keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Saleilua ja mahakuvaa (9+4)

Vappu oli ja meni, niin myös meidän parisuhteemme tusinapäivä. Mieheni on siis kestänyt minua nyt virallisesti yli 12 vuotta! Kiva päivä ja ilta oli, pieniä hormonikiukuttelu illalla kotona laskematta...

Käytiin siis hakemassa uusi automme kaupasta pois, nyt on komia farmari pihassa jolla körötellä <3. Sen jälkeen kävimme vähän hienommin syömässä vähän hienommassa paikassa. Alkuruuaksi söimme antipastolautasen jolla oli grillattuja vihanneksia (artisokkaa, munakoisoa, brokkolia, porkkanaa..) kastikkeineen ja tuoretta leipää. Pääruuaksi pippuripihvit ja jälkkäriksi tätä uskomattoman hyvää suklaakakkua konjakkikermalla:
Kyllä, uskalsin ottaa konjakkikermaa - ei siinä sitä konjakkia ole kuin tippa! Ruokailun jälkeen käytiin konsertissa ja kotona oltiin jo heti klo 22 jälkeen. Ilmakin oli kyllä tosi surkea vapun viettoon :/

Ai niin! Mies lahjoi mua heti aamusta suklaasydämillä, "piilotti" ne mun likaisen läppärin väliin:
Tuosta ukkelistakin on tän raskauden myötä löytynyt ihan uusia romanttisia piirteitä. Meistä kumpikaan ei oo siis mitenkään kamalan hömppäromanttinen, huomioidaan toki toisiamme mutta kynttiläillalliset ja muut ei ehkä oo ihan meidän juttu ollu koskaan.

Niin joo, ja kun aiemmin puhuin rv 10 alkajaisiksi ottamastani masukuvasta, niin tulkoon se tässä. Rinnalle pistin vertailuksi rv 8 alkajaisiksi otetun kuvan. Tuossa näkyy ihan pieni kehitys mun omaan silmään, näkyykö muille? :) Huomatkaa myös tooooooooooodella sotkuinen vaatehuone :D




Sitten tähän päivään. En oo tänne tainnu kamalasti mitään treenipostauksia tehdä, kun ei oo tuo treeni kamalasti kulkenu lähiaikoina. Nyt se on kumminkin alkanu taas luistaa, jostain löytyy ihan erilaista energiaa. Tänään kävin sitten salilla tekemässä yläkropan, eli suurinpiirtein näin: penkkipunnerrus, kulmasoutu, pystypunnerrus (seisten), ylätaljaa rusettikahvalla eteen, vipunostot, hauista ja ojentajaa superina. Aikaa meni lämmittelyineen (n.10min soutua) noin 1h 10min. Ja oli ihanaa kun oli ihan tyhjä vappupäivän sali! Sai pakertaa ihan omassa rauhassa, ja sen kunniaks innostuin sitten kerrankin ottamaan kuviakin ;) Tässä teille nyt kooste mun tän päivän salikropasta, voinpahan sitten raskauden jälkeen katsoa, miten paljon tästä on jäljellä!
sivuotos
etupällistely
ja pärse!
haba! huomioikaa, että ei, minä en ole likainen tai täplikäs. Eikä myöskään puhelimeni kameran linssi. Vaan salimme peilit!

Loppuun ihan lähikuva hauiksesta. Nää on ENNEN mitään treenejä otettuja, myöhemmin sinne tuli porukkaa enkä enää saanu vertailukuvaa pumpatusta hauiksesta, niinku oli tarkotus! Tuo takaliston kehitys on ollu sellanen keskeinen huomionkohde, mutta on tuossa näköjään vielä työsarkaa, varmaan muutamaks vuodeks :D Mut on noilla jaloilla kyykätty ja maastavedelty kuulkaa palajon!

