10. Raskausviikko, masukuva ja kirpparilöydöt (10+1)

10 raskausviikko on takana, kokonaisuudessaan! Taas siis selvitty vähän turvallisemmille vesille, viikolle 11 :) 

Lyhyesti vau.fi:n mukaan viikolla kymmenen tapahtui tällaista:
ALKIO

Alkion aivoissa voidaan havaita ensimmäiset mitattavissa olevat aivokäyrät. Alkio alkaa liikkua. Liikkeet ovat tahdosta riippumattomia eikä odottava äiti tunne niitä vielä. Kasvojen piirteet kehittyvät edelleen ja tulevat selkeämmiksi. Korvan sisällä sijaitseva tasapainoelin muodostuu. Tähän saakka alkion silmät ovat sijainneet pään sivuilla ja korvat lähellä suuta, mutta tällä viikolla ne siirtyvät oikeille paikoilleen. Alkio kasvaa pituutta, lihakset ja rustot muuttuvat kovemmiksi. Eteenpäin nojannut pää nousee pystyasentoon niin, että niska ja kaula tulevat näkyviin. Sisäelimet kehittyvät ja mahalaukku näkyy mustana pisteenä vatsan vasemmalla puolella. Sydän on lähestulkoon valmis ja lyö nopeammin kuin aikaisemmin, keskimäärin 177 kertaa minuutissa.
Tällä viikolla lopullinen munuaispari kehittyy. Käsissä on erotettavissa olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Jalat kehittyvät hitaammin, mutta viikon loppupuolella näkyvät jo reidet, polvet, nilkat ja jalkaterät. Kämmeniin ilmaantuvat sormien ja jalkateriin varpaiden aiheet.

NAINEN 
Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.
Monet ovat kuitenkin aivan uskomattoman väsyneitä, sillä keho työskentelee kovasti tehdäkseen sikiön kasvuympäristön parhaaksi mahdolliseksi. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, on ottaa rauhallisesti, kun kehosi sitä vaatii.

Kyllä, pahoinvointi on helpottanut. Väsymys on pahentunut! Päiväunet on nukuttu lähestulkoon joka päivä, ja silti iltaisin meinaa uni tulla klo 22. Keskimäärin yöunet on olleet jotain 9h luokkaa, lisäksi n. 30min päiväunet päälle. Eli, olen muistanut levätä!

Alkio-vaihe loppuu muuten nyt viikolla 11 ja sen jälkeen puhutaan jo sikiöstä. Huimaa :) Äsken lueskeltiin miehen kanssa raskausviikko kuvauksia viikolle 18 asti, ja jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti tää aika menee. Tässä käy vielä niin, että ei edes tajuta, kun meillä on jo oma pieni minityyppi sylissä <3.

Tässä masukuvaa rv 8 vrt rv 11 alku, jälkimmäinen tältä aamulta. Nyt tuossa ihan selvä alamahapömppö jo näkyy mahan alapuolella, tuollainen pyöreä! Vaikka asentokin lienee vähän eri, mutta joka tapauksessa. Paino on kuitenkin tasan sama, kuin viikko sitten, ja mitään turvotustakaan ei viime viikonlopun turvotuksia enempää pitäisi olla (sen verran on toki herkuteltu, että varmasti joku 500g tästä painosta on nestettä, mutta se sama turvotus näillä syömisillä pysyykin....).

Rv 8 ja rv 11 masukuvavertailua, eka selkee alamahapömppö! :)

Tänään oli muutoin ihana päivä! Näin kaukaista ystävää, joka oli kotiseudulla käymässä. Käytiin sitten kirpparikierroksella, ja minkä löydön teinkään:

 Heti ensimmäisestä kojusta mikä sattui eteen, kahdet äitiyshousut ja yksi hame, jokainen 1€/kpl, yhteensä 3€! Pakko oli ostaa, vaikka eka ultrakin on vasta viikon päästä, ei tollasia voinut jättää tuolla hinnalla kauppaan. Kotona kokeilin, hame ois oikeastaan hyvä jo heti kun maha alkaa kasvaa, on napakka mutta venyvä. Ruskeat housut on H&M:n kokoa S, ja myös ne on jaloista ja lantiolta hyvät jo nyt, eli menevät varmaan aika hyvin tuossa kesäaikaan, tuskin enää loppuraskaudesta kun lantio alkaa levetä; toki ovat stretchiä ja antavat vähän sitten periksi. Mustat taas ovat kokoa 38 ja nyt vähän reilut kauttaaltaan, eli menevät varmasti loppuraskaudestakin. Kiitos sinä ihana, joka myit nämä kaikki ihan pilkkahintaan :D

Lisäksi löysin yhden Agatha Christien kirjan, joka puuttui kokoelmista, hintaan 0,50€ ja yhden ruskean tekonahkalaukun, ehkä kerran käytetty eli täysin uuden veroinen, 3,50€. Eli erittäin kannattava reissu takana!

Noiden äitiysvaatteiden sovittelukin teki tästä jotenkin todellisempaa, pelottavaa :) Ja hei, huomenna tasan viikko nt-ultraan, hui!

... kyllä tähän viikonloppuun ikäviä asioitakin mahtui, joista en nyt tahdo enää edes puhua, joten kiva, että jotain positiivistakin. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille, onneks se on töiden osalta tollanen tynkä!

