5. Raskausviikko

Raskausviikkoni 5 oli ja meni, se oli ensimmäinen viikko, kun tiesin, että sisälläni on uusi pieni ihmisen alku. Luntattuna ja lyhennettynä vau.fi:n sivuilta, viikolla 5 tapahtui tällaista:

Alkion pituus 0,5-1 mm

ALKIO
 Alkion pituus 0,5-1mm. Viidennen viikon alussa alkio on kahden viikon ikäinen. Alkio muuttuu pitkulaisemmaksi, ja sen selkäpuolen solut alkavat erikoistua ja liikkua omille paikoilleen niihin kohtiin, joihin soluista kehittyvät elimet aikanaan sijoittuvat. Osa soluista muodostaa uuden solukerroksen kahden jo olemassa olevan kerroksen väliin. Viidennen viikon lopulla alkiolevyssä on siis kolme kerrosta. Yksi kerroksista kehittyy aikanaan hengitys- ja ruuansulatuselimistöksi. Toisesta kerroksesta kehittyvät luusto, lihaksisto, sukupuolielimet, munuaiset ja verenkiertoelimistö. Kolmannesta kerroksesta taas kehittyvät hiukset, iho, aivot ja selkäranka. Alkio on edelleen litteä.

NAINEN
Kuukautiset ovat ehkä jo jääneet pois, ja ensimmäiset raskausoireet nostavat päätään. Raskaus tulee todelliseksi viimeistään, kun maaginen sininen viiva ilmestyy raskaustestiin. Positiivinen testitulos herättää monenlaisia tunteita riemusta shokkiin riippuen siitä, onko raskaus ollut suunniteltu vai ei. Hassua kyllä, moni meistä saa tietää elämänsä suurimmat uutiset vessassa. Naisen elimistö tuottaa hormoneja, joiden avulla veri virtaa kohtuun takaamaan sen uudelle asukille parhaat mahdolliset oltavat.

Aika jännittävää! Ja mitä minuun tulee, niin kyllä, kuukautiset jäi pois ja tein testin johon ilmestyi, sinisten viivojensijasta kylläkin, kaksi punaista viivaa. Tunteita käytiin läpi laidasta laitaan, surua, pelkoa, jännitystä, onnea, iloa, riemua, haikeutta... en osaa edes kaikkia nimitä. Välillä oli syyllinenkin olo. Mutta se lienee vaiheeseen kuuluvaa. Pääasiallisin tunne on kumminkin ilo ja onni, mutta onhan se normaalia, että elämän suurin muutos herättää muitakin tunteita.

Toki nämä tunnetilat sais tästä vähän rauhottua, että tulis työn tekemisestäkin jotain... ens viikolla pitäis saada jotain aikaiseksikin, viime viikko meni ihan haaveillessa!

Tähän loppuun mennyt viikkoni kuvina:

Käytiin hiihtämässä, ja tämä dyynimäinen

maisema pysähdytti!

Kokeiltiin porkkanalettuja, vihdoin! Tähän taikinaan meni 2 kypsää banaania ja 4 munaa, aineet sekaisin ja paistettiin rasvassa lettupannulla. Oli uskomattoman hyviä ja terveellisiä, kuvassa näkyy koko satsi joka tuosta määrästä tuli. Syötiin mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa <3.

Uudet bb:n treenihousut tuli postissa <3. Niin rakastuin näihin heti, ihan ku ois tullu tuloksiakin enemmän ku mitä on oikeesti salilla tullutkaan! :D

Ensimmäinen masukuva, rv 5+0. Sivusta ja edestä. Ei siinä vielä asukin kasvaminen näy, mutta pääsiäisen herkuttelu siinä kyllä näkyy! On nimittäin syöty; jogurttikookoksia, suklaata, irtokarkkia, rahkapiirakkaa, mämmiä, mignon, poppareita.... kuvan paino 59,8kg. 

Kohti uutta viikkoa siirryn toivoen, että alkuraskauden oireet säilyisivät yhtä vähiäisinä kuin nytkin ja että kaikki jatkuisi hyvin.

Kummilta tuli äsken tekstari:

Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi.

Nauttikaa pääsiäispyhistä ja rauhasta!
Pullis

Tuntemuksia näin munajuhlan aluksi...

Jep, pitkäperjantai. Meillä herättiin seitsemältä, joten melko pitkä tästä tulee!

Juteltiin aamusta taas miehen kanssa tästä raskaudesta, kun ahdistuin hetkeksi miettiessäni, etten voikaan nyt etsiä uutta työtä tän kaiken keskellä (tai voisin, mutta kuka hullu luopuisi vakituisesta työstään tulevan äitiysloman (ja mahdollisen... todennäköisen! hoitovapaan alla??), vaikken tuosta nykyisestä työstäni enää tykkää. Olin siis jo useamman viikon aikana tullut melko läheiseksi työvoimahallinnon internet-sivujen kanssa. Tai siis ahdistuin kunnes miehen avustuksella tajusin, että kohta on talviloma (vappuviikko), sen jälkeen kohta kesäloma (alkaa viikkoa ennen juhannusta) ja sen jälkeen onkin enää 3 kuukautta töitä ennen äitiysloman alkua! Hui kamalaa, miten se tuntuu näin ajateltuna kamalan lyhyeltä ajalta.

