Nt-ultran jälkeen oltiin tosiaan sen ongelman edessä, että miten tästä kertoo nyt niille läheisilleen. Pitkään sitä pohdittiin, ja päätettiin kertoa jo samana iltana. Hieman mukaillen laitettiin tärkeimmille (vanhemmat, sisarukset, parhaat kaverit) viestissä nt-ultran kuva ja seuraava vähän vastaanottajasta riippuen vaihteleva teksti: "Tilailtiin joululahjoja jo vähän etukäteen, ja yksi on tulossa jo etuajassa. Arvioitu toimituspäivä 30.11.2013. Se halusi kuitenkin vilkuttaa jo tehtaalta! Terv. Meidän nimet".
Ja voi sitä riemun määrää! Mun veli vastasi heti onnitellen viestiin (saavat pojalleen ensimmäisen serkuksen) ja äiti soitti samantien perään. Isälle ei mennyt viesti perille ja se soitteli työpaikaltaan, että laita sähköpostilla. Ja sen kun sai, niin sekin soitti heti ja sanoi, että nyt ymmärtää miksi olin kuskina viikonloppuna 8D. Ja sitten "pahin" kaikista, miehen äiti. Mies oli soittanut sille töistä ja kertonut, ja se meinasi lankoja pitkin tulla ilosta! Oli jo suurin piirtein tältä sekunnilta tarjoutumassa hoitoavuksi ja ties mitä. Ihana hössöttäjä - varmasti onkin paljon avuksi, kun asuu n. 500m päässä. Lisäksi facebookissa tuli parilta miehen kaverin puolisolta onnittelu, "naiselta naiselle" periaatteesta kai. Voi sitä ilon määrää. Ja sitä helpotusta, kun tätä ei tarvitse enää salata keneltäkään!
Oma ongelmansa on sitten töissä kertominen. Aluksi ajattelin kertoa heti maanantaina ultran jälkeen, mutten vain pystynyt. Eilen ei ollut kaikki työntekijät yhtä aikaa paikalla, joten en voinut. Tänään olin heti aamusta päättänyt tämän kertoa. Kaksi tuntia pyörin työpaikalla kuin väkkärä, välillä istuin kertoakseni ja taas lähdin, mietin miten asian sanoisin. Lopulta vaan kakistin suustani: "Niin, tänne nyt sitten todennäköisesti tulee syksyllä tilalleni joku. Meinasin jäädä lokakuun lopussa äitiyslomalle". Vastaanotto oli vähän kaksijakoinen, toisaalta tosi iloinen mutta olipa yksi työntekijä jäämässä tiedon vuoksi eläkkeellekin :D. Pääasiassa puolestani oltiin kyllä onnellisia ja heti mahaa tuijottamassa, yksi jo tokaisi jopa että "näkyyhän se jo", vaikkei tuo nyt vielä näy! Vähän turvotusta ehkä... mutta on ne nyt jo muutaman tunnin tietoa sulatellut, paremmin tää kumminkin meni kuin mitä oletin.
Nyt ois enää pari kaveria tietoa vajaa, sen jälkeen ei ole kuin ihmisiä, joille voi kertoa törmätessään. Yllättävän helposti tää meni, vaikka tätä kamalasti panikoin! Työnantaja tietysti... se jännittää, ehkä jopa pelottaa. Pienessä työyhteisössä mun rooli on aika iso, ja mun lähteminen lähes 8v jälkeen lomalle aiheuttaa ison muutoksen, tuli tähän tilalle kuka tahansa. Toki se on myös taloudellisesti työnantajalle iso satsaus, vaikkei meidän tes:in mukaan palkkaa maksetakaan kuin 2kk äitiyslomasta. Miten te muut ootte tällaisesta asiasta töissä kertoneet? Voiko sen vaan töksäyttää päin naamaa... ei varmaan :D Ajattelin kuitenkin odottaa, että sanon kasvotusten, enkä laita esim. sähköpostia. Oisko korrektimpaa?
Ihanaa, että on vihdoin kesäinen ilma, raskausoireet selvästi vähentyneet ja energiaa pikkuhiljaa enemmän kuin moneen viikkoon!
Mää varasin pomolle palaverin aiheena "vuosisuunnittelu". Pomo tuli paikalle naureskellen, että miksi ihmeessä sua on näin hyvissä ajoin ruvennu kerrankin nämä asiat kiinnostamaan! :) Juteltiin siinä puoli tuntia (en siis ollut töissä sanonnu muille eikä mitkään maagiset 3 kk ollut vielä kulunnu) eri raskauden sujumismahdollisuuksista keskenmenosta täydelliseen suoritukseen asti. Halusin itse kertoa heti, koska en osaa salailla ja toisaalta toinen tiesi sitten varautua. Toisaalta ymmärrän niitäkin, jotka eivät halua heti kertoa. Mää tulinkin pomon kanssa hyvin juttuun! :P
VastaaPoista