Pikainen pakomatka arjesta (9+6)

Kotona taas! Käytiin tosiaan miehen kanssa juhlistamassa lomaa ja 12 yhteistä vuotta pääkaupunkiseudulla. Eilisaamuna mentiin, äsken tultiin kotiin. Eilen käytiin kylpemässä Flamingon vesipuistossa muutama tunti, ja shoppailtiin vähän Jumbossa. Juuri mitään en tosin osannut ostaa, kun äitiysvaatteita ei vielä kehtaa, ja tavallisten vaatteiden ostaminen tuntuu turhalta, kun pianhan tuo mahakin alkaa varmasti kasvaa. Kevättakin kumminkin itselleni ostin, kun halvalla löysin; ja sellaista minulla ei ollut! Tää oli tosi kiva:

Kuva www.hm.com/fi

Lisäksi löysin Seppälästä kivan tuohon sattuvan huivin ja Mekasta sellaset TOSI HYVÄT jalassa -ballerinat. Eli joo, jotain tarttui mukaan kuitenkin ;)

Shoppailun jälkeen käytiin syömässä, ja sen jälkeen oltiinkin molemmat sen verran kuitteja, että klo 21.30 oltiin jo hotellihuoneen sängyssä makuuasennossa! Uni tais tulla aika pian klo 22 jälkeen. Btw, komeita slovakian jääkiekkojoukkueen pelaajia oli hotelli täys! ;) Tuollainen väsymys on mulle kyllä ihan epänormaalia, tää raskaus väsyttää ihan älyttömästi! Aamuseitsemään nukuin kuin tukki, sitten käytiin aamupalalla ja sen jälkeen piti vielä 30min unien verran sulatella huoneessa :D

Tänään käytiin vähän vielä shoppailemassa, ennen kuin lähdettiin ajelemaan. Halusin käydä katsomassa sen Heurekan Body worlds:n, ja kyllä kannatti! Siellä heräsi ihan mieletön määrä tunteita! Ja tässä tilassa ei ehkä vähiten osastolla, jossa oli niitä eri viikkoisia alkioita ja sikiöitä eri kuukausilta jne... mutta muutenkin. Entisenä tupakoitsijana niiden keuhkojen katseleminenkin oli hurjaa, onneksi oon antanu omieni puhdistua jo pari vuotta :) Voin siis suositella lämpimästi kaikille, jos yhtään ihmisen anatomia kiinnostaa! Ihan alussa ne "ruumiit" vähän kuvotti, varsinkin jotkut lihaksia kuvaavat jutut, mutta kyllä siihen tottui. Oppi kyllä paljon, ja varmasti mietityttää pitkään.

Kierrettiin Heureka muutenkin pikaisesti läpi, mutta mitään uutta jännää ei juuri ollut. Kolikot tietysti teetettiin omalla sivuprofiililla muistoksi, kun ne sieltä sai :) Komeat tuli!

Kamalasti näkyi reissussa raskaana olevia naisia! En tiedä, enkö oo ennen kiinnittänyt huomiota, vai onko niitä jotenkin nyt enemmän? :D Todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto... mutta tuli sellanen olokin, että odotan kyllä kamalasti jo sitä, että ois ihan näkyvä maha ja saisin ylpeänä sitä kantaa ja ostella niitä vauvajuttuja ja kaikkea <3. Onneks tää aika tuntuu menevän (liiankin!) nopeasti.

Vaakaa en mene lähellekään ennen sunnuntaita! Ollaan syöty ku hevoset, eilenkin heseateriat, ravintolassa alkuruoka+pääruoka, spice icesn jäätelöannos... tänään pitsat, karkkia, hotellin aamiainen, iso jäätelö matkalla... parempi ehkä antaa mahan laskeutua hetki. Isolta se kyllä näyttääkin :O. Huomenna alkais 11. raskausviikko, mutta taidan ottaa masukuvankin pari päivää myöhässä... tää turvotus huijaa liikaa!

Niin joo, huomattiin reissussa, että meidän uudessa autossa on peruutustutka! Ei meille ostaessa siitä kukaan mitään maininnut edes :D Hyvä auto oli, ihanaa, kun ei ole sidoksissa sijaisautoon enää.

...ja en malta odottaa, että pääsen liikkumaan taas huomenna.... nesteet liikkeelle!

Hyvää viikonloppua kaikki, nyt huilaamaan :)

Saleilua ja mahakuvaa (9+4)

Vappu oli ja meni, niin myös meidän parisuhteemme tusinapäivä. Mieheni on siis kestänyt minua nyt virallisesti yli 12 vuotta! Kiva päivä ja ilta oli, pieniä hormonikiukuttelu illalla kotona laskematta...

Käytiin siis hakemassa uusi automme kaupasta pois, nyt on komia farmari pihassa jolla körötellä <3. Sen jälkeen kävimme vähän hienommin syömässä vähän hienommassa paikassa. Alkuruuaksi söimme antipastolautasen jolla oli grillattuja vihanneksia (artisokkaa, munakoisoa, brokkolia, porkkanaa..) kastikkeineen ja tuoretta leipää. Pääruuaksi pippuripihvit ja jälkkäriksi tätä uskomattoman hyvää suklaakakkua konjakkikermalla:

Kyllä, uskalsin ottaa konjakkikermaa - ei siinä sitä konjakkia ole kuin tippa! Ruokailun jälkeen käytiin konsertissa ja kotona oltiin jo heti klo 22 jälkeen. Ilmakin oli kyllä tosi surkea vapun viettoon :/

Ai niin! Mies lahjoi mua heti aamusta suklaasydämillä, "piilotti" ne mun likaisen läppärin väliin:

Tuosta ukkelistakin on tän raskauden myötä löytynyt ihan uusia romanttisia piirteitä. Meistä kumpikaan ei oo siis mitenkään kamalan hömppäromanttinen, huomioidaan toki toisiamme mutta kynttiläillalliset ja muut ei ehkä oo ihan meidän juttu ollu koskaan.