Sitten pitäis jossain välin miettiä sekin, että milloin ja miten tästä kertoo töissä? Koska, vaikkei kukaan saisi olla, ja vaikka nyt itse sanonkin, niin olen kyllä korvaamaton tuolle työnantajalleni. Eikä siellä kukaan edes tiedä, mitä kaikkea minä teen ja hoidan!

Ei, se ei sitten ole enää minun ongelmani (onneksi).

Muutoin on mennyt eka "tietoinen viikko" ihan hyvin. Ei varsinaista pahoinvointia, vähän on etonut silloin tällöin ja vatsa ollut sekaisin. Alamahassa on kummia tuntemuksia, ei kipuja, mutta sellaista painetta, tai jotain mitä en osaa selittää. Tänään huomasin aamusta, että rinnat alkaa tuntua vähän aroilta. Toivotaan, että päästäisiin helpolla, ois ihanaa, jos pystyis liikkumaan tässä raskauden aikana ja muutenkin touhuamaan, eikä tartteis halailla vessanpönttöä. Henkisesti tää on kyllä rankkaa, mielialat menee ihan laidasta laitaan. Välillä pelottaa niin paljon, että ihan tuntee miten sykkeet nousee ja keho käy kierroksilla, sellaisia paniikkioireita (jep, mulla on ihan diagnosoitu paniikkihäiriö v. 2004, joka ei tosin ole oireillut n. 5 vuoteen enää suuremmin). Välillä taas on onnensa kukkuloilla kädet alavatsalla, ja kuvittelee miten siellä sellanen katkaravun näkönen tyyppi muodostuu :D Ajoittain taas miettii, että haluaako tätä kuitenkaan oikeasti. Olenko minä valmis tähän sittenkään? Mutta kai näitä miettii jokainen, ja kuten kummini (ainoa henkilö jolle tästä puhuin, koska haluan, että minulla on joku jolle itkeä, jos kaikki päättyykin huonosti) sanoi, äitiyteen ehtii kyllä kasvaa 9 kuukauden aikana.

Mutta pääsiäiseen... Meillä pääsiäisruoka koostuu säräpaistista (googlettakaa Lemin särä, jos ette tiedä) kera uuniperunoiden ja vihersalaatin. Jälkiruuaksi paistoin eilen äidin perinteisellä reseptillä rahkapiirakkaa (reilusti rusinoita!), jota sitten eilen piti ihan "maistiaisiksi" syödä jo pari palaa. Se oli aivan mielettömän hyvää, ja koko koti tuoksui ihan lapsuuden pääsiäiselle! Tänään se on varmasti vielä parempaa, kun on kunnolla jäähtynyttä ja vetäytynyttä. Onnistui tosi hyvin, vaikka pullataikina onkin leipomisessa mun heikko lenkki, ja pullapohjaan tuo tehdään. Kohoaminen ei taaskaan meinannut luonnistua, mutta kaikkien mikroaaltouunikikkojen ja muiden jälkeen pohjasta tuli (lähes) täydellinen.

Muutoin kuin ruuan osalta pääsiäisen sisältöön kuuluu lähinnä muuttoavustamista, hiihtoa (kohta mennään!), kuntosalia (suoraan hiihtolenkiltä), rentoutumista, hyviä kirjoja (Mötley Cruen törkytehdas on keskes, eilisiltanakin nauroin sen kanssa ääneen sohvalla), hyvää yöunta... mitäs vielä. Makkarin remonttia parin maalikerroksen verran?

Antoisaa munajuhlaa siis itse kullekin sielulle!

Plop plop plop.....

PLUSSAPISTEITÄ!

Sitä laitettiin sitten kerrasta tämän vuoden tavoitteet uusiksi. Onneksi niitä ehdittiin kolmisen kuukautta toteuttaakin ;)

Nimittäin, maanantaina vetäsin ensimmäiset kaksi viivaa raskaustestiin, ja eilisaamuna vielä varmistin asian. Nyt sitä on sit neuvolat varattu ja luettu netistä liikaakin kaikesta tästä uudesta ja jännittävästä.... ja oon niiiiiiiiiiiiiin innoissani ja ollaan tulevan miehen kanssa molemmat onnemme kukkuloilla!

Psst. Te tutut, ja "tutut", jotka täällä piipahdatte, niin arvostaisin, ettei tästä puhuta missään toisaalla ennen kuin itse tästä laajemmalti avaudun. Täällä on pakko - jos meinaan tänne jatkossakin jotain elämästäni kirjoittaa, niin tämä nyt on asia, joka on toissapäivästä lähtien ollut elämässäni keskeisintä.

