tiistai 2. huhtikuuta 2013

Is there anyone out... in there?

Ahdistuspostaus!

Alkuun päätettiin, ettei tarvita mitään varhaisultria tai muitakaan, vaan katsellaan ekaan neuvolaan asti joka on siis 22.4.) ja mennään ihan rauhassa. No, nyt minua on kaksi päivää vaivannut ihan kamala epätietoisuus siitä, onkohan tuolla mahassa edes mitään elämää! Ja tämähän johtuu lähinnä kai siitä, että viikonlopun aikana katosi ne menkkamaiset vihlonnat alavatsasta (tosin eilisiltana sängyssä yskäisyn jälkeen vihloi taas), ja raskauspahoinvointia ei ole (tästä pitäisi kai osata iloita?) ja ainoa jäljellä oleva "raskausoire" on nuo rinnat, jotka painellessa tuntuu helliltä. Ehkä ihan pientä närästystä tai sellaista "paineen tunnetta" tuossa vatsan alueella on, muttei varsinaisesti mitään etovaa ja aamukahvikin meni alas ihan niinkuin ennenkin.

Joten hei sinä millinmittainen pikku-ukko tai -neiti, ilmoittelisitko itsestäsi? Ihan mielelläni vaikka oksentaisin huomisaamuna (kerta riittäisi, kiitos!), jos se antaisi minulle varmuutta asiasta. Tai kasvata vaikka tuota mahaa niin, että voin päätellä siitä jotain!

Sit meitä miehen kanssa molempia ahdistaa sekin, että ajatukset lentää tän asian kanssa jo jossain ihan liian pitkällä! Ollaan nimittäin jo suunniteltu tulevan lapsen nimiäisjuhlien ohjelmaa ja tulevat kummitkin lähes nimetty.

Lisäksi ollaan mietitty, että ollaanko me pahoja ihmisiä, jos ei pienokaisella ole heti omaa huonetta? Netti kun on pullollaan kaikkia ihania vauvanhuoneita ja sisustusvinkkejä, mutta jotenkin en osaa edes ajatella, että sellanen nyytti tahtois edes omaan huoneeseen (no, ehkä päikkäreiden ajaksi). Kun me ei vaan jotenkin haluttais siis edes laittaa vaavia omaan huoneeseen, vaan ois kiva jos pinnasänky ois meidän makkarissa, kun lapsi nyt ei yksin huoneessaan edes leiki ainakaan pariin ensimmäiseen vuoteen. Onko tästä kellään minkäänlaisia kokemuksia tai näkemyksiä? Meidän makkari on sen verran iso, että siihen ihan huoletta mahtuis pinnasänky ja hoitopöytä. Tai makkarin yhteydessä olevaan "vaatekaappi/pukeutumistilaan" mahtuis se hoitopöytä hyvin myös, siinä ois wc:kin vieressä pesuja varten isolla altaalla. Toisaalta meillä on myös makkarin lähellä oleva "aulatila" (ihan kookas rappujen yläpään aula, ehkä n. 10 neliötä?), josta voisi tehdä sen "hoito-/leikkitilan", eli laittaisikin vain pinnasängyn meidän makkariin ja muut jutut siihen aulaan?

Niin, tän kaiken miettiminenhän on ihan turhaa ja oikeastaan itsensä kidutusta, kun ei tiedä onko sitä elämänalkua edes olemassa.

Voi apua, sinne ekaan neuvolaan on ikuisuus! 3 viikkoa, miks nää päivät matelee?

Kiitos blogger, nyt mua ahdistaa paljon vähemmän
pullis (5+3)

3 kommenttia:

  1. Mulla ei varmaan saisi olla, näin lapsettomana, mitään mielipidettä näihin lapsiasioihin, mutta minä olen silti sitä mieltä, että pienen vauvan pitää saada nukkua äidin lähellä. Jos ei ihan vieressä, niin ainakin samassa huoneessa.

    Varsinkin jos aiot imettää, niin luultavasti pääset kaikista helpoimmalla itse, kun pidät vauvan niin lähellä, ettei sinun tarvitse itse nousta sängystä lainkaan?

    VastaaPoista
  2. Meidän poika siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan joskus yli vuoden ikäisena. Samalla hän alkoi nukkua lastensängyssä pinnasängyn sijaan. Kuukauden ajan poika sai iltaisin (ja päivisin) valita, haluaako nukkua pinniksessä vai isossa sängyssä ja lopulta valitsi yhä useammin ison sängyn.

    Ensialkuun poika nukkui kehdossa, joka oli kiinni meidän sängyn reunassa, huonojen öiden aikaan (5-10 kk:n iässä) hän nukkui meidän välissä ja sitten taas liki vuoden iässä pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. Meillä järjestely toimi hyvin, sillä imetin öisin 10 kk ikään saakka.

    VastaaPoista
  3. Siis meinaan imettää, mikäli se vaan onnistuu ja on kohdallani mahdollista :) Olen samaa mieltä KisKis:in kanssa kyllä tuossa, että lapsen kuuluisi minunkin mielestäni saada olla äidin lähellä. Eli ehkä lopetan huonon omantunnon potemisen siitä, etten ole se sisustuslehtien guru, jolla on jo ennen 30 raskausviikkoa lattiasta kattoon sisustettu vauvan huone odottamassa asujaansa... jotain tuollaista ehkä päässäni ajattelin kuin Riinukin, kiitti kommentista!

    Toisaalta mua kyllä kauhistutti nyt pääsiäisenä kun kummipoikani luona kyläilin, ja hänen veljensä 1,5v ei selkeästikään halunnut jäädä yksin pinnasänkyyn omaan huoneeseen toiselle puolelle asuntoa nukkumaan. Ja se huone tuntui kyllä siellä vielä ihan turhalta, se poika ei ollut siellä hetkeäkään sen nukkumaankäymistilanteen lisäksi, vaan tahtoi olla muiden parissa olohuoneessa. Joten en tiedä oman huoneen tarpeesta ihan siinäkään iässä, mutta joku oma "soppi" ehkä joo. Onneksi minulla on aikaa miettiä tätä!

    VastaaPoista