Niin joo, ja kun aiemmin puhuin rv 10 alkajaisiksi ottamastani masukuvasta, niin tulkoon se tässä. Rinnalle pistin vertailuksi rv 8 alkajaisiksi otetun kuvan. Tuossa näkyy ihan pieni kehitys mun omaan silmään, näkyykö muille? :) Huomatkaa myös tooooooooooodella sotkuinen vaatehuone :D

Sitten tähän päivään. En oo tänne tainnu kamalasti mitään treenipostauksia tehdä, kun ei oo tuo treeni kamalasti kulkenu lähiaikoina. Nyt se on kumminkin alkanu taas luistaa, jostain löytyy ihan erilaista energiaa. Tänään kävin sitten salilla tekemässä yläkropan, eli suurinpiirtein näin: penkkipunnerrus, kulmasoutu, pystypunnerrus (seisten), ylätaljaa rusettikahvalla eteen, vipunostot, hauista ja ojentajaa superina. Aikaa meni lämmittelyineen (n.10min soutua) noin 1h 10min. Ja oli ihanaa kun oli ihan tyhjä vappupäivän sali! Sai pakertaa ihan omassa rauhassa, ja sen kunniaks innostuin sitten kerrankin ottamaan kuviakin ;) Tässä teille nyt kooste mun tän päivän salikropasta, voinpahan sitten raskauden jälkeen katsoa, miten paljon tästä on jäljellä!

sivuotos

etupällistely

ja pärse!

haba! huomioikaa, että ei, minä en ole likainen tai täplikäs. Eikä myöskään puhelimeni kameran linssi. Vaan salimme peilit!

Loppuun ihan lähikuva hauiksesta. Nää on ENNEN mitään treenejä otettuja, myöhemmin sinne tuli porukkaa enkä enää saanu vertailukuvaa pumpatusta hauiksesta, niinku oli tarkotus! Tuo takaliston kehitys on ollu sellanen keskeinen huomionkohde, mutta on tuossa näköjään vielä työsarkaa, varmaan muutamaks vuodeks :D Mut on noilla jaloilla kyykätty ja maastavedelty kuulkaa palajon!

Töitähän tässä kehossa on ihan vietävästi, mutta ison työn minä oon tuon tiivistämiseksi kyllä sen -22kg läskinkarkoituksen jälkeen tehnyt. Aina sitä ei vaan osaa olla niistä saavutuksistaan kiitollinen, vaan keskittyy liikaa näkemään niitä kohtia, joissa on korjattavaa. On allia, jenkkakahvaa, reisilöllöjä, mahamakkaraa.. mut jumantsuikka, kaikki ne on ihan älyttömän monta kymmentä kertaa pienempiä, kuin +22kg sitten!

Vähän mua pelottaa ja ahdistaakin se, miten paljon mun keho tulee muuttumaan raskauden myötä. Ja se, onko tästä tehdystä työstä oikeasti mitään jäljellä tän 9kk jälkeen. Tuossa Liikunnallisen äidin käsikirjassa, mistä postailin aiemmin, kyllä kovasti kannustettiin uskomaan, että raskaus voi hormoneineen vaikuttaa jopa anabolisesti ja lihakset voi tulla selkeämminkin esiin, ja että hyvä peruskunto harvoin häviää raskauden aikana. Mua ei siis niinkään pelota esim. venyvä vatsanahka, mun vatsanahka on venynyt aiemmin jo aikalailla ja esim. raskausarpia pidän iha normaalina merkkinä synnyttäneen naisen kehossa. Enemmän pelottaa sellanen yleinen plösähtäminen... tää tuntuu nyt kirjoitettuna itsestäkin jotenkin irrationaaliselta! Mutta siis, en tahtois kamalasti mitään rasvaa (tuossa kropassa on ihan riittävästi karistettavaa rasvaa tälläkin hetkellä, rasvaprosentti kuitenkin aika korkea ja bmi vähän yli 23) lisää, ja se nyt on väistämätöntä että sitä raskausaikana kertyy. Ja kun tahtoisin pystyä imettämäänkin, niin ois syytäkin kertyä. Ääh. Ehkä pää tottuu näihin muutoksiin, kun nämä tulee pikkuhiljaa? Mies ainakin koittaa tukea ja kannustaa ja jaksaa toitottaa mulle järkeä näissä asioissa.

Että sellasta... nyt on tosiaan rv 10 jo yli puolenvälin! Ja alle 2 viikkoa nt-ultraan, se jännittää jo nyt ihan vietävästi. Mitenköhän saan sitten lähempänä nukuttua? Hirmuisesti tekisi mieli myös ostaa jotain vauvaan liittyvää tai vauvalle, mutta en uskalla vielä. Missä vaiheessa sitä kehtais ensimmäisiä vauvahankintoja tehdä, tahtoisin niin päästä hipelöimään jotain pikkuruisia vauvanvaatteitakin?

Mukavaa vappupäivän iltaa kaikille, toivottavasti olette nauttineet simaa ja munkkeja kohtuudella!

9+2

Kamala mitä kiirettä pitää, ei ennätä kirjoitella!