Töitähän tässä kehossa on ihan vietävästi, mutta ison työn minä oon tuon tiivistämiseksi kyllä sen -22kg läskinkarkoituksen jälkeen tehnyt. Aina sitä ei vaan osaa olla niistä saavutuksistaan kiitollinen, vaan keskittyy liikaa näkemään niitä kohtia, joissa on korjattavaa. On allia, jenkkakahvaa, reisilöllöjä, mahamakkaraa.. mut jumantsuikka, kaikki ne on ihan älyttömän monta kymmentä kertaa pienempiä, kuin +22kg sitten!

Vähän mua pelottaa ja ahdistaakin se, miten paljon mun keho tulee muuttumaan raskauden myötä. Ja se, onko tästä tehdystä työstä oikeasti mitään jäljellä tän 9kk jälkeen. Tuossa Liikunnallisen äidin käsikirjassa, mistä postailin aiemmin, kyllä kovasti kannustettiin uskomaan, että raskaus voi hormoneineen vaikuttaa jopa anabolisesti ja lihakset voi tulla selkeämminkin esiin, ja että hyvä peruskunto harvoin häviää raskauden aikana. Mua ei siis niinkään pelota esim. venyvä vatsanahka, mun vatsanahka on venynyt aiemmin jo aikalailla ja esim. raskausarpia pidän iha normaalina merkkinä synnyttäneen naisen kehossa. Enemmän pelottaa sellanen yleinen plösähtäminen... tää tuntuu nyt kirjoitettuna itsestäkin jotenkin irrationaaliselta! Mutta siis, en tahtois kamalasti mitään rasvaa (tuossa kropassa on ihan riittävästi karistettavaa rasvaa tälläkin hetkellä, rasvaprosentti kuitenkin aika korkea ja bmi vähän yli 23) lisää, ja se nyt on väistämätöntä että sitä raskausaikana kertyy. Ja kun tahtoisin pystyä imettämäänkin, niin ois syytäkin kertyä. Ääh. Ehkä pää tottuu näihin muutoksiin, kun nämä tulee pikkuhiljaa? Mies ainakin koittaa tukea ja kannustaa ja jaksaa toitottaa mulle järkeä näissä asioissa.

Että sellasta... nyt on tosiaan rv 10 jo yli puolenvälin! Ja alle 2 viikkoa nt-ultraan, se jännittää jo nyt ihan vietävästi. Mitenköhän saan sitten lähempänä nukuttua? Hirmuisesti tekisi mieli myös ostaa jotain vauvaan liittyvää tai vauvalle, mutta en uskalla vielä. Missä vaiheessa sitä kehtais ensimmäisiä vauvahankintoja tehdä, tahtoisin niin päästä hipelöimään jotain pikkuruisia vauvanvaatteitakin?

Mukavaa vappupäivän iltaa kaikille, toivottavasti olette nauttineet simaa ja munkkeja kohtuudella!

6 kommenttia:

  1. Kyllä näkyy pienenpieni masukohouma mun silmääni! Mutta kyllä sulla vaan on upea kroppa. Ei salivaatteet päällä huomaa missään mitään löysiä tai muita mainitsemiasi asioita. Jospa mullakin vielä joskus.

    Jos haluat varman päälle ottaa, niin kyllä ekaan ultraan kannattaa odottaa. Mutta sen jälkeen voi ihan hyvin mun mielestäni hankkia vauvalle mitä tahtoo, ehkä ne suurimmat kuitenkin vasta viikon 25 jälkeen. Tosin mä olen aina muutenkin alkanut heti plussasta ajatella vauvaa faktana ja jättänyt huolehtimiset hevoselle, sillä kun on isompi pää. Periaatteena siis, että surraan sitten jos on aihetta.