Hieman taustaa: Tätähän on miehen kanssa höpisty jo reippaat puolisen vuotta, ja vuodenvaihteen jälkeen päätettiin, että yritetään nyt sitten. Minun veljeni sai lapsen -11 ja mieheni veli viime syksynä, eli tätä vauvakuumetta on lähiympäristössä herätelty ihan kunnolla. Ensimmäinen yrityskierto meni vielä melko vähäisellä yrityksellä (ei se peitto ihan kamalasti heilunu ja mahdollisuudet noin ajallisestikin aika pienet), mutta toinen yrityskierto sitten jo paremmin. Ja heti tärppäs! Mikä oli ihan uskomatonta, kun minulla ei ollut kamalan suurta uskoa edes omaan hedelmällisyyteeni, kun ottaa huomioon kaikki välivuodot ja alavatsaongelmat mitä on vuosien mittaan selvittämättöminä tutkittu. Ajattelin, ettei mulle varmaankaan ole suotu lapsen saamisen lahjoja. No, toisin näköjään kävi! Ei mulla sen testintekohetkelläkään mitä luuloja ollu, aattelin että "menkat ei ala ku mietin tätä, ni teempä testin". Ja varmaan silmät pullistu päästä, ku alle minuutissa ne viivat siihen pamahti.

Mies oli ihan yhtä ymmyrkäisenä kuin minäkin, kun iltavuorosta tultuaan sille kerroin. Yksi yö siinä sitten valvottiin ja naurettiin ja oltiin onnellisia, ja sama jatkuu nyt kolmatta päivää. Ensimmäinen neuvola on nyt varattuna, se on 22.4.2013. Tällä hetkellä mennään siis viidettä viikkoa, tarkalleen 4+4.

Eli, hyvin alussa vielä! Varovaisesti tässä ollaan, kaikkihan on mahdollista ja mikään ei ole varmaa. Mutta kaikki sormet on ristissä, että asiat menis hyvin loppuun asti. Mitään erityisempiä raskausoireita mulla ei ole ollut, alavatsaa vähän nippailee ja aineenvaihdunta on sekaisin, mikä tuntuu mm. pissillä juoksemisena, mutta ei oo pahoinvointeja eikä väsymyksiä eikä muita. Lämpö on vähän koholla, eilen mittasin 37 astetta tasan. Vielähän tässä tosin ehtii tulla ties mitä, mutta toivotaan senkin suhteen parasta...

Mitä noiden aiempien tavoitteiden suhteen tulee, niin niistä nyt korostuu loppuvuonna nuo hyvinvoinnin tavoitteet - mulla on nyt yksi iso syy lisää syödä hyvin, voida hyvin ja huomioida omaa jaksamistani. Ja yksi iso syy huolehtia parisuhteestakin ;). Treenaamista meinaan jatkaa raskaudesta huolimatta, meidän salilla käy onneksi muitakin naisia raskausmahoineen. Pitää vaan tuo saliohjelma uusituttaa parin kuukauden päästä, ja tavoitteethan treenaamisen suhteen on jossain muualla kuin pikinikunnossa. Kyllä tässä nyt pyritään pitämään peruskunnosta huolta ja valmistautumaan synnytykseen oman voinnin rajoissa.

Hui miten jännää! Vaikka lähiympäristössä on lapsia (2kk-9v), niin koskaan nämä asiat ei oo mua vielä silleen kiinnostanu, että tietäisin näistä asioista yhtään mitään. Kaikki on uutta, kiinnostavaa ja tästä lähdemme rakentamaan meidän omaa pientä perhettä meidän näköiseksi. Vaikkei tästä vielä uskalla täysillä iloitakaan... mutta iloitsen siitä, että ainakin se raskautuminen on minulle sitten mahdollista, kun en uskonut siihenkään!

Tästä eteenpäin tässä blogissa tullaan kumminkin keskittymään raskausaikaan ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin, treenaamiseen raskausaikana, painonhallintaan raskausaikana ja äitiyteen kasvamiseen. Toivottavasti pysytte tästä huolimatta mukana :)

Hups, ku hurahti

Aika meinaan! Niin päätin, että aktivoidun, ja muiden blogeja oonkin melkein päivittäin käynyt lukemassa, mutten ole omaani jaksanut päivitellä. Paljon on tapahtunut, mutta paljoa en taida niistä nytkään jaksaa höpistä (eli siis kirjotan tajunnanvirtaa tähän kilometrin verran, kun en osaa olla lyhytsanainenkaan!). Jos kävisin kumminkin läpi, kun kohta on neljännes vuodesta takana, että mitä olen saanut aikaiseksi vuodelle asetettujen tavoitteiden suhteen:

1. Treenata itseni tiukaksi ja timmiksi pikinimimmiksi kesään mennessä
Olen treenannut! 3-4 kertaa viikossa ja vähintään yks airoobinen päälle. Selkälihaksista huomaan erityisesti eroa itsekin ja on noita painojakin saanu vähän kasvatella. Ohjelmaan on otettu pysyvästi perusliikkeitäkin, kuten penkkiä ja maastavetoa, nyt kun tekniikat alkaa olla hiottuna. Mii laik it!