Otin viikon 10 alkamisen kunniaksi lauantaina masukuvankin, mistä taitaa vihdoin vähän muutosta jopa näkyäkin. En kuitenkaan ehdi sitä (vieläkään...) tänne siirtää, vaatii muokkausta.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut hurjasti, mutta tässä nyt ihan lyhyt päivitys, jottei pääse unohtumaan:
- oon herkutellu LIIKAA. 450g irtokarkkia, 300g sipsiä, 0,5pakettia jäätelöä, voisilmäpulla... nää meni vain viikonloppuna. Ei oo ihme, et tänä aamuna paino oli edelleen 61kg, mikä on +1,4kg raskauden alkupainoon. Ei se onneks silti vielä kamalasti ole :)
- oon liikkunu tarpeeksi, pitkästä aikaa salitreenikin alkoi kulkea, viikonloppuna käytiin miehen kanssa molempina päivinä. Pitää nyt yrittää, kun pystyy vielä kyykkäämään ja muuta, ei tiiä yhtään missä vaiheessa tuosta saleilusta tulee epämukavaa!
- autokolarin jälkeiset selvitykset on hoidettu loppuun! Tänään saatiin pois päiväjärjestyksestä viimeisetkin, eli uuden auton hankinta lunastetun tilalle ja viimeiset korvausvaatimukset syyllisen vakuutukseen. Huomenna mennään hakemaan uusi automme kotiin <3.
- varasin ajan ensimmäiseen ultraan tänään! Se on maanantaina 13.5.2013 klo 9 aamusta. Minä pystyn aloittamaan työpäivän silloin myöhemmin, eli töissä ei tarvitse välttämättä kertoa. Tosin voi olla, että ks. päivän iltana kerron kokouksessa, mikäli kaikki on hyvin ultrassa. Jännittää jo nyt vietävästi!! :D Harmi vähän, että meni äitienpäivän yli, mutta pitää keksiä jotain muuta tapaa viestiä asiasta perheille... tai ehkä äitienpäivälahjat vaan on tänä vuonna vähän myöhässä ;)
- raskausoireet on vähentyneet, pahoinvointia ei ole enää juuri lainkaan. Väsymys on vietävää, päiväunet olen nukkunut joka päivä. Tissit on edelleen kipeät ja turvoksissa. Tällä viikolla on taas tuntunut jotain kummia alavatsatuntemuksiakin, ei ne ole kipuja, mutta jotain kummaa tuolla "syvällä", en osaa sanoa missä. Kai ne jotain kasvukipuja on? Ainakin neuvolan mukaan niitä alkaa nyt tulla, kun varoitteli jo viime viikolla, ettei pidä sitten säikähtää heti. Niin joo, kilpirauhaslabrassa kävin tänään ja vein ne neuvolan vaatimat pissinäytteet labraan. Pitää huomenna selvittää miten niiden tulosten kanssa....
- olen tämän viikon l.o.m.a.l.l.a. IHANAA! Miehellä ja minulla on huomenna 12-vuotispäivä, hurjaa, että sekin on mua näin kauan jaksanut. Sen kunniaksi syömään ja nauttimaan toisistamme ulos, loppuviikosta kenties reissuunkin. Mikäli autokaupoilta rahat riittää...

Tässä nyt lyhyesti. Palailen niiden kuvien kanssa pikimmiten, en osaa luvata ehdinkö ennen viikonloppua!

Hauskaa vappua kaikille :)

Viikon kohokohtia (8+5)

On ollu "ihan pikkasen" väsyttävä viikko, niin ei ole neuvolan jälkeen jaksanut tänne(kään) panostaa. Maanantai oli myös töissä tosi pitkä päivä. Tiistaina jaksoin pitkästä aikaa salillekin illasta, ja tein kyl sellasen tissireenin et oksat pois! Nyt on kaks yötä heräilty, kun kissa kävelee tissien päällä sängyssä ja tekis mieli huutaa kivusta, kun ne on jo raskaudestakin hellänä, ja nyt on sit lihaksetkin kipeet ku mikäki :D Tietääpähän tehneensä. Vaikuttaakohan tää raskaus tohon palautumiseen jotenkin, oli nimittäin takareidetkin viime viikon perjantain sjmv-reeneistä vielä eilenkin kipeenä? Ei ehkä koskaan oo noin pitkään kestäny! Ja joo, tiedän et pitäis venytellä, enkä tee sitä tarpeeksi, mutta ei kestä siltikään.

Eilen kävin sit vähän kävelyllä, oli vihdoin tuolla pururadoilla sulaa, ja vaikka vähän märkää olikin, niin pääsi siellä jo lenkin heittämään. 45min meni, teki hyvää saada raitista ilmaakin pitkästä aikaa! Väsymyksen vuoksi oli eilen tosi paha olokin pitkästä aikaa (raskauspahoinvointia mulla ei oo ehkä viikkoon ollu), niin tuo ulkoilu tuntuu auttavan siihenkin. Juosta en voinut, kun erehdyin laittamaan ei-ihan-parhaat-urheiluliivit, ja kun ekan kilometrin jälkeen tuntui joka askelella et tissit irtoo (ehkä se toissapäivän reenikin vaikutti...), niin päätin kävellä loppumatkan. Mutta hei, siellä on ihan oikeesti kevät pikkuhiljaa, tässä todisteita:

Mitäs muuta tähän viikkoon... ollu ONNEKSI kivempi kuin viime viikko. Maanantaina kävin tosin vanhalle autolle hyvästit heittämässä, lunastuspäätös tuli tiistaina postissa. Se raukka näytti tältä, eikä tässä näy edes koko kyljen vauriot :(

Mä niin tykkäsin tuosta autosta! Jos autoa kohtaan voi olla tunteita, niin tuota kohtaan oli :) Se oli hyvä ja toimiva auto ja paras ajettava ehkä ikinä, mitä oon ajanu. Nyt on sitten nähtävä kamala vaiva ja lähdettävä etsimään uutta.. vaikka joo, se farmari nyt saadaankin. Meillä se oon muuten minä joka ajaa, ja miehen mukaan saan valita sen autonkin taas :) Niin tosiaan, ne poliisikuulustelutkin oli maanantaina, onneksi oli kiva (ja hyvännäköinen ;)!) komisaario, meni rennosti ja helpolla.

Lisäksi tiistainako se oli, se kirjan ja ruusun päivä? No joku päivä kumminkin! Mua odotti ihana yllätys, tykkään kamalasti yllätyksistä, mutta niitä kukaan tekee nykyisin kovin harvoin. Mies on vähän nyt kunnostautunut, mutta kumminkin... nyt vuorossa oli kummi! Ensin postissa odotti tällainen kortti:

Ja sen mukana tuli se Anneli Päivänsaran "Liikunnallisen äidin käsikirja", jonka kanssa vierähtikin yksi iltapäivä. Oli mulla kissa myöskin seuranani:

Tykkäsin! Siis, en oo vielä päässyt juurikaan liikuntaosioon, ruokaosion kahlasin kokonaan tiistaina jo läpi. Ei siellä kamalasti uutta ollut, kun on nuo ravitsemusjutut kiinnostanut jo pitkään ja niitä on tutkinut. Mutta oli siellä uutta noin raskauden näkökulmasta, ja onhan kaikki tähän liittyvä kiinnostavaa. Enemmän kuitenkin odotan tuolta liikunta-osiolta, neuvolassa kun ei osattu oikein mitään siitä sanoa, mm. salitreenin suhteen. Eli itse pitää se tieto jostain kaivaa. Voin kirjotella lisää, kunhan luen pidemmälle :)

Lisäksi olen syönyt, paljon! Tällasia rekkamiehen annoksia:

Painossa se ei onneksi ole vielä näkynyt, paino edelleen tasan +1kg lähtöpainoon. Huomenna se voi olla enemmän, sillä tänään käytiin työporukan kanssa ulkona syömässä. Jälkkäri oli taivaallista, pähkinäsuklaa-brownie mangospassionsorbetilla. Vähän tuo painonnousu ahdistaa ja pelottaa, mutta ehkä pystyn elämään sen kanssa, ja toivoisin kyllä jo sitä söpöä vauvamahaa :) ! Iltaisin on ihan järkyttävän turvoksissa nyt oltu aina, maha on ihan rantapallo. Mutta se on vasta turvotusta, kaipaan sellasta sulosta vauvapömppistä.

