Taas kerran täällä. Aloittamassa alusta. Elämää, sekä tätä blogia.
Pelkään. Pelko on kamalimpia tunteita joita tiedän, se lamaannuttaa. Estää toimimasta viisaasti, arvioimasta seurauksia ja saa tekemään hetken mielijohteen mukaisia päätöksiä. Pelkään parisuhteeni puolesta. Pelkään palaavani samaan masennuksen täyttämään maahan missä olin vielä vuosi sitten.
Nautin. Nautin tällä hetkellä erityisesti liikunnasta, lähes 20 kiloa kevyempänä kuin vielä viime kesänä. Kehon muokkautumisesta rankan kuntosalitreenin seurauksena tai juoksulenkin aikaansaamasta endorfiinimyrskystä. Liikunnan avulla olen tuntenut pitkästä aikaa eläväni, hengittäväni. Vahvistun päivä päivältä.
Luon. Haluan nähdä kätteni jäljen, luoda jotain uutta, hetkeksi tai pysyväksi. Neulon, virkkaan, huovutan. Sisustan, maalaan, remontoin.
ELÄN. Eniten kaikista, elän. Tai ainakin haluan oppia elämään! Arvostaen itseäni, omia tahtojani, omia ajatuksiani. Sitä en vielä osaa, mutta opin päivä päivältä.
Toivottavasti blogi auttaa minua löytämään uusia asioita itsestäni, kanssaihmisistäni sekä ympäristöstäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti