Liikkeellä, sekä me että masussa! (18+6)

Taas on vierähtänyt lomaa viikon verran, olen ollut laiska bloggaaja nyt kesällä. Pahoittelen! On vaan ihanaa, kun miehen kanssa on niin paljon yhteistä aikaa ja tekemistä, eikä tuolloin malta istahtaa koneelle. Ei ainakaan niin pitkäksi aikaa, että tänne saisi aikaiseksi kirjoittaa.

Unohdan tällä kertaa kaikki liirum laarumit ja keskityn vain oleelliseen. Vuokrattiin mökki toissapäivänä Kiteeltä tän kaiken lomahässäkän (remontin ym.) jälkeen, kun miehen loma loppuu tällä viikolla. Tarvittiin kiperästi yhteistä rentoa aikaa, kun hermot oli molemmilla "pikkasen kireellä", eli suomeksi oltiin toistemme kurkuissa vuoron perään koko ajan. Lisäksi nämä raskaushormonit on tehny musta ihan hermoheikon, eli en kestä mitään vastoinkäymisiä tai ylimääräisiä harmeja, ja vedin muutaman tunnin itkupotkuraivarit mm. siitä, että kylpyhuoneemme lattianlämmitys hajosi. No, lopputulema: 99% varmuudella rikkoutunut termostaatti, korjauksen hinta n. 49e. Naapurin sähkömies tarkistaa sen huomenna, kannatti taas vetää herne niin syvälle nenään. Mies tässä joutuu tosi koville, ja välillä tiuskii takaisin jo, kun ei kestä mun stressaamista kaikesta. Jos jostain irtoaa ruuvi, niin mun pitää lähteä JUST ostamaan sellanen uusi jostain, jotta asioita ei vaan jää tekemättä. Melko neuroottista lähestulkoon, sanoisin. Onneks tää on (toivottavasti!) vaan väliaikasta, ja palaan ennallani raskauden jälkeen?

Ihana päivä oli mökillä joka tapauksessa! Kävimme Kiteen eläinpuistossa, jossa kohokohta oli ihan pari tuntia aiemmin syntynyt pikkuinen alpakka, joka ei vielä jaloillaankaan pysynyt <3. Vieläkin mietityttää, miten se siitä syntymästään tokeni :D Vaikka hoitaja kyllä vakuutteli, että iltaan mennessä se jo kävelee. Oli ihan supersöpö pieni elämänalku sekin! Toki myös karhu, ilvekset, hirvi... komeita luonnonihmeitä. Tykkäsin jopa enemmän kuin Korkeasaaressa vuosi sitten, eläimet oli jotenkin paremmin ja "luonnonmukaisemmin" ja kaikki pääsi näkemään. Sen lisäksi pyörähdettiin Kiteellä kaupassa ennen mökkeilyä. Saunottiin ja uitiin urakalla ja laitettiin toisillemme löysiä housuun korttipeleissä vuoron perään :P Seuraavan päivän kotimatkalla poikettiin kaikissa kyläkaupoissa ja muissa matkan varrella, myös Parikkalan patsaspuistossa. Ihanaa rentoa sekin, ajella yhdessä pitkin kaunista kesäistä Suomea!

Tässä pari otosta reissusta, ihanaa Nokia Lumia laatua:

Muutaman tunnin (2-3?) ikäinen alpakka, jalat ei vielä kantaneet ja paarmat söi inhottavasti nenää. Voi toista <3

Valkohäntäkauris oli kovin kaunis eläin.

Villisika. Pelottava. Säikähdettiin tän kans toinen toisiamme!

Koska Jamppa ei vielä nähnyt karhua reissulla, koska asustaa minun masussani, niin ostettiin hänelle oma karhu tuliaisiksi. Tää menee pinnasänkyyn odottamaan halaajaansa :)

Patsaspuistosta

Patsaspuistosta

Patsaspuistosta

Mutta siis, se huipennus! Jamppamme liikkeitähän olen tuntenut reilun viikon (ensimmäisen kerran 17+4), mutta tuolla mökillä sitten tapahtui se seuraava ihme. Makoiltiin sängyllä myöhään illalla ja mies siinä katteli masua, ja höpis sille jotain mitä en enää muista... niin yhtäkkiä koko oikea puoli masusta heilahti. Pikkuinen potkas isukille viestiksi ihan kunnolla <3. Jatkoi siinä sitten ihan useamman potkun verran, ja tuntui olevan tulevasta isästä uskomattoman ihanaa ja hienoa. Kädelle ei vielä(kään) tuntunut, mutta ihan selkeinä "hyppäyksinä" vatsassa ne potkut näkyi. Ja on näkyneet sen jälkeen joka päivä! Ihanaa, että miehellekin on edes vähän todellisempaa, että siellä mahassa asuu joku :) Muutenkin tunnen liikkeet kyllä jo tosi hyvin tällä hetkellä, päivittäin ja useaan otteeseen.

Lopulta muistin varata sen rakenneultrankin, ja me mennään sinne maanantainta 22.7. klo 14.30. Jännittää jo nyt, lasken päiviä ja pidän peukkuja, että kaikki ois mein pikkuisella hyvin <3. Ja vaikka se tärkeintä onkin, niin haluamme kyllä myös sukupuolen tietää :)

Vahva tyttöolo on itsellä ollut koko raskauden, miehellä taas selkeä poikaolo. Kumpaa sinä meille veikkaisit?