2. Syödä hyvin ja terveellisesti kehoani kuunnellen ja sen tarpeita täyttäen
 Pääasiassa oon tehnyt tätäkin. Kasviksia menee keskimäärin kilo päivässä, protskua 100-150g/pvä, rasvaa tarpeeks ja muutenkin monipuolisesti. Mutta herkkuja unohtamassa. Tässä esimerkkiä eilisestä illallisesta:

syökää parsaa!

3. Huomioida itseäni muutenkin vähän enemmän ja tehdä asioita, joita hyvinvointini edellyttää
Oon nukkunu hyvin! Tää on asia, joka mun elämässä on ollu hakusessa viimeiset 3 vuotta. Pahasti. Useita unilääkkeitä on syöty ja kepulikonsteja kokeiltu, öitä itketty ja ahdistuttu. Nyt on nukuttu, ilman ongelmia unessa klo 23 ja ylhäällä klo 7. Ja joo, muutenkin. Oon neulonu, kasannu palapeliä, leiponu, kokannu, käyny leffassa, ravintolassa. Olen nauttinut elämästä ja voinut paremmin kuin vuosiin! Tässä jotain esimerkkiä nautinnosta:

4. Huomioida tätä parisuhdetta vielä vähän enemmän, ja tehdä asioita joita sen hyvinvointi edellyttää.
Taitaa olla molemmin puolinen tunne miehen kanssa, että parisuhteessakin on menty taas eteenpäin. Viime viikko lomailtiin käytännössä kokonaan yhdessä, tehtiin paljon ihania asioita ja sunnuntaina puhuttiinkin, et jotain ihan uutta läheisyyttä taas havaittavissa. Hiljaa hyvä tulee, ja rakkautta riittää :)
 
ja konkreettisesti aion ainakin

5. Valmistua!
DONE! YAMK-todistus taskussa 22.2.2013, oppari arvioitu arvosanalla 4 ja tulevaisuudessa taas muutama avoin ovi lisää :) Tein sen!

6. Saada painoni pysyvästi 5-alkuisiin lukemiin
Tässäkin on onnistuttu, toistaiseksi! Loman jälkeen paino oli yhden päivän päälle 60, mutta alimmillaan se on ollut 58,6kg. Ja pääasiassa jotain 59 kieppeillä. Painoindeksillä mitattuna en vielä mikään kamalan pikkunen ole (bmi 23,2), mutta hiljaa hyvä tulee. Ainakin se tuntuu nyt alle 60kg pysyvän ilman ponnisteluja, vaikka herkutteleekin ja nauttii olostaan. Ja saa kuitenkin ihan kunnolla syödä!

7. Nostaa penkistä 50 kiloa (tää ei oo enää edes kaukana!)
Ennätykset ei oo noussu viime vuotisesta 45 kilosta, mutta en ole kamalan tosissani yrittänytkään. Onneksi vielä on aikaa ;)

8. Saattaa loppuun makuuhuoneen ikuisuusremontin (3 vuotta on ikuisuus, jos yhtä huonetta remontoi)
Edistytty, paljon! Nyt on seinät jo tasoitettu ja pohjamaalattu, katto paneloitu ja betoniseinä struktuuripinnoitettu. Seinät o maalia vajaa, lattia laittamatta, listat laittamatta. Mutta se valmistuu vielä, miehen kanssa sovittiin et juhannuksena nukutaan sisustusta myöten valmiissa makkarissa!

kuva ei anna oikeutta struktuuripinnoitteelle, mutta tuossa seinässä on oikeasti sellainen karkea kivipinnoite! 

Hei, kun minä kirjoitin tätä, niin mä tajusin, et mullahan on menny muutama kuukausi aika loistavasti! Uu jea. Elämä hymyilee, treeni kulkee, mulla on paljon mielekästä tekemistä ja oon päivä päivältä enemmän sinut itseni kanssa. Uusia edistymiskuvia on otettava tän kuun lopulla, toivotaan ettei edistyminen oo vain pään sisäistä, vaan näkyis myös niissä.

Ihanaa kevään jatkoa kaikille, se tulee sieltä kyllä hiljalleen, tulee tulee!

Alkuvuoden ahdistusta - ja avoimia ovia

Se ois vuoden ensimmäinen viikko jo sunnuntaissa. Tähän viikkoon oon mahtunut paljon kaikenlaista mietintää, positiivista, ja negatiivista.