    Vauvanvaatteita voit mennä hipelöimään vaikka heti! Mutta varo vaan, ne löytää tiensä kotiin. ;) Ehkä on hyvä katsella vähän, mitä äitiyspakkauksessa on, ja ostella sen mukaan lisäjuttuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiyspakkauksen tavarat on tsekattu jo ajat sitten :D Meillä on sinänsä onni, että kaikki "isommat" saadaan lähipiiristä - sekä minun että miehen veljen perheissä on 6kk-2v lapsia, eli pinnasängyt, turvakaukalot ym. kiertää, ja on valmiiksi hyväksi havaittu. Lähinnä siis sellaista pienempää tarvetavaraa on ostettava. Ja vähän samanlainen ajattelija oon, en jaksais turhia murehtia. Yritän nyt tsempata, että ennen ultraa en ostelis ;)

      Ja liikutuin sun kroppasanoistas <3. Osaat jotenkin ilmaista itseäsi usein niin, että se jopa kolahtaa... ehkä opin näkemään itseni joskus yhtä positiivisesti :)

      Poista
  2. Hyvältä näyttää kunto ja alkava vauvamasu! :)
    Oon itekkin miettinyt paljon tuota raskausajan kehonmuutoksia, mut sit täytyy vaan psyykata itsensä siihen, että pitää peruskunnosta huolta niin paljon ja pitkälle kuin pystyy, niin kyllähän se sitten säilyy. Ja ne rasvakilot/hormonikilot mitä raskauden mukana tulee, lähtevät ihan varmasti nopealla tahdilla synnytyksen jälkeen! Imetys on kuulemma tehokasta, ja muutenkin kroppasi kyllä tuon urakan jälkeen muistaa miten laihdutetaan ja poltetaan rasvaa.
    Itse stressaan oikeastaan kiloja enemmän siitä, miten lihaskunnon käy synnytyksen jälkeen? Kun treenaamaan ei kuitenkaan heti pääse, täytyy varmaan kotona veivailla käsipainoilla jne... Asiat taitaa muutenkin mennä syntymän jälkeen tärkeysjärjestykseen. :D
    Meillä huomenna nt-ultra, tosin käytiin myös varhaisultrassa eli miehen sanoin "nähty on". ;) Jännittää pirusti! En osaa vielä ostaa vaatteita varmaan ainakaan ennen rakenneultraa, kun sukupuoli alkaa selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ilmeisesti salilla syksylläkin sellaisia "ota vauva mukaan"-tunteja, eli saa mennä salille treenaamaan vauvan ja sitterin kanssa :D Voipi ehkä olla, ettei minusta siihen ole, eli käsipainojen kanssa heilumiseksi menee varmasti. Tosin ei ne lihakset mihinkään häviä, ja uskon että parin kuukauden tauko treeneistä ei vielä ihmeitä tee, ja lihakset palautuu nopeasti. Varmasti sullakin :)

      Vaatteiden suhteen... sen verran oon katellu, että kamalasti on ihania sukupuolineutraaleja vauvan vaatteita :D! Mutta niin, odottanen nyt itsekin ainakin sen ekan ultran, me kun ei olla vielä edes nähty että onko tuolla oikeesti mitään.

      Poista
  3. Mun on vaikea uskoa, että sä tuosta nyt yhtäkkiä plösähtäisit :) Sen verran liikunnallinen sun elämäntapa on nyt ollut jo pidemmän aikaa. Ainakin mun kaveripiiristä kaikki, jotka on ennen raskautta liikkuneet säännöllisesti, on sen jälkeenkin jatkaneet samaan tapaan. (Ja palautuneet entisiin mittoihinsa vuoden sisällä synnytyksestä.)

    Ja hei, tyypillä on kyllä upee haba!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos järjellä ajattelee, niin ei sitä taida uskoa itsekään :) Mutta tunteella jos antaa mennä, niin pelottaa ihan vietävästi! Mutta ehkä sellanen pieni pelko ois ihan hyväkin, estäis sen, ettei syö ihan kahden edestä... mut tää on ehkä vähän liikaa. Mun pitää työstää tätä :)

      Kiitti! :)

      Poista