Lisäksi työnantaja muisti minua ihan arvokkailla korvakoruilla ja kukilla valmistumisen johdosta. Nyt on tällasia koristamassa olkkarin pöytää:

Töissä oli muutama hankala tilanne myös, tän kivan lisäksi... näin opinnäytetyöni ohjaajaa, joka kyseli olenko hakenut uusia töitä vai mitä tulevaisuudessa meinasin. Siinä sitten mumisin, ja hän vaan vastasi, että "ai ei mitään mistä haluaisit puhua" :D Mihin jotain mumisin, että joo en ainakaan vielä... sitten töissä työkaverille manasin tiettyjä työjuttuja, ja se siihen että "vitsit ootan, että joku päivä lähdet täältä ja nähdään miten nuo reagoi, kun et hoidakaan enää näitä kaikkia asioita". Siihenkin jotain mumisin, että niin, en minä nyt tässä oo ihan heti lähdössä... :D Teki niiiiiiiiiiiin mieli tokassa, että "tiiätkö, ens syksynä lähden"! Mutta hyvä, että pidin mölyt mahassa, en tahdo ennen ekaa ultraa kertoa mitään. Ensi maanantaina se ultrakin pitää tosiaan varata :)

Yks mikä on raskauden myötä tullut myös, on muuten nuo ihan kamalat painajaiset! Viikon sisään ne on vaan pahentunu, pahin oli viime yönä. Siinä mies kuoli, miehen äiti hyppäsi voltilla rappusissa ja menetti tajuntansa... mitä vielä. Mietin unessa että mitä tapahtuu talolle ja miten selviän lapsen kanssa ja voiko mahassa oleva lapsi periä miehen osuutta tästä talosta... kaikkea sitä ihmismieli kelaa! Toivon niin, että ens yönä saisin paremmin nukutuksi, viime yö meni noiden painajaisten kanssa tosi katkonaisesti.

Eli, nyt painun pehkuihin. Jännää, että kohta paukutaan jo kaksi numeroisille raskausviikoille! Ja hei, minulla alkaa huomisen jälkeen viikon loma :)

Ensimmäinen neuvolakäynti (8+2)

Se on nyt takana! Jännää oli, mutta mukavaa :) Ja askeleen lähempänä vauvaa olemme taas. Miehelle ainakin tuntui olevan iso kokemus, teki siitä ehkä todellisempaa?

Paljon vaan juteltiin niitä näitä, käytiin läpi raskauden alkua ja oireita ja syömisiä, liikkumisia ja muita. Meille kerrottiin mitä kaikkea odotusajan seurantoihin liittyy ja mitä seuraavaksi pitää tehdä, annettiin pissanäyteputkiloita ja labralähetteitä ja muita. Ensi viikolla voi ensimmäistä ultraa varailla rv 11. - 12. ajalle, eli ei sinnekään pitkä aika ole! Kilpirauhaslabroissa pitää kanssa käydä, mielellään pian, neuvolalääkäri sitten katsoo tuloksia ja arvioi nostetaanko lääkettä. Varailen sen ajan tänään myöhemmin.

Hemoglobiini oli 130 ja verenpaine neuvolatädin mittaamana 145/90. Osasin ennakoida, ja mittasin kotona paineet 116/59, kun ei minulta ole kukaan terveydenhoitaja normaalia painelukemaa saanut yli 15 vuoteen. Jostain syystä vaan jännään tuota niin kamalasti, että sykkeetkin nousee hurjiin lukemiin.Sydänääniä ei yritetty kuunnella, koska näillä viikoilla ei kuulemma kannata. Kohdun se kuitenkin tunnusteli, ja sanoi olevan ihan viikkoja vastaavasti kasvanut, noin appelsiinikokoinen. Jännää oli jo sekin! :D

Kivaa oli! Sai uuttakin tietoa ja paljon materiaalia mukaan tutustuttavaksi. Ensimmäinen neuvolalääkäri on nyt jo varattuna toukokuulle ja nopsaan tää odotus tuntuu menevän, kun ensi viikko on jo Rv 10.

Kovin se neuvolatätikin yllättyi, kun kerrottiin että ensimmäinen yrityskierto. On kuulemma harvinaista, mutta meille toki iloinen asia, ettei tarvinnut pitkään yrittää. Vaikka siihenkin oltiin varauduttu, ja kamalan pahalta tuntuu kaikkien puolesta, keille tämä on vaikeampaa :( Voimia siis sellaisiin perheisiin!

Nyt on riennettävä poliisilaitoksen kautta töihin, ja koitettava jopa keskittyä. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Edit: ikäpäivitys

Ai niin, unohtui äskeisestä päivityksestä, laitetaan ihan omakseen niin ei jää keneltäkään huomaamatta!

Olen nimittäin ollut OMAN IKÄNI suhteen ihan harhakäsityksessä. Tästä mieheni minua valaisi toissapäivänä, kun vilkaisi tätä blogiani... että mistä lähtien olet ollut 32-vuotias??

Siinä sitten laskeskelin pitkällä matikallani että lokakuu 2012 - lokakuu 1981, sehän on tosiaan 31-vuotta. Eli joo, 31-vuotias nainen on täällä matkalla äidiksi, nuorruin juuri vuodella!