Kaiken kaikkiaan viikko meni hyvin. Olin lomalla, sain paljon aikaan, liikuin aktiivisesti, söin hyvin. Paino alimmillaan joulua edeltävissä lukemissa, eli 59,4kg eilisaamuna. Ei huono. Viikkoon on mahtunut kolme tehokasta salitreeniä (kyllä, on menny perille, takalisto edelleen umpijuntturassa perjantaisesta mavetuksesta!) ja kaksi pidempää hiihtolenkkiä, toinen lähes kaksituntinen. Se oli eilen, kun mies tahtoi lähteä perämetsään lapsuusmuistojensa latuja etsimään. No, niitä ei löydetty, mutta umpimetsässä näytti tältä:

Osasyy mun takaliston jäykkyyteen voi siis löytyä myös tuolla sauvomisesta... varsinkin, kun käyttämäni Peltoset on ehkä vm. -87 myös, niinkuin ne "ladutkin". Sisäisestä jupinasta huolimatta, tais siellä päästä pari kirosanaa ääneenkin, mutta voin väittää, että kunto kasvoi ja sitä sinne lähdettiin hakemaan! Ilma oli mitä ihanin, se ei ehkä tuossa kuvassa ihan oikeuksiinsa pääse :) Ja talvinen metsä sitäkin ihanempi.

Liikunnan lisäksi olen pitänyt miestä hyvänä siivoamalla, pyykkäämällä ja kokkaamalla. Vähän on shoppailtu, vähän rentouduttu, vähän sukuloitu ja vähän harrastettu. Kotia on laitettu kuntoon mm. järjestämällä vaatehuone uuteen uskoon - viisi muovikassillista isoksi jääneitä vaatteita odottaa vientiä hyväntekeväisyyteen, kannan siis korteni kekoon yhteisen hyvänkin eteen tässä samalla! Lisäksi totesin, ettei koskaan kannata ostaa vaatteita mistään alesta siksi, että ne on halpoja. Kasseihin nimittäin päätyi useampi 2e - 5e maksanut ostos, joita on pidetty korkeintaan kerran. Halpuus ei ole hyvä kriteeri hankkia yhtään mitään.

Mutta joku tässä elämässä nyt näistä huolimatta mättää. En oo ihan varma mikä se kokonaisuudessaan on? Siis, tiedän asioita jotka mua ahdistaa - ne on pieniä, mm. kissan ihottuma ja miehen kanssa tietyt ikuisuusasiat. Mutta ei ne ole sellasia, joiden takia oisin koko viikon nukkunut katkonaisesti tai ollut ajoittain tosi kiukkuinen. Ei. EI. Ne on hoidettavissa olevia asioita.

Ja tästä aasinsiltana olen tässä parin päivän sisällä tajunnut, mikä minun pitää vuoden teemaksi nostaa. Kaikilla elämän osa-alueilla. Sen sijaan, että ahdistun asioista, ja vaivaan niillä päivä-/viikko- tai kuukausitolkulla päätäni, teen niille asioille jotain. Soitan eläinlääkärin heti huomisaamuna, alan puhumaan miehen kanssa enemmän. Töissä tietyt asiat on vaivannu niin kauan, että niille on tehtävä jotain myös. Kävin tästä ystävän kanssa pitkän keskustelun facebookissa eilen - ja yhteinen loppupäätelmä oli se, ettei sitä valittamista, ahdistumista ja voivottelua jaksa itse eikä toiset, eikä se ole kuin turhaa energiankulutusta. Asiat hoidetaan, jos ei niitä voi, niin sitten niiden miettiminen lopetetaan. Tätä työstän tänä vuonna!

Lisäksi olen käsittänyt vasta viime viikolla lähettäessäni päättötyön kielen arviointiin äidinkielen opettajalle, että vajaan 2kk päästä minulle aukeaa kamala määrä uusia ovia ihan työn sarallakin. Ja koska tietyin perustein tuonne opintoihin v. 2008 hain, niin minun pitäisi nyt myös hyötyä saamastani opista, ja miettiä vakavissani mitä sillä haluan tehdä. Minulla on vakituinen, ihan hyvä ja monipuolinen työpaikka jossa vaikuttamismahdollisuuteni ovat hyvät ja joka on erityisen joustava. Olenko halukas luopumaan siitä ja etsimään jotain muuta, vai haluanko tehdä nykyisestäni antoisampaa?

