin olen kyllä korvaamaton tuolle työnantajalleni. Eikä siellä kukaan edes tiedä, mitä kaikkea minä teen ja hoidan!

Ei, se ei sitten ole enää minun ongelmani (onneksi).

Muutoin on mennyt eka "tietoinen viikko" ihan hyvin. Ei varsinaista pahoinvointia, vähän on etonut silloin tällöin ja vatsa ollut sekaisin. Alamahassa on kummia tuntemuksia, ei kipuja, mutta sellaista painetta, tai jotain mitä en osaa selittää. Tänään huomasin aamusta, että rinnat alkaa tuntua vähän aroilta. Toivotaan, että päästäisiin helpolla, ois ihanaa, jos pystyis liikkumaan tässä raskauden aikana ja muutenkin touhuamaan, eikä tartteis halailla vessanpönttöä. Henkisesti tää on kyllä rankkaa, mielialat menee ihan laidasta laitaan. Välillä pelottaa niin paljon, että ihan tuntee miten sykkeet nousee ja keho käy kierroksilla, sellaisia paniikkioireita (jep, mulla on ihan diagnosoitu paniikkihäiriö v. 2004, joka ei tosin ole oireillut n. 5 vuoteen enää suuremmin). Välillä taas on onnensa kukkuloilla kädet alavatsalla, ja kuvittelee miten siellä sellanen katkaravun näkönen tyyppi muodostuu :D Ajoittain taas miettii, että haluaako tätä kuitenkaan oikeasti. Olenko minä valmis tähän sittenkään? Mutta kai näitä miettii jokainen, ja kuten kummini (ainoa henkilö jolle tästä puhuin, koska haluan, että minulla on joku jolle itkeä, jos kaikki päättyykin huonosti) sanoi, äitiyteen ehtii kyllä kasvaa 9 kuukauden aikana.

Mutta pääsiäiseen... Meillä pääsiäisruoka koostuu säräpaistista (googlettakaa Lemin särä, jos ette tiedä) kera uuniperunoiden ja vihersalaatin. Jälkiruuaksi paistoin eilen äidin perinteisellä reseptillä rahkapiirakkaa (reilusti rusinoita!), jota sitten eilen piti ihan "maistiaisiksi" syödä jo pari palaa. Se oli aivan mielettömän hyvää, ja koko koti tuoksui ihan lapsuuden pääsiäiselle! Tänään se on varmasti vielä parempaa, kun on kunnolla jäähtynyttä ja vetäytynyttä. Onnistui tosi hyvin, vaikka pullataikina onkin leipomisessa mun heikko lenkki, ja pullapohjaan tuo tehdään. Kohoaminen ei taaskaan meinannut luonnistua, mutta kaikkien mikroaaltouunikikkojen ja muiden jälkeen pohjasta tuli (lähes) täydellinen.

Muutoin kuin ruuan osalta pääsiäisen sisältöön kuuluu lähinnä muuttoavustamista, hiihtoa (kohta mennään!), kuntosalia (suoraan hiihtolenkiltä), rentoutumista, hyviä kirjoja (Mötley Cruen törkytehdas on keskes, eilisiltanakin nauroin sen kanssa ääneen sohvalla), hyvää yöunta... mitäs vielä. Makkarin remonttia parin maalikerroksen verran?

Antoisaa munajuhlaa siis itse kullekin sielulle!

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi, onnea! Ihania uutisia :) Kiskiksen blogin kautta tulin heti tännekin kurkistelemaan. Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki sujuu hyvin.

    VastaaPoista
  2. Kiitti Kawis! :) Jotenkin tässä on aika luottavaisin mielin, en osaa sanoa miksi, mutta toivotaan tosiaan että menee parhain päin. Kiva kun kävit kääntymässä!

    VastaaPoista