Eli älkää ihmetelkö, kirjoittaja on sama, vaikka profiili ja blogin kuvaus muuttuikin... onneksi näin päin, tuntuu kivalta olla vähän nuorempi, kuin mitä kuvitteli olevansa :D

8. Raskausviikko (8+1)

Luvassa kuvaton postaus - maanantaisen kolarin jälkeen on ollut ahdistava, kiireinen ja turhauttava viikko, enkä ole ennättänyt tänne panostaa. Vakuutusyhtiöiden kanssa tapeltiin torstaihin asti, että saatiin edes sijaisauto syyllisen vakuutuksen piikkiin käyttöömme, jotta voin tehdä töitä. Muutoin ei oman auton kohtalosta vielä tiedetä, toivotaan nyt että selviäisi ensi viikolla. Sijaisauton vuokrasopimus on nyt 14 päiväksi, en kehtais siitä enää alkaa tappelemaan... uusia autoja on kyllä jo kateltu, kun vaurioiden suuruuden mukaan autoliiike oli sitä mieltä, että vakuutusyhtiö sen lunastaa. Tollanen perheauto-farmari ois niinku sit hankinnassa... mahtuis vaunut ja vermeet kyytiin! Toivotaan myös, että ne maksais tosta vanhasta tarpeeksi.

Huomenna on sitten jännä päivä - aamulla heti ensimmäinen neuvola, jonka jälkeen poliisin luo kuulusteluihin :) Neuvolasta kirjottelen varmaan heti huomisaamuna lisää!

Eilen päättyi tosiaan 8. raskausviikko. Vau:n mukaan siihen kuuluu tällaista:

 

ALKIO
Alkion pituus 9-14mm. Pienen pavun kokoisen alkion suu ja sieraimet ovat jo alkaneet muodostua. Pää ja sydän ovat suuria muuhun vartaloon verrattuna. Aivot koostuvat ohuesta solukerroksesta, joka näkyy ultraäänessä isona mustana aukkona. Erotamme toisistaan isot aivot, joka toistaiseksi on aivojen vähiten kehittynyt osa, keskiaivot ja aivojen takaosan, joka on alkuna muun muassa pikkuaivoille
Alkion sydän lyö 130–160 kertaa minuutissa. Sydämen seinämät ja läpät muodostuvat. Käsivarsien ja jalkojen aiheet kasvavat ja alkavat näyttää pieniltä meloilta. Alkio on sikiöpussin sisällä. Sillä on jo ohut ihokerros eikä se enää ole litteä.

NAINEN
Äiti on lapsensa ensimmäinen elinympäristö ja syntymättömän lapsen linkki ulkomaailmaan. Mikä vaikuttaa äitiin, vaikuttaa myös lapseen. Äidin tunnetilat välittyvät sikiöön istukan kautta.
Odottavien vanhempien elämä on jo ehkä alkanut muuttua monella tapaa. Tuleva äiti ei jaksa enää istua tv:n ääressä puolille öin eikä viipyä juhlissa pikkutunneille. Tuleva isä saattaa alkaa tuntea olonsa hieman ulkopuoliseksi, kun nainen käpertyy sisäänpäin uuden kokemuksen edessä. Avoin vuorovaikutus ja tunteiden jakaminen parisuhteessa on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.
  

Pitää toivoa, ettei tän viikon stressi ole kamalasti vaikuttanut meidän pikku pavun kehitykseen :( Tärkeitä kehityksen kannalta kuitenkin nämä viikot.Mun osalta pahoinvointi on tällä viikolla selkeästi helpottunut. Muutenkaan oireita ei kamalasti ole ollut, väsyttää toki hirmuisesti, mutten tiedä johtuuko stressistä vai raskaudesta. Ja tissit on kipeät, edelleen. Liikunnasta on pystynyt nauttimaan pitkästä aikaa enemmän, ja salillakin sain jalkatreeniin perjantaina hyvin tehoja mukaan! Sen verran hyvin, että edelleen on takareidet siitä mavetuksesta hapoilla...

Viime yönä näin ensimmäisen vauva-uneni! Olen kuullut, että niitä raskausaikana tulee. Synnytinkin unessa, kipua en muista, mutta muistan ajatelleeni, että taju lähtee jos ei seuraavalla ponnistuksella tule valmista; tuli onneksi. Vauva oli siinä mielessä super, että 1vrk ikäisenä oppi jo sanomaan "äiti". Kovasti siinä unessa imetinkin (se mua jostain syystä jännittää, en tiedä miksi), ja se tuntui ihan hyvältä. Btw, poikavauvaa se enempi muistutti, vaikkei ihan kriittisiä kohtia unessa näytettykään... ;) Liekö joku enne? 

Painoa on tullut tän aamun lukeman mukaan nyt 1kg. En kyllä edelleenkään ihan usko siihe, eilen käytiin kumminkin ravintolassa syömässä ja turvotusta varmasti on. Toisaalta ei se oo niin tarkkaa, kilo sinne tai kilo tänne. Kunhan ei tässä ekan kolmanneksen aikana päästä painoaan ihan käsistä räjähtämään...

Mutta, väsyksissä olen. Palailen huomenna, toivottasti pirteämmällä mielellä neuvolatunnelmiin :)  

Liikenneonnettomuus (7+3)

Olipa sitten sellainen maanantai eilen - elämäni ensimmäinen liikenneonnettomuus. Harmittelin tuossa, kun en tajunnut ottaa valokuvia romuttuneesta autostani, antaisikon poliisi niiden ottamia tutkintaa varten räpsittyjä kuvia? :D Mutta, pitää tyytyä nyt kuvattomaan postaukseen asiasta.

Olen siis tätä ennen kerran pyörähtänyt kaverin ajaman auton mukana ympäri valtatiellä, osuen vähän edellä ajavan takapuskuriin jäisellä tiellä. Lisäksi olen kerran ajanut ojaan liukkaassa kurvissa, lumipenkkaan työmatkalla niin ettei mitään sattunut. Mutta maanantai 15.4.2013 oli vähän erilainen...