Lisäksi opintojen loppuminen avaa ovia vapaa-ajalle. Minulta vapautuu lukuisa määrä tunteja jokaisesta viikosta jollekin uudelle, tunteja, jotka kirjoitin esseitä tai valmistelin seminaariesityksiä. Unohtamatta niitä tunteja, jotka meni vain stressatessa niistä tekemättömistä opinnoista. Mitä haluan tehdä tällä luppoajalla, joka minulle annetaan? En osaa "olla vaan", opettelemisen arvoista varmasti sekin. Mutta minulla on aina ollut elämässä työtä, sivutyötä, opintoa, harrastusta.. jotain joka täyttää kaiken. Nyt tuntuu, että sitä tyhjää jää niin paljon, että siinä olisi tilaa jollekin uudelle. Aloittaisiko joogan pitkän haaveilun jälkeen? Kuntonyrkkeilyn? Krav magan? ... huomaako näistä ideoista, että liikunta on tullut jäädäkseen minun elämääni, heh :D No, ainakin minulla on aikaa treenata, lenkkeillä, laittaa monipuolista ja terveellistä ravintoa ja huolehtia itsestäni enemmän!

Jatketaan työstämistä. Mukavaa vuoden jatkoa itse kullekin, ja hyvää yötä.

2013, Here I come! En usko uuden vuoden lupauksiin, mutta...

Tänä alkaneena vuonna meinaan tehdä parhaani seuraavien asioiden eteen:

1. Treenata itseni tiukaksi ja timmiksi pikinimimmiksi kesään mennessä
2. Syödä hyvin ja terveellisesti kehoani kuunnellen ja sen tarpeita täyttäen
3. Huomioida itseäni muutenkin vähän enemmän ja tehdä asioita, joita hyvinvointini edellyttää
4. Huomioida tätä parisuhdetta vielä vähän enemmän, ja tehdä asioita joita sen hyvinvointi edellyttää

ja konkreettisesti aion ainakin
5. Valmistua!
6. Saada painoni pysyvästi 5-alkuisiin lukemiin
7. Nostaa penkistä 50 kiloa (tää ei oo enää edes kaukana!)
8. Saattaa loppuun makuuhuoneen ikuisuusremontin (3 vuotta on ikuisuus, jos yhtä huonetta remontoi)

Näissä olkoon tarpeeksi tälle vuodelle.

Tässä jotain, mistä lähdetään kehittämään hommaa eteenpäin:

Vierähtäneestä viikosta

Hups, kun on taas kulunut tovi. No, tuskin täällä on kukaan kaipaillut ;)

Miljoona asiaa on tällä viikolla mielessä ollut, joista on pitänyt kirjoitellakin, mutta ne on nyt jo unohtuneet. Joitain kuviakin otin, mutta nekin latailen vasta myöhemmin, nyt ne on vielä puhelimessa / kamerassa, enkä niitä jaksa kaivaa. Sen verran voisin teitä kiusata läskeilläni, kun tuon painonseurantataulukonkin sain tuohon reunaan tehtyä, että tältä mä näytin ennen ja tältä mä näytän nyt:

Ennen - kevättalvesta 2011 ja Jälkeen - keväällä 2012, -19kg

Tuon jälkeen -kuvan aikoihin ei oo vielä mitään salitreeniä takana, eli kilot lähti puhtaasti ruokavaliolla ja lenkkeilyllä sekä kotijumpalla. Ton ottamisen aikoihin kävin teettämässä saliohjelman, ja aloitin. Tän vuoden lopussa voinen sitten julkaista ennen-jälkeen kuvat siitä, miten tuosta on kiinteydytty? Nimittäin on; tänään olin lähdössä ulos tuolloin ostetussa takissa, ja se oli auttamatta iso. Niin iso, etten sitä kehdannut enää laittaa!

Mutta, nopeesti päivittäen jotain tapahtuneista, niin;
- opinnäytetyö palautettu itsenäisyyspäivänä, joten pe 7.12. nollasin tosi lahjakkaasti pikkujouluillen; niin lahjakkaasti että ajokortti ja pankkikortti unohtui taksiin ja pankkikorttia en täten omaa vieläkään (onneksi on ihana mies, joka maksaa <3). Mutta, kivaa oli ja paljettimekossani tunsin olevani kaunis!
- viime viikonloppu meni makoillessa ja rentoutuessa, kun opiskelurutistus oli VIHDOIN takana
- opinnäytetyö esittetty tiistaina, opettajan positiivinen palaute yllätti suuresti
- rento viikko töissä, ollu jopa kivaa pitkästä aikaa! (ja joo, työn takia menny herkkuja liikaa, eli joulutorttua ja suklaakonvehtia on ollu tarjolla... mutta ei niitä kukaan pakota syömään..)