Lähdin töistä klo 18.50. Hätäpuhelun olen soittanut puhelimen mukaan klo 18.55, eli niillä main se tapahtui. Ajelin vihreissä valoissa suoraan läpi risteyksen, kun oikealta pamautti kaasuttaen ja yllättäen auto suoraan päin mun oikeaa etukulmaa. Hetkeen en käsittänyt mitä tapahtui, auto heilahti vastaantulevien kaistalle yli liikenteenjakajan ja sain kaasutettua höyryävää autoa sen verran, että sain sen siitä altapois sinne pientareelle. Tässä vaiheessa tajusin, että tämä päälleni ajanut pakeni paikalta. Shokiltani soitin 112:een ja selvitin asiaa, laittoivat poliisit perään. Paikalle tuli silminnäkijöitä pikkuhiljaa kysymään olenko kunnossa, poliisikin sai tuntomerkit ja vastuullinen löydettiin pian kotipihastaan romuttuneine autoineen. Sanojensa mukaan "joi pari ajon jälkeen", ja vietiin verikokeisiin. Mun rakas autoni kuljetettiin hinausautolla merkkihuoltoon, odottamaan tuomiota. Villi veikkaukseni on, ettei sitä kannata enää korjata.

Onni onnettomuudessa, ettei minulle käynyt mitään. Ratti tärähti päin vasenta kättä, jota eilen vähän jomotti, mutta nyt sekin kunnossa. Liike-energia meni isolta osalta auton heilahdukseen, eikä tullut suoraa törmäystä, mikä varmasti säästi pahemmilta niskaheilahduksilta ja muilta.

Inhottavinta on nyt odotella, että nämä käytännön asiat rullaa jotenkin. Oma vahinkoilmoitus on mennyt rikosilmoituksen kanssa syyllisen vakuutusyhtiöön, josta kai soittavat, kun asia etenee. Auton kohtalokin selvinnee pian, samoin mun sijaisautoasiat. Töistä olen tänään pois, hoidon pakolliset asiat etänä.

Mua niin ärsyttää! Iloitsen toki pienistä asioista, kuten siitä, että suunniteltua huoltoa ei ehditty autoon tehdä, monia satoja euroja olisi mennyt siihenkin. Ja siitä! että olen käynyt kuntosalilla ja pilateksessa ja mun vatsalihakset on niin vahvat, että ne suojaa tuota pientä minityyppiä (7+3) tuolla kohdussa, toivotaan että sillä on kaikki hyvin. Tältä shokilta pahoinvointikin on nyt unohtunut, tänä aamuna en sitä parin tunnin yöunien jälkeen huomannut, mutta tissit on julmetun kipeät edelleen. Ei ole enää viikkoakaan ensimmäiseen neuvolaan, jännää!

Huh, onneksi olen kunnossa. Onneksi mies on kunnossa. Onneksi ketään lasta ei jäänyt sen hullun alle, siinä oli koulu ja päiväkoti vieressä. Onneks henkilövahinkoja ei tullut, pelti on vaan peltiä. Vaikka se suututtaakin!

7. Raskausviikko

 7. Raskausviikko siis oli ja meni, nyt ollaan jo kahdeksannen puolella (7+1). Kerrattakoon tässä välissä taas, mitä www.vau.fi sivustolla sanotaan viikosta 7. :

ALKIO
Alkion pituus 4-8mm. Seitsemännen viikon alussa alkio on neljän viikon ikäinen. C-kirjaimen muotoisen alkion yhdessä päässä on pää ja toisessa häntä. Tässä vaiheessa alkio muistuttaa itse asiassa paljon enemmän katkarapua kuin ihmistä! Pienet ympyräiset muodot alkavat kehittyä pään molemmille puolille – silmät! Myös korvat alkavat muodostua. Solut, joista kehittyvät maksa, keuhkot, mahalaukku ja haima, etsiytyvät niille kuuluville paikoilleen. Maksa alkaa kehittyä ensin, mutta muut elimet seuraavat pian perässä. Viikon lopulla ilmestyvät pienet käsivarsien ja jalkojen alut. Jonkin aikaa käsivarret kasvavat jalkoja nopeammin.           
Seitsemännellä viikolla sydän, joka tähän mennessä on pumpannut nestettä, täyttyy verellä. Verisolut syntyvät ruskuaispussin seinämässä ja laskimosuonet kehittyvät nopeasti riittävän ravinteiden saannin turvaamiseksi kehittymässä oleville sisäelimille. Myös valtimosuonet kehittyvät tällä viikolla ja sydämessä on jo oikea ja vasen kammio. Sydän lyö 100–120 kertaa minuutissa. Kuona-aineet kulkevat veren mukana napanuoraa myöten alkiosta pois ja arvokkaat ravinteet samaa reittiä äidistä alkioon. Näin jatkuu aina siihen saakka, kunnes lapsi syntyy. 

  
NAINEN
Hormoneja on helppo syyttää naisen muuttuvasta käyttäytymisestä raskauden aikana, mutta muitakin syitä varmasti on, onhan naisen elämä suurten muutosten edessä. Ihan jokaista tunnekuohua ei siis kannata laittaa hormonimyrskyn piikkiin. Joidenkin tutkijoiden mielestä raskaushormonit vaikuttavat niihin osiin aivoja, jotka säätelevät mielialaa ja aiheuttavat siten ailahteluja. Mielialan vaihtelut ovat tavallisia 7. - 10. viikoilla ja uudelleen raskausajan lopulla. Mielialan ailahtelut ovat hyvin yksilöllisiä, ja mieli voi ailahdella hyvin nopeasti tunteesta toiseen. Kaikki tunteet voimistuvat. Kumppanisi lisäksi voit itsekin yllättyä ryhtyessäsi riehumaan pikkuasian tähden tai purskahtaessasi itkuun liikuttavan TV-mainoksen nähdessäsi. Älä huoli: on aivan luonnollista ylireagoida. Pian opit tuntemaan koko tunneasteikkosi laajuuden ja siitä tulee olemaan hyötyä äidiksi valmistautumisessa! Puhu jonkun kanssa tunteistasi – myös vaikeista.

Hurjasti siis viime viikolla tapahtunut! Jännä, miten tärkeät elimetkin alkiossa kehittyy näin alkuvaiheessa, hurjaa ajatella moisia. Tuota pohtien ymmärtää, miksi sitä ruokavaliota ja muuta terveellistä korostetaan, heti alkuraskaudesta alkaen. Eri asia sitten on, miten hyvin pahoinvoinniltaan pystyy niitä noudattamaan...

Mielialat heittelee koko ajan enemmän ja enemmän. Tuossa kerrotut itkemiset tv-mainoksille ym. on tullut kyllä tutuksi tämän viikon aikana! Myös miehelle kiukuttelut ja mököttämiset. Toivottavasti tämä ei kamalasti pahene tästä kuitenkaan :) 

Pahoinvointi jatkui aikalailla aiemman kaltaisena. Kovasti se heittelee päivästä toiseen, ja olen huomannut että muun muassa yöunet vaikuttaa siihen aika paljon. Jos on nukkunut hyvin, jaksaa paremmin eikä ole niin huono olo. Huonosti nukutun yön jälkeen taas on kuin pahemmassakin krapulassa koko päivän! Oksentanut en tosiaan ole vieläkään, mutta välillä ei olla kaukana siitä. Eilinen päivä oli ehkä kokonaisuudessaan pahin kaikista, mutta välillä on ollut helpompiakin. Matkustamiseen liittyy pahoinvointia, sekä autoiluun että junailuun. Niitä pitänee yrittää välttää, harmi vaan että n. 20min automatka töihin on joka matka kahteen kertaan koettava. 

Kahdeksannen raskausviikon alkamisen kunniaksi piti ottaa taas mahakuvaa. Mitään erityistä muutosta tosin ei näy, muuta kuin lihominen :D Katsokaa itse näistä:

Huomatkaa löllistyneen vatsan lisäksi vahingossa sivukuvaan eksinyt kylkilihas! En oo tiennyt itsekään, et mulla on tollanen :D

Ehkä se on lihomisen sijaan sittenkin vain turvotusta?

Haluan kuitenkin ainakin uskotella itselleni, että tuo viime viikolla hankittu +1,2kg ei ole sitä itseään, eikä edes tuon muutaman millisen alkion aiheuttamaa. Ja tässä uskomuksessani mua tukee myös ne syömiset: torstaina ulkona ravintolassa ystävän kanssa, perjantaina työpäivänä buffetaamiainen ja -lounas ja eilen riisikebab, kun ei jaksanut enää illasta tehdä ruokaa. Vähemmästäkin hankkii jopa isommankin turvotuksen, sen on tässä noin 2v painonpudotus ja -hallinta aikanaan huomannut. Eli joo, olen huoleti, ehkä maha jo huomenna näyttää pienemmältä.

Ai niin, kerroin sille hankalimmalle ystävälleni tästä raskaudesta. En kai kertonut siitä vielä täällä? Eli sille, jonka uskoin olevan katkeran ja syyllistävän oloinen. No, ei se mennytkään ihan niin :) Sellaisiakin asioita käytiin läpi, mutta pääasiassa hän oli ihan valtavan onnellinen! Tarjosi mulle drinkinkin (alkoholittoman), itki (oikeasti!) onnesta mun puolesta ja oli silmin nähden liikuttunut muutenkin, ja iloinen. Kyseli tosin vähän meidän suhteen tilasta, kun aiemmista ongelmistamme tietää, mutta onnellisuus jäi päällimmäisenä tunteena mieleen. Oli kyllä jännää kertoa muutenkin! Onneksi oli testistä kuva puhelimessa, niin läväytin sen siihen sen nenän eteen. En tiiä oisinko vaan saanu sanotuksi, että "olen raskaana". Vaikeeta ois ollu!

Nyt siis kaksi ihmistä jo tietää miehen lisäksi, loput saa tietää vasta ekan ultran jälkeen. Jos siellä ultran mukaan siis ketään oikeasti asustaa, välillä tuntuu aika epätoivoiselta miettiä että joku oikeasti kasvaa mun masussa... vaikka se minityyppi kyllä oireeleekin tissikipuna, yökötyksenä, pissittämisenä ja mahan sekavuutena ihan jatkuvasti, eli ehkä siellä jotain ainakin tapahtuu :).

Väsymys on muuten vaivannu ihan kamalasti! Eilen muun muassa nukuin kahdet (2!!) päikkärit - aamupäivästä noin tunnin ja iltapäivästä 1/2 tuntia. Kisu nukkui pitkänä mun kanssa, venyttäytyi näin suloiseksi pötkyläksi mun jalkojen väliin:

Mein pien tyttö <3

 Päiväunista huolimatta viime yönä nukuttiin yli 10h miehen kanssa. Eli nukkua vois, loputtomiin. 

Remontin suhteen ollaan saatu puoli huonetta jo laminoitua, eli ei ole kamalasti sitäkään jäljellä! Josko viikon sisään pääsisi jo listoittamaan? :) Ja vapuksi nukkumaan uuteen makkariin? Toivotaan! Mies myös ehdotti, että josko kertoisi vanhemmille raskaudesta niin, että ostaisi sen pinnasängyn tonne makkariin valmiiksi. Pyytäis ne sit kattomaan remontin valmistumista ja avais makkarin oven, jotta ne kattelis siinä sitä pinnasänkyä. Ei ihan huono idea ;) 

Mutta, nyt ruuanlaittoon, tälle päivälle on vielä touhua jäljellä ja ois kiva ennättää vähän levätäkin ennen nukkumaankäyntiä. Rankka työviikko nimittäin taas edessä!

Keväisempää tulevaa viikkoa kaikille :)