Siinä kai ne oleellisimmat? Pyrin tsemppaamaan pitkästä aikaa liikkumisissa, kun ei ollut töitä eikä opintoja häiritsemässä, ja tän viikon treenit ja muut näyttää tältä:

Maanantai, 10.12.2012: kuntosali 1h 5min, selkä + hauis

Tiistai, 11.12.2012 : lepo

Keskiviikko, 12.12.2012:kuntosali 1h 15min, jalat + vatsat

Torstai, 13.12.2012: kevyt iltalenkki, juoksua n. 15min ja kävelyä n. 20min 

Perjantai, 14.12.2012: kuntosali 1h 30min, penkki-, vinopenkki- ja pystypunnerrus, ojentajat & vipareita, sis. alku- ja loppulämmin eli juoksua n. 30min

Lauantai, 15.12.2012: kuntosali 1h 25min, selkä, takaolkapää, hauis; sis. alku- ja loppulämmin eli juoksua n. 30min

Sunnuntai, 16.12.2012: kävelylenkki 1h 25min, lumityöt 15min, venyttely 30min 

Sykemittarin mukaan on liikuttu viikon sisällä 455 minuuttia ja kulutettu 2582 kaloria. Ihan jees viikko siis, vieläköhän tästä vois ens viikolla tsempata ennen joulua?

Paino kävi viikon aikana pitkästä aikaa vähän alempana, jopa 60,2kg:ssa, kun se on pitkään pyörinyt enempi 61kg puolella. Eilen tuli tankattua taas, niin tänään se oli 60,9kg, mutta on se vähän alempana edelleen. Nyt siis tsempataan ens viikko ihan tosissaan, jotta jouluna saadaan sitten nauttia!

Tän viikon tyttöhömppä osastoa sen verran, että hankin itselleni uuden treenitopin henkkamaukalta, eka sieltä ostamani treenivaate - eilen testattu, yllätyin positiivisesti! Lisäksi tyttöilin hankkimalla pari uutta huulikiiltoa ja neulomalla uuden paljettipipon. Opettelen nykyaikaiseksi uuden puhelimeni kanssa, eilen kipaisin hakemassa sellaisen kaupasta - vanha kesti melkein 3 vuotta, eli se on nykymittapuussa kai jo lähes antiikkinen?

Hyvää adventtia ja tulevaa viikkoa kaikki!

I may not be the strongest but....

 ...i am definitely trying my best!

Tiistai meni töiden jälkeen vielä humputellessa. Rakas ystävä <3 toiselta puolen Suomea oli käymässä, joten käytiin pitsalla. Se siitä terveellisestä ruuasta... no, toinen pitsani, itseasiassa puolikas pitsani, kesän jälkeen, eli sallittakoon. Sen jälkeen mentiin pääasiassa kauhistelemaan kirpparille tän tyylisiä myyntiartikkeleita:

Joku oli neulonu "nätin" nuken, joka oli täytetty pahvilla ja styroksilla (?). Hiukset oli liimattu erikeeperillä, söpöä. Varmasti menee kaupaksi...

 No, jotain sitten löytyikin. Löydän nykyisin harvoin kirppareilta mitään, vaikka siellä suhteellisen usein käynkin. Oon kai nykyisin sen kokoinen vaatteissakin, ettei oikein ole kokoja, kaikki laadukas ja kiva menee niin nopeasti.

 Nyt bongasin kumminkin tällasen ihanan zipin villakangas takin. Tuo väri oli niiiiiiiiin mun ja tuossa oli jotain sellasta rock-henkeä mistä tykkäsin kanssa. Lisäks sen hinta oli niin huikea, kuin 6€, eli vaikka se jostain kohdin vähän nukkainen olikin niin ei haittaa. Eteinen oli niin pimeä, etten saanut päälläni siitä kivaa kuvaa otettua, joten olkoon nyt näin. Kissan lelutkin pääsee oikeuksiinsa sohvan takana ;)


Kirpparireissun jälkeen sain kuin sainkin siitä arkirytmistä sitten kiinni! Mikä tarkoitti tiukkaa selkä-hauistreeniä. Piti taas kauhistella niiden poikien tekniikoita hetki, kunnes tajusin, että edelleen mun on parasta siellä salilla vaan keskittyä omaan treeniini ja antaa muiden hölmöillä, jos niin haluavat. Ja tiukasti treenasinkin! Pitsan voimalla tuntu kulkevan kivasti.

Ai niin, tiistaina sain myös asiakkaalta kiitosta töissä. Fazerin suklaakonvehteja rasian... jos minä jollekin oon heikkona, niin suklaakonvehdeille! Päätin, että se lähtee kiertoon - tää tyttö vetää nyt oikeesti tiukasti jouluun saakka. Konvehdit syödään vasta joululomalla!

Keskiviikkona kävin alavartaloa treenaamassa. Prässiä, etukyykkyä, reiden koukistuksia ja -ojennuksia, pakaroita. Lopuks tiukka vatsatreeni voimapyörällä, pallolla ja vatsapenkissä. Keskiviikkona sain myös lopputyön valmiiksi. Tai no, valmiiksi ja valmiiksi, mutta tulostin ensimmäisen kokonaisen version siitä joka tapauksessa. Tänään olen lukenut sitä sitten läpi virheistä ja hölmöistä sanavalinnoista, kohta kirjoitan puhtaaksi. Jos saan sen tänään arvioitsijoille lähtemään, niin otan saunasiiderin!

Ennen saunaa käyn kuitenkin lenkillä. Vihdoin pakkasta on vähän vähempi, ja jalat on eilisestä alavartalotreenistä niin tukossa, että joku rento kävely tekis hyvää. Linnanjuhlatkaan ei kiinnosta, joten voi huoletta happihyppeillä.

 Hyvää itsenäisyyspäivää kuitenkin itse kullekin sielulle, hiphei!

Opparistressiä ja sijaistoimintoja

...että sellasta tänään. Pitäis siis valmistua tuossa tammikuussa ja lopputyö pitää olla opettajalla perjantaina arvioitavana. Tätä menoa se ei ole, jos en tee ryhtiliikettä NYT. Tää viikko piti pyhittää opiskelulle & treenaamiselle, mutta ainakaan tää maanantai ei oo lähteny ihan niin vahvasti käyntiin, vaan tää päivä on näyttäny lähinnä tältä.

Katselin vampyyripäiväkirjoja ja neuloin loppuun kesken olleen tuubin novitan...jostain uudesta paljettilangasta ja seiskaveikasta sekaisin. Isoilla puikoilla tuli nopeesti valmista, kiva tuli ja ei kutitakaan, vaikka paljeteilta sellasta vähän pelkäsin Makasin ja luin vähän pehmopornoa sen jälkeen ;) 

Lisäks tänään piti treenatakin. No, kävin pilateksessa, eiks se oo aika hyvä treeni? Itseasiassa joo, se teki tän stressin keskellä oikein hyvää sekä hermoille että jännittyneelle keholle! Ja lihashan kasvaa levossa, eli viime viikon tehotreenien jälkeen joku keveempi viikko vois olla ihan jees. Ainakin keveempi maanantai? Näin nimittäin maailman pahinta painajaistakin viime yönä, eikä unta ole kamalasti alla. Eli siirrän päänsärkyni kohta yöunille :)

Miksen osaa pitää itsestäni tällaisena?

Ja tännekään en oo jaksanu aikoihin kirjoittaa, vaikka jotain ois kiva saada tännekin muistoksi tästä elämästä kirjoitettua. Miks pienenä jakso kirjottaa joka päivä, nyt kun "on aikuinen" niin on olevinaan aina jotain tärkeämpää?

Ja ärsyttää. Ärsyttää se, että nyt on kolme kuukautta tullu treenattua tosissaan ja syötyä terveellisesti ja yritetty karistaa näitä ylimääräisiä loppuja, mutta lopputulos on.. no, näköjään reilu kilo on saatu pois tuosta kesäloman jälkeisestä painosta. Alimmillaan piipahdettiin vitosella alkavissa, mutta nyt ollaan taas lähempänä kuusykköstä. Ja lisäksi ärsyttää ehkä eniten kaikessa se, etten osaa olla tyytyväinen itseeni tällä hetkellä! Miksi elämä on aina sellasta "sitten kun" elämää? Siis, oon pudottanu painostani yli 20 kiloa, olen normaalipainoinen, treeni kulkee, opinnot on loppusuoralla, työ on ihan jees, mies on ihana... kaikki on hyvin, ja minä kiroan muutamaa mukamas ylimääräistä kiloa? Hei haloo!

Lisäksi, mun vaatekoko on tällä hetkellä S, XS tai 36. Uusi ulkoilutakki on 34. Vaikka mun bmi on lähempänä 24:ää kuin 20:ntä, niin ei kaupasta löydy tuon pienempiä vaatteita enää kuin lastenosastolta. Ikävä kylä angry birdsit tai puuhapetet ei pue yli 30-vuotiasta enää kovin hyvin. Kai?

Tässä mulle tavoite nro 1. Opi rakastamaan itseäsi tällä hetkellä juuri näissä olosuhteissa.

Niin, mitä treeneihin tulee. Hyvin on kulkenu mutta kulkekoon! Tosissaan on yritetty treenata, ja on tuota tullu salilla juostuakin 4-5x viikossa ja pari aerobista viikossa siihen lisäksi. Uuden penkkimaksimin tein eilisaamuna, 45kg nousi kuin nousikin miehen varmistaessa. Ehkä noista treeneistä vois rohkaistua tännekin enempi kirjoittelemaan... kunhan ny ensin aktivoituis ylipäätään tänne enempi kirjottamaan :D Nuo isommat painot oli joskus alkusyksystä vielä pelottavia, mutta oon yrittäny nyt rohkaistua ihan noiden yksittäisten maksimeidenkin kasvattamisessa. Loppujen lopuks oon todennu, et se on aika paljon pään sisällä se juttu, pitää uskoo että se nousee. Niin se nousee.

Sellasta tällä kertaa. Tänään on krapula, tänään en ole terveellistä elämää elävä. Tänään syön sipsiä ja suklaata iltapalaksi, manaan naisen hormonikiertoa ja pohdin vauvakuumettani. Uskokaa itteenne!